Olen Kristitty ja varhaiskasvatuksenopettaja, sana vapaa ja kysymyksiä otetaan vastaan

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kyllä ap:n äidinkielen kirjoitustavan perusteella. 

Ihan sama mulle,mikä se on.

Jumalaan uskominen omalla kohdallani on johtanut siihen, etten kuvittele (enää) että maailma pyörii oman napani ympärillä, sillä vaatii nöyrtymistä tunnustaa Jokin itseäni suurempi voima, rakkaus.

Myötunto muita kohtaan alkoi tehdä pesää sisimpään, jotenkin uskoon tulon myötä tiedostin kuinka ainutkertainen,hetkellinen ja  hauras on jokaisen ihmisen elämä.Kateus poistui kun tajusi että jokaisen on maksettava jokin hinta myös menestyksestään, eikä kukaan pääse elämän läpi ilman haavoja ja kipua. Tarvitsemme toisiamme.

Usein se oma ego pyrkii sinnikkäästi vahvana päsmäröimään minäminäminä ja päivittäin on löydettävä yhteys ja ohjaus hiljentyen rukouksen kautta.

Rakkaus joka puhuttelee omantunnon kautta. Moni joka on lakannut rakastamasta ensin itseään ja sen myötä muita, on paaduttanut omatuntonsa ja hakee täytettä muusta kun hengellisistä, sisäisistä asioista. 

Uskonasiat nähdään hyvin henkilökohtaisina, yksityisinä ja herkkinä asioina. Ne herättävät niin paljon reaktioita ja usien ahdistavatkin monia koska ne liitetään kuolevaisuuteen ja kuolemaan.

Uskovillakin jokaikisen valinnat ovat loppuviimein täysin Jumalan ja uskovan välinen asia, eivät kuulu muille, vaikka uskova elämän tavallaan parhaimmillaan edustaakin Jumalaansa kuin valo

.

Mikä koulutus sinulla on?

Vierailija kirjoitti:

Kristitty ope kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty ope kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet opettaja, mutta kirjoitat sanat kristitty ja kristinusko isoilla alkukirjaimilla. Miksi?

En puhu suomea äidinkielenäni ja luen aiheesta eniten englanniksi jossa ne kirjoitetaan isolla. Kuukaudet tulee myös samasta syystä kirjoitettua joskus isolla. Mutta kiitosta! Pitää muistaa kirjoittaa pienellä jatkossa.

Kyllä puhut.

Ja Raamattu sitten isolla kirjaimella, koska se on erisnimi.

t. Toinen kommentoija

Äitini olisi erimieltä.Työkieleni ei myöskään ole Suomi. Men, ifall du vill gå in på vad mitt modersmål är, kan vi riktigt väl fortsätta diskussionen på svenska. Jag tänkte bara att det är mera artigt ifall vi håller oss till finska när forumets språk

Tämä on suomenkielinen palsta.

Onko sinulla töissäkin tapana reagoida eri mieltä oleviin ihmisiin uhmakkaasti ja välittömästi sääntöjä rikkomalla? Mitä Jeesuskin tuollaisesta sanoisi?

 En ole koskaan sanonut olevani hyvä kristitty, olen sanonut että olen kristitty. Jeesus sanoisin että on aika kääntää toinen poski ja kävellä pois. Mutta minulla on vaikeaa olla hiljaa ja olla olematta uhmakas, varsinkin jos joku väittelee minusta, siis nimenomaan minusta ja mikä/millainen minä olen. Ensimmäisessä vastauksessani kerroin miksi kirjoitin isolla sekä kiitin vinkistä. Seuraavaksi sanottiinkin että puhun suomea äidinkielenäni, mikä ei pidä paikkaansa. Ajattelin muuten että selkein tapa näyttää että en puhu suomea äidinkielenä on vaihtaa ruotsiin joka on äidinkieleni. Töissä tekisin muuten samoin, vaihtaisin lennosta ruotsiin. Jotta vielä pysytään säännöissä, suomennos (ihan tarpeeksi tarkka ainakin) siitä mitä kirjoitin ruotsiksi olisi: Mutta, jos haluaa keskustella siitä mikä äidinkieleni on, voidaan hyvin jatkaa keskustelua ruotsiksi. Ajattelin vain että olisi kohteliaampaa jos pysyisimme suomenkielessä koska foorumi on suomenkielinen.

Minä en muuten aio enää vastaa tähän aiheeseen äidinkielestäni. Voidaan toki jatkaa keskustelua mikä on kristitty tapa kohdata erilaisia haasteita arjessa/sosiaalisessa mediassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kyllä ap:n äidinkielen kirjoitustavan perusteella. 

Ihan sama mulle,mikä se on.

Minä tiedän sen ihan varmasti! Se on ruotsi, eli mitä äiti puhui minulle <3

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Mikä koulutus sinulla on?

Alempi korkeakoulututkinto. Pedagogian kandidaatti. 

Ok, olinkin väärässä äidinkielestäsi kaikesta varmuudestani huolimatta :)

Onko lapsilla empatiaa vähemmän kuin ennen? Kun tuntuu, että kaikissa ikäluokissa on havaittavissa empatian puute. Ajan henki, Zeitgeist, on aika ihmeellinen juttu, kun tuntuu, että kylmyys on levinnyt kaiken ikäisiin kaikissa maailmankolkissa yhtaikaa. 

Kristitty ope kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä koulutus sinulla on?

Alempi korkeakoulututkinto. Pedagogian kandidaatti. 

Vai niin. Pedagogian kandidaattia ei ole olemassa. Ei ole pedagogiikan kandidaattiakaan. Missäs maassa uskot suorittaneesi tuon tutkinnon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet opettaja, mutta kirjoitat sanat kristitty ja kristinusko isoilla alkukirjaimilla. Miksi?

Minä puolestani ihmettelin sitä, kun aloittaja kirjoitti "palanneensa kristinuskoon". Tätähän termiä tavataan käyttää, kun käännytään muslimiksi, "Islamiin palaaminen".

 

Ap on tavallista yritteliäämpi trolli. Hänellä vain ei ole tarpeeksi asiatietoa ja riittävän hyvä muisti, jotta hän pystyisi pitämään tarinansa koossa. Nyt se jo rispaantuu kieltä koskevien pikkuseikkojen kohdalta.

Otan tuon kohteliaisuutena että tavallista yritteliäämpi trolli. Pitää paikkansa sen verran että keskustelua herättelemässä, mutta erona trolliin on se, että minä oikeasti uskon siihen mitä kirjoitan. Hauskaa kylläkin että keskitytään kielioppiin ja miten tarinani pysyy koossa sen suhteen että mitä kieliopillisia virheitä ynnä muuta nippelitietoa kielestä käytän. Luen todella paljon englanniksi ja sieltä tulee kieliopillisia sekaannuksia. Jos unohdetaan kieli, kielioppi sekä kaikki siihen liittyvä, voitko esittää mistä puuttuu asiatietoa ja muisti? Olen täysin surkea kieliopissa, en pääsisi varmasti edes kolmannen luokan kokeesta läpi ilman esimerkkejä. Sen myönnän samantien. Mutta, en ole argumentoimassa kieliopista, vaan uskonopista. 

Trollataan nyt sen verran että: te jotka tartutte kielioppiin oletteko sen verran heikkoja löytämään vasta argumentteja uskoon liittyviin asioihin, että alatte mielummin väittelemään kieliopista? Jos ei pysty argumentoimaan asiasta, siirrytään sitten purkamaan kielioppia koska sitä on helpompi kritisoida. Tällöin ei joudu miettimään isoja,vaikeita asioita, sekä oleman valmis puolustamaan niitä. Mielummin voi koettaa saada minun ajatukset näyttämään huonolta, kun voi kritisoida että en kirjoita täydellistä suomea. Silloin keskustelu siirtyy aloituksesta helpompaan aiheeseen jossa minä olen heikoilla. Tällöin joudun väittelemään asiasta joka ei kiinnosta minua ja aloituksen pointti katoaa. Eli, voidaanko please lopettaa keskustelu kieliopista kun se ei ole tämän ketjun pointti? Avatkaa mielummin ketju "Kristitty ope ja hänen kielioppivirheet" Siellä asiasta kiinnostuneet voivat keskustella sekä analysoida kielioppiani. Annan teille siihen vapaat kädet, koska se ei kiinnosta minua ollenkaan. Mutta, ehkäpä minä opin sieltä jotain <3

Vierailija kirjoitti:

Ok, olinkin väärässä äidinkielestäsi kaikesta varmuudestani huolimatta :)

Onko lapsilla empatiaa vähemmän kuin ennen? Kun tuntuu, että kaikissa ikäluokissa on havaittavissa empatian puute. Ajan henki, Zeitgeist, on aika ihmeellinen juttu, kun tuntuu, että kylmyys on levinnyt kaiken ikäisiin kaikissa maailmankolkissa yhtaikaa. 

Hirveän paljon vähemmän empatiaa. Kuten myös koko yhteiskunnalla. Sosiaalinen media iso syyllinen tähän. Tiedän ironian kun kirjoitan siitä tässä. Mutta, jos suurin osa ihmisten sosiaalisista kontakteista tapahtuu somen kautta, katoaa paljon inhimillisyydestä. Se on todella, todella pelottavaa. Kirkossa pappi puhuu paljon siitä miten Jeesus käveli paljon ja kohtasi ihmisiä. Tämä on minun mielestä tärkeää, ihmisten pitäisi mennä enemmän ulos tapaamaan muita ihmisiä ja juttelemaan heidän kanssaan. Tätä kun ei tehdä, leviää ihmisten välinen kylmyys kun virus jota ei saada nujerettua. 

Vierailija kirjoitti:

Kristitty ope kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä koulutus sinulla on?

Alempi korkeakoulututkinto. Pedagogian kandidaatti. 

Vai niin. Pedagogian kandidaattia ei ole olemassa. Ei ole pedagogiikan kandidaattiakaan. Missäs maassa uskot suorittaneesi tuon tutkinnon?

Suomessa, Åbo Akademi. En minä tiedä mikä tuo on suomeksi? Varhaiskasvatuksen opettaja olen ja yliopiston tutkinnon tehnyt asiasta. Diplomissa lukee selkeällä ruotsinkielellä noin, tuo oli paras suomennos minkä minä keksin. Mutta, jos olet utelias, laita googleen millaisen koulutuksen tarvitsee ollakseen varhaiskasvatuksenopettaja, se on meitsin koulutus. Jos aika ja raha riittäisi mennä lukemaan maisteriksi, tekisin sen samantien. Mutta, kandin papereilla pärjätään toistaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti äänestät kristittynä Pekkaa.

Pekka on Pietari-nimestä johdettu, yleensä itäsuomalaiseksi katsottu puhuttelumuoto, joka on ollut käytössä jo keskiajalla. Pietarin ja sen mukaelmien taustalla on latinan Petrus, kreikaksi Petros, jonka merkitys on 'kallio, kivi'.

"Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaa

Jos totta puhutaan, minua ei kiinnosta pätkänvertaakaan jos Pekka on homo, hetero, taikka vaikkapa jokin epämääräinen panseksuaalinen non-binääri astraaliapina (ei loukkausta Pekka Haavistoa tai LGBTQI+ kohtaan, näitä termejä vain kun tulee hirmusti nykyään), mutta minä äänestän Stubbia koska en tykkää ollenkaan vihreiden taikka vasemmiston ajatuksista. En myöskään tykkää ollenkaan Stubbista, hän on turhan paljon globalisti vaikka sanoo itsekin että hillitympi sen suhteen. Halla-Ahoa äänestin itse ekoissa vaaleissa, mutta en ollut häneenkään täysin tyytyväinen. Sunnuntaina menee ääni Stubbille, koska hän mielestäni parempi kun Haavisto.  

Lasten sosioemotionaaliseen kehitykseen ja psykologiaan perehtyneenä, mitä olet mieltä siitä miten helvetillä ja synnillä pelottelu vaikuttaa lapsiin, ja onko ylipäätään ok tuputtaa uskontoja lapsille? Ymmärrän toki miksi kaikki uskonlahkot aloittavat aivopesun jo lapsena, sillä aikuisen vakuuttaminen vanhan kirjan epäloogisiin ja tieteen jalkoihin jääneisiin tarustoihin on monin verroin vaikeampaa.

Kävin omassa lapsuudessa läpi koko aivopesukoneiston aina pakkokasteen kautta tapakristityn isäni tekopyhistä jeesusteluista seurakunnan kerhon ja pyhäkoulun kautta kolulun uskonnonopetukseen ja sieltä riparille. Päällimmäisenä muistan jo lapsena ihmetelleeni uskonnon julmuutta, miten epäloogisin ehdoin "rakkauden jumala" on paiskomassa ihmisiä helvettiin, ja se oli lapselle todella ahdistavaa ja pelottavaa. Ahdistavaa oli sekin, että joku taikaolento kaiken aikaa tarkkailee ja kyttää ajatuksia ja unia myöten pienintäkin syytä saada heittää ihminen helvetin liekkimereen. Ei sitä noilla sanoilla opetettu, mutta tuotahan se tarkoittaa ja noin asian lapsena ymmärsin. Kaikki on muka anteeksi annettu, vaan eipä olekaan, eiku on, eiku ei... Ja sekö on olevinaan ilosanoma että valtaosa ihmisistä joutuu helvettiin? Kyllä, valtaosa, sillä aidosti uskossa meistä on harva, ja siihen päälle vielä kaikki muut "väärät uskonnot" mitä maailma on pullollaan. Eihän sinne taivaaseen pääse raamatun ehdoilla kuin joki skitsofreeninen hihhulimummo Kälviältä, kaikkien muiden usko horjuu, tai se on väärä, tai sitä ei ole. Tai on, mutta ihminen on vääränlainen (esim. seksuaalivähemmistöt) eikä siksi jumalalleen kelpaa. Tätähän eräskin kristitty kansanedustaja saarnaa ihan julkisesti.

Syyttelyä, pelottelua, palvonnan ja kumartelun vaatimista.... sitähän se on, vaikkette te uskovaiset uskalla moista myöntääkään, mikä tekee tavallaan alkuperäisestä kysymyksestäni turhan sillä ethän sinä uskovaisena uskalla muuta sanoa kuin Tukholma-syndrooman vallassa stalkkeriasi miellyttäen että ihanaa on uskonto ja Jumala on rakkaus.

Minua ahdisti lapsena uskonto, mietin aina että näkeekö jumala sen tämän ja tuon, ja saako näin tehdä vai joudunko helvettiin. Olin kiltti lapsi eikä mitään syytä tuollaiseen pelkoon olisi pitänyt olla, silti pelkäsin. Sinäkään et voi tietää onko jumalasi olemassa, onko siis niin epävarmalta uskomuspohjalta ok manipuloida lapsia uskonnolliseen elämään ja jumalanpelkoon? Ja vastaukseksi ei kelpaa että minulle on asia opetettu väärin, sillä noin se lapsille opetetaan. Ihan normi evlut kuviot mulla, ei mitään sen kummempaa uskonlahkolaisuutta, ja silti se pelottelu lapsen mielessä korostui vaikka sitä ilosanomaksi väitetäänkin.

Omasta mielestäni uskonnon opetaminen lapsille on henkistä pahoinpitelyä. Lapsi ei kaipaa mieleensä helvetin uhkaa, ja sellaisen tuputtaminen on mielestäni henkistä pahoinpitelyä, siis siitä "ilosanomasta" huolimatta. Itse en koe ilosanomaksi uskontoa, joka sisältää helvetin käsitteen, en nyt enkä varsinkaan lapsena. Onneksi kysessä onkin vain vanha paimentolaistaru, mutta ongelma ei olekaan siinä onko helvetti olemassa vai ei, vaan siinä että lapsille vakuutellaan että sellainen on.

Onko siis uskonnon tuputtaminen lapselle mielestäsi lapsen sosioemotionaalisen ja psyykkisen kehityksen näkökulmasta ok? 

Kristitty ope kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty ope kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä koulutus sinulla on?

Alempi korkeakoulututkinto. Pedagogian kandidaatti. 

Vai niin. Pedagogian kandidaattia ei ole olemassa. Ei ole pedagogiikan kandidaattiakaan. Missäs maassa uskot suorittaneesi tuon tutkinnon?

Suomessa, Åbo Akademi. En minä tiedä mikä tuo on suomeksi? Varhaiskasvatuksen opettaja olen ja yliopiston tutkinnon tehnyt asiasta. Diplomissa lukee selkeällä ruotsinkielellä noin, tuo oli paras suomennos minkä minä keksin. Mutta, jos olet utelias, laita googleen millaisen koulutuksen tarvitsee ollakseen varhaiskasvatuksenopettaja, se on meitsin koulutus. Jos aika ja raha riittäisi mennä lukemaan maisteriksi, tekisin sen samantien. Mutta, kandin papereilla pärjätään toistaiseksi. 

Ei lue.

Kristitty ei saisi valehdella. Tuo peitelty aggressiivisuuskin on aika rumaa.

Kristitty ope kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua vaivaa nykyajassa se, että kaikki poikkeava on sallittava, mutta sinun tulee muka piilottaa ja hävetä sitä että uskot Jumalaan ja rukoilet.

Olin vuosia opiskelemassa (yli 4v) taidekoulussa. Siellä jos missä luulisi että ihmiset ovat ennakkoluulottomia ja sallivia. Ja yllensä olivatkin, kunnes viimesenä vuotena kävi ilmi ihan sattumalta että käyn kirkossa sunnuntaisin perheen kanssa Jumalanpalveluksissa. Sen jälkeen haihtui ihmiset ympäriltä ja eräskin sanoi : " No huhhuh. Olen kyllä tosi järkyttynyt, enpä olisi arvannut Sinusta." 

 

Huoliin tällaisesta uskontoihin kohdistuvasta suvaitsemattomuudesta on hieman hankala vastata yleisesti, koska uskovaisuuden ja esimerkiksi kirkossa käymisen merkitys ovat hieman epäselviä ja yksilökohtaisia asioita.

Ylipäätänsä näkisin a

Niin no mitä tarkoitetaan suvaitsevaisuudella? Jumalasta voidaan sanoa että hän rakastaa kaikkia mutta vihaa syntiä. Jumala ei siis suvaitse syntiä. Jeesuksen ristikuoleman vuoksi synnit saa kuitenkin anteeksi. Meidän täytyy täällä maailmassa kuitenkin elää maallisten lakien mukaan. Onneksi maalliset lait eivät ole olleet ainakaan näin ensimuistamalla olleet ongelma kristityille Suomessa. Mutta suunta on kyllä selvästi sellainen että alkaa olla ongelmia. Kristitylle ensisijainen on Jumalan tahdon mukaan eläminen, esimerkiksi evankeliumia pitäisi kertoa kaikille. Laki taas estää sen ainakin joissain paikoissa. Toinen esimerkki on että kun Raamatussa sanotaan että joka suullaan tunnustaa että Jeesus on Herra (ei suora lainaus vaan oma referointi) niin tällaistakaan tuskin saa koulussa enää sanoa. Ja kokonaan oma lukunsa on kaikki seksuaalisuuteen liittyvä ja abortti-asiat. Eli maailmallinen suvaitseminen alkaa olla hyvin eri linjassa Raamatun kanssa. Samoin käsitys siitä mikä on oikein ja mikä väärin verrattuna Raamatun lakiin/syntiin.

Uskonnot on kuin sukuelimet. Älä esittele omaasi minulle äläkä varsinkaa tuputa sitä lapsille.

Ihan pienestä lapsesta saakka olen tuntenut vetoa hengellisiin asioihin (olen eri henkilö kuin ketjun keskustelun aloittaja). Opin lukemaan aikaisin muttei hengellisyyttä todellakaan tuputetttu lapsuuskodissani vaan pikemminkin kaikkea muuta.

Alle kouluikäisenä olin tuumannut isälleni: Sinä olet isäni maan päällä mutta oikea isäni on Taivaan Isä.

Halusin papiksi, mutta se torpattiin nauraen kodissani, koska siihen aikaan oli täysi mahdottomuus että nainen muka voisi toimia pappina. Tosin kuin nykyisin.

Osasin rukoilla aina ja koulussa uskonnon tunnilla sain nimettyä monet asiat (silloin oli uskonnontunnit ja aamuhartaudet).

Rukous pelasti elämänvarrella monesti kun elämänhalu oli vastoinkäymisten edessä hiipumassa ja halusi luovuttaa kaikesta eikä olisi jaksanut enää yhtään mitään.

Rukoilin Jumalaan uskovaa miestä . Sulhasia tuli ja meni elämän varrella ja tosi moni jättikin kun huomasi minun iltaisin rukoilevan. Kävin uskonnollisissa tapahtumissa mutta kohtasin aika monta mielari-hörhöä siellä (anteeksi kun sanon suoraan) enkä halunnut hihhulia tai tuomitsevaa paasaajaa  elämänkumppanikseni vaikka uskoavaista mniestäm hain.

Vasta kypsemmällä iällä päälle nelikymppisenä tuli vastaan mies (muista elämänympyröistä)  jolla on kultainen sydän ja ajatusmaailma jonka kanssa jakaa kaiken, jopa uskon Jumalaan.

Jos minulla ei olisi uskoa Jumalaan, minulla ei olisi yhtään mitään. Mutta sen myötä koen että minulla on kaikki.

Vierailija kirjoitti:

"Ja viimeiseksi, varhaiskasvatusta ohjaa laki sekä varhaiskasvatuksen suunnitelma. Ette voi kuvitella kuinka vaikeaa on olla puhumatta uskonnosta lasten kanssa töissä."

Miksi se on vaikeaa? Jos laki sallisi, miksi haluaisit puhua uskonnosta lasten kanssa? Mitä olisi tarkoituksenasi saavuttaa sillä?

Jos 30km säteellä kotiani olisi kristitty päiväkoti, hakisin sinne heti. Rakentaisin koko sosioemotionaalisen osion arjesta kristinuskon ympärille, meillä olisi rukous aina ennen ruokailua, puhuisimme vaikeista tilanteista uskonopin kautta ja lauluhetket olisi 50% perinteisiä lauluja ja 50% uskonnollisia lauluja. Olisi aivan mahtavaa voida puhua lasten kanssa isoista asioista siten että yhdistää niihin modernia tiedettä ja ajatuksia sekä kirkon oppeja. Mutta, koska ei löydy semmoista, pitää hillitä itseään että ei ala lasten kanssa puhumaan vaikkapa miten Joona joutui valaan nielaisemaksi kun hän yritti pakoilla vastuuta. Olisi niin siistiä voida mennä näihin juttuihin.

Ja mitä haluaisin saavuttaa sillä? Moraalisesti hyvin toimivia ihmisiä jotka tuntevat itsensä, osaavat olla fiksusti kun muita on ympärillä sekä kunnioittaa muita. Kristinusko antaa hyvät ohjeet tähän jos oikeasti uskoo ja elää kuten kristitty. Tiedän, tiedän, vaikea uskoa kun katsoo mediaa ja suu vaahdossa huutavia trolli kristittyjä. Itse en ole sellainen ja näitä olisi kiva puhua uskonnosta töissä. Mutta, kunnalla kun ollaan niin mennään Vasun ja vaka-lain mukaisesti. Aina voi jutella kirkossa ja kotona uskonasioista.

Miksi uskikset kirjottaa niin pitkiä tekstejä? Koska niiden sanomisissa ei ole järkeä.

Kun ihminen ei voi muuta itsestään antaa toisille, on hyvä että on olemassa aina mahdollisuus painaa alapeukkua .