Patjanmalliset tonkkositeet huonolla teipilla! Nostalgiaketju meille, joilla oli aina pakaran paalla, sisareidessa tai polven kohdalla se larpatin hurraamassa ohivuodolle.

menkkani alkoivat joskus -95. muuten ei ole jäänyt kauheita muistoja paitsi äitini häveliäisyydestä johtuvia. hänkin opasti, että siteet täytyy piilotta roskikseen. koska meillä ei ollut roskista vessassa,niin ouduin jemmaamaan käytettyjä siteitä milloin minnekin, jotta saatoin ne itten myöhemmin kuljettaa salaa roskikseen.



18-vuotiaana menkkani jäivät puoleksi vuodeksi pois,en kehdannut kertoa siitä äidilleni. kerottuani menin lääkäriin ja aloin syömään keltarauhashormoonia. kerraniäni oli menossa apteekkiin ja pyysin häntä tuomaan minulle näitä lääkkeitä. muista kuink hän raivostuneesti kieltäytyi ja äitinikin suuttui minulle sanoen, että hän ei ikinä " revitellyt" tuolla asialla miehille. " miten kehtaat pyytää tuollaista isältäsi." ihan sairasta.



itse olen mieheni kanssa korostuneen avoin näissä asioiss ja niin aion olla lapsenikin kanssa. ihanaa kun enää ei tarvitse hävetä luonnollista asiaa!!!

Täällä yksi, joka muistaa ne vaahtomuovipohjalliset siteet. Se vaahtomuovi toimi " liukuesteenä" ettei side matkustelisi pöksyissä. Tuskin tarvinnee sanoa, että ei toiminut.



Itsellä menkat alkoivat eräänä perjantaina, 13.päivä vuonna 1981. Muistan sen hyvin, kun oli juuri tuon perjantain ja kolmannentoista päivän vuoksi. Koulun vessassa huomasin tuhrua pöksyissä ja jäin pienessä paniikissa istumaan pöntölle tietämättä mitä tehdä.



Kotona ei kuukautisista oltu puhuttu sanaakaan. Onneksi tiesin asiasta, mutta siltikään en voinut kertoa äidille asiasta. Ilmeisesti pöntölle oli jäänyt verta tms. koska äiti tuli sitten kolmantena päivänä kysymään, että oliko " yks juttu tapahtunut" . Näytti mulle missä oli siteitä, mutta ei se paljoa auttanut, sillä äidillä oli itselläään menkat eri aikaan ja sidekaappi oli usein tyhjä, kun itse olisin niitä tarvinnut. Tein sitten vessapaperista tolleroita pöksyihin. Joskus kun oli rahaa, kiertelin kaupassa naama punaisena ja joskus kehtasin ostaa suojia, useimmiten taas en.



Pahin muisto on rippijuhlista, kun mulla oli menkat ja paksu patja housuissa. Kirkon penkissä istuessa lorahteli jatkuvasti ja joka kerta kun piti nousta alttarille, pelkäsin että alban takana on punainen läikkä. Olin ihan hikimärkä koko toimituksen ajan. Onneksi se halko pöksyissä ei kuitenkaan pettänyt.



Koko nuoruuden kuukautiset oli jotenkin kamalan häpeällistä aikaa. Nyt aikuisena en ole häpeillyt yhtään ja lapsillenikin aion opettaa, että ne on niin luonnollinen asia naisen elämässä kuin vain olla ja voi. Ikinä en aio saattaa tytärtäni sellaiseen salailun ja häpeän ilmapiiriin kuin missä itse elin.

Asun tällä hetkellä ulkomailla ja täällä ei ole todellakaan käsisuihkua. Menkkojen aikaan on yhtä tuskaa, kun pitäisi jatkuvasti ottaa pöksyt veke, kiivetä ammeeseen ja kyykkiä siellä pesua varten. Tai sitten yöllä seksin jälkeen sama homma. Tietää varmasti koko talo, että on harrastettu avioelämää:) Nyt olen ottanut kylpyhuoneesen kannun ihan pesua varten, eli allashanasta vettä kannnuun ja siitä sitten kaadan.



Kyllä bideesuihku on ihan loistava keksintö!!!!

kans alkoi menkat 11-v, ja olen silti 171cm pitkä. MIten ne menkkojen alkamiset vaikuttaa pituuskasvuun?

miksi? Mistä se johtuu?

Meillä hieman puhuttiin kuukautisista sitten kun ne alkoivat, mutta erittäin tärkeää oli ettei saa miesten ja isän kuullen puhua. Sitten kuitekin kuulin kun äiti kertoi jotenkin maireana ja kaikkitietävänä illalla isälle että tytöllä on nyt alkanut naisten vuodot, ja isä oli jotenkin vaikea ja hämillään.

Itse olen syntynyt 60-luvun puolivälin tienoilla. Kuukautiset alkoivat joskus -78. Vanha akka kun jo olen, niin ei ole enää kunnollisia muistikuvia siitä, oliko joku asiasta kertonut. Muistan vain, että minulla oli vähä niinkuin virtsatulehduksen oireita ja jouduin juoksemaan sinä ekana päivänä vessassa. Pyyhkiessä sitten huomasin, että tuli verta ja säikähdin. Kerroin isosiskolle, joka tiesi mistä on kysymys ja neuvoi taittelemaan suojaksi vessapaperia. Sillä keinolla sitten pelasin koko yläasteen, koska äiti ei ostanut ikinä mitään kuukautissuojia eikä puhunut koko asiasta. Talouspaperiakin käytin, jos muistin sitä ottaa mukaan ennen vessaanmenoa :) Siitä oli helpompi tehdä side. Plussaa oli se, että meillä oli uusi talo, jossa oli edistyksellisesti alapesusuihku, joten hajuja ei varmasti ollut.



Kun muutin kotoa pois, tutustuin tamponeihin eli ob tuli mukaan kuvioihin. Sen jälkeen en ole muuta käyttänytkään, tamponin ansiosta kuukautisia ei edes huomaa. Nykyisin, kun ikää alkaa olla, on vuoto erittäin runsasta ja siksi on pakko käyttää myös sidettä varmistamassa parina eka päivänä ja öisin koko ajan. Pelkkää sidettä en kuitenkaan käytä ikinä, sillä vihaan sitä tunnetta, kun verta valahtaa ja samoin sitä, että koko ajan on märkyyden tunne alakerrassa. Mieluusti jo luopuisin koko kuukautisista, mutta ikävä kyllä ne vain aina tulevat tasaiseen tahtiin.



Minulla on kolme tytärtä, joille kaikille kerroin jo pienestä pitäen, että naisilla on kuukautiset. Kerroin, että ne ovat merkki siitä, että nainen voi saada lapsia, mutta että pää ei ole valmis vielä siinä vaiheessa kun kuukautiset alkavat. Pidän myös huolen siitä, että siteitä on tarjolla, tamponeja ei ole kukaan tytöistä halunnut käyttää. Olen myös kertonut siitä, että kuukautisest sotkevat hormonitoiminnan hetkeksi ja siksi ennen kuukautisia on yleensä hermostunut ja riidanhaluinen olo, itkettääkin ja pahimmillaan iskee tosi kova masennus. Luulen, että näitä mielentilan vaihteluja on helpompi kestää, kun joku kertoo, että ne ovat normaaleja ja kuuluvat asiaan, jos niitä tulee ja että niihin on mahdollista saada apua.



Tyttärilläni on myös ollut kovat kuukautiskivut, joihin on aina tarjolla särkylääkkeitä, minun mielestäni kipuja ei pidä turhaan kärsiä. Itselläni ei ole ollut koskaan kuukautiskipuja, ovulaatiokipu on joskus kyllä pistänyt polvilleen, joten tiedän, millaista kipu sillä alueella voi olla.



Pitkä tarina :) Kukahan tämänkin jaksaa lukea? Joka tapauksessa toivon, että tytöt saavat avoimesti kerrottua tietoa kuukautisista, niiden vaikutuksista ja siitä, miten niiden kanssa pärjää. Ei siirretä omia huonoja kokemuksia lapsille vaan opetetaan tytöt elämään tämän välttämättömän pahan kanssa mahdollisimman huolettomasti.



Äiti vuodesta -85

Sisältää asiallista tietoa kasvamisesta tytöille ja pojille.

Tutustukaa sivustoon ja antakaa lastenne/nuortenne lukea asiallista valistusta oman kertomanne lisäksi.



Täältä taisin lukea tuon pituuskasvujutunkin kuukautisten jälkeen.



http: //www. jkl. fi/nuoriso/seutu/tietoa/ihmissuhteet/mieheksinaiseksi

Olin silloin 13-v ja kuukautiset alkoivat huhtikuussa. Meillä oli vessan laatikossa näitä patjasiteitä ja niiden kanssa sitten tuhrasin itsekseni. En muuten kertonut kenellekään muullekaan. Äiti oli kyllä n vuotta aiemmin pitänyt minulle " äidin ja tyttären välisen puheen kuukautisista" , mikä oli äärimmäisen vaivaantunutta. No kesäkuussa olin menossa leirille ja arvelin että kuukautiset tulevat sinä aikana (niinkuin tulivatkin). Kotoa oli silloin siteet loppu, joten leirilaukkua pakatessa oli pakko sitten sanoa äidille, että tarvitsisin siteitä mukaan.



Oli kyllä käsittämättömän outoa silloin se kuukautisten häpeäminen! Sitten myöhemmin kun oltiin aikuisia puhuttiin kyllä siskojen kanssa ihan avoimesti ja isä puolestaan luikki vaivautuneena pois :)



Itselläni lapset poikia, mutta tietävät nyt jo alle kouluikäisenä kuukautisista varmaan enemmän kuin itse tiesin 10-vuotiaana.. :)

Mun menkat alkoi 12-vuotiaana 90-luvun alussa ja silloin oli joitakin siivekkeellisiä siteitä, mutta ei ne mitään ohuita olleet. Pari vuotta myöhemmin alkoi tulla Alwaysia ym. ohutsiteitä. Niitä käytettiin aina koulussa ja reissussa, kotona sitten niitä paksuja tönkkösiteitä, kun paremmat oli vielä suht kalliita. Silloin yösiteet olivat vauvanvaipan kokoisia, ja olen myös käyttänyt Nainen-yösiteitä, nykyään niitä ei varmaan saakaan enää.



Meitä oli kaksi melkein samanikäistä sisarusta ja äiti, että niitä siteitä oli kyllä aina kaapissa. Isäkin joskus niitä kaupasta toi, kun äiti ei ollut kotona, ja pyydettiin tuomaan. Muistan olleeni aika ylpeä menkoistani, olin eka joka ne meidän luokalla sai. Muistan myös traumaattiset toiset kuukautiseni, jolloin verta tuli niin paljon että yösidettä sai vaihtaa puolen tunnin välein, onneksi oli loma ja olin kotona. Mutta ei mulla mitään kammoa ole kuukautisista tullut, siitä tosin nautin että käytän hormonaalista ehkäisyä (rengas) niin, että menkat tulee vain kerran kolmessa kuukaudessa.

että tamponeja ei saa käyttää vielä...kuinka vanhanaikaista.

Sitten itse luin jostain nuortenlehden lääkäripalstalta, että tamponeja voi käyttää heti ensimmäisistä kuukautisista lähtien ja niinpä olen käyttänyt vain niitä. Jos mentiin koulun kanssa esim. uimaan, niin tiesi milloin luokkakaverilla oli kk:t kun ei tullut uimaan, mutta minä kun käytin tampaxeja (leikkasin muuten sitä narua lyhkäsemmäksi, niin ei näkynyt) niin pystyin uimaan millon vaan. Mutta siis pointti oli se, että vielä vähän ennen 2000 lukuakin kuukautisiin ja näihin välineisiin liittyi ties mitä uskomuksia.

Alkuun käytin siteitä useamman vuoden, kuukautiset alkoi 11- vuotiaana. Siskon kanssa työläännyttiin niihin vaippoihin ja haluttiin kokeilla tampaxeja.



Työtä ja tuskaa oli, ilmeisesti immenkalvo oli esteenä. Lopulta se kuitenkin onnistui. Käytin sitten alkuun Tampaxeja ja sitten jossain vaiheessa vaihdoin o.b. merkkisiin.



Toki varmistuksena oli side lisänä jos oli runsaampia vuotopäiviä.

Ts. onko teillä itsellänne vakigyne jonne ohjaatte tyttärenne jo hyvissä ajoin ekan kerran että siten kun ehkäisyasiat on ajankohtaisia niin tietää mistä saa ettei jä se asia sitten hoitamatta.

-sa paidan helmaa ylemmäs että toinen näkee että onko kaikki hyvin ettei ole läpivuotoja :-)



Suosikista sai aina niitä tampaxin näytepaketti kuponkeja, niitä sitten aina tilailtiin.



Sitten 90-luvun alussa libresseltä alkoi tulla niitä ohuempia siteitä ja niitä sitten mutsini onneksi raahasi kaupasta. Ei tarvinnut enään patjoja käyttää, mutta liimaus oli edelleen surkea. Ohut säästö raita libressessä taisi olla jopa 2-3 liimaraitaa ja se oli jo luxusta :-D

Tosi täydellistä.



Muistan, kun joissain sidepaketeissa luki " teippiraita" ja se oli just sellainen kahden millin levyinen raita, joka ei mitenkään voinut pitää sitä vaippaa paikoillaan. Aina liikuntatunnin jälkeen piti kaivaa side joko selästä tai vatsasta paikoilleen.

Hygieniasta puheen ollen, meillä oli yläasteella sellainen jumppamaikka, joka tuli aina jumppatunnin jälkeen valvomaan, että kaikki käy suihkussa. Se oli sellainen yhteissuihku, jonne kaikki sitten marssi rivissä. Suihkuun ei tarvinnut mennä, jos oli kuukautiset.

Tämä tapahtui 1980 luvulla Ilmajoella.

Mulla ja siskolla alkoi kuukautiset samoihin aikoihin ja kierto oli aika identtinen äidin kanssa. Kuukausittaisesta rahanmenosta huolestuneena äiti päätti säästää ja osti ison paketin sellaisia paksuja siteitä. Ohihan ne päästivät kaikilla jo ensimmäisenä vuotopäivänä, jolloin äiti rynnisti kauppaan hakemaan kalliimpia, mutta toimivampia ohuita siteitä. :D



Omat tyttäret 8 ja 4 vuotiaat tietävät, mitä kuukautiset ovat ja missä meillä siteitä säilytetään. Kuukuppikin on mulle tilauksessa, mutta eiköhän tuolla kaapissa aina tule olemaan jonkun moinen " vierasvarasto" .



Pituuskasvusta vielä sen verran, että omien kuukautisten alkamisen jälkeen kasvoin vielä 32 senttiä.

minakin asun ulkomailla ja taalla ei tunneta moisia ihmeita vaikka sivistysmaa onkin. Mulla on ihan muovivati kylpparissa ylimaaraisia alapesuja varten. Olen tottunut siihen jo lapsena, koska meilla ei ollut vesijohtoja ja alapesut ja muutkin pesut piti tehda keittiossa, kun oli ensin lammittanyt vetta kattilassa. Tama oli 70-luvulla. Jos isa ja veli oli kotona, piti aina sanoa etta rupean pesulle, pysyivat sitten hienotunteisesti sen ajan kammarin puolella.



Mulla alkoi menkat 13-vuotiaana ja aluksi oli sidevyot ja verkkositeet kaytossa. Ne pysyivat kylla paikallaan, mutta ne solmittavat verkon paat oli tosi pitkat ja lipsahtivat helposti housujen ulkopuolelle takapuolelta. Se oli noloa. Muutenkin usein nakyi aika selvasti kun jollain oli side, koska silloin pidettiin tosi tiukkoja housuja. Meillakaan ei jumppatuntiin tarvinnut osallistua jos oli kuukautiset. Piti aina tunnin alussa sanoa etta on ' istuja' . Silla aina yritettiin lintsata jumpasta, etta kuinka usein voi olla istuja ilman etta opettaja huomaa etta tolla ei voi aina olla menkat :)

Ekaa kertaa tosin kuulin kuukautisista oman luokkani pojilta ;-)



Olin sen onnettoman kesäsiirtolaleirin jälkeen (kirjoitin siitä aiemmin) tullut kotiin ja äiti tuli pyykkejä selviteltyään kysymään, ovatko kuukautiseni alkaneet. Hän oli kertonut jo etukäteen kuukautisista hiukkasen ja niiden merkitsemisestä. Joskus myös juttelimme niistä. Ja aina sain siteitä, kun niitä tarvitsin.



Äiti kertoi, että hänen siskonsa oli kuukautisten alkaessa luullut sairastuneensa vakavasti ja oli lähettänyt äitini hakemaan apua. Kukaan ei ollut kertonut asiasta.



Minun menkkani eivät jääneet ikinä huomaamatta, kun ryömin yöt pitkin lattioita, kun vatsaan sattui niin särkylääkkeistä huolimatta. Myös migreenikohtaukset alkoivat niihin aikoihin.



Kiitos äiti!

Äitini oli minua kuitenkin valmistellut jo joskus 10-vuotiaana asian suhteen, ja näyttänyt, mistä siteitä löytyy, sitten kun niitä tarvitsen. Itse koin, että kuukautiseni alkoivat kauhean nuorena (11-vuotiaana), ja olin varma, ettei kenelläkään luokkakaverillani niitä vielä ole.



Olen se aikaisempi kirjoittaja, jonka ensimmäiset kuukautiset alkoivat asuntovaunumatkalla Puolassa isovanhempien kanssa, ja tuolta reissulta palattuamme äitini pahoitteli, ettei ollut pakannut mukaan siteitä varmuuden vuoksi. Oli kuulemma sitä ajatellut, mutta jättänyt kuitenkin pakkaamatta.



Meillä äiti piti aina huolen, että siteitä oli molemmille riittävästi, ja itse aloin ostaa siteitä/tamponeita vasta kotoa muutettuani. Nykyään olemme tosi avoimia kuukautisista puhuttaessa, kun olen itse päässyt yli alun häpeästäni (liekö tuolla häpeälläni jotain tekemistä sen kanssa, että ensimmäinen, jolle kuukautisistani jouduin kertomaan oli isoäitini, joka varmaan suhtautui asiaan ikäistensä tavoin...?), ja toivon, että oma tyttäreni ei koskaan joudu kokemaan kuukautisia hävettävänä asiana.

Meillä oli monta naista(siis äiti ja tyttäriä) ja sitten niitä siteitä oli aina joku tarvimassa. Isä sitten kerran oli löytänyt halvan erän jotain jäljelle jääneitä paksuja monelloita jostain halpakaupasta. Toi niitä kotiin kuormalavallisen, hilas sen kamalan kuorman keskelle eteisen lattiaa ja julisti ettei hän kanna kaupasta yhtään pakettia mitään hienoja ja kalliita, kun nämäkin toimittaa asiansa.

Ok, ymmärrän, että onhan se mieletön rahareikä kaikille ostaa kalliita siteitä, kun meitäkin oli monta, ja kaikilla runsaat vuodot. MUTTA silti ei ole naisen vika että hän on nainen ja toimii kuin toimii. Yhdessä naurettiin isälle, ostettiin salassa ainaki kouluun parempia, ja käytettiin kotona niitä kamalia pamppuja.



Ja se ihana mainoslause: Onni yksillä, teippi Monella!

Kylläpä sitä monesti tyttöjen kanssa rallateltiin.



Mutta yks mitä vieläkin ihmettelen on se ettei meillä koskaan ollut vessassa roskista. Ite en sitä kehdannut laittaa(hävetti kun kaikki olis tienny että nyt tuolla on menkat) ja sitten kaikki piilossa salakuljetteli niitä käytettyjä pamppuja vessasta muihin roskiksiin.



Kun mulla alko menkat(11vuotiaana), äiti oli kertonut jotain hatarasti. Koulussa sitä ei oltu vielä käsitelty ja muilla kavereilla ei ollu vielä alkanu ne. Sitten kun menkat tuli, tiesin mistä on kyse ja tiesin jopa missä niitä siteitä on. Mutta kukaan ei ollu kertonu että ne saattaa kestää vaikka viikon! Luulin että ne on yhen päivän, ja puolivuotta luulin että mulla on joku sairaus siihen liittyen, mut silti en kehdannu kääntyä kenenkään puoleen. Tästä sitten aikuisena äidilleni kerroin, ja hän pahoitteli ettei ollut huomannut asiaa enempää selittää. Yhdessä asialle sitten naurettiin. :)