Miksi YH on mielestäsi huono ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi yh olisi huono ihminen? Jos parisuhteessa on jatkuvasti ongelmia ja on huono olla, on rohkea teko antaa molemmille uusi mahdollisuus. Lapsi kärsii eniten vanhempien jatkuvista riidoista tai mykkäkouluista. Sellaisenko esimerkin haluaa lapselleen antaa? Että ihan vaan sinun takiasi ollaan hampaat irvessä yhdessä, että sinulla on "ehyt" perhe. 

kaikki tilastot sanoo että yksinhuoltajan lapsena on paskin mahollinen tulevaisuus.



Vale, emävale, tilasto. Kuten on tapana sanoa.



Mä olen kolmen pojan yksinhuoltajana ollut. Nyt pojat on jo aikuisia, ja kas kummaa, erittäin hyvinvoivia nuoria miehiä, joista yksi on jo valmistunut yliopistosta, kaksi muuta vielä opiskelee. Toinen lääkiksessä, toinen Aallossa.



Että kyllä on kamalaa heillä. Eiköhän siihen lapsen tulevaisuuteen vaikuta pääasiassa ihan muuta asiat kuin äidin yksinhuoltajuus, VAIKKA toki on niin, että tietyt muut riskitekijät saattavat kasaantua helpommin yksinhuoltajalle.



T; Akateeminen Yh, liksa 5500e/kk

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

YH -mammoilla on yleensä kiire saada tehtyä jokaiselle uudelle kumppanille ipana, jotta saadaan mieheen kiinnitys ja sitä myötä elättäjä. Sitten onkin Jessicalla, Tiannalla, Cecilialla, Jeremyllä ja Jimmyllä jokaisella ihka oma isukki.

Inkkeli siellä katkerana kadehtii yh-mammoja kun itse ei ole päässyt edes poikuudstaan eroon...

Voi sinua mamma rukka! En arvannutkaan, että kommenttini kävi niin kipeästi. Tunnistit ilmeisesti itsesi.

Vierailija kirjoitti:

Palstamiesten mielestä naisen ja äidin kuuluu elää väkivaltaissa suhteessa, koska "valinnoilla on seurauksensa jotka pitää kantaa." 

Niin. Siksi te sovinistit elätte ja kuolette yksin, koska olette valinneet vihata naisia ja silloin ei kukaan nainen katsokaan ikinä teihin päin.

Valintoja, valintoja...

100x mieluummin yksin kuin nalkuttavan mäkättäjän kanssa. Win-win!

Vierailija kirjoitti:

Itse olen n.40v yhteishuoltaja nainen. Kun olin tinderissä jossain vaiheessa, niin oli kyllä vaikka kuinka paljon sellaisia lapsettomiakin miehiä, ketkä oli ihan intopinkeenä selittämässä kuinka hyviä he ovat lasten kanssa ja kuinka ihan hyvin voisivat toimia isäpuolena ja toki he sitten halusivat vielä lisää lapsia (eli oman biologisenkin). Ei näyttänyt kukaan halveksivan tai pitävän huonona. Nämä oli myös enemmän sellaista tavallista insinöörityyppiä jne., etten usko, että mitään pelimiehiä olisivat olleet. Itsellä on kuitenkin lapsiluku jo täynnä, ettei ihan sitten natsannut noiden kanssa.

Sen sijaan olen nyt parisuhteessa miehen kanssa, joka on myös eronnut ja jolla on edellisestä suhteesta samanikäiset lapset kuin minulla. Ymmärretään hyvin toistemme elämänmenoa, eikä kumpikaan halua lisää lapsia. Näitäkin miehiä on tarjolla aika paljon.

Ei yh (ainakaan näin yhteishuoltajan näkökulmasta) ole mitenkään huonona

Miksi erosit?

YH termiä käytetään nykyään niin paljon väärin. YH tarkoittaa yksinhuoltajaa. Nainen jolla on lasten isän kanssa yhteishuoltajuus esim viikko viikko ei ole oikeasti YH. YH on sellainen joka on oikeasti yksin vastuussa lapsistaa eikä lapsien toinen vanhempi siten ole kuvioissa mukana ollenkaan tai hyvin vähän.

Vierailija kirjoitti:

YH on joko nainen jota mies ei ole jostain syystä jaksanut katsella, tai sitten nainen jolla on niin huono arviointikyky, että on tehnyt lapsia kusipään kanssa.

Jos on leski, niin sille ei voi tietenkään mitään.

Nooh, valitettavan usein ne lesket on sellaisia riivinrautoja että niiden miehet on vetäneet itsensä kiikkuun kun eivät kestä enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi yh olisi huono ihminen? Jos parisuhteessa on jatkuvasti ongelmia ja on huono olla, on rohkea teko antaa molemmille uusi mahdollisuus. Lapsi kärsii eniten vanhempien jatkuvista riidoista tai mykkäkouluista. Sellaisenko esimerkin haluaa lapselleen antaa? Että ihan vaan sinun takiasi ollaan hampaat irvessä yhdessä, että sinulla on "ehyt" perhe. 

kaikki tilastot sanoo että yksinhuoltajan lapsena on paskin mahollinen tulevaisuus.



Vale, emävale, tilasto. Kuten on tapana sanoa.



Mä olen kolmen pojan yksinhuoltajana ollut. Nyt pojat on jo aikuisia, ja kas kummaa, erittäin hyvinvoivia nuoria miehiä, joista yksi on jo valmistunut yliopistosta, kaksi muuta vielä opiskelee. Toinen lääkiksessä, toinen Aallossa.



Että kyllä on kamalaa heillä. Eiköhän siihen lapsen tulevaisuuteen vaikuta pääasiassa ihan muuta asiat kuin äidin yksinhuoltajuus, VAIKKA toki on niin, että tietyt muut riskitekijät saattavat kasaantua helpommin yksinhuoltajalle.

T; Akateeminen Yh, liksa 5500e/kk

Lainauksia et kuitenkaan osannut laittaa oikein. Lähinnä kiinnostaisi poikiesi parisuhdehistoria. Se kun tuppaa yleensä ensimmäisenä kärsimään vanhempiensa perseilystä traumatisoituneilla lapsilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei huono ihminen tietenkään, mutta huono kumppani

miten niin? yh voi olla jopa sellainen jonka lapset ovat jo aikuisia, voin sanoa itse sinkkuna 4-kymppisenä että ainakin lapsettomat miehet ovat ihan kauheinta mitä voi olla, seuraavaksi tulee alkoholistit nistit yms

Jaa lähdettiin haukkumalinjoille. Lapsettomia miehiä saa haukkua, ketä muita? Ja keitä ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen n.40v yhteishuoltaja nainen. Kun olin tinderissä jossain vaiheessa, niin oli kyllä vaikka kuinka paljon sellaisia lapsettomiakin miehiä, ketkä oli ihan intopinkeenä selittämässä kuinka hyviä he ovat lasten kanssa ja kuinka ihan hyvin voisivat toimia isäpuolena ja toki he sitten halusivat vielä lisää lapsia (eli oman biologisenkin). Ei näyttänyt kukaan halveksivan tai pitävän huonona. Nämä oli myös enemmän sellaista tavallista insinöörityyppiä jne., etten usko, että mitään pelimiehiä olisivat olleet. Itsellä on kuitenkin lapsiluku jo täynnä, ettei ihan sitten natsannut noiden kanssa.

Sen sijaan olen nyt parisuhteessa miehen kanssa, joka on myös eronnut ja jolla on edellisestä suhteesta samanikäiset lapset kuin minulla. Ymmärretään hyvin toistemme elämänmenoa, eikä kumpikaan halua lisää lapsia. Näitäkin miehiä on tarjolla aika paljon.

Ei yh (ainakaan näin yht

 

Lainaus ei toimi, mutta erosin, koska mies (joka päällisin puolin vastuullinen, siis vastuullinen työ, luottamustoimia eri urheiluseuroissa jne.) ei kerta kaikkiaan ottanut puolta vastuusta, vaikka toki sellaista oli puhellutkin etukäteen. Tämä tuli varmasti jossain määrin yllätyksenä miehelle itselleenkin, että kun ne tekemällä tehdyt lapset oli siinä, hän ei halunnutkaan jäädä joka toiseksi illaksi niitä hoitamaan, vaan juoksi omissa harrastuksissaan, teki ylitöitä (mitä minunkin olisi toki pitänyt tehdä, mutta hän teki siitä mahdotonta) jne. Vastuu lapsista jäi täysin minulle.

Tämä aiheutti paljon riitoja, ja mies myös alkoi lyttäämään minua mm. väheksyen minun urani merkitystä ja myös valitti, jos yritin sitten tehdä ylitöitä lasten mentyä nukkumaan jne. Tietysti siksi, että minä jäisin kotiin joka ilta ja hän saisi tehdä ylitöitään, harrastaa jne. Ei siinä ollut rakkaudesta enää mitään jäljellä.

Ennen lapsia tällaisia ongelmia ei tietenkään ollut, kun kumpikin sai mennä vapaasti. Lapset sitoo valtavasti, enkä olisi koskaan uskonut, että exäni sillä tavalla tulisi väistämään vastuunsa.

Eron jälkeen hän hoitaa lapsia joka toinen viikonloppu, eli vihdoin mullakin on jonkin verran omaa aikaa harrastaa, nähdä ystäviäni, voin tehdä ylitöitä lasten mentyä nukkumaan jne.

Eivät yh:t tietenkään huonoja ihmisiä ole. He ovat vain arvostelukyvyttömiä ja itsekkäitä, ja siten huonoja puolisoita. Sen takia he eivät kelpaa minulle edes irtoseksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen n.40v yhteishuoltaja nainen. Kun olin tinderissä jossain vaiheessa, niin oli kyllä vaikka kuinka paljon sellaisia lapsettomiakin miehiä, ketkä oli ihan intopinkeenä selittämässä kuinka hyviä he ovat lasten kanssa ja kuinka ihan hyvin voisivat toimia isäpuolena ja toki he sitten halusivat vielä lisää lapsia (eli oman biologisenkin). Ei näyttänyt kukaan halveksivan tai pitävän huonona. Nämä oli myös enemmän sellaista tavallista insinöörityyppiä jne., etten usko, että mitään pelimiehiä olisivat olleet. Itsellä on kuitenkin lapsiluku jo täynnä, ettei ihan sitten natsannut noiden kanssa.

Sen sijaan olen nyt parisuhteessa miehen kanssa, joka on myös eronnut ja jolla on edellisestä suhteesta samanikäiset lapset kuin minulla. Ymmärretään hyvin toistemme elämänmenoa, eikä kumpikaan halua lisää lapsia. Näitäkin miehiä on tarjo

Lainaus ei toimi, mutta erosin, koska mies (joka päällisin puolin vastuullinen, siis vastuullinen työ, luottamustoimia eri urheiluseuroissa jne.) ei kerta kaikkiaan ottanut puolta vastuusta, vaikka toki sellaista oli puhellutkin etukäteen. Tämä tuli varmasti jossain määrin yllätyksenä miehelle itselleenkin, että kun ne tekemällä tehdyt lapset oli siinä, hän ei halunnutkaan jäädä joka toiseksi illaksi niitä hoitamaan, vaan juoksi omissa harrastuksissaan, teki ylitöitä (mitä minunkin olisi toki pitänyt tehdä, mutta hän teki siitä mahdotonta) jne. Vastuu lapsista jäi täysin minulle.

Tämä aiheutti paljon riitoja, ja mies myös alkoi lyttäämään minua mm. väheksyen minun urani merkitystä ja myös valitti, jos yritin sitten tehdä ylitöitä lasten mentyä nukkumaan jne. Tietysti siksi, että minä jäisin kotiin joka ilta ja hän saisi tehdä ylitöitään, harrastaa jne. Ei siinä ollut rakkaudesta enää mitään jäljellä.

Ennen lapsia tällaisia ongelmia ei tietenkään ollut, kun kumpikin sai mennä vapaasti. Lapset sitoo valtavasti, enkä olisi koskaan uskonut, että exäni sillä tavalla tulisi väistämään vastuunsa.

Eron jälkeen hän hoitaa lapsia joka toinen viikonloppu, eli vihdoin mullakin on jonkin verran omaa aikaa harrastaa, nähdä ystäviäni, voin tehdä ylitöitä lasten mentyä nukkumaan jne.

Eli et osannut valita lapsillesi isää. Kertoo arvostelukyvyttömyydestäsi. Lisäksi rivien välistä kuultaa melkoisen tiukkapipoinen asenne, voin kuvitella kuinka pakkomielteisesti olet kytännyt sitä, meneekö kaikki lapsenhoito- ja kotityövelvoitteet varmasti tasan puoliksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen n.40v yhteishuoltaja nainen. Kun olin tinderissä jossain vaiheessa, niin oli kyllä vaikka kuinka paljon sellaisia lapsettomiakin miehiä, ketkä oli ihan intopinkeenä selittämässä kuinka hyviä he ovat lasten kanssa ja kuinka ihan hyvin voisivat toimia isäpuolena ja toki he sitten halusivat vielä lisää lapsia (eli oman biologisenkin). Ei näyttänyt kukaan halveksivan tai pitävän huonona. Nämä oli myös enemmän sellaista tavallista insinöörityyppiä jne., etten usko, että mitään pelimiehiä olisivat olleet. Itsellä on kuitenkin lapsiluku jo täynnä, ettei ihan sitten natsannut noiden kanssa.

Sen sijaan olen nyt parisuhteessa miehen kanssa, joka on myös eronnut ja jolla on edellisestä suhteesta samanikäiset lapset kuin minulla. Ymmärretään hyvin toistemme elämänmenoa, eikä kumpikaan halua lisää lapsia. Näitäkin miehiä on tarjo

 

Miestä, joka ei kanna vastuutaan lapsistaan, ei kerta kaikkiaan voi enää rakastaa, eikä edes vähäisestikään arvostaa. Miesten kannattaisi ymmärtää tämä, eikä pitää vaimojaan itsestäänselvinä kotiorjina.

Minun tuntemani yh-äiti on ainakin yksi parhaista äideistä, jota olen koskaan tuntenut. Ja yh:ksi hän jäi, koska kihlattunsa (lapsen isä) huomasikin vasta lapsen syntymän jälkeen ettei lapsiperhe-elämä olekaan hänelle sopivaa :)) Tyyppi nosti kytkintä, jätti äidin yksin ja ilmestyi lopulta kinuamaan tietään takaisin. Äiti ei tietenkään ottanut näin epäluotettavaa kumppania takaisin. Toki on koettanut paikata lapsen ja isän välejä, mutta jännä juttu että lapsi esim. kutsuu mieluummin äidin nykyistä kumppania isäksi ennemmin kuin biologista isäänsä. Sitä biologista isää ei nimittäin ole näkynyt kuin vain silloin kun se hänelle parhaiten sopii.

Että ennemmin minä tätä ns. Isää halveksun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi ottaa turpiin ja antaa lasten ottaa turpiin,  kuin päätyä halveksittavaksi yh:ksi.

Parempi sulkea silmät toisilta naisilta ja näin opettaa lapsille parisuhteen pyhyydestä, kuin olla halveksittava yh.

 

Naisen vikaa on miehen vika, ovat vielä naisten kasvattamiakin.

Kohtaan 1 sanoisin, että parempi lähteä lasten kanssa, jos väkivalta kohdistuu heihin. 

Kohtaan 2 taas, että kyllä, todellakin on parempi sulkea silmät. Lapset eivät siitä toisesta naisesta tiedä, eikä heidän tarvitsekaan, eikä sellaisen olemassaolo lasten elämänlaatua heikennä. Parisuhde ei ole pyhä. Mutta vanhempien parisuhde on kuitenkin lasten elämän kannalta oleellinen. Huonokin parisuhde on parempi kuin ei parisuhdetta, lasten kannalta siis. Huomaa, että olet todella itsekäs, kun ajattelet vain omaa

Itsekäs paska mies haluaa pettää ja pitää toista naista, pitää vaimoa itsestäänselvyytenä eikä välitä vaimon tunteista. Onneksi Suomessa saa eron <3  Todellakin loppuelämä yksin kuin tuollaisen petturil o r t t omiehen kanssa. Lapsetkin oppivat ettei äidin tarvitse sietää mieheltä ihan mitä tahansa.

Huoh. Olet tyypillinen av-mamma, eikä tämä ole kehu. Naisen tunteet on ainoa, millä on merkitystä. Vähät lapsista, puolisosta, ylipäätään kenenkään läheisen elämästä. Jos tunne on sellainen, että haluan erota, niin sitten erotaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen n.40v yhteishuoltaja nainen. Kun olin tinderissä jossain vaiheessa, niin oli kyllä vaikka kuinka paljon sellaisia lapsettomiakin miehiä, ketkä oli ihan intopinkeenä selittämässä kuinka hyviä he ovat lasten kanssa ja kuinka ihan hyvin voisivat toimia isäpuolena ja toki he sitten halusivat vielä lisää lapsia (eli oman biologisenkin). Ei näyttänyt kukaan halveksivan tai pitävän huonona. Nämä oli myös enemmän sellaista tavallista insinöörityyppiä jne., etten usko, että mitään pelimiehiä olisivat olleet. Itsellä on kuitenkin lapsiluku jo täynnä, ettei ihan sitten natsannut noiden kanssa.

Sen sijaan olen nyt parisuhteessa miehen kanssa, joka on myös eronnut ja jolla on edellisestä suhteesta samanikäiset lapset kuin minulla. Ymmärretään hyvin toistemme elämänmenoa, eikä kumpika

 

Ai tasan puoliksi, jos toisella ei kuukaudessa saa olla yhtäkään iltaa omaa aikaa, ja toisella niitä saa olla monta iltaa viikossa jatkuvasti? Kulut perheessä jaettiin tasan ja tulotaso oli n. sama. Jos minulla (naisella) oli joku meno, josta ilmoitin hyvissä ajoin etukäteen, aloitti mies riidan tästä joka kerta. Mies itse kyllä meni menojaan. Se oli ihan sairasta. Siis todella epäterveeksi muuttunut suhde.

Olimme vuosia yhdessä ennen lapsia, ja silloin kaikki oli hyvin. Moni mies muuttuu parisuhteessa täysin, kun lapset on kuvioissa. Mies ei enää usko, että nainen voisi lähteä suhteesta ja käytös muuttuu täysin. Toisaalta ehkä osittain on myös sitä, että moni mies ei osaa muuttua isyyden myötä siten, kuin olisi tarpeen. Useimmat äidit kyllä laittavat prioriteettinsa uuteen uskoon, mutta miehiltä tämä ei aina onnistu. Ei sitä voi tietää etukäteen, että keneltä onnistuu ja keneltä ei. Ei lapset voi olla prioriteettina ennen kuin ne on tehtynä, eli siinä kohtaa pitäisi pystyä perustavanlaatuisesti muuttumaan, ja se ei kaikilta onnistu.

Ei kaikki ole omaa syytään joutunut yh:ksi. Tai no, ei olisi pitänyt ottaa puolisoa joka tulee rikkinäisestä perheestä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki ole omaa syytään joutunut yh:ksi. Tai no, ei olisi pitänyt ottaa puolisoa joka tulee rikkinäisestä perheestä.

Tän mäkin allekirjoitan. Mun exän vanhemmat oli yhdessä, mutta tutustuttuani heihin paremmin vuosien varrella, ymmärsin, että miehen äiti oli todella lannistettu ja alistetussa asemassa parisuhteessaan. Avioliiton ja lasten myötä mies alkoi käyttäytyä todella huonosti minua kohtaan, lannistaa, kontrolloida jne. Hän ei tehnyt sitä ennen lapsia.

Olisi pitänyt tajuta, ettei omena putoa kauas puusta, vaikka kuinka alkuun vaikuttaisi isäänsä paremmalta mieheltä.

Lapsi tarvitsee molemmat vanhemmat. Kannattaisi tehdä niitä sellaisten miesten kanssa, jotka on kiinnostuneita isyydestä. 

Toki toinen vanhemmista voi vaikka menehtyä, jolloin on haettava apua muualta, että lapsi ei kärsisi asiasta niin paljoa. 

En pysty tuntemaan sääliä sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka aiheuttavat itse itselleen vaikeuksia. Tuntemani yh on tehnyt 2 lasta kahden eri miehen kanssa ja molemmat miehet jänniksiä. Luulisi ekan jälkeen oppineen, että jänniksestä ei ole isäksi. Ei kukaan isyydestä kiinnostunut halua kahden tai välttämättä edes yhden biologisesti toisen miehen lapsen isäksi.

Tilastot kertoo karua faktaa, että yh äidin kasvattamilla lapsilla on vaikeuksia elämässään. En tiedä onko suomessa tilastoja tästä, mutta esim jenkeissä 70% murhaajista on yh äitien lapsia, yli 60% vankilapopulaatiosta samoin. 

Nainen on todennäköisesti arvioinut tilanteen väärin. Paremmilla valinnoilla olisi välttynyt yyhoon kohtalolta.

Äitini oli yh ihan vaan sen takia että isä kuoli ja me lapset oltiin vielä alle kouluikäisiä. Mikä teki hänestä huonon ihmisen kun silti sai meidät kasvatettua ja hoidettua? Sekö ettei halunnut ketään muuta vierelleen kuin isäni, elämänsä rakkauden.