Helsingin sanomat varoittaa lapsettomien erittäin ankeasta vanhuudesta!!!

Tee lapsia

Ne rakastaa

Ne hoivaa

Ne saa p.skat geenisi

Ota koira

Se rakastaa

Tai ota vastuu itsestäsi ja hommaa ystäviä!!!

Mitä eikö???

Vierailija kirjoitti:

Häkä on helppo. Uunilämmitys talo, tai auto ja letkut, sekä syrjäinen paikka. Jättää vain valtiolle ja omaisille kiitos kirjeen ja perustelut. Paljon syrjäytetyt nuoretkin samaa, jos huumeilla ei onnistu. On tämä niin hyvinvointivaltio stana. 

Mulla on sähköauto

Asun kerrostalossa

??????

Minä en lapsia tee, en halua olla äiti. Eikä ne lapset ole mikään tae siitä että saat heistä jotain hoitajia kun oot vanha - lapselle voi sattua jotain, saattaa muuttaa vaikka maailman toiselle puolelle tai mennä välit. Ja vaikka oliskin hyvät välit, ei jälkikasvulla oo silti mitään velvollisuutta hoitaa vanhempia. Lopputulos on siis aikalailla plus miinus nolla, sen näkee sitten onko ankeaa vai vähemmän ankeaa. Itelleni on tärkeintä se että saan olla vapaa ja tehä asioita spontaanisti, ja jälkikasvun kanssa en vois elää sellaista elämää kuin haluan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvovalintoja. Itse otan mieluummin nämä 70 huoletonta ja vapaata vuotta ja vähän ankeamman lopun.

Ovatko vanhempasi elossa? Jos ovat, niin hekin turhaan luulivat, että sinä auttaisit heitä kun vanhenevat. Tietenkään et auta, pois se sinusta. 

Eihän tämä henkilö puhunut vanhemmistaan tässä, vaan siitä ettei ole hankkinut lapsia, ja se ei ole keltään muulta pois. Ja voi olla että hänellä on jopa enemmän aikaa ja tahtoa huolehtia vanhemmistaan.

Itselläni ei ole lapsia, mutta tulin ulkomailta vuodeksi Suomeen huolehtimaan vanhemmastani, jolla oli alkava muistisairaus. Samalla helpotin perheellisten sisarusteni elämää, kun heidän ei tarvinnut ottaa yhtä paljon vastuuta asiasta. Ja minulle suotiin ilo auttaa vanhempaani, olen tästä ajasta kiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

Tee lapsia

Ne rakastaa

Ne hoivaa

Ne saa p.skat geenisi

Ota koira

Se rakastaa

Tai ota vastuu itsestäsi ja hommaa ystäviä!!!

Mitä eikö???

Hehee... hyvä :-)))

Vierailija kirjoitti:

Luulet että sun lapset pitää huolen sinusta? 

Minun ei tarvitse luulla, lapset käyvät siivoamassa, tekevät lumityöt, käyvät kaupassa ja apteekissa minulle. Jopa niin, että kun sanoin, että ostan siivouspalvelun, tuumasivat, että ei kannata, heillä ei minun kolmioni siivouksessa mene kuin hetki (poika, tyttö, miniä ja vävy). Sanoivat, että säästä, jos sattuu, että tarvitset joskus enemmän erikoishoitoa, voin sitten sitä ostaa. 

Kuulun juurikin tuohon Hesarin mainitsemaan ryhmään: ei lapsia, ei sisaruksia, ei juurikaan edes läheisiä sukulaisia. Tosin vähän yli 10 vuotta nuorempi serkku on luvannut hoitaa minut hautaan, kun se aika tulee. Olen myös sanonut hänelle, minne haluan tulla haudatuksi. Mutta kukapa sitä tietää, kuka täältä milloinkin lähtee.

Ennen ilman saattajia haudattiin yleensä laitapuolen kulkijat ja vastaavat. Nykyään meitä yksineläjiä vailla läheisiä on myös ihan tavallisia työssäkäyneitä ihmisiä, ei siis asunnottomia tai laitapuolen kulkijoita tai muita kassialmoja. Muistan kun vuosia sitten telkkarissa näytettiin, miten joku mies siunattiin ja haudattiin vailla ensimmäistäkään saattajaa, poislukien pappi ja suntio sekä hautaustoimiston edustaja, joka kuskasi arkun krematorioon. Tuntui tosi pahalta, mutta samalla ymmärsin, että tuo saattaa olla minunkin kohtaloni.

Onpa taas pyörä keksitty uudelleen. Pitää olla vähän erikolisen tyhmä jos ei ole vielä itse tajunnut, että lapsista on merkittävä apu siinä vaiheessa kun itse on vanha ja sairas. Ja vaikka aina on jokunen lapsi, jota ei voisi vähempää vanhempansa kiinnostaa, on selvää, että suurinta osaa lapsista kiinnostaa edes vähän, ja sekin monesti riittää. Yhä useampi vanhus joutuu pärjäilemään kotonaan loppuun asti, joten jo ruokahuolto ja juttuseura voivat olla ratkaiseva apu. Kotihoito ei valitettavasti ehdi muuta kuin käydä toteamassa, että elossa ollaan tai sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

Hoidan oman 85-vuotaan äitini raha-asiat, vaikka hän onkin vielä täysin oikeustoimikelpoinen. Hän ei osaa käyttää pankki-ohjelmia ja hänen mielestään on vain mukavaa, kun hoidan kaikki "ikävät asiat". Hän ei ole oikein koskaan ymmärtänyt kunnolla raha-asioiden päälle eikä häntä kiinnosta enää senkään vertaa nyt, vaikka välillä ehdotan, että voisimme käydä läpi hänen rahankulutustaan. Hänellä on ihan hyvä eläke, mutta silti rahaa kuluu n. 1000€ enemmän kuin tulot ovat; on esteettömän asunnon vuokra 1050€/kk, kaupungin kotihoito kerran päivässä, n. 600€/kk, lääkkeet, turvapuhelin, lääkärit, kampaaja käy pesemässä hiukset ja rullaamassa kerran viikossa, siivoja käy 2 x kk, fyssari 3 x kk, ruoka jne. Tällä menolla säästöt ovat loppu viidessä vuodessa. En silti haluasi vanhalta ihmiseltä kieltää pieniä iloja kuten lehtitilauksia tai teatterikäyntejä, vaikka pelottaa, mitä jos hän elääkin kauemmin ja rahat ovat loppu

Sori mutta jo nyt helvetti, äitisi on 85!!! Mitä suurimmalla todennäköisyydellä hän on joko kuollut tai toimintakyvytön 5v päästä. Anna hänen nauttia rahoistaan, hän elää kirjaimellisesti viimeistä päiväänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häkä on helppo. Uunilämmitys talo, tai auto ja letkut, sekä syrjäinen paikka. Jättää vain valtiolle ja omaisille kiitos kirjeen ja perustelut. Paljon syrjäytetyt nuoretkin samaa, jos huumeilla ei onnistu. On tämä niin hyvinvointivaltio stana. 

Mulla on sähköauto

Asun kerrostalossa

??????

Aina voi vuokrata mökin, mutta toki sinne pitää sitten jotenkin omin jaloin päästä.

Vierailija kirjoitti:

Arvovalintoja. Itse otan mieluummin nämä 70 huoletonta ja vapaata vuotta ja vähän ankeamman lopun.

Vaikka käytät koko elämäsi pihistelyyn ja säästät syöpähoitoja varten😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulet että sun lapset pitää huolen sinusta? 

Minun ei tarvitse luulla, lapset käyvät siivoamassa, tekevät lumityöt, käyvät kaupassa ja apteekissa minulle. Jopa niin, että kun sanoin, että ostan siivouspalvelun, tuumasivat, että ei kannata, heillä ei minun kolmioni siivouksessa mene kuin hetki (poika, tyttö, miniä ja vävy). Sanoivat, että säästä, jos sattuu, että tarvitset joskus enemmän erikoishoitoa, voin sitten sitä ostaa. 

Miksi tarvitset apua jos et ole edes muistisairas?  Palvelubussit kulkee, ruokaa saa tilattua netistä.  Asut sit kai rivitalokolmiossa jos on lumitöitä?   Näin kerrostalokolmiossa ei tarvitse.   Olen 80, rollaattori tai kyynärsauvat apuna, kyll nyt vielä kolmion siivoaa ja asioistaan selviää 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on ihan kaikilla ankea ja ihan turha uskotella jotain muuta.

Pariskunnilla on enemmän turvaa toisistaan kuin ihan yksinasuvalla.

Usein toisella pää pehmenee. Siinä on se terveempi osapuoli kovilla, kun huoli painaa, mutta et saa edes nukkua koskaan kunnolla. Jättikokoinen taapero häslää päivin öin.

Harvassa on ne tervaskannot, jotka vaan kahveja keittelee ja kiikkustuolissa myhäilee tyytyväisenä.

Omista isovanhemmista toinen pappa kuoli syöpään ennen aikojaan 66-vuotiaana. Mummo eli 88-vuotiaaksi. Toinen pappa sai aivoinfarktin 74-vuotiaana. Samanikäinen puolisonsa eli 92-vuotiaaksi.

Isäni kuoli muistisairauteen 71-vuotiaana. Äiti eli sen jälkeen vielä 10 vuotta. Sai viimeisiksi vuosiksi vielä syövän. Appiukko kuoli syöpään myös, oli 75v. Anoppi on elänyt lesken elämää nyt viisi vuotta.

Että saas nähdä, mitä elämä minulle ja miehelleni tuo. Kortit on sellaiset, että ne ennustaa silti minulle, naispuoliselle, yksinäistä vanhuutta.

Ketjut joihon katkerien vanhojenpiikojen on mahdollisuus oksentaa vuosien kipu, on menestyksiä, kuten tämä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvovalintoja. Itse otan mieluummin nämä 70 huoletonta ja vapaata vuotta ja vähän ankeamman lopun.

Ovatko vanhempasi elossa? Jos ovat, niin hekin turhaan luulivat, että sinä auttaisit heitä kun vanhenevat. Tietenkään et auta, pois se sinusta. 

Eihän tämä henkilö puhunut vanhemmistaan tässä, vaan siitä ettei ole hankkinut lapsia, ja se ei ole keltään muulta pois. Ja voi olla että hänellä on jopa enemmän aikaa ja tahtoa huolehtia vanhemmistaan.

Itselläni ei ole lapsia, mutta tulin ulkomailta vuodeksi Suomeen huolehtimaan vanhemmastani, jolla oli alkava muistisairaus. Samalla helpotin perheellisten sisarusteni elämää, kun heidän ei tarvinnut ottaa yhtä paljon vastuuta asiasta. Ja minulle suotiin ilo auttaa vanhempaani, olen tästä ajasta kiitollinen.

   Sinä olet kunnon ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Olen varannut köyttä vanhuutta varten, eli asia hoidossa.

Solmu pitää kyllä sitoa ajoissa, koska voimat ehtyy vanhetessa  

Se on tuo vanhuksen avun tarvekin joskus vähän opeteltu.  Jos lapset asuvat lähellä autoton äiti voi jo 65 v heittääntyä niin avuttomaksi ettei pääse kauppaan, terveyskeskukseen, apteekkiin, minnekään, ei saa pyykkiään koneeseen eikä kuivamaan, ilman kyytiä vaikka kiertelee ystävättären kanssa monen tunnin lenkkejä.

Sit on taas meitä joille on kunnia-asia selvitä itse.   Iäkäs naapurikin, 93, pärjää ilman muuta apua kuin siivous 2krt kuussa.   Tilaa ruuat, joskus käy rollalla vajaan puolrn kilometrin päässä pikkukaupassa , äänestämässä kävi saman matkan päässä yksin.  Koti on siisti, laittaa ruokansa.

Ei tosin ole lapsiakaan jotka voisi auttaa.

Kokemukseni mukaan kaikkein itsekkäimpiä ovat ihmiset, joilla on oltava lapsia keinolla millä hyvänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulun juurikin tuohon Hesarin mainitsemaan ryhmään: ei lapsia, ei sisaruksia, ei juurikaan edes läheisiä sukulaisia. Tosin vähän yli 10 vuotta nuorempi serkku on luvannut hoitaa minut hautaan, kun se aika tulee. Olen myös sanonut hänelle, minne haluan tulla haudatuksi. Mutta kukapa sitä tietää, kuka täältä milloinkin lähtee.

Ennen ilman saattajia haudattiin yleensä laitapuolen kulkijat ja vastaavat. Nykyään meitä yksineläjiä vailla läheisiä on myös ihan tavallisia työssäkäyneitä ihmisiä, ei siis asunnottomia tai laitapuolen kulkijoita tai muita kassialmoja. Muistan kun vuosia sitten telkkarissa näytettiin, miten joku mies siunattiin ja haudattiin vailla ensimmäistäkään saattajaa, poislukien pappi ja suntio sekä hautaustoimiston edustaja, joka kuskasi arkun krematorioon. Tuntui tosi pahalta, mutta samalla ymmärsin, että tuo saattaa olla minunkin kohtaloni.

https://areena.yle.fi/1-50318641

Se on tuo dokkari. Kauniisti hoitui hautajaiset kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Kuulun juurikin tuohon Hesarin mainitsemaan ryhmään: ei lapsia, ei sisaruksia, ei juurikaan edes läheisiä sukulaisia. Tosin vähän yli 10 vuotta nuorempi serkku on luvannut hoitaa minut hautaan, kun se aika tulee. Olen myös sanonut hänelle, minne haluan tulla haudatuksi. Mutta kukapa sitä tietää, kuka täältä milloinkin lähtee.

Ennen ilman saattajia haudattiin yleensä laitapuolen kulkijat ja vastaavat. Nykyään meitä yksineläjiä vailla läheisiä on myös ihan tavallisia työssäkäyneitä ihmisiä, ei siis asunnottomia tai laitapuolen kulkijoita tai muita kassialmoja. Muistan kun vuosia sitten telkkarissa näytettiin, miten joku mies siunattiin ja haudattiin vailla ensimmäistäkään saattajaa, poislukien pappi ja suntio sekä hautaustoimiston edustaja, joka kuskasi arkun krematorioon. Tuntui tosi pahalta, mutta samalla ymmärsin, että tuo saattaa olla minunkin kohtaloni.

Uskon että olisin reagoinut tuohon ohjelmaan samalla tavalla, että olisi surullista tämän ihmisen kohtalo.

Mutta toisaalta: Minulla on paljon sukua, muttei omia lapsia, bonussellaisia kylläkin. Mutten omalta osaltani en välitä ollenkaan olisiko hautajaisissani ketään, tai käykö haudallani ketään.

Johtuu ehkä siitä että olen suurimman osan elämästäni mennyt omia polkujani, tottunut itsenäiseksi. En odota muilta mitään.

Olen myös nähnyt paljon sairauksia ja kuolemia ympärilläni. Sekin on ehkä vaikuttanut siihen, että en laske minkään varaan, vaan elän tässä hetkessä, ja pienetkin asiat tekevät minut onnelliseksi. 

Ajattelen että elämä täss ja nyt on tärkeämpi kuin kuoleman jälkeinen aika.