Helsingin sanomat varoittaa lapsettomien erittäin ankeasta vanhuudesta!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tuskin. Kukaan ei täällä viitsi tunnustaa sitä tosiasiaa kuinka rasittava se vanhus on kun se jatkuvasti (kerran kuukaudessa) soittelee ja horisee omiaan 

Minä ainakin tykkään soittaa vanhalle äidilleni, 88 v, kerran viikossa vähintään. Samoin ystäväni soittelevat ahkeraan omilleen. En ole kenenkään kuullut valittavan että olisi rasittavaa, päinvastoin, vaihdetaan kuulumisia suuntaan ja toiseen :-) 

Vierailija kirjoitti:

Onpa taas pyörä keksitty uudelleen. Pitää olla vähän erikolisen tyhmä jos ei ole vielä itse tajunnut, että lapsista on merkittävä apu siinä vaiheessa kun itse on vanha ja sairas. Ja vaikka aina on jokunen lapsi, jota ei voisi vähempää vanhempansa kiinnostaa, on selvää, että suurinta osaa lapsista kiinnostaa edes vähän, ja sekin monesti riittää. Yhä useampi vanhus joutuu pärjäilemään kotonaan loppuun asti, joten jo ruokahuolto ja juttuseura voivat olla ratkaiseva apu. Kotihoito ei valitettavasti ehdi muuta kuin käydä toteamassa, että elossa ollaan tai sitten ei.

Mutta ei ole mitään takeita, että ne lapset tulevat asumaan aikuisina samalla paikkakunnalla. Voivathan he muuttaa vaikka ulkomaille. Ei sieltä tulla noin vain hoitamaan ruokahuoltoja ym.

Tämä keskustelu osoittaa hyvin sen, miksi eutanasia herättää yhä vastustusta. Suuri osa ihmisistä uhoaa, että sitten, kun ei pärjää enää yksin kotona, niin lopetuspiikki kankkuun vaan. Varmasti 90 % ihmisistä pitää eutanasiaa inhimillisenä esim. tukehtumiskuolemien tapauksessa, mutta tämä luonnevikainen ja kova suomalainen ilmapiiri on oikeasti riski yhdistettynä eutanasian kanssa, vaatisi äärimmäisen huolellista lainsäädäntötyötä.

Monilla näistä uhoajistakin menisi tosipaikan tullen pupu pöksyyn. Ensimmäisillä sivuilla jotkut keskustelivat, että tahto pitäisi nyt nuorena ilmaista kirjallisena, että kärrätkää minut lampeen kun tulen vanhaksi, kun nuo vanhukset niin ikävästi tuppaavat muuttamaan mieltään. Ikään kuin ihmisellä ei olisi oikeutta muuttaa mieltään elämänkokemuksen myötä.

Hollannissahan on itse asiassa väännetty tämänkaltaisista asioista. On ollut tapauksia, joissa vanhus on toivonut eutanasiaa muistisairauden edetessä, mutta sairauden edetessä muuttanut mielensä, ja lapset ovat vaatineet vanhemmalleen eutanasiaa tästä huolimatta. Tällaiset paljastavat hyvin, miten oksettavan vähättelevää suhtautuminen vanhuksiin monissa länsimaissa on. Ehkä tässä on pohjimmiltaan myös yksi syy vanhusten nykyhoidon tilaan Suomessa; moni ajattelee hiljaa mielessään, että elämä niillä on jo ohi, joutavat kuolla pois, ovat vain taakka muille. Vanhuksia ei nähdä samalla tavalla ihmisinä kuin 0-70-vuotiaita, ovat "vain" vanhuksia. Niukkojen resurssien yhteiskunnassa ovat monien mielestä oikeutetusti siellä pohjalla tärkeysjärjestyksessä. 

Vierailija kirjoitti:

Arvovalintoja. Itse otan mieluummin nämä 70 huoletonta ja vapaata vuotta ja vähän ankeamman lopun.

Se on just näin. Jos mietin, vietänkö mieluummin 10 vuotta vastasyntyneen, ja siitä pikkuhiljaa kasvavan lapsen huoltajana, vai vuodepotilaana märissä vaipoissa yksin ja unohdettuna, niin valitsisin epäröimättä jälkimmäisen.

Vierailija kirjoitti:

Minä en lapsia tee, en halua olla äiti. Eikä ne lapset ole mikään tae siitä että saat heistä jotain hoitajia kun oot vanha - lapselle voi sattua jotain, saattaa muuttaa vaikka maailman toiselle puolelle tai mennä välit. Ja vaikka oliskin hyvät välit, ei jälkikasvulla oo silti mitään velvollisuutta hoitaa vanhempia. Lopputulos on siis aikalailla plus miinus nolla, sen näkee sitten onko ankeaa vai vähemmän ankeaa. Itelleni on tärkeintä se että saan olla vapaa ja tehä asioita spontaanisti, ja jälkikasvun kanssa en vois elää sellaista elämää kuin haluan.

Vaikka olisi kuinka suurperheen vanhempi niin kaikkilla on ollut loppupeleissä ammattihoitajat hoitamassa jos ei enää ole kotona selviytynyt eikä parempikuntoista puolisoa jelppaamassa.

Ankeuttakin pitää oppia sietämään kun elämä ei ole mitään ruusuilla tanssimista. Ja luopumista loppua kohden kun ei kaikki enää onnistu sillain kuin nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Nyt isketään palstan velavanhapiikoja, ja kovaa!

Ei isketä, kuvittelet vain jotain.

Höpö höpö. Kun säästää rahaa vanhuuden varalle, aina voi hankkia eksoottisen toyboyn ilokseen. Itsellinen nainen ei ole yksinäinen eikä perheensä orja. 

Vierailija kirjoitti:

Siitä olen samaa mieltä, että elämä ilman lapsia olisi kurjaa. Menettää monta hetkeä ja asiaa elämässä, toisaalta joku ei kaipaa niitä pätkääkään. Oma valinta. Sitä en kuitenkaan lapsilleni tee, että hoidattaisin vanhuuteni heillä. Lähden panamaan piikille tai menen kiltisti laitokseen. Haluan, että lapseni elää täyttä omaa elämää, eikä kukaan ripustaudu meidän omaishoitajaksi. Sellainen on puhdas hel vetti. Elät itse ruuhkavuosia ja käyt töiden jälkeen hoitamassa vanhemmat ja pahimmassa tapauksessa vielä ennen töitä. Vanhuksilla myös itse vastuu omista asioista, ei voi heittäytyä toisten varaan. Esim. meillä mummo jäi leskeksi, eikä osaa mitään, ei aja autoa, ei osaa maksaa laskuja jne. Nyt on kaikkien meidän vaivoina. 

Vastenmielistä, miten puhut mummostasi, "nyt on kaikkien meidän vaivoina". Ei selvästi laisinkaan minkäänlaisena ilona? Harmi, kun ei itse ymmärtänyt mennä sinne "piikille" jäätyään leskeksi, niin kuin itse aiot tehdä?

Elämänkaari nyt vaan on sellainen, että olemme riippuvaisia toisista ihmisistä elämämme alku- ja loppupäässä. Tasapainoinen aikuinen ihminen vetää itse omat rajansa vanhempiensa hoidon suhteen, eikä katkerana purnaa ja uhriudu. Sen verran autetaan itse, kun on mielekästä, ja loput koitetaan järjestää ulkopuolisena palveluna. Jos vanhus ei tähän suostu, niin sitten on ilman niitä palveluja, ja lapsi voi tehtailla huoli-ilmoituksia.

Harva pystyy hoitamaan itse vanhempansa kovin pitkälle. Harvalla on myöskään sellaista tilannetta, että ei mitään pystyisi toisen eteen tehdä ilman valtavia inhimillisiä kärsimyksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Kun säästää rahaa vanhuuden varalle, aina voi hankkia eksoottisen toyboyn ilokseen. Itsellinen nainen ei ole yksinäinen eikä perheensä orja. 

Niin kuin varakkaat miehetkin hakevat köyhistä maista itseään paljon nuoremman vanhuuden turvan joka mahdollisesti jaksaa passata ja tuupata pyörätuolissa. Mitä varakkaampi niin sitä nuoremman saa ja vähemmän varakas saa hieman itseään nuoremman. 😁 Kaikilla miehillä on vientiä kun on lottovoitto päästä suomeen nostelemaan sosiaali tukia ja tuistakin voi lähettää rahaa kotimaahansa elättääkseen vanhempiaan tai ostaakseen talon sieltä. Just A-studiossa tuli siitä.

Kunnolla rikas suomalainen mies saa kotimaastakin nuoren naisen kuten näitä julkimoja on.

Minusta olisi järkyttävää että puolisoani hyväksikäytettäisiin jos kuolen ennemmin ja joku ulkomaalainen uusi puoliso veisi meidän hankkimat varallisuudet ulkomaille.

Maailma on mennyt pahaksi ja huijarit vaanii joka nurkan takana jos vaan pääsee iskeen johonkin. Järkyttäviä summia suomalaisilta huijataan ulkomaille.

Tiedän tapauksen jossa suomalaisten isovanhempien kovalla työllä raatamat omaisuudet ovat jo kaikki lähteneet ulkomaille. Ihan hukaan meni heidän työnsä.

"Esim. meillä mummo jäi leskeksi, eikä osaa mitään, ei aja autoa, ei osaa maksaa laskuja jne. Nyt on kaikkien meidän vaivoina. "

Siinä on ollut miehessä vikaa. Minä pienempituloisena maksan pienempiä laskuja mies isompituloisena isommat laskut.

Kumpikin käydään kaupassa yhdessä jotta pysytään hintatietoisina ja osataan hakea kaupasta kaikki tarpeellinen jottei toista tehdä uusavuttomaksi, niin ettei yksinään pärjäisi.

Jos toinen sairastuu niin toinen osaa kaikki perusasiat hoitaa.

Olemme asuneet itsenäisinä yksin ennen yhteen muuttoa jotenka kumpikin on itsenäistynyt eikä suoraan lapsuuden kodin kotisohvalta hypätty suhteeseen.

Kyllä minullakin oli työtä ja tuskaa opettaa tietokoneen käyttöä äidilleni ja jotenkin perusjutut sain perille avata ja sulkea koneen ja että osaa laskut maksaa. Ihme kun sen oppi. Oli kai pakko ettei tarvitse pankissa rampata.

Eli ihan suorin sanoin sanotaan että vanhukset kuolee kohta koteihinsa koska yhteiskunta ei heistä huolehdi.

Minulla ei toistaiseksi ole lapsia, mutta vaikka joskus olisi, olen päättänyt, että sairastuessani parantumattomasti tai toimintakyvyn muututtua pysyvästi heikoksi, ostan matkalipun Sveitsiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvovalintoja. Itse otan mieluummin nämä 70 huoletonta ja vapaata vuotta ja vähän ankeamman lopun.

Se on just näin. Jos mietin, vietänkö mieluummin 10 vuotta vastasyntyneen, ja siitä pikkuhiljaa kasvavan lapsen huoltajana, vai vuodepotilaana märissä vaipoissa yksin ja unohdettuna, niin valitsisin epäröimättä jälkimmäisen.

Ja kun tuo vaippakohtalo on totta ihan niillekin jotka tekevät lapsia. Aniharva hoitaa vuodekunnossa olevan vanhempansa kotonaan itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulet että sun lapset pitää huolen sinusta? 

Minun ei tarvitse luulla, lapset käyvät siivoamassa, tekevät lumityöt, käyvät kaupassa ja apteekissa minulle. Jopa niin, että kun sanoin, että ostan siivouspalvelun, tuumasivat, että ei kannata, heillä ei minun kolmioni siivouksessa mene kuin hetki (poika, tyttö, miniä ja vävy). Sanoivat, että säästä, jos sattuu, että tarvitset joskus enemmän erikoishoitoa, voin sitten sitä ostaa. 

 

 

Miksi tarvitset apua jos et ole edes muistisairas?  Palvelubussit kulkee, ruokaa saa tilattua netistä.  Asut sit kai rivitalokolmiossa jos on lumitöitä?   Näin kerrostalokolmiossa ei tarvitse.   Olen 80, rollaattori tai kyynärsauvat apuna, kyll nyt vielä kolmion siivoaa ja asioistaan selviää 

Sitäpä voit ajatella ja mietiskellä. Kerrostaloon en muuta, mielummin kuolen, haluan asua naapureitten mölyjä kuulematta, ja mennä kesällä omalle terassille maantasalla. Lumityöt tarkoittaa oven edustaa, kaikki muu toki hoidetaan yhtiön puolesta. Kevyet lumet pystyn itse kolaamaan, raskaat ja yöllä kertyneet 15-20 cm konokset ovat selällen hiukan liikaa. Mikä ihmeen palvelubussi? Ja kuka sanoi, etten siivoa, he haluavat auttaa, kun tietävät, että matot on raskaita ulos vietäviä. Minä sitten autan olemalla lasten kanssa kun heillä on menoa tai lapsia ei voi viedä pkotiin ja koiranvahtina kun menevät lomilleeen. 

Suomi on päättänyt lopettaa hyvinvointivaltion. Koko maa taantuu ja pahasti. Vanhukset, sairaat ja vammaiset ovat heitteillä. Varallisuus keskittyy. Nämä ovat ideologisia valintoja.

Ei ketään voida pakottaa lisääntymään vastoin tahtoaan, joten jos vanhukset aiotaan tulevaisuudessa jättää heitteille niin sitten vähintäänkin eutanasia pitäisi sallia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulet että sun lapset pitää huolen sinusta? 

Minun ei tarvitse luulla, lapset käyvät siivoamassa, tekevät lumityöt, käyvät kaupassa ja apteekissa minulle. Jopa niin, että kun sanoin, että ostan siivouspalvelun, tuumasivat, että ei kannata, heillä ei minun kolmioni siivouksessa mene kuin hetki (poika, tyttö, miniä ja vävy). Sanoivat, että säästä, jos sattuu, että tarvitset joskus enemmän erikoishoitoa, voin sitten sitä ostaa. 

 

 

Miksi tarvitset apua jos et ole edes muistisairas?  Palvelubussit kulkee, ruokaa saa tilattua netistä.  Asut sit kai rivitalokolmiossa jos on lumitöitä?   Näin kerrostalokolmiossa ei tarvitse.   Olen 80, rollaattori tai kyynärsauvat apuna, kyll nyt vielä ko

Eli siis oot ihan terve ja jaksat lapsia hoitaa muttet omia asioitasi, käydä kaupassa, apteekissa.    Vähemmän kerrostalossa naapureita näkee kuin  rivitalossa,  on oma parveke jolla istua.

Ehkä me joilla ei lapset asu vieressä ja tule passaamasn säilymme kauemmin toimintakykyisinä.

Palvelubussi on joukkoliikennettä joka tilauksen mukaan hakee kotiovelta ja vie keskustaan, terveyskeskukseen, apteekkiin. Bussimaksun hinnalla. Tietysti ei ihan täsmäaikoina vaan pyrkii saman suunnan samoihin aikoihin kulkevat keräävän samaan bussiin.  Otapa selvää , ei tarvitse aina lapsia juoksuttaa.

No, en aio hoitaa kyllä omia vanhempiani, joten en olettaisi, että lapseni hoitavat mua. Mulla oli paska lapsuus. Juoppo ja mielenterveysongelmainen eivät paljon huolenpitoa tarjonneet. Heille riitti, että en kuollut nälkään.

En ole vanhempien kanssa tekemisissä, koska eivät edelleenkään suostu tekemään mitään sen eteen, että hoitaisivat itsensä parempaan kuntoon. Paloin loppuun yrittäessäni olla heille se huoltaja. Sitten tajusin, että muutos parempaan pitää tapahtua henkilön omista lähtökohdista ja haaskaan vain energiaani siihen loputtomaan mustaan aukkoon.

Nykyään keskityn omaan elämääni ja parantumaan menneistä traumoista. Burnouttikin alkaa viimein helpottamaan, kun käytän energiani oman tilanteeni parantamiseen. Lapsia mulla ei ole, eikä ehkä tulekaan, koska en koe olevani vielä tarpeeksi tasapainoinen kasvattamaan lasta. Lapsia ei ehkä tulekaan, koska a) ei ole sopivaa isäehdokasta b) ikä alkaa tulla vastaan c) koen vastenmielisenä sen, että mua "tarvitaan liikaa", koska henkisesti epäkypsät ja ongelmaiset vanhemmat on roikkuneet mussa koko aikuisikäni.

Tarinan pointti. Ei lapset turvaa mitään, jos itse sössii niiden elämän. Lisäksi aikuisten odotetaan olevan töissä ja lapsilla voi olla siinä vaiheessa oma perhe huolehdittavana, kun minä olen mummuikäinen. En halua olla taakkana kellekään. Minä käyn salilla ja yritän pitää itseni kunnossa jo nyt ja aion jatkaa sitä vanhaksi asti. Opiskelen kieliä ja opettelen uusia taitoja, kuten soittimia, jotta aivot pysyivät myös vetreinä. Ihminen voi tehdä itse asioita sen eteen, että pysyy toimintakykyisenä.

Kun sitten tulee se aika, että toimintakyky lakkaa ja en pysty omin avuin käymään esim vessassa, niin silloin on mun aikani lähteä tästä maailmasta. Jos Suomessa ei ole silloin vielä eutanasia laillinen, niin yritän sitten ennakoida asian ja häivyn ulkomaille hankkimaan sen muualta. Ei kiinnosta elää laitoksen vankina puolivihanneksena, koska se ei ole mielestäni ihmisarvoista elämää. Haluan elää hyvän elämän ja sitten kuolla arvokkaalla ja ennen kaikkea itse valitsemallani tavalla.

Nro 178: "Voisitko käydä auraamassa kyntöpolun ja levittää suolaa??

Voiko taksikuskin tilata etukäteen ja pyytää auttamaan..on invatakseja?"

Taloyhtiön piha-alueille ei saa levittää suolaa. Tämän on taloyhtiö kieltänyt. Mitä tulee sen jäisen kyntopellon hakkaamiseen lapiolla ja jää lohkareiden lapioiminen sivuun, niin ei onnistu mun sormillani. Saan just ja just lapioitua vastasataneen lumen omasta pihastani, mutta en edes metrin pätkää jäistä pihatietä. Ja pitäisi voida poistaa jää aika pidemmältä matkalta kuin vain muutama metri. 



Invataksikuski ehkä saattaisi hakea isän sisältä ja jotenkin onnistua saamaan isä siitä kyntöpellosta vietyä kadun varteen. Ainakin, jos taksikuskilla on autossaan pyörätuoli, jolla hakea ovelta. Niillä muuten varmaan taitaa ollakin?