Helsingin sanomat varoittaa lapsettomien erittäin ankeasta vanhuudesta!!!

For elderly people without close families, the prospect of living alone, and dying alone, can be terrifying. But some seniors in Japan are finding they can get care and camaraderie when they are locked up in prison.

https://www3.nhk.or.jp/nhkworld/en/news/backstories/761/

Vanhukset vankilassa on japanissa jo ihan yleinen juttu. Niillä on sama huoltosuhdeongelma kuin meillä.

Kyllä se on ihan kaikilla ankea ja ihan turha uskotella jotain muuta.

Pariskunnilla on enemmän turvaa toisistaan kuin ihan yksinasuvalla.

Vierailija kirjoitti:

Juu, lapsethan ne huolehtivat.  Heh.

Lapset eivät välttämättä ole paikan päällä auttamassa vanhaa isää tai äitiä, mutta onhan sekin jotain, jos on joku, jonka kanssa voi välillä jutella puhelimessa. Kun tulee vanhaksi, omia tuttuja ja lähisukulaisia "katoaa" kuvioista eli heitä ei enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomia isompi ryhmä taitaa olla ne lapsensa traumatisoineet kaikkeni tein ja parhaani yritin -vanhemmat, joiden kanssa ei haluta olla tekemisissä. Ovat tavallaan vielä huonommassa tilanteessa kuin lapsettomat, sill ympäristö olettaa että lapset ainakin jotenkin auttavat.

Hoidin vanhempaani, joka kritisoi elämääni, parisuhdetta ym. Viimeiset 2 kk hän vietti sairaalassa. Jos minulla olisi lapsia, en sitouttaisi heitä. Jokaisella on ainutlaatuinen elämä. Kenenkään lapsen elämäntehtävä ei ole kannatella vanhempaansa. Siinä menee lapsenkin elämä. 

Siitä olen samaa mieltä, että elämä ilman lapsia olisi kurjaa. Menettää monta hetkeä ja asiaa elämässä, toisaalta joku ei kaipaa niitä pätkääkään. Oma valinta. Sitä en kuitenkaan lapsilleni tee, että hoidattaisin vanhuuteni heillä. Lähden panamaan piikille tai menen kiltisti laitokseen. Haluan, että lapseni elää täyttä omaa elämää, eikä kukaan ripustaudu meidän omaishoitajaksi. Sellainen on puhdas hel vetti. Elät itse ruuhkavuosia ja käyt töiden jälkeen hoitamassa vanhemmat ja pahimmassa tapauksessa vielä ennen töitä. Vanhuksilla myös itse vastuu omista asioista, ei voi heittäytyä toisten varaan. Esim. meillä mummo jäi leskeksi, eikä osaa mitään, ei aja autoa, ei osaa maksaa laskuja jne. Nyt on kaikkien meidän vaivoina. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on ihan kaikilla ankea ja ihan turha uskotella jotain muuta.

Pariskunnilla on enemmän turvaa toisistaan kuin ihan yksinasuvalla.

Miehet ikääntyy nopeammin kun naiset. Siinä sitten tuukaat paskoja ja passaat puolirampaa muistisairasta ukkoas joka mätkii sua kun ei enää tunnista. Ihanaa turvaa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on ihan kaikilla ankea ja ihan turha uskotella jotain muuta.

Pariskunnilla on enemmän turvaa toisistaan kuin ihan yksinasuvalla.

Miehet ikääntyy nopeammin kun naiset. Siinä sitten tuukaat paskoja ja passaat puolirampaa muistisairasta ukkoas joka mätkii sua kun ei enää tunnista. Ihanaa turvaa 

Mitä ne lapset siinä kuviossa sitten tekisivät? Tuukaisivat (?) paskoja ja passaisivat puolirampaa muistisairasta isää äidin puolesta vai?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä aina on tehty lapsia osittain myös vanhuudenturvan vuoksi. Tämä on vain paluu siihen.

Tässä kohden lainaan vanhaa laulua: "Myöhäistä on silloin, kun Tuonen tuvil`tullaan". 

Tuollainen pelotteleminen on vihon viimeinen keino yrittää saada syntyvyys nousuun - etenkin kun monen perheen elämä, hallituksen toimista johtuen, on päivästä toiseen selviytymistä.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mulla on lapsia, mutta kun tässä itse on jo monisairas, mutta silti "naimisissa" lähes satavuotiaiden vanhempieni kanssa, olen jo omille lapsilleni sanonut, että kun mä menen aikanaan sellaiseen kuntoon, niin köyttäkää mut kottikärryihin kiinni ja kipatkaa lampeen. En omille lapsilleni halua samanalaista elämää kuin mitä mulla nyt on omien vanhempieni kanssa. Toivottavasti Suomessa eutanasia on sallittu siinä vaiheessa, kun itse olen vanhempieni kunnossa. 

Kai ilmoitit tuon kirjallisesti ja annoit lapsillesi allekirjoitettuna säilytettäväksi. Ettei käy kuten meillä anopin kanssa.

Yhteisen elämämme alkutaipaleella anoppi sanoi, että häntä ei sitten tarvitse hoitaa, vanhustentaloon vaan heti, kun alkaa ikä vaivaamaan. Nyt yli 30 v myöhemmin, kun ikää anopilla on 85 +, jalat ei toimi, näkö on olematon, kaatuilee harva se päivä, hän ei suostu ed

Miehesi pitäisi uskaltaa laittaa rajoja. Hän ei yksinkertaisesti enää ramppaa koko ajan sitä ruokahuoltoa ja siivousta tekemässä. Jos ei edes turvaranneke meinaa kelvata niin onhan tuo nyt ihan älytöntä. Moni mies on ihan tossu pirttihirmun, vaativan äitinsä edessä. 

Hoidan oman 85-vuotaan äitini raha-asiat, vaikka hän onkin vielä täysin oikeustoimikelpoinen. Hän ei osaa käyttää pankki-ohjelmia ja hänen mielestään on vain mukavaa, kun hoidan kaikki "ikävät asiat". Hän ei ole oikein koskaan ymmärtänyt kunnolla raha-asioiden päälle eikä häntä kiinnosta enää senkään vertaa nyt, vaikka välillä ehdotan, että voisimme käydä läpi hänen rahankulutustaan. Hänellä on ihan hyvä eläke, mutta silti rahaa kuluu n. 1000€ enemmän kuin tulot ovat; on esteettömän asunnon vuokra 1050€/kk, kaupungin kotihoito kerran päivässä, n. 600€/kk, lääkkeet, turvapuhelin, lääkärit, kampaaja käy pesemässä hiukset ja rullaamassa kerran viikossa, siivoja käy 2 x kk, fyssari 3 x kk, ruoka jne. Tällä menolla säästöt ovat loppu viidessä vuodessa. En silti haluasi vanhalta ihmiseltä kieltää pieniä iloja kuten lehtitilauksia tai teatterikäyntejä, vaikka pelottaa, mitä jos hän elääkin kauemmin ja rahat ovat loppu.

Vai niin. Ja nyt sitten joku Hesarin toimittaja on auktoriteetti tässä asiassa?

Vierailija kirjoitti:

Vankilaan vaan kaikki vanhukset! Siellä saa ruokaa ja lääkärillekin pääsee heti.

Kyllä. Kannattaa tehdä joku vakava rikos, niin pääsee kissanpäiville vanhuuttaan viettämään. Todennäköistä on, että ulkoilukin järjestetään tuolla ja ruoka ainakin on parempaa, kuin vanhusten ylihintaisissa ruokapalveluissa ikinä 

Vierailija kirjoitti:

Arvovalintoja. Itse otan mieluummin nämä 70 huoletonta ja vapaata vuotta ja vähän ankeamman lopun.

Ovatko vanhempasi elossa? Jos ovat, niin hekin turhaan luulivat, että sinä auttaisit heitä kun vanhenevat. Tietenkään et auta, pois se sinusta. 

Vierailija kirjoitti:

Hoidan oman 85-vuotaan äitini raha-asiat, vaikka hän onkin vielä täysin oikeustoimikelpoinen. Hän ei osaa käyttää pankki-ohjelmia ja hänen mielestään on vain mukavaa, kun hoidan kaikki "ikävät asiat". Hän ei ole oikein koskaan ymmärtänyt kunnolla raha-asioiden päälle eikä häntä kiinnosta enää senkään vertaa nyt, vaikka välillä ehdotan, että voisimme käydä läpi hänen rahankulutustaan. Hänellä on ihan hyvä eläke, mutta silti rahaa kuluu n. 1000€ enemmän kuin tulot ovat; on esteettömän asunnon vuokra 1050€/kk, kaupungin kotihoito kerran päivässä, n. 600€/kk, lääkkeet, turvapuhelin, lääkärit, kampaaja käy pesemässä hiukset ja rullaamassa kerran viikossa, siivoja käy 2 x kk, fyssari 3 x kk, ruoka jne. Tällä menolla säästöt ovat loppu viidessä vuodessa. En silti haluasi vanhalta ihmiseltä kieltää pieniä iloja kuten lehtitilauksia tai teatterikäyntejä, vaikka pelottaa, mitä jos hän elääkin kauemmin ja rahat ovat loppu

Mä ajattelisin asiaa niin, että kuinka todennäköisesti äitisi 90-vuotiaana enää haluaa tai edes pystyy käymään teatterissa, kampaajalla jne. Onko fyssari 3 x kk silloin enää tarpeellista. Säästöt on mielestäni ihan ok käyttää tuollaisiin asioihin nyt, kun niitä asioita vielä haluaa ja kykenee. Sitten, kun säästöt on käytetty, pitää pärjätä vähemmällä, hakea mahdollisesti asumistukea jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on ihan kaikilla ankea ja ihan turha uskotella jotain muuta.

Pariskunnilla on enemmän turvaa toisistaan kuin ihan yksinasuvalla.

Miehet ikääntyy nopeammin kun naiset. Siinä sitten tuukaat paskoja ja passaat puolirampaa muistisairasta ukkoas joka mätkii sua kun ei enää tunnista. Ihanaa turvaa 

 

 

Mitä ne lapset siinä kuviossa sitten tekisivät? Tuukaisivat (?) paskoja ja passaisivat puolirampaa muistisairasta isää äidin puolesta vai?

No tuskin. Kukaan ei täällä viitsi tunnustaa sitä tosiasiaa kuinka rasittava se vanhus on kun se jatkuvasti (kerran kuukaudessa) soittelee ja horisee omiaan 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on ihan kaikilla ankea ja ihan turha uskotella jotain muuta.

Pariskunnilla on enemmän turvaa toisistaan kuin ihan yksinasuvalla.

Miehet ikääntyy nopeammin kun naiset. Siinä sitten tuukaat paskoja ja passaat puolirampaa muistisairasta ukkoas joka mätkii sua kun ei enää tunnista. Ihanaa turvaa 

 

 

Mitä ne lapset siinä kuviossa sitten tekisivät? Tuukaisivat (?) paskoja ja passaisivat puolirampaa muistisairasta isää äidin puolesta vai?

Juuri tämähän se toive on. Ja sitten vähän myöhemmin tuukaavat myös äitinsä paskat.

Onneksi on olemassa mahdollisuus kuolla ennen kuin on vanha

Itkua ja hammasten kiristystä on luvassa itse kullekin jo vuosikymmenen tai kahden sisällä. Kokonaisia kaupunkeja kiehuu atomeiksi ilmastonmuutoksen vuoksi. Soditaan elämän välttämättömyyksistä kuten ruoasta ja vedestä. Lapsen hankkimalla osallistuu tähän kärsimyksen lisäämiseen ja on kyse mitä raskaimmasta rikoksesta.

Anna lapsellesi kaikista kallisarvoisin lahja jo tänään: syntymättä jäämisen lahja.

Vierailija kirjoitti:

Jassoo, että tämmöisestä sitten tällä kertaa varoitetaan?

Joka päivä jotain...

Niin. Jotenkin on tuntunut jo pidemmän aikaa siltä että ihmisiä halutaan ajaa toivottomuuteen ja päättämään itse päivänsä. En kyllä (vielä) ymmärrä miksi mutta ehkä siihen jossain vaiheessa löytyy syy.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 108: "Mietipä, mikä on vanhuksen kohtalo, kun omaiset ei ole pitämässä puolia. Kaikista vanhuspalveluista pitää nykyään taistella. Jos vanhuksella ei ole ketään pitämässä puolia, hän jää heitteille."



Valitettavan moni vanhus ei edes halua niitä palveluita. He haluavat, että lapset hoitavat ja huolehtivat. Siinä sitten taistelet vanhuksia vastaan, kun koitat saada heidät hyväksymään kotiinsa ulkopuolisen avun. Vielä, jos on välimatkaa paljon ja lapset vielä työelämässä ja kenties alaikäisiä lapsiakin kotona, niin siinä vasta tenkkapoo, kun vanhukset eivät suostu edes muuttamaan lähemmäksi lapsiaan tai edes lähemmäs palveluita tai ylipäätään sellaiseen asuntoon, mikä olisi esteetön. 

Juuri näin. Mietin onko tämäkin "jääräpäisyys" jokin vanhuusoire, ettei enää pysty näkemään asioita isommassa kokonaisuudessa.

Ehkä olisi järkevää että jokainen meistä miettisi, ja kirjaisi tahtonsa, jo vaikka 50 v iässä, siitä miten vanhuusaikamme tulisi parhaiten järjestää, sekä itsemme, omaisten ja yhteiskunnan kannalta. Jonkinlainen "kun-tulen-vanhaksi-enkä-enää-pärjää-ilman-apua" lupakirja. 

Olen nähnyt niin monia tapauksia, joissa vanhus ei ota vastaan mitään ulkopuolista apua, mutta odottaa että omat aikuiset lapsensa vuodesta toiseen huolehtivat heistä. Siivoavat, vievät ruokaa, hoitavat postit, pihatyöt, remontit jne. Jopa yöpyvät säännöllisesti vuoroviikoin heidän luonaan, vaikka lapsensa ovat työssäkäyviä ja perheellisiä, ja on jo omiakin sairauksia ja huolia.

Ehkä olisi parempi puhua ja sopia selväksi nuo asiat jo ennen vanhuutta.

Olisiko jonkin kampanjan aika tämän suhteen... ja jokin valmiiksimietitty lomake, johon kirjata toiveet ja luvat... ettei tule ikäviä yllätyksiä kenellekkään.