Lue keskustelun säännöt.
Helsingin sanomat varoittaa lapsettomien erittäin ankeasta vanhuudesta!!!
08.02.2024 |
Kommentit (253)
Tuolla listalla ei ole mitään, mikä ei koskisi myös lisääntyneitä. Eikä mitään, mikä tulisi lapsivapaille ihmisille yllätyksenä. Ihme ilkkumista siis itsestäänselvyyksillä, jotka koskevat kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viini ja kissat ei ollutkaan elämässä tärkeintä! Mutta munakori onkin jo tyhjä.. Sitten tulee katkeraa vela-katumusta..
Minulla ei ole kissaa enkä juo viiniä. Minun elämääni onnea tuovat asiat, joita en tässä ala sinulle kertoa. Vela saa onnea elämäänsä muusta kuin lapsista, muutenhan olisi niitä lapsia hankkinut. Katkera en ole, sen sijaan sinä kuulostat hiukan katkeralta viestissäsi.
Jokainen vastaa elämästään, eikä omaa vanhuuttaan voi kasata lastensa harteille.
Vierailija kirjoitti:
Nyt isketään palstan velavanhapiikoja, ja kovaa!
Peräkamarinpoikia ei tarvii iskeä?
Kun katsoo tätä nykyajan itsekästä minäminä-polvea, joka on tottunut korkeaan elintasoon, ja jolle kyllä nyt kelpaa rahallinen apu, samoin lastenhoitoapu ja kesämökit, on vaikea kuvitella, että he omia vanhempiaan kauheasti auttaisivat, kun sen aika tulee.
Kun mummoni sai veritulpan ja siitä jatkuneen sairastelukierteen aikana oli useissa hoitolaitoksissa sain todistaa aitiopaikalta kuinka paljon lapset lämmittävät yksinäisen vanhuksen arkea.
Ensin mummoni oli sairaalasta päästyään noin 4 kk paikallisen terveyskeskuksen vuodeosastolla, joka on käytännössä täynnä vanhuksia. Kävin mummon luona lähes päivittäin. Autoin häntä ruokailuissa ja kun kuntotuminen eteni, vein häntä lyhyille kävelyille sairaalan käytäville. Hoitohenkilökunta ja geriatri jaksoivat toistella kuinka hämmästyttävän huimaa vauhtia mummoni toipui verrattuna muihin vanhuksiin, jotka olivat täysin ylikuormitetun hoitohenkilökunnan varassa. Ani harvoin näin muiden potilaiden luona vierailijoita. Minun lisäksi yksi nainen kävi tapaamassa äitiään säännöllisesti.
Myöhemmin mummo pääsi kuntoutuskeskukseen ja siellä oli ihan sama ilmiö käynnissä. Kun mummoni kuntoutui siihen asti, että pystyimme alkaa suunnittelemaan palvelutaloon muuttoa, sain toistuvasti kuulla kuinka helppoa näitä asioita on suunnitella kun mummoni elämässä on osallistuva omainen.
Ihan järjetöntä ajatella, että ne lapset olisivat jokin vanhuuden turva. Menkää katsomaan palvelutaloihin niitä yksinäisiä vanhuksia, jotka eivät todellakaan ole mitään veloja. Minäkin pystyin töistäni huolimatta olemaan mummolleni noin paljon tukena, vain koska minulla ei ole omia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa... no ensiksikin on säästynyt lapsettomuuden takia sen verran rahaa ja tullut omaisuutta hankittua, joten tulen viettämään vanhuuden etelän lämmössä. Jos asiaa lekurille niin silloin mennään taksilla ovelta ovelle yksityiselle. Siinä vaiheessa kun menee liikuntakyky tai en persettä pysty pyyhkimään, niin vaihdan hiippakuntaa itse valitsemallani tavalla kun niin haluan.
Nyt saan asetella sanani, ettei kommenttini poistu.
Se, että ihminen valitsee päättää elämänsä, on valtavan iso asia. Etenkin terveenä. Vaikka sitä miten järkeilisi, että nyt olisi aika, niin ehkä sitten kuitenkin vielä tämä päivä.
Kunnes oletkin huonossa kunnossa etkä pysty tai ymmärrä enää. Tuohon se päätös siis voi romuttua; kukaan ei näe tulevaisuuteen eikä siten voi tehdä niitä muutoksia tyyliin päivää ennen kuin terveys romahtaa.
Ihanteell
Olen aina ollut hyvin vahva ja järjestelmällinen luonne, enkä ole pelännyt ottaa "askelia tuntemattomaan", eli jos siis pää toimii niin ns övereiden vetäminen ei tule olemaan ongelma. Mutta tuo muistisairaus on kyllä ongelma, olen nähnyt sen edesmenneen isäni kohdalla. Jos tilanne olisi tuollainen niin toivottavasti en sitten oikeasti tajua enää mitään. Jos eu...sia olisi laissa sallittua jo tuolloin niin meillä on vaimon kanssa molempien hoitotestamenteissa nyt jo maininta missä tapauksessa tuon haluamme.
Huoh itse ainakin vetäsen eutanasia narusta kun en enää itse pärjää, ei minun lasten tarvitse minusta huolehtia tai kenenkään lapsien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellinen sitkeä luulo joillakin että lapset hoitaisi vanhempiaan kun ne tulee vanhoiksi. Ei meiltä ole kumpikaan tulossa hoitamaan vanhempiani, en minä 150km päästä eikä siskoni 300km päästä. Meillä on omat vastuut ja urat kotipaikkakunnillamme. Meidän elämä on myös arvokas eikä minulla todellakaan ole tarkoitus käyttää koko aikuiselämääni aina jotain passaten. Kenelläkään ei ole oikeutta ryöstää minulta ainutkertaista elämääni omaan käyttöönsä.
Lapset voidaan lailla velvoittaa tähän, kun työikäisiten määrä ei riitä vanhusten kaitsemiseen. Se ei tarkoita sitä, että he itse hoitavat, vaan että järjestävät vanhuksensa hoidon.
Jos lapsia ei ole, kellään ei ole velvollisuutta huolehtia siitä vanhuksesta.
Ärsyttä
Aikuisella on vastuu vain itsestään ja jälkikasvustaan 18v asti, ei muuta.
Harhaanjohtavaa otsikointia, pelottelunarratiivi toki houkuttaa lukemaan. Eiköhän vanhuuteen varautuminen ole järkevää aivan kaikille, kyllä lapsellistenkin kannattaa miettiä asumista, taloutta ja omaa terveyttä. Ei ole vain lapsettomien etuoikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ei elä niin vanhaksi asti muutenkaan. Toisekseen lapset voi vaikka mrhata omat vanhempansa tai päinvastoin. Tosi itsekästä hankkia lapsia muutenkin vain oman vanhuuden turvaksi tai rahan takia, vaikka muuten ei pidä lapsista.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mulla on lapsia, mutta kun tässä itse on jo monisairas, mutta silti "naimisissa" lähes satavuotiaiden vanhempieni kanssa, olen jo omille lapsilleni sanonut, että kun mä menen aikanaan sellaiseen kuntoon, niin köyttäkää mut kottikärryihin kiinni ja kipatkaa lampeen. En omille lapsilleni halua samanalaista elämää kuin mitä mulla nyt on omien vanhempieni kanssa. Toivottavasti Suomessa eutanasia on sallittu siinä vaiheessa, kun itse olen vanhempieni kunnossa.
I feel you. Minulla sama tilanne. On reumaa ym. mutta täytyy auttaa niin omia vanhempia että appivanhempia. Samaan aikaan on monenlaista huolta edelleen omista teini-ikäisistä lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulet että sun lapset pitää huolen sinusta?
Vitut. Kyttäävät tarkkaan ettei vaan mitään ylimääräistä osteta vanhukselle hänen omaisuudestaan. Kaikki on perinnöstä pois. Itse myyn osakeasuntoni sillä ehdolla, että jään siihen vuokralle lopuksi ikääni ennen mahdollista sairastumistani ja/tai joutumistani vanhainkotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulet että sun lapset pitää huolen sinusta?
Vitut. Kyttäävät tarkkaan ettei vaan mitään ylimääräistä osteta vanhukselle hänen omaisuudestaan. Kaikki on perinnöstä pois. Itse myyn osakeasuntoni sillä ehdolla, että jään siihen vuokralle lopuksi ikääni ennen mahdollista sairastumistani ja/tai joutumistani vanhainkotiin.
Pahin virhe on nimetä oma lapsi edunvalvojaksi. "siinä sulle äitikulta satku viikkorahaa omaisuudestasi"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 108: "Mietipä, mikä on vanhuksen kohtalo, kun omaiset ei ole pitämässä puolia. Kaikista vanhuspalveluista pitää nykyään taistella. Jos vanhuksella ei ole ketään pitämässä puolia, hän jää heitteille."
Valitettavan moni vanhus ei edes halua niitä palveluita. He haluavat, että lapset hoitavat ja huolehtivat. Siinä sitten taistelet vanhuksia vastaan, kun koitat saada heidät hyväksymään kotiinsa ulkopuolisen avun. Vielä, jos on välimatkaa paljon ja lapset vielä työelämässä ja kenties alaikäisiä lapsiakin kotona, niin siinä vasta tenkkapoo, kun vanhukset eivät suostu edes muuttamaan lähemmäksi lapsiaan tai edes lähemmäs palveluita tai ylipäätään sellaiseen asuntoon, mikä olisi esteetön.
Surullista on se, että vaikka muistisairas ei ymmärrä, niin hän tuntee. Kipua, pelkoa, surua, onneakin mutta häviävän vähän. Toivotaan siis, että saamme pitää edes järkemme ja toimintakykymme.
Hyvää keskustelua on ollut tässä ketjussa!
Vierailija kirjoitti:
Surullista on se, että vaikka muistisairas ei ymmärrä, niin hän tuntee. Kipua, pelkoa, surua, onneakin mutta häviävän vähän. Toivotaan siis, että saamme pitää edes järkemme ja toimintakykymme.
Hyvää keskustelua on ollut tässä ketjussa!
No tuohan se. Mun äiti on nyt suunnilleen kuukauden päivät kiertänyt paikasta toiseen. Päivystykseen, hoivakotiin kriispaikalle, päivystykseen, kolmeksi päiväksi kotiin, päivystykseen ja sieltä perusterveydenhuollon sairaalaan, jossa nyt odottaa jatkohoitopaikkaa eikä kukaan tiedä, miksi ja minne. Isä siis haluaisi äidin turvapalvelun ja yksityisen kotihoidon turvin kotiin, mutta kun yritän hoitaa asioita, niin koskaan ei ole paikalla sellainen hoitaja, joka tietäisi mitään yhtään mistään ja kun jättää soittopyynnön, takaisinsoittoa ei koskaan tule. Isä liikkuu huonosti eikä pääse äitiä nyt edes katsomaan, koska taloyhtiön pihatiet on hoidettu niin huonosti, ettei taksi pääse ajamaan oven eteen eikä isä pysty tuolla jäisellä "kyntöpellolla" kävelemään kadun varteen. Tilanne ei ole surullinen pelkästään äidille vaan myös isälle. Ne kuitenkin toissakesänä viettivät 70-vuotishääpäiväänsäkin eli pitkä yhteinen elämä takana, joka nyt sitten on tauolla eikä kukaan tiedä, näkevätkö he toisiaan enää koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulet että sun lapset pitää huolen sinusta?
Aika huono äiti pitää olla ollut, ettei lapsia kiinnostaisi ja hylkäisivät... Minulla on ihanat vanhemmat ja oli hyvä hoiva lapsuudessani, ja todellakin pidän nyt heistä huolta, kun käyvät yhdeksääkymppiä. Omiin lapsiini on läheiset ja rakkaat välit, vaikea uskoa että hekään lakkaisivat rakastamasta. Perhe on meille aina ollut tärkeä <3
Olen nähnyt lähipiirissäni, ettei ole mitään väliä ovatko vanhemmat olleet hyviä tai huonoja hoivaajia. Riippuu näköjään enemmänkin sitä millainen lapsi on, onko hän persoonaltaan huolehtija vai ei.
Joskus tuntuu että on jopa päinvastoin. Tunnen useita vanhuksia, joiden luona lapset kävivät säännölliseti niin kauan kuin heitä passattiin, autettiin rahallisesti jne. Mutta heti kun vanhemmille tuli jokin sairaus, niin lapset kaikkosivat.
Siskoni oli esim ainoa joka vieraili säönnöllisesti ex-anoppinsa luona sairaalassa. Ex-anopin 7 lasta ja liuta lastenlapsia olivat liian kiireisiä, vaikka asuivat lähellä.
Samoin exäni sanoi jyrkän ein, kun ehdotin että hän menisi hetkeksi auttamaan siskoaan, joka huolehti heidän lievästi muistisairaan, kotona-asuvan äitinsä lääkityksestä ja seurasta. Exäni vanhemmat olivat aivan ihania, hän itsekkin sanoi että vanhempansa olivat aina tehneet kaikkensa lastensa hyväksi.
Tunnen myös useita aikuisia lapsia, jotka huolehtivat paremmin vanhemmistaan kuin vanhempansa aikanaan huolehtivat heistä.
Joten ei ole mitään takuita tämänkään suhteen.
No voi himputti sentään:(
Sitä sitten vanhana saa katua ja miettiä että miksen silloin uskonut kun Helsinginsanomatkin varoitti..... :(
Vankilaan vaan kaikki vanhukset! Siellä saa ruokaa ja lääkärillekin pääsee heti.
Verotus ei enää riitä siinä vaiheessa, kun eläkeikäisten määrä ylittää työikäisten määrän.