Lapseni (8v. & 12v.) eivät tykkää mistään laittamastani ruuasta

Jos ruoka on mautonta, suolatonta tai suolaista sitä ei syö kukaan  olivatpa raaka-aineet mitä hyvänsä.

Ollaan juteltu työkavereiden kanssa ja tollasta se on aika monessa perheessä. Meillä kolme lasta eikä ole olemassa sellaista ruokaa mistä kaikki tykkäisivät. Tai jos tänään tykkäävät niin ensi viikolla se ei enää olekaan hyvää. Ruokarajoitteita tai sairauksia ei ole eli ei ole siitä kyse.

Minä annan valitusten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos ei maistu niin voi olla syömättä mutta seuraavalla ruualla ei tosiaan voi sitten mättää napaansa koko leipäpakettia. Useimmiten kyllä syövät sen verran että isoin nälkä lähtee, ainoastaan pienin on tainnut jättää muutaman kerran syömiset väliin. Iän myötä valitukset ovat vähentyneet, 12-vuotias nyrpistää nenäänsä mutta useimmiten ei sano mitään vaikka hänestä näkee ettei ruoka ole mieluista.

Työkaveri kokeili listaa johon kaikki saavat valita yhden järkevän ruoan /viikko. Isojen lasten kanssa voi myös sopia että ruuasta ei niistä jatkuvasti. Heidät voi myös laittaa tekemään ruokaa ja laittaa ostamaan tarvikkeet.

12 v voi jo itse hakea ainekset kaupasta ja valmistaa ruoan.

Meillä auttoi kun otettiin tavaksi tehdä yhdessä arkiruokalista, samaan tapaan kuin kouluissa on ruokalistat.

Teen yleensä 4 viikon listan kerrallaan. Kaikki saa ehdottaa omia ruokia, eikä listalla ole kenenkään inhokkeja. Minä sitten järjestelen ne niin, että tulee pari kertaa viikossa kalaa, kerran viikossa kanaa, kerran kasvispäivä ja kerran punaista lihaa tai makkaraa. Viikonloput ei ole mukana. Lista on keittiön seinällä ja helpottaa myös kaupassakäyntiä. 

Tuon ikäiset lapset ymmärtää jo kun heille puhuu: istutat pöydän ääreen ja kerrot, että koet tosi kurjana että mikään tekemäsi ruoka ei kelpaa. Annat nenän alle kynän ja paperia, ja molemmat lapset kirjoittaa ruoka-aineita ja ruokia, joista tykkää ja niiden pohjalta teette yhdessä viikon ruokalistan.

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri kokeili listaa johon kaikki saavat valita yhden järkevän ruoan /viikko. Isojen lasten kanssa voi myös sopia että ruuasta ei niistä jatkuvasti. Heidät voi myös laittaa tekemään ruokaa ja laittaa ostamaan tarvikkeet.

Meillä on lista käytössä. En ole laittanut rajoitusta, montako ruokaa kukin saa ehdottaa, kunhan ovat järkeviä ehdotuksia. Saa sanoa myös jos on jotain mistä ei tykkää, niin ei laiteta sellaisia. Tärkeintä on että lapset osallistuvat ja kokevat sen omakseen, ja että heitä on kuultu. Yhdessä suunnitellaan ja yhdessä tehdään, mutta kyllä minä pitelen ohjaksia. 

Vaikeinta on ollut löytää kasvisruokia ja kalaruokia, jotka olisivat kaikkien mieleen. Sitruunaiset kalaleikkeet perunamuusin kanssa, mantelikala, uunikirjolohi ja lohikeitto on olleet sellaisia, joista meillä tykkää kaikki. Kasvisruoista pinaattiletut/nokkosletut/porkkanaletut, punajuuripihvit, kreikkalainen salaatti ja tuore leipä ja muutkin ruokaisat salaatit on olleet suosituimpia. 

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäiset lapset ymmärtää jo kun heille puhuu: istutat pöydän ääreen ja kerrot, että koet tosi kurjana että mikään tekemäsi ruoka ei kelpaa. Annat nenän alle kynän ja paperia, ja molemmat lapset kirjoittaa ruoka-aineita ja ruokia, joista tykkää ja niiden pohjalta teette yhdessä viikon ruokalistan.

Kokemuksesta sanon, että jos listan tekee vain viikoksi, niin sen joutuu tekemään liian usein. Helposti myös samat ruoat toistuvat viikosta toiseen, eli tulee aika yksipuolista. Käytännössä on ollut toimivampaa tehdä lista noin kerran kuussa. Eikä meillä ainakaan lasten tarvi mitään ruokia kirjoittaa kynällä ja paperilla. Riittää kun kerran kuussa istutaan ja jutellaan, mitä halutaan syödä, ja minä kirjoittelen koneelle. 

Tsemppiä ap! Ei sinun tilanteesi kovin yllättävä ole. Ihan etsimättä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Tsemppiä ap, kyllä se siitä. Älä anna periksi ja syötä ne terveellisesti, älä tipu makarooniin ja ketsuppiin. Ei voi myöskään pakottaa.

Tilanne helpottaa kun ne tuosta kasvaa.

Ruoan haukkumisesta sen verran että kyllä voi  vaatia lapselta ettei mene sille hyi yök en syö-linjalle. Jos ei tykkää niin ei syö muttei mitään naputuksia äidille joka on nähnyt vaivaa. 

Opettelevat itse tekemään ruokaa.

Voisi olla vanha kunnon "jos ei ruoka maistu, voi olla nälässä" -kuuri paikallaan.

Vierailija kirjoitti:

Pari helppoa ratkaisua:

- jätä ruoista pois tomaatit

- tee tavallista nakkikeittoa. 

Tämä! 

Minä en nyt aikuisenakaan välitä tomaateista lämpimissä leivissä. Nakkikeitto on todellakin parempaa, kuin siskonmakkarakeitto. Sipulista (tai vaikka kahvista) en ole koskaan oppinut pitämään, joten jos kyse on vaikka siitä sipulista, jätä se ruuasta pois. 

Joku vikahan niissä ruuissa on, kun ei maistu  

Olin kyllä itsekin juuri samanlainen nirso lapsi, ei sille mitään voinut, makuaisti muuttui sitten aikuisena. 

Tee siis sellaista ruokaa, mistä lapset tykkäävät. Laita ne porkkanat erikseen, ruuan sekaan jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ruokaan liittyvät säännöt kotona:

1) ruuasta ei saa valittaa

2) ruuasta ei saa sanoa, että se on pahaa - saa sanoa, että tämä ei maistu mulle

Olen selittänyt lapsille, että jotta me saamme ruokaa, jonkun pitää käydä töissä ansaitsemassa rahat, jonkun pitää käydä kaupassa hakemassa ruuat ja jonkun pitää vielä laittaakin se ruoka. Silloin sillä, joka tulee valmiiseen pöytään, ei ole oikeutta valittaa. Se on yksinkertaisesti kiellettyä, niin kuin jotkut muutkin asiat ovat. Otan huomioon sen, että molemmilla lapsilla on inhokkiruuat ja tarjoan silloin vaihtoehdon (mieheni on myös kasvissyöjä, kun me muut taas olemme sekasyöjiä, joten on ihan tavallista, että ruokavaihtoehtoja on yhdellä aterialla). Näistä säännöistä emme tingi, eivätkä lapset valita.

 

Lasta ei saa pakottaa syömään ja lapsella pitää olla oikeu

Minä en kirjoittanut, että pakotan lapseni syömään, kuten viestistäni voi lukea. Meillä saa sanoa, että ei maistu minulle, mutta pahaksi ei saa toisen tekemää ruokaa kuvailla. Meillä käytöstavat koskevat kaikkia perheenjäseniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juoko lapset mehuja tms.? Yleensä "mehu lapsilla" on huonompi ruokahalu. Miten jotkut tuorepuurot, Chia -vanukas, kiisselit tms.? Voisitteko yhdessä suunnitella viikon ruokalistan kerrallaan ja siinä lapset toivoisivat, mitä haluavat syödä?

Ei juoda mehujakaan, ei edes maitoa. Kaakaota ehkä pari kertaa kuussa? 0,33 limut saavat perjantaisin tai lauantaisin saunajuomina.

 

Tuorepuuroa tein pitkään itselleni mutta lapset ei tykänneet siitäkään. Kiisseliä olen tehnyt myös joskus eikä sekään mennyt jatkoon. Ehkä jos sen kyllästäis sokerilla niin sitten..? :D 

 

Viikon ruokalistaa vois kokeilla :)

 

Ap

Ruokasi on ilmeisesti mautonta ja sellaista överiterveellistö. Lapsen makuaisti on erilainen kuin aikuisen. Sokeriton tai vähäsokerinen kiisseli voi yksinkertaisesti olla liian hapanta lapsen mielestä.  Lisää sitä sokeria sinne, että maistuu, ei ne siihen kuole. 

Minä olen tehnyt niin, että yleensä edellisen päivän ruokaa on jäljellä. Niinpä kun teen uuden ruuan, jos lapsi ei siitä pidä, hän voi syödä sitä edellisen päivän ruokaa. Tai jos tiedän, että joku lapsista ei pidä jostain ruuasta, huolehdin, että hänelle on mieleistä ruokaa. 

Ei ole iso vaiva, koska minä yksinhuoltajana teen ruokaa aina siten, että lapsille on jääkaapissa jotain, mitä ottaa, kun olen töissä.  Eli vispi- tai riisipuuroa tai vaikka makaronilaatikkoa. Ehkä se tekee syömisen rennommaksi, ja sitä pahaa ruokaa voi syödä vain vähän, ilman, että siitä tulee mitään numeroa. Syö sitten jotain muuta vähän myöhemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla aistiyliherkkyyttä? Tai ali-. Oma lapseni on ADHD ja sama ongelma. Meillä mennäänkin sillä makaroni, jogurtti/muro ja pizza-linjalla. Se, mitä on syönyt kerran, ei ehkä seuraavalla kerralla enää menekään. Ja tämän kertoo vasta kun ruoka on jo pöydässä. Saattaa siis seurata valmistusta sanomatta mitään. On "hassun tuntuista, väärän makuista,liian kiinteää, liian vetelää, väärän väristä" jne, mitä milloinkin. Uskon, että liittyy aistiherkkyyteen enemmän kuin makuun. Ei uskalla edes maistaa, jos näyttää oudolta (ihan perusruoatkin). Harmittaa eniten se, että perusarkiruoka olisi halpa ja riittoisaa. Kun on rahasta muutenkin tiukkaa.

Silleen vinkkinä, että adhd fiksaantuu ruokaan ja syö sitä niin kauan kunnes ei syö. Mulla oli vuoden verran puuro aamupalana. Nyt on aamupalana vain maksamakkarasämpylä ja tätä on ollut neljä kuukautta. Puuroa en voi sietää. Ei ne sentään onneksi päivittäin vaihdu mitä haluaa syödä ja mitä ei. 

Miksi sinä syöt eri ruokaa?? Oisko se ongelma vaikka tuossa? Koko perheelle samat ruoat ja lopeta sinäkin nirsoilu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäiset lapset ymmärtää jo kun heille puhuu: istutat pöydän ääreen ja kerrot, että koet tosi kurjana että mikään tekemäsi ruoka ei kelpaa. Annat nenän alle kynän ja paperia, ja molemmat lapset kirjoittaa ruoka-aineita ja ruokia, joista tykkää ja niiden pohjalta teette yhdessä viikon ruokalistan.

Kokemuksesta sanon, että jos listan tekee vain viikoksi, niin sen joutuu tekemään liian usein. Helposti myös samat ruoat toistuvat viikosta toiseen, eli tulee aika yksipuolista. Käytännössä on ollut toimivampaa tehdä lista noin kerran kuussa. Eikä meillä ainakaan lasten tarvi mitään ruokia kirjoittaa kynällä ja paperilla. Riittää kun kerran kuussa istutaan ja jutellaan, mitä halutaan syödä, ja minä kirjoittelen koneelle. 

Ihan kuin kynällä paperille kirjoittamisessa olisi jotain halveksuttavaa. 😄 Minä kyllä nimen omaan kannustan lapsia käyttämään kynää ja paperia aina kun siihen on tilaisuus. Itsekin käytän mahdollisimman paljon. Tekee hyvää aivoille ja oppimiselle ja myös käden hienomotoriikalle. 

Minä olen myös kokki, en mikään huippukokki,  nyt jo aikuiset lapset olen kasvattanut, tämä on ruokaan ota tai jätä, itse saa kyllä tulla keittiöön ruuanlaittoon. Jättää saa, mutta ruuasta ei marista, jos sen on joku toinen tehnyt. Seuraavan ruokailun aika on myös tiedossa ja voileipääkin saa jos nyt nälkä kuolema tulee ja herkkuja silloin tällöin.

Periaate on ollut, ei tehdä ruokailusta numeroa, syövät kyllä kun nälkä, terveiksi kun on todettu. Ovat nyt siis normaalipainoisia kaikki ruokaisia aikuisia.

Itse taas olen kaikki syömishäiriöt ja jojoilut läpikäynyt, enkä mitenkään sinut vieläkään ruuan/painon suhteen. 

Ite oot kakaras opettanu tavoille.

Meillä lapsi ei tykkää sipulista eikä muutenkaan mistään, mikä on piilotettu ruokaan. Niinpä meillä ei kasviksia ujuteta ruoan sekaan vaan pilkotaan selkeästi. Ne uppoaa alkuruokana.

Jos ruoassa on sipulia, sanon että minä halusin tällä kertaa syödä jauhelihapihvit sipulilla. Sitten seuraavalla kerralla jätän pois ja sanon, että nyt ei ole sipulia.

Kaikkia ei voi aina miellyttää, mutta periaatteeni on, että ruokaa ja minun ruoanlaittoani kunnioitetaan. Jollei tykkää ruoasta, voi itse ottaa sitä vaikka pienenpienen nokareen. Maistaa pitää, mutta minkäänlaista showta en ruokapöydässä katso.