Lue keskustelun säännöt.
Oletteko säilyttäneet nuoruudestanne mitään?
Vanhoja puhelimia tai jotain krääsää? Päiväkirjoja? Jotain ? Vaatteita? Jotain hupparia minkä otitte ensimmäiseltä kumppaniltanne lainaa? Valokuvia?
Mä tajusin et mul ei oo mitää :D
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
Edelliseen listaan vielä lisäisin toki magnetofoninauhat, joita on kymmenkunta, itse äänitettyjä kappaleita yms radiosta. Vanha mankka on hajonnut aikaa sitten, mutta sain uuden hankittua kirpparilta. Joskus olen kuunnellut tätä nuoruuteni "sound trackia".
Olen säästänyt myös omien lasteni leluja ja mummon tekemiä vaatteita.
Eikö muut teekkään niin?! :)
Harvalla on tilaa säilyttää moista museota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulutodistukset. Heilojen ja ystävien kirjeet. Koulukuvat. Valokuvia paljon albumeiss.Kaikki rippi yms korut. Kaikki 10 edellistä puhelinta tallessa .. Lällärikin. Muutama laadukas vaate ja neule. Kirjoja noin 300. lp levyjä yms a fisher räkki hyväs kondis. Tosi vanha täyspuu kirjahyllystö.
jne
- Kaikki läppärit, ensimmäinen on vuodelta 2002. Kännykät on viety kierrätykseen aikoja sitten.
- Joitakin kirjoja ja sarjiksia
- Muutama vaate teinivuosilta
- Levyt on jossain laatikossa jossain
- Muutamat Legot ja Transformerit 1980-luvulta. Omat lapset leikkii näillä nykyään.
Kirjeitä tytöiltä, valokuvia, nahkatakkeja, piirroksia, maalauksia, pehmiksiä ja tinasotilaita, koulutyöt löylykauha ja vaneripapukaija, kirjoja ja lehtiä. Jonkun sortin päiväkirjan. Yläasteen luokkakuvat haluaisin polttaa mutta jossain nekin on. Ala-asteen luokkakuvat kyllä voisin säilyttää kunhan tuhraan muutaman naaman poies. Haa no jotkut lapsuusajan kaverit joita näkee 5-10 vuoden välein jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Traumat
Get over it fatty!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-90 luvulta satoja valokuvia. Huh, niitä on ihana katsella. Kaikki nuoruuden rakkaani ostamat korut on tallella. Harmittaa etten säilyttänyt häneltä saamiani kirjeitäja muutamia muistoja yhteisestä asunnostamme. "Pesin" jonkun muuton yhteydessä elämääni ja heitin ne pois, nyt 30 v jälkeen ne taas lämmittäs mukavasti mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutaman ihanan muiston lisäksi on kasa traumoja ja pirstaleiksi vedetty sydän. Muisto eräästä henkilöstä nuoruusvuosilta, jota en unohda vaikka kuinka haluaisin.
Mun äidillä on lähes kaikki minun ja siskoni lelut, nuket ja nallet sekä joitakin pelejä tallessa 70 luvulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekat spermat on pullossa tallella.
En mitään. Ei yhden yhtä valokuvaa, tavaraa jne. Äidillä taitaa jotain vauvakuvia olla tallella. Olen lapsesta asti vihannut kuvattavana olemista enkä koskaan säilö mitään ns. turhaa, jotenka ei ole mitään "muistoja" tallella 🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään ei jäänyt. Pikkusisko muutti huoneeseeni kun lähdin opiskelemaan ja kaikki tavarat läks.
Vierailija kirjoitti:
Poikuutenei ja raittiuteni. Varmaan ainakin osan järkeänikin kun en ole sekaantunut persuiluun tai ruåtsalaiseen hapansilakkaan. Molemmat yhtä vastenmielisiä.
Et ole ainakaan säilyttänyt kirjoitustaitoa tokkopa olet oppinut kunnolla edes lukemaan:D perus peräkammarinpoika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoja, valokuvia, joitakin keittiövälineitä ja jokunen vaatekin taitaa olla.
Ilmeisesti poikkeuksellisen paljon olen säilyttänyt. Ja nyt niitä ei sitten keski-ikäisenä enää millään heittäisi pois. Mutta tässä iän myötä alkaa enemmän ja enemmän mielessä jäytää kuinka se kuolinsiivous olisi tehtävä. Ettei sitten jää jälkipolville ihmeteltäväksi mun kaikki nuoruuden jutut. Koska kun tässä olen itse haudannut jo kaikki isovanhempani ja myös omat vanhempani, niin tiedän ihan kokemuksesta etten todellakaan olisi halunnut törmätä heidän teiniaikojen päiväkirjoihin ja kirjeisiin, hyvä kun edes valokuvia pystyy katsomaan. Enkä katsokaan.
Lisäksi mitä olen yrittänyt lukea noita teiniaikojeni päiväkirjoja, ne on niin myötähäpeää aiheuttavaa paskaa, etten edes itse pysty niitä lukemaan, vaan muutaman sivun jälkeen laitan kirjan kiinni ja ahdistun. Kuinka olen voinut olla niin idiootti? En todellakaan halua kenenkään lukevan niitä koskaan (minut mukaan lukien), mutta silti en pysty niitä hävittämäänkään. APUA!?
Ja sitten mulla on jostain syystä sellainen ajatus, että on pakotettava lukemaan itse ne ja kestämään kaikki se häpeä ja vasta SEN JÄLKEEN saan ne tuhota.
- päiväkirjat ala-aste/yläaste
- valokuvat
- 3310 puhelin ja ekstrakuoret
- CD:itä
- kirjekavereiden kirjeet, ekat "rakkauskirjeet" ja ala-asteella luokassa vaihdettuja lappuja
- muutama pehmolelu
- koulun kokeita ja ryhmäkuvat
- bändipaitoja ja yo-mekko
- kaaaaikenlaista muuta
N33
Vierailija kirjoitti:
- päiväkirjat ala-aste/yläaste
- valokuvat
- 3310 puhelin ja ekstrakuoret
- CD:itä
- kirjekavereiden kirjeet, ekat "rakkauskirjeet" ja ala-asteella luokassa vaihdettuja lappuja
- muutama pehmolelu
- koulun kokeita ja ryhmäkuvat
- bändipaitoja ja yo-mekko
- kaaaaikenlaista muuta
N33
Ai niin, ja itse nauhoittamiani kaseteita ala-asteelta joissa omia lauluja, omia "radio-ohjelmia", tv-sarjojen tunnarilauluja ym.. ja vanhoja Disney-satukaseteita
Poikuutenei ja raittiuteni. Varmaan ainakin osan järkeänikin kun en ole sekaantunut persuiluun tai ruåtsalaiseen hapansilakkaan. Molemmat yhtä vastenmielisiä.