Lue keskustelun säännöt.
Oletteko säilyttäneet nuoruudestanne mitään?
Vanhoja puhelimia tai jotain krääsää? Päiväkirjoja? Jotain ? Vaatteita? Jotain hupparia minkä otitte ensimmäiseltä kumppaniltanne lainaa? Valokuvia?
Mä tajusin et mul ei oo mitää :D
Kommentit (230)
Neitsyyden säilytin.
T.Pekka-74
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaikki päiväkirjat 10-vuotiaasta lähtien, myös kaikki lapsena saamani sukulaisilta ja vanhemmilta saadut kirjalahjat sekä kaikki saamani kirjeet serkuilta ja ystäviltä.
Keskikoulun tokaluokan Aku Ankasta saadulle lukujärjestykselle kirjoitettu lukkarikin on jäljellä, esim. "äidinkieli" on merkitty siihen sanalla "suomi". (Puhuttiin suomen opettajista ja suomen tunneista.)
Myös muutama keskikoulussa tehty piirustus on myös säilynyt sekä ainevihkoja kansakoulusta ja keskikoulusta.
Parhaalta kaverilta keskikoulussa lahjaksi saatu pieni posliininen koirapatsas sekä häneltä saatu tyttökirja ovat tallessa. Totta kai myös lapsena-nuorena kuvattu ja koottu valokuva-albumi, jossa on aluksi vain mustavalkoisia kuvia, veljen kameralla otettuja.
Jo ennen teini-ikää rupesin keräämään esim. kokeet ja aineet laatikkoon, jonka nimesin muistolaatikoksi.
Nyt veli on iloissaan, kun olen skannannut hänelle kaikki häneltä 70-luvulla opiskeluaikoina saamani kirjeet, sanoi menneisyyden avautuneen hänelle uudella tavalla.
Myös ihan muutama lapsena äidin mulle tekemä mekko on tallella, ja sen ajan paitaliivi, johon sukat kiinnitettiin, ennen kuin lasten sukkahousut tulivat saataville myös pohjoissavolaisiin kauppoihin.
Edelliseen listaan vielä lisäisin toki magnetofoninauhat, joita on kymmenkunta, itse äänitettyjä kappaleita yms radiosta. Vanha mankka on hajonnut aikaa sitten, mutta sain uuden hankittua kirpparilta. Joskus olen kuunnellut tätä nuoruuteni "sound trackia".
Olen säästänyt myös omien lasteni leluja ja mummon tekemiä vaatteita.
Eikö muut teekkään niin?! :)
Ala-asteella kirjoittamani seikkailutarinat. Iso kasa vihkoja täynnä mitä kummallisimpia juttuja. Kutistuvia ihmisiä asumassa hiirenkoloissa, merirosvoja mökin pikkujärvellä jne jne
Noin 10 v voittamani nalle, valokuvat, joitakin kirjeitä kirjekavereilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaikki päiväkirjat 10-vuotiaasta lähtien, myös kaikki lapsena saamani sukulaisilta ja vanhemmilta saadut kirjalahjat sekä kaikki saamani kirjeet serkuilta ja ystäviltä.
Keskikoulun tokaluokan Aku Ankasta saadulle lukujärjestykselle kirjoitettu lukkarikin on jäljellä, esim. "äidinkieli" on merkitty siihen sanalla "suomi". (Puhuttiin suomen opettajista ja suomen tunneista.)
Myös muutama keskikoulussa tehty piirustus on myös säilynyt sekä ainevihkoja kansakoulusta ja keskikoulusta.
Parhaalta kaverilta keskikoulussa lahjaksi saatu pieni posliininen koirapatsas sekä häneltä saatu tyttökirja ovat tallessa. Totta kai myös lapsena-nuorena kuvattu ja koottu valokuva-albumi, jossa on aluksi vain mustavalkoisia kuvia, veljen kameralla otettuja.
Jo ennen teini-ikää rupesin keräämään esim. kokeet ja aineet laatikkoon, jonka nimesin muistolaatikoksi.
Nyt veli on iloissaan, kun olen skannannut hänelle kaikki hän
Onko sinulla erikseen yksiö tälle roinalle vuokrattu?
Vierailija kirjoitti:
Kaiken. Mulla on valta määrä tavaraa, mutta onneks on myös varastotilaa ettei tarvi asuintiloissa säilytellä.
Yök. Roinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla erikseen yksiö tälle roinalle vuokrattu?
Tämä lakoninen kysymys sai minut nauramaan. Tila mahdollistuu sillä, että lapsuudenkotini, vanha maalaistalo, on edelleen pystyssä vintteineen. Ja itse asun vanhassa rintamamiestalossa, jonka sivuvinteissä on tilaa.
Mutta voi syystä kysyä, miksi säilytän. En osaa vastata. Ihailen ihmisiä kuten toinen tyttäristäni, jotka suruttomasti jättää taakseen niin vanhat asuinpaikkansa kuin tarpeettomat tavaransakin, ilman nostalgiaa.
Muuten en kerää lainkaan enkä ymmärrä keräilijöitä, jotka keräävät asuntonsa täyteen vaikkapa posliininorsuja. Minua se tukahduttaisi.
Mä olen säästänyt varta vasten jotain. Esimerkiksi Teinikalenterit usealta vuodelta 70- luvulta. Sinne on mm. punakynällä merkattu koepäivät ja muutama viikko sen jälkeen koetulos, joka useimmin oli 5 - tai 4+. Koepäivän ympärille on ängetty muilla väreillä sekalaista informaatiota, kuten kulloisetkin ihastukset, nuorisolehtien ostot ja kirjeiden tulot ulkomaisilta kirjeenvaihtokavereilta. Tekstiä riittää myös pystysuuntaan kalenterin sivuilla. Olen säästänyt myös ulkomailta saamani pop- lehdet, fanittamieni pop- tähtien julisteet ja sekalaista pikkutavaraa, joihin liittyy jotain erityistä. Niiden myötä on kiva palata nuoruusmuistoihin.
Harmittelen vain sitä, etten tullut säästäneeksi erittäin vähän käytettyjä, koristeellisia kiilapohjaisia farkkusandaaleita, jotka olisivat olleet huippumuotia pariinkiin otteeseen näinä vuosina... ja että hävitin pikkutyttönä saamani Kirkan fanikuvan nimikirjoituksella. Teiniksi tullessani hävitin sen "lällynä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut koko elämäni samassa kotitalossa ja tavaramäärä on sen mukainen. Mieletön määrä tavaraa lapsuudesta alkaen. Olen hamstraajaluonne ja mistään en raaski luopua kuin pakon edessä. Vintti on täynnä vanhoja leluja, vaatteita ja lehtiä. Normaali asuintilat täynnä vinyyli, cd, dvd ja bluray-levyjä, kirjoja, lehtiä, viihde-elektroniikkaa, kitaroita, vaatteita ja valokuvia. Lisäksi äidin ja isän jälkeenjääneitä tavaroita huonekaluista alkaen. Asun lähes museossa,sillä kaikkea löytyy vuosilta 1955-2024!
Phyiyh. Paha paha.
Et ole kehittynyt elämäsi aikana.
Alapeukuttaja on taas vauhdissa täällä. Mikä intressi on alapeukuttaa tällaista aihetta? Niinkuin montaa muutakin aihetta. Taitaa olla harrastukset ja seura vähissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelliseen listaan vielä lisäisin toki magnetofoninauhat, joita on kymmenkunta,
Lisään tähän että siis kelanauhoja, ennen c-kasettia. Ihmeen hyvin ovat kestäneet, vaikka ovat välillä olleet pakkasessakin vintissä ollessaan, nyt olen siirtänyt ne sisätiloihin arvokkaina dokumentteina 70-luvun maalaistytön rockin harrastuksesta. Ääni ihan ok.
Tää on hauska kysymys ja kiinnostavaa lukea ihmisten erilaisista tavoista suhtautua muistoesineisiin. Mulla on tallessa n. 2 laatikollista (muuttolaatikkotyyppisiä) lapsuuden ja nuoruuden muistoja, esim. kirjoja, paljon kirjeitä ulkomaisilta kirjeenvaihtokavereilta, paljon valokuvia sekä albumeina että irtona, päiväkirjoja, muutama pieni lelu, iso nippu piirustuksia, muutama koulukirja sekä vihkoja yms koulupaperia, muitakin sekalaisia papereita, jotain esitteitä, lehtiä ja lehtileikkeleitä tms, muutama C-kasetti jne, monenlaista pientä sälää. Joukossa on hauskoja aarteita, kuten Kummeli-poikakalenteri vuodelta 1995 :D. Olen mä välillä myös kyseenalaistanut kaiken tuon säilyttämisen, ja olen pariin otteeseen kyllä karsinutkin noita.
Vierailija kirjoitti:
Alapeukuttaja on taas vauhdissa täällä. Mikä intressi on alapeukuttaa tällaista aihetta? Niinkuin montaa muutakin aihetta. Taitaa olla harrastukset ja seura vähissä.
Ihmettelin ihan samaa ja yritin ratkaista arvoituksen lukemalla tarkkaan alapeukutettuja, mutta en kyllä keksinyt, oliko alapeukuttajan mielestä hyvä säästää vai huono säästää. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut koko elämäni samassa kotitalossa ja tavaramäärä on sen mukainen. Mieletön määrä tavaraa lapsuudesta alkaen. Olen hamstraajaluonne ja mistään en raaski luopua kuin pakon edessä. Vintti on täynnä vanhoja leluja, vaatteita ja lehtiä. Normaali asuintilat täynnä vinyyli, cd, dvd ja bluray-levyjä, kirjoja, lehtiä, viihde-elektroniikkaa, kitaroita, vaatteita ja valokuvia. Lisäksi äidin ja isän jälkeenjääneitä tavaroita huonekaluista alkaen. Asun lähes museossa,sillä kaikkea löytyy vuosilta 1955-2024!
Phyiyh. Paha paha.
Et ole kehittynyt elämäsi aikana.
Teit aika pitkälle menevän päätelmän toisesta ihmisestä vain yhden kommentin perusteella. Samalla logiikalla voisi päätellä sun oman kommentin paljastavan, ettet ole kovin kehittynyt ihminen.
Olen yli 70 v ja minulla on tallessa Arabian maitokannu ja liina jotka olivat pöydässä mun ristiäisissä ( näin on kerrottu). Lisäksi tallessa ovat Arabian Pauliina-kahvikupit, jotka kävin itse ostamassa rippijihliini.
Olin teininä korvia myöten ihastunut yhteen Markkuun. 60-luvun lopulla Markku lähti kielikurssille Englantiin ja lähetti minulle sieltä postikortin. Se on ollut aarteeni ja on edelleen tallessa.