Oletteko säilyttäneet nuoruudestanne mitään?

Vain valokuvat ja arvokorut.

Olen. En jaksa luetella.

En ole säästänyt mitään. Pari vuotta sitten pistin viimeisetkin valokuvat takkaan palamaan. Ihan paskaa aikaa se oli, mitä sitä enää muistelemaan.

Teinikalenterit, kiiltokuvia, koruja ja ystävät 💗

Olen säästänyt valokuvia, grafiikkaa, levyjä, yo-lätsän (en tiedä miksi), epäilevän mieleni ja mieheni

Vaatteita. Mahtuu vielä samat paidat mitä parikymppisenä. Ja siis olen yli 40w mies. 

Säilyttänyt

valokuvia, 60 luvun alaluokan piirustuksia ja aine-laskuvihko, isomummin joulun käpytonttu

70 luku omia runoja ja lehdestä leikattuja, kuvia ja  laulunsanoja, Badding, T Kansa, Kirka mm.

Rakkauskirjeitä ja muita kirjeitä ja kortteja 70-80 luku

Karvaisen valkovuoto pillun

t, seppo

Jotain on, valokuvakansio armeija-ajalta, (digikamerat eivät olleet vielä ihan valtavirtaa), jotain peruskoulun aikaisia papereita, romua. Teinimuistojakaan ei oikein ole koska olen itsetunnoton turhake. Kaikenlaista muuta krääsää on kyllä kertynyt siitä asti kun muutin omilleni vaikka osan on aina muuttaessa heittänyt poiskin. Pitäisi kai joskus heittää ne loputkin pois. Menneisyydessä ei ole mitään muistamista, ei hyvässä eikä pahassa. Tai ehkä siinä mielessä että sitä voi muistella pahalla että ei ole tehnyt mitään mitä muistella.

Herpes jäi kikkelin päähän kivuliaaksi nuoruusmuistoksi vuoden 2002 Tursajaisista Oulusta. Kaikille OAMK:n käyneille terkkuja!

Jallut ja kalle lehdet ja myös tyttö kalenterit. Tosin lehtien sivut on jostain syystä liimautuneet ja onhan vielä yhteinen kortonkikin säilynyt tosin vähällä käytöllä nykyään kun kylän tyttöset tykkää ajella paljaalla....

t. Laihian maamies seura

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pippelini<3

 

 

Minun pippelini ei ansaitse alapeukkuja. Ymmärrättekö te? MINUN PIPPELINI EI ANSAITSE ALAPEUKKUJA! Kiitos yhteistyöstänne.

Entä sydämesi, maksasi, pernasi, haimasi, suolistosi, luustosi, jänteesi, lihaksesi, vatsalaukkusi, munuaisesi.........? AIvosi? Onko niitä?

Kaikenlaista on tallessa, lapsuudestakin pari vaatetta ja nuket, kirjoja, mitä lie kaikkea.

Ketjussa saattaa jo olla kommenttini.

Olen ajatellut säästää tavaroita tuleville polville. Parhaimmat vaatteeni muistoksi omalta ajaltani. Kirjoja muistoksi ajalta, jolloin kirjoja vielä painettiin. Myös muistikirjoja. Astioita. Pikkuesineitä. Valokuva-albumit. Ja muutakin. Aion laittaa niille jonkun kaapin taloon, joka toivottavasti säilyy hamaan tulevaisuuteen. 

Päiväkirjat, valokuvakansiot, LP-levyt nyt tulevana ensimmäisenä mieleen. Oli hyvä aikomus siivota valokuvakansiot pienempiin mm.poistamalla kaikki maisemakuvat, jolloin ne eivät olisi vieneet niin paljon tilaa hyllyssä. Harmillisesti suurin osa kuvista on liimattu sivuihin, joten se suunnitelma meni mönkään. Enkä ole saanut aikaiseksi ottaa niistä kännykällä kuvia ja säilyttää digitaalisessa muodossa - kuvia on aivan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Reilu 600  LP-levyä.

B&W kaiuttimet.

CD-soitin, joka toimii ja on käytössä.

Kaksi taskulaskinta, jotka toimii.

Rippilahjaksi saatu rannekello, joka toimii.

Puolenkymmentä valokuva-albumia.

Pappa-Tunturi.

Vesisukset.

5hv Terhi perämoottori.

Lasikuituinen tasaperäinen avovene.

Ekat kengät, joilla kävelin.

Neljä pahvilaatikollista tietokonekrääsää. Varmaan niistä saisi yhden toimivan 486:sen rakennettua...

Kitara.

Paljollako myyt noi B&W kaijuttimet?

Skitta kiinnostaa kans jos se on  Fender tai Gibson?

Noi sun ekat kengät kans kiinnostaa!

Mun faija sano että toi Terhi kiinnostaa sitä, paljollako myyt?

T.Skäbä





 

Vierailija kirjoitti:

"En ole. Useamman muuton jälkeen on pikkuhiljaa lähtenyt roskiin tavaraa sieltä vanhimmasta päästä ja nyt olen siinä pisteessä, että mitään nuoruusmuistoja ei enäö ole tallella. Valokuvatkin hävitetty. N61"

Huh, onpa surullista.

Keskikoulun ajalta Väänänen - Sorri: Kotitalouden oppikirja.

Luokkakuvia kansakoulusta lähtien. Kaverin luona otettu valokuva jossa istun tupakka sormien välissä. Ikää oli 15 - 16 v.. Ei voinut näyttää vanhemmille.

Monta Teinikalenteria 60-luvun lopulta ja 70-luvun alusta.  Niitä on hauska lukea ja fiilistellä teiniaikoja välillä melkein tippa silmäkulmassa. 

Heti syntymäni jälkeen 50-luvulla vanhempani hankkivat kirjan Kulta-aika lapsuuden, johon päivittivät kaikenlaista tietoa minusta.

Kansakoulun 4. luokalla kirjoitettu runo Pikkupupu. Aivan huippu. Minkä runoilijan Suomi minussa menettikään kun en jatkanut harrastusta :)

Päiväkirjoja säilytin pitkään mutta lopulta ne meni roskiin. Valokuva-albumi on, en ole katsellut sitä koskaan enkä ole kenenkään kuvissa olleen kanssa enää tekemisissä (paitsi perheen), he olivat varsin myrkyllisiä ihmisiä. Jotain lahjaksi saatuja astioita on kyllä vielä ehjänä, mutta niihin ei ole mitään tunnesidettä, pelkkiä käyttöesineitä.