Kumpi on tärkeämpää kun kouluttautuu, ala joka kiinnostaa, vai ala joka työllistää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi olisit mieluummin: työtön humanisti vaiko työssäkäyvä lähihoitaja?

 

Vaikka humanistin koulutuksella kävisi tilanne, ettei oman alan töitä löytyisikään, on hyvin todennäköistä, että hän saisi tutkinnollaan muita töitä, joissa palkkaus ja työsuhteet ovat paremmat kuin lähihoitajalla. Mielestäni tämä ei edes ole oikein kovin realistinen vaihtoehtovertailu. On huomattavasti todennäköisempää, että joku toinen akateeminen ala kiinnostaisi enemmän sitä humanisti-alasta kiinnostunutta kuin lähihoitajaksi kouluttautuminen.

Tämä juuri. Jos nyt pitäisi valita lähteäkö opiskelemaan lähäriksi vai humanistiksi, niin aivan takuuvarmasti valitsisin humanismin, vaikka en ole edes alasta kiinnostunut. Lähäriksi opiskeliminen kuulostaa paljon isommalta riskiltä omaan korvaani, koska sitten olisin 'tuomittu' tekemään mielestäni ikävää työtä ja kaiken lisäksi vielä kurjalla palkalla. Humanistiksi opiskelemalla minulla olisi sentään mahdollisuus saada jotain kivempia hommia.

Riippuu siitä arvostatko sydämen sivistystä. 

Opiskelin alaa, joka kiinnosti mutta valmistumisen jälkeen ei löytynyt töitä niin tein siivoojan töitä parin vuoden ajan. Se toimi riittävänä motivaatiota opiskella paremmin palkattuun ammattiin joka työllistää hyvin ja josta pidän sentään enemmän kuin siivoamisesta. 

Lähihoitajat ovat sama kuin ennen perushoitajat. Periaatteessa tekevät raskasta perustyötä. Alalla on nykyisin paljon ummikkoja, jotka eivät osaa kunnolla suomea. Läheltä piti tilanteita sattuu varmaan jatkuvasti. 

Kyllä sen opiskeltavan alan tulisi kiinnostaa, ellei nyt oman ykkösvaihtoehdon verran niin edes kakkosvaihtoehdon verran. Se on niin nähty mitä tapahtuu jos pää ei ole samalla taajuudella tekemisensä kanssa. On ymmärrettävää että ihmisiä tulee potkia tekemään jotain muuta työtä edes jonkin aikaa, mutta useamman vuoden työ paikassa joka ei motivoi ei ole hyväksi kenellekään. Työyhteisökin myrkyttyy jos myrkkypilvi jatkuvasti on läsnä.

Ihmisillä pitäisi olla sen suunnitelma A:n lisäksi myös varasuunnitelmia joita oma polla kestää. Ellei nyt loppuelämää niin jos nyt muutaman vuoden ajan.

Ei kulje ei. Itseäni kiinnosti ala ja olen vakityössä ja viihdyn työssäni. Ihme pitää tapahtua, että irtisanottaisiin. 

Sellainen ala joka työllistää, ja palkka on hyvä. Harrastukset on sitten erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Humanistejä on ihan tarpeeksi jo. Tietenkin työllistävä

Tiettyjen alojen humanistit työllistyvät varmemmin kuin insinöörit. 

Itse katsoisin työllistävän alan joka kiinnostaa. Työllisyysnäkymät voi ihmiselämän aikana vaihtua, niin ei kannata niitä pelkästään tuijottaa. Toisaalta, kiinnostuksen kohteet vaihtuvat myös. Yleensä kun jotain alkaa tekemään niin samalla siitä myös kiinnostuu.

Se joka kiinnostaa. Jos ei halua tuhlata isoa osaa elämäänsä johonkin, joka tuntuu merkityksettömältä, odottaa katkerana eläkettä ja mahdollisesti sairastua ja kuolla ennen aikaisesti ennen kuin "elämä viimein alkaisi". 



Etsi ala jossa olet hyvä, jota rakastat, jota on tekee maailma tarvitsee tullakseen paremmaksi ja josta maksetaan. Silloin ei mene elämä hukkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Se joka kiinnostaa. Jos ei halua tuhlata isoa osaa elämäänsä johonkin, joka tuntuu merkityksettömältä, odottaa katkerana eläkettä ja mahdollisesti sairastua ja kuolla ennen aikaisesti ennen kuin "elämä viimein alkaisi". 



Etsi ala jossa olet hyvä, jota rakastat, jota on tekee maailma tarvitsee tullakseen paremmaksi ja josta maksetaan. Silloin ei mene elämä hukkaan. 

Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Pidemmän päälle työ, joka ei motivoi aiheuttaa ainoastaan turhautumista, uupumusta ja elämänilon menettämistä.

Kun aikoinani opiskelin yliopistolla, tunsin nuoren ponnaripäisen miehen, joka opiskeli suomalais-ugrilaista kielentutkimusta ja oli siitä hyvin innostunut. Ajattelin silloin, että mitähän tuostakin tulee. Nyt hän on aika paljonkin julkisuudessa ja taitaa pärjäillä ihan hyvin. Ponnaria tai edes hiuksia ei enää kyllä näytä olevan.

Eli sanoisin, että kannattaa opiskella sitä, mistä on kiinnostunut.

Riippuu taustasta. Kaikki paitsi taidealat työllistävät, jos olet vastavalmistunut 25v tai alle. Jos opiskelet aikuisena ja takana on vain pätkätöitä, niin sitten täystyöllistävälle alalle ehkäpä.

Vierailija kirjoitti:

Se joka kiinnostaa. Jos ei halua tuhlata isoa osaa elämäänsä johonkin, joka tuntuu merkityksettömältä, odottaa katkerana eläkettä ja mahdollisesti sairastua ja kuolla ennen aikaisesti ennen kuin "elämä viimein alkaisi". 



Etsi ala jossa olet hyvä, jota rakastat, jota on tekee maailma tarvitsee tullakseen paremmaksi ja josta maksetaan. Silloin ei mene elämä hukkaan. 

Mä valitsin sen, joka työllistää. Asuntolaina oli maksettu alle 40-vuotiaana ja sen jälkeen olen enää keikkaillut. Ei mene elämä hukkaan kun tekee töitä sen mukaan eikä elä töiden mukaan. 3 kk kesäloma menee reissussa.

Miksi valita? Kyllä pikkuisen miettimällä löytää jotain, mikä täyttää molemmat vaatimukset. Ja kolmannen olennaisen, riittävän hyvä palkka.

Työllisyys.  Vapaalla  voi  tehdä  mikä  kiinnostaa   :) 

Itse valitsin alan joka työllistää enkä ole ollut kertaakaan työttömänä. Töissä 30 vuotta eikä pelkoa irtisanomisesta.

Sanoisin että perimmäinen ongelma löytyy jo tuosta sun aloittajan kysymyksestä eli miksi kouluttaa yhtään ketään alalle joka ei työllistä.

Kuitenkin kun tätä nyt tapahtuu niin joku kultainen keskitie varmaan asiaan löytyy eli valitse niistä aloista joille järkevällä todennäköisyydellä voi työllistyä se joka miellyttää eniten. Harva ihminen niitä töitä tekisi ellei niistä palkkaa maksettais joten samassa veneessä ollaan melkein kaikki.

Se varmaan riippuu siitä, mikä on kullekin tärkeämpää - oma intohimo vai työllistyminen. Oma läheiseni valmistui taidealalle, jossa työllistyminen on todella sattumanvaraista ja vaatii paitsi rutkasti taitoa, myös onnea. Silti hän on onnellinen, ja tähän mennessä myös onnekaskin. Hänellä olisi varmasti ollut rahkeita ja mahdollisuuksia valmistua sellaiseenkin ammattiin, missä työllisyys olisi turvatumpaa, mutta en usko, että hän olisi ollut onnellinen. 

Itse noudatin aikanaan äitini neuvoa ja valitsin turvallisen opinahjon, turvatun työn ja pitkän uran. Haaveilin aina teatterityöstä, mutta en sitten edes hakenut. Takana on nyt kohta 40 vuotta alalla, johon minulla ei oikeasti ole kiinnostusta saati paloa. Toimeentulo on aina ollut taattu, en ole ollut koskaan työtön. Palkka ei päätä huimaa, mutta sillä tulee toimeen. Ja olen aivan totaalisen tylsistynyt ja kyllästynyt työhöni. Teen sitä vain rahan takia. En edes jaksa enää hakea muualle, eikä kukaan minua ottaisikaan - vahnaa eukkoa, joka on kyllä huippuosaaja omalla, kapealla sektorillaan, mutta lieneekö minusta mihinkään muuhun. Turvallista tämä kyllä on - se on myönnettävät. 

Nykyään on vaikea ennustaa mikä ala työllistää. Toki lähihoitajalle löytyy töitä varmasti tulevaisuudessakin. Opiskele nyt koodariksi, ja katsotaan kun 5 vuoden päästä tekoäly on vienyt 85% työpaikoista. 

 

Suosittelisin kuitenkin itse opiskelemaan sitä, mikä kiinnostaa. Opinnot ei ole suora polku työelämään, ja kun koskaan ei kuitenkaan tiedä mitä tapahtuu, niin miksi heittää elämäänsä hukkaan sellaisten asioiden parissa, jotka eivät kiinnosta yhtään. Toki jokin kompromissiratkaisukin voi olla hyvä. Ala, joka kiinnostaa kohtalaisesti ja intohimoasiat sitten harrastuksena.