Kumpi on tärkeämpää kun kouluttautuu, ala joka kiinnostaa, vai ala joka työllistää?

Miksi vain toinen? Opiskelin ensiksi alan, joka työllistää, enkä ole katunut. Nyt myöhemmin aloin opiskella alaa, joka kiinnostaa. Toki se vaatii, että sillä ekalla alalla työllistyy sen verran hyvin, että pystyy rahoittamaan toiset opinnot.

Miksi yleensäkään edes kouluttautua alalle, jolla työllistymismahdollisuudet ovat heikot? Koulutuksen päätarkoitus on kuitenkin työllistyä eikä oppia lisää itseä kiinnostavista asioista. Harrastuspohjalta voi sitten tehdä niitä itseä kiinnostavia asioita.

Ala, joka työllistää ja jolla maksetaan vähintään kohtuullista ja mieluummin hyvää palkkaa.

Nykyinen insinöörin homma 60 tuhannen vuosipalkalla on muuten ok, mutta vähän enemmän saisivat maksaa.

Ala joka työllistää, ilman muuta. Itse koin työttömyyden amk:sta valmistumisen jälkeen. Eipä ollut helppoa. Köyhyyttä ja tylsistymistä.

Itse olen aina mennyt raha edellä, 13 vuotta olin alalla mistä en välittänyt. En vihannut työtä mutta ei se mukavaa ollut. Pitkät lomat ja todella hyvä palkka... tai no nykyään olen tuplannut palkkani mutta menettänyt lomat, mutta työ on mielekkäämpi. Ei tulisi mieleenkään mennä työhön joka olisi mukava mutta siitä ei maksettaisi reilusti, rahalla kuitenkin valittevasti liian isorooli yhteiskunnassamme.

Sekä että. Sinun pää hajoaa ennemmin tai myöhemmin, kun teet vuosikausia hällä väli työtä, joka tuntuu merkityksettömältä. Selkeä korrelaatio mielenterveyteen ja kasvaneeseen mielialalääkkeiden käyttöön.

Aluksi lähes jokainen joutuu tekemään töitä, jotka ei niin kiinnosta, jotta saisi rahaa. Se täytyy ymmärtää osaksi työelämää ja yleensä vasta silloin alkaa tajuta sen mikä kiinnostaa.

Paras tie luuseriksi on vaan odottaa ja etsiä sitä kiinnostavaa alaa tienaamatta samalla rahaa jossain muualla. Sellainen on oikeasti mahdollista vaan varakkaille. Se johtaa usein työttömyyteen ellei ole huippulahjakas tai rikkaiden vanhempien huippukontaktit omaava yksilö.

Silloin jää paitsi tärkeistä kontakteista ja työelämätaidoista. Jos itse haen työntekijää, niin etusijalla on ammattiin koulutettu, jolla on työelämästä kokemusta, kuin se jolla ei sitä ole, jos ovat muuten fiksuja tapauksia.

On tylsää alkaa aikuiselle opettaa työelämän perusasioita.

Ap:n pitää asettaa itselleen kysymys oletko onnellisempi hyvin koulutettuna työttömänä vai huonommin koulutettuna työläisenä. 

Nuorena kannattaa tarkkaan miettiä ollako idealisti vai realisti ja se riippuu toki tulevaisuuden näkymistä. Suomen taloudella tulee menemään heikosti vielä vuosien ajan. 

Yleensä lamassa yksityispuolen kiristykset näkyvät viiveellä julkisella puolella niin että mikään ammatti ei ole suojassa nykypäivänä mahdolliselta työttömyydeltä. 1990-luvun laman aikaan lääkärityöllisyys oli merkittävää vaikka ei se kovin kauaa kestänyt.

Suomalainen koulutus on ihan laadukasta ja sen avulla voi löytyä töitä ulkomailta jos kielitaitoa löytyy. Esimerkiksi Ruotsissa on kova puute monen alan työntekijöistä. Jokaisen pitää punnita asioita ja miettiä itse mihin suuntaan lähteä.

Valtion keinot parantaa suoraan työllisyyttä ovat olemattomat. Pitäisi tehdä jotain jotta yritysten toiminta kannattaa paremmin mutta eipä noita veronalennuksia näytä olevan luvassa lähiaikoina.

Koskaan ei etukäteen tiedä, mikä ala tulevaisuudessa työllistää. Ei se sote-alakaan mikään varma ole. Siksi kannattaa mieluummin valita ala, joka kiinnostaa. Tai, no, eihän se aina vain omasta valinnasta ole kiinni, vaan siitäkin, pääseekö sitä opiskelemaan. Kannattaa toki myös ennakkoluulottomasti ottaa selvää eri aloista. Voi olla ammatteja, joita ei tiedä olevan olemassakaan, ja toisaalta väärä käsitys joistakin tehtävistä.

Vierailija kirjoitti:

Koskaan ei etukäteen tiedä, mikä ala tulevaisuudessa työllistää. Ei se sote-alakaan mikään varma ole. Siksi kannattaa mieluummin valita ala, joka kiinnostaa. Tai, no, eihän se aina vain omasta valinnasta ole kiinni, vaan siitäkin, pääseekö sitä opiskelemaan. Kannattaa toki myös ennakkoluulottomasti ottaa selvää eri aloista. Voi olla ammatteja, joita ei tiedä olevan olemassakaan, ja toisaalta väärä käsitys joistakin tehtävistä.

Niin se on. Työurat on pitkiä eikä sellaista kristallipalloa ole, josta näkisi varmaksi, millä alalla on töitä 10 tai 20 vuoden kuluttua. Minusta on muutenkin väärin syyllistää nuoria siitä, jos joku tulee valinneeksi sellaisen alan, jolta ei saa töitä. Monestihan koulutuksen järjestäjät mainostavat omia koulutuksiaan ja antavat aivan liian ruusuisen kuvan. Pitäisi koulutusten järjestäjilläkin olla vastuuta sen verran, että mistään koulutuksesta ei ihan suoraan työttömäksi valmistu. Suomessa koulutukset kuitenkin järjestetään verorahoilla. Valtio (ministeriö?) voisi valvoa paremmin, mihin rahoja käytetään. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi yleensäkään edes kouluttautua alalle, jolla työllistymismahdollisuudet ovat heikot? Koulutuksen päätarkoitus on kuitenkin työllistyä eikä oppia lisää itseä kiinnostavista asioista. Harrastuspohjalta voi sitten tehdä niitä itseä kiinnostavia asioita.

Et voi läheskään aina tietää, millaiset työllistymismahdollisuudet on sitten kun valmistut. Joillakin aloilla ne vaihtelevat voimakkaasti suhdanteitten mukaan, esimerkiksi rakennusalalla, mutta silti niitä kuitenkin pitkällä aikavälillä tarvitaan. Ei voi laittaa koulutusta myöskään aina välillä vuodeksi tai pariksi tauolle. 

Ammatteja on TUHANSIA erilaisia. Ei kaikki voi olla lähihoitajia, ei jumalauta menee hermo siihen lähihoitajan pakottamiseen

Kenestäkään ei ole tullut todella hyvää työssään, joka on valinnut vain tuijottamalla jotain Ilta-Sanomien artikkeleita "näistä 10 ammatista on pulaa" ja siitä valinnut. Alansa huiput tulee intohimosta siihen mitä tekee. 

Jos haluaa olla vaikkapa graafinen suunnitelija, konserttiviulisti, arkkitehti, elokuva-arvostelija, näyttelijä, insinööri, liikennelentäjä, meteorologi, arkelogi, historiantutkija, sirkustaiteilija, standup-koomikko, tai mitä se ikinä onkin mistä on haaveillut... jos todella on lahjoja, älyä ja intohimoa hommaan, mutta silti lähtee lähihoitajaksi, niin samantien voi vaikka hypätä kaulakiikkuun. Ei tule koskaan olemaan onnellinen.  Saman tien voi pistää kuulan päähänsä.

Jos on älyä niin menkää yleislääkäriksi, niistäkin on pulaa. Hölmöt menee lähihoitajaksi jotka ei muuhun pysty, sairaanhoitajaksikin on helppo päästä opiskelemaan jos ei ole aivovammainen. Nuorena pitää olla kunnianhimoa ja unelmia ja valmis taistelemaan niiden eteen, älkää olko noin masentavia vässyköitä

Lähäriksi voi sitten kouluttautua vaikka 40-vuotiaana jos ei ole todellakaan onnistunut missään. Ottaa ne edelleen töihin. Silloinkin suosittelisin vähintään SH-koulutusta

Suhdanteet muuttuu koko ajan, älkää apinat sen perusteella valitko, voi jäädä luu käteen kuitenkin. Ja kaikki ei jumalauta voi olla lähihoitajia, ammatteja on TUHANSIA. 

Minulle on tärkeämpää saada tehdä sellaista työtä, mikä kiinnostaa. Ei haittaa, vaikka ei aina tulisi palkkaa. En ole köyhä. 

Valitsin alan joka kiinnosti enemmän, vaikka tuolloin varoiteltiin että ala ei työllistä.

Suurin osa opiskelukavereista on työllistynyt hyvin ja kysyntää on jatkuvasti.

Kannattaa kursseja valitessa ottaa sellaiset jotka hyödyttävät nykytilanteessa työllistymistä.

Opiskelin kaksi alaa joiden väitettiin työllistävän. Eipä työllistä enää. 

Toi "harrastuspohjalta voi tehdä kiinnostavia asioita" on maailman suurin kusetus. Ette te mitään harrastuspohjalta kuitenkaan tee. Liikuntaa ehtii vähän harrastaa ettei terveys täysin prakaa (no eihän suomalaiset tee enää sitäkään). Loppu menee pyykkkäämiseen, kokkaamiseen, siivoamiseen, lasten hoitoon, lasten harrastuksiin kuskailuun, työmatkoihin, uutisten seuraamiseen, raha-asioiden hoitamiseen jne. mitä aikuisen elämään kuuluu.

Missään taiteellisessa esim. ei tule koskaan olemaan hyvä jos sitä vain harrastaa työn ohella. On maailman vanhin virhe kuvitella että "soitan kitaraa sitten töiden jälkeen, musiikkiala ei ole realistinen vaihtoehto". Kitaransoittotaito jää onnettomalle tasolle, vaikka lahjoja oli, kun on niin väsynyt töiden ja muun huushollaamisen jälkeen ettei vaan jaksa enää. Loppuillasta ne pari vapaata tuntia menee tyhjä katse silmissä, puhelin kädessä tai television edessä sohvalla. Tän saman virheen on tehnyt niin moni, vuosikymmenestä toiseen. Ainoastaan niistä jotka ottavat riskin ja ryhtyvät muusikoksi, tulee muusikkoja

Sama pätee kaikkiin tällaisiin... taidemaalaus ynnä muut. Satunnaiseksi räpeltämiseksi se jää, jos ei uskalla tehdä siitä ammattia

Jos valitsee ammatiksi jonkun lähihoitajan vaikka ei halunnut sitä, se tulee imemään sielusta kaiken elämän mehun. Niin kauan että haluat vaihtaa alaa kuitenkin. Ja sitten et enää ole nuori