Lue keskustelun säännöt.
Kumpi on tärkeämpää kun kouluttautuu, ala joka kiinnostaa, vai ala joka työllistää?
Kommentit (236)
No sehän nyt on todella tyhmää kouluttautua alalle ,jossa otaksuu olevan työttömyyttä ,kun valmistuu. Ilman muuta valitse ala ,joka varmasti työllistää. ( mikään ei ole varmaa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sehän nyt on todella tyhmää kouluttautua alalle ,jossa otaksuu olevan työttömyyttä ,kun valmistuu. Ilman muuta valitse ala ,joka varmasti työllistää. ( mikään ei ole varmaa)
Yhtä lailla voisi sanoa, että on todella tyhmää kouluttautua alalle, joka ei kiinnosta. Millään alalla nykyään työpaikka ei ole täysin varma.
Vierailija kirjoitti:
No sehän nyt on todella tyhmää kouluttautua alalle ,jossa otaksuu olevan työttömyyttä ,kun valmistuu. Ilman muuta valitse ala ,joka varmasti työllistää. ( mikään ei ole varmaa)
Se, että alalla esiintyy työttömyyttä, ei tarkoita sitä, että juuri sinä olisit työtön. Kunnianhimoinen ihminen näkee tuon ainoastaan haasteena eikä anna tuollaisten asioiden estää itseään toteuttamasta unelmiaan, vaan työskentelee entistä enemmän unelmiensa eteen.
Jos saa alan joka työllistää ja jossa on hyvä palkka, voi parhaassa tapauksessa sekä työllistyä että voida tehdä valtaosan viikosta itselle mielekkäitä asioita. Itse opiskelin lakimieheksi. Pitkin hampain sinnittelin tutkinnon valmiiksi, vaikka jo fuksivuonna tajusin, että ala ei kiinnosta yhtään. Olen ihan fiksu, mutta sen verran kuitenkin käsillä tekemisestä tykkäävä ihminen, että ns. ajattelutyö tuntuu oman luonnon vastaiselta. Nykyään teen lakimiehenä 16 tuntia viikossa. Kuukausipalkka on samaa luokkaa kuin matalpalkkaisissa 40h/vko töissä. En ole edelleenkään löytänyt sisäistä kutsumusta työtäni kohtaan, mutta hyvät työkaverit auttavat jaksamaan, ja noin pieni tuntimäärä viikossa vähän puuduttavampaakin hommaa ei uuvuta. Minulla on paljon vapaa-aikaa, jonka vietän omien mielenkiinnonkohteideni parissa. Ikinä ei ole ollut tunnetta, että raha tai vapaa-aika ei riitä mielekkääseen elämään.
Miten luulet tekeväsi mitään alalla joka vain kiinnostaa mutta ei työllistä ja elätä?
Harrastukset erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laske ensin montako tuntia elämästäsi nukut - siihen menee aika paljon aikaa. Laske sitten montako tuntia käyt töissä - siihenkin menee elämästäsi todella paljon aikaa !!!
Kun kyseessä on niin suuren osan elämästäsi vievä asia, niin kyllä sen on syytä olla kiinnostavaa että sitä ylipäätään jaksaa tehdä !!!
Tietenkin töitä tehdään, jotta saa palkkaa ja tulee ns. toimeen. Mutta töissä on tärkeää myös viihtyä, koska silloin työnsä tekee hyvin ja myös ne, joille työsi teet hyötyvät. Kun viihtyy työssään, sitä jaksaa myös paremmin tehdä ja on voimia venyäkin, jos työ sitä joskus vaatii. Kiinnostava työ antaa sisältöä elämään, saa paneutumaan ja yrittämään olla mahdollisimman hyvä työssään. Jos työsi sisältö on sinulle täysin yhdentekevää, en usko että voit olla työssäsi todella hyvä - siitä voi kärsiä sitten myös työsi vastaanottaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti kumman ASIAKKAANA sinä haluaisit olla - empaattisen ja alaansa perehtyneen sairaanhoitajan vai kuivakan ja kylmästi rutinoituneen sairaanhoitajan? Olisitko mielummin autoa mielellään ja jouhevasti ajavan, asiakkaita hymyillen palvelevan vai tympääntyneenä kaahailevan bussikuskin kyydissä?
Itselläni on hotelli,-ravintola ja suurtalousalan pt,valm.vuosi 1997,en työllistynyt joten suoritin Liiketalouden perustutkinnon suuntauksena markkinointi,en työllistynyt heti mutta tein myymälävastaavan tehtäviä pienellä viinitilalla ja -myymälässä ja kolmas tutkinto,Puhdistuspalveluala, toimitilahuoltajan pt.työllisti ja sillä tiellä ollaan edelleen ja taskussa ammattitutkinto, korotettu perustutkinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumpi olisit mieluummin: työtön humanisti vaiko työssäkäyvä lähihoitaja?
Kumpa se oliskin noin yksinkertaista. Työ jota vihaat ja sitä pitäsi tehdä lähes 50 vuotta niin kyllä siinä psyyke on kovilla. Voi olla, ettei työurasta tule pitkä, kun palat loppuun tai pahimmassa tapauksessa elämästä/työstä tulee niin paha painajainen, että vedät itsesi kiikkuun. Ja eihän ap puhunut, että toinen vaihtoehto on humanisti. Ja kyllä humanistikin työllistyy, humanistit voi olla professoreja, tutkijoita, kirjailijoita,kääntäjiä, muusikkoja,yritysjohtajia, prykologeja, opettajia, museo-ja kustannusalojen toimijoita ym. Joku noitakin hommia tekee, aina niissä ihminen on töissä. Yhtä turha on lukea ammattiin, jossa ei yhtään viihdy, kuin ammattiin, josta teitää, ettei koskaan työllisty.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on hotelli,-ravintola ja suurtalousalan pt,valm.vuosi 1997,en työllistynyt joten suoritin Liiketalouden perustutkinnon suuntauksena markkinointi,en työllistynyt heti mutta tein myymälävastaavan tehtäviä pienellä viinitilalla ja -myymälässä ja kolmas tutkinto,Puhdistuspalveluala, toimitilahuoltajan pt.työllisti ja sillä tiellä ollaan edelleen ja taskussa ammattitutkinto, korotettu perustutkinnosta.
Mutta kysymys oli siitä kiinnostaako sua noista mikään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sehän nyt on todella tyhmää kouluttautua alalle ,jossa otaksuu olevan työttömyyttä ,kun valmistuu. Ilman muuta valitse ala ,joka varmasti työllistää. ( mikään ei ole varmaa)
Yhtä tyhmää on valmistua alalle, jota ei mitenkään tunne omakseen. Minä tein niin ja nyt olen täydellisen loppuun palanut. Vihaan työtäni ja vihaan jokaista aamua. Elämä on pilalla. Kun vain saisin voimia hypätä pois tästä paskasta ja vaihtaa alaa... Elämä tuntuu todella raskaalta ja vain tuon työn takia... voi kun kuolema armahtaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sehän nyt on todella tyhmää kouluttautua alalle ,jossa otaksuu olevan työttömyyttä ,kun valmistuu. Ilman muuta valitse ala ,joka varmasti työllistää. ( mikään ei ole varmaa)
Yhtä tyhmää on valmistua alalle, jota ei mitenkään tunne omakseen. Minä tein niin ja nyt olen täydellisen loppuun palanut. Vihaan työtäni ja vihaan jokaista aamua. Elämä on pilalla. Kun vain saisin voimia hypätä pois tästä paskasta ja vaihtaa alaa... Elämä tuntuu todella raskaalta ja vain tuon työn takia... voi kun kuolema armahtaisi.
Jää työttömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Netistä kun katsoin niin tuolla paljon parjatulla humanistisella alalla työttömyysprosentti oli 15,8% ja nekin, jotka ovat työttöminä eivät varmasti ole työttömänä lopun elämää. Mielestäni on aika hyvä todennäköisyys jos pystyt toteuttamaan unelmasi 84.2% prosentin todennäköisyydellä ja omalla ahkeruudella voi vielä parantaa niitä omia mahdollisuuksiaan. Ehkä kannattaisi pikemmin ajatella niin päin, että hakeutumalla alalle riski on vielä isompi, koska siinä todennäköisemmin menettää oman mielenterveytensä kun joutuu elämään sellaista elämää, joka ei tee onnelliseksi.
Asiaan saat itseltäsi vastauksen, kun mietit, tekisitkö työtä jota et ole koskaan valinnut.
Jotkut pysyy ei-valitsemassaan työssään koko ikänsä, mutta faktaa on myös se että erittäin monet lopettaa sellaiset työt varsin nopeasti kun toteavat että ovat aivan väärässä työssä.
On toki ikävä dilemma siinä että työhön, johon on kouluttautunut ja johon olisi kiinnostusta, ei välttämättä ole pääsyä.
Voit aina helposti todeta että tasan ei käy onnenlahjat, ja samoin voit helposti todeta senkin että monet työpaikat jaetaan ihan muilla perusteilla kuin kyvykkyyksien perusteella. Kyllä varakkaat osaa huolehtia siitä että oma suku saa paikat ensin.
Vierailija kirjoitti:
Jos saa alan joka työllistää ja jossa on hyvä palkka, voi parhaassa tapauksessa sekä työllistyä että voida tehdä valtaosan viikosta itselle mielekkäitä asioita. Itse opiskelin lakimieheksi. Pitkin hampain sinnittelin tutkinnon valmiiksi, vaikka jo fuksivuonna tajusin, että ala ei kiinnosta yhtään. Olen ihan fiksu, mutta sen verran kuitenkin käsillä tekemisestä tykkäävä ihminen, että ns. ajattelutyö tuntuu oman luonnon vastaiselta. Nykyään teen lakimiehenä 16 tuntia viikossa. Kuukausipalkka on samaa luokkaa kuin matalpalkkaisissa 40h/vko töissä. En ole edelleenkään löytänyt sisäistä kutsumusta työtäni kohtaan, mutta hyvät työkaverit auttavat jaksamaan, ja noin pieni tuntimäärä viikossa vähän puuduttavampaakin hommaa ei uuvuta. Minulla on paljon vapaa-aikaa, jonka vietän omien mielenkiinnonkohteideni parissa. Ikinä ei ole ollut tunnetta, että raha tai vapaa-aika ei riitä mielekkääseen elämään.
Jep, jep. Juuri näin. Joka neljäs lääkäri työskentelee osa-aikaisesti. Kun työstä saa hyvää palkkaa, ei tarvitse raataa 40 tunnin työviikkoja ja aikaa jää muullekin elämälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi olisit mieluummin: työtön humanisti vaiko työssäkäyvä lähihoitaja?
Kumpa se oliskin noin yksinkertaista. Työ jota vihaat ja sitä pitäsi tehdä lähes 50 vuotta niin kyllä siinä psyyke on kovilla. Voi olla, ettei työurasta tule pitkä, kun palat loppuun tai pahimmassa tapauksessa elämästä/työstä tulee niin paha painajainen, että vedät itsesi kiikkuun. Ja eihän ap puhunut, että toinen vaihtoehto on humanisti. Ja kyllä humanistikin työllistyy, humanistit voi olla professoreja, tutkijoita, kirjailijoita,kääntäjiä, muusikkoja,yritysjohtajia, prykologeja, opettajia, museo-ja kustannusalojen toimijoita ym. Joku noitakin hommia tekee, aina niissä ihminen on töissä. Yhtä turha on lukea ammattiin, jossa ei yhtään viihdy, kuin ammattiin, josta teitää, ettei koskaan työllisty.
Samaa mieltä. Ja jos verrataan nyt tuota humanistin koulutusta lähihoitajan koulutukseen, niin kyllä humanistin koulutuksella on huomattavasti paremmat mahdollisuudet urakehitykseen ja palkkaukseen.
Vierailija kirjoitti:
No sehän nyt on todella tyhmää kouluttautua alalle ,jossa otaksuu olevan työttömyyttä ,kun valmistuu. Ilman muuta valitse ala ,joka varmasti työllistää. ( mikään ei ole varmaa)
Jos elämässä ei ole ikinä valmis ottamaan minkäänlaisia riskejä eikä ikinä uskalla tavoitella unelmiaan niin saa turvallisen, mutta varsin ikävän elämän.
Vierailija kirjoitti:
Humanistejä on ihan tarpeeksi jo. Tietenkin työllistävä
Voiko olla ihmisiä, joita ihan oikeasti kiinnostaa opiskella oikeus- tai valtiotieteitä - tai mitä tahansa Otaniemessä? Vain raha ratkaisee, kun valitaan opiskelupaikkaa.
Ihmisellä on vain yksi elämä.
Kannattaa hakeutua alalle, jota kohtaan tuntee intohimoa tai ainakin kiinnostusta. Jos joutuu olemaan työssä, joka takuuvarmasti työllistää, mutta jossa kokee olevansa B-luokan kansalainen esimerkiksi huonon johtamisen takia, niin silloin elämä on vailla tarkoitusta.