Kumpi on tärkeämpää kun kouluttautuu, ala joka kiinnostaa, vai ala joka työllistää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on hotelli,-ravintola ja suurtalousalan pt,valm.vuosi 1997,en työllistynyt joten suoritin Liiketalouden perustutkinnon suuntauksena markkinointi,en työllistynyt heti mutta tein myymälävastaavan tehtäviä pienellä viinitilalla ja -myymälässä ja kolmas tutkinto,Puhdistuspalveluala, toimitilahuoltajan pt.työllisti ja sillä tiellä ollaan edelleen ja taskussa ammattitutkinto, korotettu perustutkinnosta.

Mutta kysymys oli siitä kiinnostaako sua noista mikään 

Voisiko jossain suorittaa myymälävarkaan perustutkinnon?

Peruskoulun jälkeen ammattikoulututkinto työllistävältä alalta tai kaksoistutkinto. Sen jälkeen opiskelu unelma-ammattiin, jos haluaa. 

Kompromissiala olisi paras. Sellainen, joka työllistää ja kiinnostaa. Jos ei onnistu, niin ala joka työllistää. Sillä elää ja maksaa laskut. Myöhemmin voi opiskella harrastuksena alaa, joka kiinnostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Humanistejä on ihan tarpeeksi jo. Tietenkin työllistävä

Voiko olla ihmisiä, joita ihan oikeasti kiinnostaa opiskella oikeus- tai valtiotieteitä - tai mitä tahansa Otaniemessä? Vain raha ratkaisee, kun valitaan opiskelupaikkaa.

Kiinnostaa monia! Itsekin olen sellainen kirjatoukka, jota fyysinen tai sosiaalinen työ rasittaa (toki tekisin tarvittaessa). Sen sijaan voisin syventyä teoriaan vaikka aamusta iltaan. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun näitä leikkauksia on tehty jo aika tavalla ja uusia on tulossa, ei ole varma, onko tulevaisuudessa enää mahdollista kouluttautua kovinkaan helposti kahteen ammattiin. Sen takia minusta kannattaa miettiä tarkkaan mihin kouluttautuu.

Ottaisin kuitenkin sen, mikä kiinnostaa eniten, ja jos se työ ei elätä, niin sitten pitää hankkia rahaa jollain muulla tavalla, vaikka sijoittamalla tai asuntoja vuokraamalla. 

Johan vitsikäs olet! Millä sijoitat tai vuokraat asuntoja, jos ei rahaa ole? Millä hankit sen ensimmäisen sijoitusasunnon, jos sulla ei ole työtä, eikä perintöjä? 

Molemmat ?

Tee ensin sinne minne pääsee ja sitten koulutat jotain jännää päälle.

Vierailija kirjoitti:

Humanistejä on ihan tarpeeksi jo. Tietenkin työllistävä

Kyllä, humanisteja on jo ihan liikaa. Työttömäksi kouluttautuminen on typerintä ikinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sehän nyt on todella tyhmää kouluttautua alalle ,jossa otaksuu olevan työttömyyttä ,kun valmistuu. Ilman muuta valitse ala ,joka varmasti työllistää. ( mikään ei ole varmaa)

Yhtä lailla voisi sanoa, että on todella tyhmää kouluttautua alalle, joka ei kiinnosta. Millään alalla nykyään työpaikka ei ole täysin varma. 

Joskus se, ettei kiinnosta, tarkoittaa, ettei ole riittävästi tietoa alasta tai mahdollisuuksista, joita kyseinen koulutus tarjoaa. Myös alaa, jolla voi itse työllistää itsensä, kannattaa harkita.

Vierailija kirjoitti:

On suorastaan idioottimaista kouluttautua alalle mikä ei kiinnosta. Se, jos mikä, aiheuttaa vain ärtymystä sekä stressiä ja sitä kautta erittäin todennäköisesti poissaoloja. Tunnolliset työntekijät ovat aina sellaisessa työssä josta he pitävät. Ei niin tunnolliset taas sellaisessa josta he eivät pidä.

Työn voi tehdä tunnollisesti vaikka siitä ei pitäisikään. Hoitajat ovat hyvä esimerkki siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Humanistejä on ihan tarpeeksi jo. Tietenkin työllistävä

Voiko olla ihmisiä, joita ihan oikeasti kiinnostaa opiskella oikeus- tai valtiotieteitä - tai mitä tahansa Otaniemessä? Vain raha ratkaisee, kun valitaan opiskelupaikkaa.

Valtiotieteitä ei kannata opiskella, jos raha on ensisijainen kiinnostuksen kohde. Sen verran epävarma työllistyminen ja hirveä kilpailu työpaikoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi olisit mieluummin: työtön humanisti vaiko työssäkäyvä lähihoitaja?

Humanistin koulutuksessa korostuvat vahvat kirjoitus- ja viestintätaidot. Työllistäisin sitten vaikka itse itseni ja perustaisin jonkun yrityksen, jossa hyödynnän noita taitoja.

 

Noita putiikkeja on jo pilvin pimein. Ei ole ihan helppoa pärjätä, varsinkaan aloittaa yritystä. Pitää olla hyvät verkostot valmiina.

Lähdetään siitä, että mihin sitten kouluttautuu, niin kyllä sen alan pitää työllistää! Se että kuinka helposti ja kuinka kovalla palkalla, on sitten toinen asia. Ja siinä mieluummin ala, joka kiinnostaa. Nyt opiskelut aloittava, ehtii olla sellaiset lähemmäs 50 vuotta työelämässä. Kyllä siinä kannattaa valita ala, joka kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On suorastaan idioottimaista kouluttautua alalle mikä ei kiinnosta. Se, jos mikä, aiheuttaa vain ärtymystä sekä stressiä ja sitä kautta erittäin todennäköisesti poissaoloja. Tunnolliset työntekijät ovat aina sellaisessa työssä josta he pitävät. Ei niin tunnolliset taas sellaisessa josta he eivät pidä.

Työn voi tehdä tunnollisesti vaikka siitä ei pitäisikään. Hoitajat ovat hyvä esimerkki siitä.

Näin on. Jokaisessa työssä on jotakin itselle kivaa ja palkitsevaa ja jokaisessa työssä on jotakin itselle epämieluista. Aika ja ikä vaikuttavat myös tuleviin mieltymyksiin ja prioriteetteihin. Kannattaa olla avarakatseinen, kun kouluttautumista miettii.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä on vain yksi elämä.

 

Kannattaa hakeutua alalle, jota kohtaan tuntee intohimoa tai ainakin kiinnostusta. Jos joutuu olemaan työssä, joka takuuvarmasti työllistää, mutta jossa kokee olevansa B-luokan kansalainen esimerkiksi huonon johtamisen takia, niin silloin elämä on vailla tarkoitusta. 

Jo on sulla villi logiikka. Huonoa johtamista voi olla ja on ihan missä tahansa työpaikassa ja paskoja duunikavereita yhtä lailla. Elämän tarkoitus on sulle työ? Otan osaa.

Ei mitään työtä jaksa jos se on yhtä pakkopullaa. Joten molemmat aspektit on otettava huomioon valintaa tehdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On suorastaan idioottimaista kouluttautua alalle mikä ei kiinnosta. Se, jos mikä, aiheuttaa vain ärtymystä sekä stressiä ja sitä kautta erittäin todennäköisesti poissaoloja. Tunnolliset työntekijät ovat aina sellaisessa työssä josta he pitävät. Ei niin tunnolliset taas sellaisessa josta he eivät pidä.

Työn voi tehdä tunnollisesti vaikka siitä ei pitäisikään. Hoitajat ovat hyvä esimerkki siitä.

Mikä hoitajien ylipapitar sinä luulet olevasi? Puhu sinä vaan omasta puolestasi.

Vierailija kirjoitti:

Kumpi olisit mieluummin: työtön humanisti vaiko työssäkäyvä lähihoitaja?

Tutkimusten mukaan humanisteista työllistyy lähes kaikki. Ei toki kaikki välttämättä omalle alalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi olisit mieluummin: työtön humanisti vaiko työssäkäyvä lähihoitaja?

Humanistin koulutuksessa korostuvat vahvat kirjoitus- ja viestintätaidot. Työllistäisin sitten vaikka itse itseni ja perustaisin jonkun yrityksen, jossa hyödynnän noita taitoja.

 

Noita putiikkeja on jo pilvin pimein. Ei ole ihan helppoa pärjätä, varsinkaan aloittaa yritystä. Pitää olla hyvät verkostot valmiina.

Kuka puhui mitään putiikista? Verkostoja ei tarvitse olla valmiina, on kyllä keinoja millä verkostoja voi rakentaa ihan tyhjästäkin. Älyä pitää toki olla.

Vierailija kirjoitti:

Kumpi olisit mieluummin: työtön humanisti vaiko työssäkäyvä lähihoitaja?

Vaikka humanistin koulutuksella kävisi tilanne, ettei oman alan töitä löytyisikään, on hyvin todennäköistä, että hän saisi tutkinnollaan muita töitä, joissa palkkaus ja työsuhteet ovat paremmat kuin lähihoitajalla. Mielestäni tämä ei edes ole oikein kovin realistinen vaihtoehtovertailu. On huomattavasti todennäköisempää, että joku toinen akateeminen ala kiinnostaisi enemmän sitä humanisti-alasta kiinnostunutta kuin lähihoitajaksi kouluttautuminen.

Vierailija kirjoitti:

Kumpi olisit mieluummin: työtön humanisti vaiko työssäkäyvä lähihoitaja?

Suurin osa humanisteista on kielten, historian ja filosofian opettajina sekä yläkouluissa, lukioissa ja muissa oppilaitoksissa. Missä heitä on liikaa?