Kumpi on tärkeämpää kun kouluttautuu, ala joka kiinnostaa, vai ala joka työllistää?

Isossa kuvassa pikemminkin pääasia että kouluttautuu. Vaikka sitten Youtube-kurssien kahlaaminen on jonkinlainen osoitus pyrkimyksestä edistyä.

Vierailija kirjoitti:

valitsin alan, joka työllistää ja josta saa yleensä hyvää palkkaa enkä ole katunut. En nyt erityisen innostunut ole työstäni, mutta palkka tosiaan on hyvä, samoin molemmat (pitkäaikaiset) työyhteisöt, joissa olen ollut - työntekijöistä halutaan pitää kiinni ja hyvinvointiin kiinnitetään siksi paljon huomiota. Ja työtehtävät on ihan ok, välillä tylsiä, välillä sellaisia jotka jopa hetkeksi innostaa, ei ehkä alana mutta ihan siksi, että on kiva saada aikaan hyvää jälkeä, kehittää asioita jne.  

Olen sitten vapaa-ajallani harrastanut niitä asioita, jotka kiinnostaa, ja luin kyllä sivuaineena historiaa, joka olisi ollut ykkösvalintani,jos pelkän kiinnostavuuden perusteella olisin valinnut. 

Työuran aikana ehtii kyllä olla kahdellakin alalla. Tuollainen työllistävä ja hyväpalkkainen ala voi olla hyvä valinta ensimmäiseksi alaksi. Nuorenahan perustetaan perhe ja ostetaan asunto. Jos työura menee hyvin, niin viisikymppisellä voi olla velaton asunto ja tukeva osinkosalkku ja lapset muuttaneet kotoa pois. Siinä kohtaa voi ruveta sitten vaikka veneenveistäjäksi, tai mikä nyt ketäkin kiinnostaa. Jotkut vaihtavat tuossa jopa hoiva-alalle, jotkut leppoistavat sillä omalla alalla ja lyhentävät työaikaa.

Ala jossa on kivoja ihmisiä joiden kanssa tulee hyvin toimeen. Pitää olla verkostoja. 

Vierailija kirjoitti:

Ala jossa on kivoja ihmisiä joiden kanssa tulee hyvin toimeen. Pitää olla verkostoja. 

Lisäksi vähän tylsäkin työ menee jos on kivat työkaverit. Intohimoala mutta jossa joutuu koko ajan olemaan tekemisissä raskaiden ihmisten kanssa tai sellaisia pomona niin saattaa se intohimo pian lopahtaa. 

"Kuvittele elämä, jossa ensin joka päivä menet kouluun opiskelemaan alaa, joka ei oikeasti kiinnosta sinua. Koulussa päivät tuntuvat pitkiltä ja opiskelu on vaikeaa, kun aihe ei innosta. Vaikka yrität väkisin saada kiinnostusta herätettyä, se ei tunnu onnistuvan."

Tuosta kiinnostuksen heräämisestä olisin kyllä eri mieltä. Kiinnostushan herää helposti juuri sitä kautta, kun hieman tutustuu johonkin aiheeseen. Eikä ennen opintoja useinkaan ole kovin hyvää käsitystä siitä alasta, mitä lähtee opiskelemaan. Vasta opintojen aikana alkaa hahmottua, miten monipuolisia aihesisältöjä opintoihin kuuluu ja miten monia suuntautumisvaihtoehtoja alalla on ja miten monipuolisia työnkuvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja tienaan tunnin "työstä" noin 200 euroa nettona. Hommia on niin paljon kuin jaksaa tehdä. Saa ihan itse valita, että painaako kovasti duunia, vai pitääkö välillä vaikka viikon vapaata 😊

Mutta kestääkö sulla perä eläkeikään asti? 

Tuohan se on. Työura ei jatkune vuosikymmeniä, mutta tienestit ei ole kuitenkaan jääkiekkoilijan tasoa. Jossa voisi ilman ruumiillista työtä saada edes 2000€/kk perustoimeentulon, pitäisi uran aikana rakentaa 800000 euron osinkosalkku. 

Valitsin alan joka varmasti työllistää. Nyt 51 vuotias eikä päivääkään työttömänä. Töitä 10 tuntia päivässä 6 päivää viikossa ja lisääkin saisi tehdä.

Ala joka kiinnostaa. Sitä ei nimittäin tiedä, mikä jatkossa työllistää. Moni on opiskellut alalle, jonka piti työllistää, mutta ei niitä töitä sitten ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä sillä on kiinnostaako ala jos sinne ei kuitenkaan pääse töihin?

 

Ei ole olemassa sellaista alaa johon ei ollenkaan pääse töihin. Toisilla aloilla se töihin pääseminen on vain vaikeampaa kuin toisilla. Ne alansa parhaat työllistyvät koko ajan myös niillä vaikeammin työllistävillä aloilla.

 

Mutta on olemassa aloja, joissa nimenomaan ne harvat ja valitut pääsevät tekemään uraa, kun taas toiset eivät koskaan elämänsä aikana saa jalkaa oven väliin. Eli riskipeliä. 

Minun mielestäni taa isompi riski on mennä alalle, joka ei kiinnosta. Ei se ihan niinkään ole, että se on täysin sattumankauppaa kuka menestyy ja kuka ei. Omalla ahkeruuudella, taitojen kehittämisellä ja päivittämisellä, ja verkoistoitumalla parantaa mahdollisuuksiaan saada töitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala jossa on kivoja ihmisiä joiden kanssa tulee hyvin toimeen. Pitää olla verkostoja. 

Lisäksi vähän tylsäkin työ menee jos on kivat työkaverit. Intohimoala mutta jossa joutuu koko ajan olemaan tekemisissä raskaiden ihmisten kanssa tai sellaisia pomona niin saattaa se intohimo pian lopahtaa. 

Jos on raskaat työkaverit tai pomo niin silloin vaihdetaan työpaikkaa. Todennäköisesti alalla, joka kiinnostaa sinua on helpompi löytää kollegoita, joiden kanssa tulee toimeen paremmin koska te olette intohimoisia saman asian suhteen.

Tietenkin kiinnostava ala.



Jos väkisin lukee itsensä alalle "jossa on töitä" mutta ei kiinnosta vähääkään, niin se on aika hyvä resepti masennukselle, saikuttelulle, päihteiden väärinkäytölle jne.



Plus - haluaisitko itse että esimerkiksi sinua hoitaisi hoitaja jota ei voi vähempää kiinnostaa se työtehtävä?

Ihanteellista olisi jos työllistävä ala kiinnostaisi. Jos näin ei ole, joudut opiskelemaan molemmat, eli kiinnostavan ja sitten jossain vaiheessa työllistävän. Ei jaksais niitä "työnteko on riistoa, pärjään tuillakin" yhtään enempää.

Vierailija kirjoitti:

Valitsin alan joka varmasti työllistää. Nyt 51 vuotias eikä päivääkään työttömänä. Töitä 10 tuntia päivässä 6 päivää viikossa ja lisääkin saisi tehdä.

Ja tekeekö tuo 10 tuntia päivässä 6 päivää viikossa sinut onnelliseksi ja maanantaina oikein innolla odotat työviikon alkua? 

Vierailija kirjoitti:

"Kuvittele elämä, jossa ensin joka päivä menet kouluun opiskelemaan alaa, joka ei oikeasti kiinnosta sinua. Koulussa päivät tuntuvat pitkiltä ja opiskelu on vaikeaa, kun aihe ei innosta. Vaikka yrität väkisin saada kiinnostusta herätettyä, se ei tunnu onnistuvan."

Tuosta kiinnostuksen heräämisestä olisin kyllä eri mieltä. Kiinnostushan herää helposti juuri sitä kautta, kun hieman tutustuu johonkin aiheeseen. Eikä ennen opintoja useinkaan ole kovin hyvää käsitystä siitä alasta, mitä lähtee opiskelemaan. Vasta opintojen aikana alkaa hahmottua, miten monipuolisia aihesisältöjä opintoihin kuuluu ja miten monia suuntautumisvaihtoehtoja alalla on ja miten monipuolisia työnkuvia.

No on kyllä aikamoista sattumankauppaa, että rupeaisikin se ala kiinnostamaan. Pidän huomattavasti todennäköisempänä sitä, että ei ala kiinnostamaan 

Työllistävä tietysti. Ei aikuinen ihminen voi elää unelmissa.

Kun olet kiinnostunut alasta, sinulla voi olla suurempi motivaatio oppia ja kehittyä kyseisellä alalla ja siten myös parempi todennäköisyys saada töitä.

Tässä taloustilanteessa sanon että työllistävä. 

Olen humanisti ja ollut vakituisessa työpaikassa viimeiset 20 v. Ainakin minulle humanistinen koulutus on antnutg hyvän pohjan työelämään. 

Vierailija kirjoitti:

Isossa kuvassa pikemminkin pääasia että kouluttautuu. Vaikka sitten Youtube-kurssien kahlaaminen on jonkinlainen osoitus pyrkimyksestä edistyä.

CV:n koulutus osio:

- kissavideoiden katselu

Ei nyt tietenkään pidä kouluttautua alalla, jossa ei muka ole ollenkaan töitä olemassa. Mutta on mielestäni järkevää kouluttautua alalle, joka oikeasti kiinnostaa, vaikka työllistyminen olisikin haastaavaa, vaikkei mahdotonta. Itse olen tässä tilanteessa. Rakastan alaani ja hyväksyn sen haasteet, ei haittaa. Sen verran monta tuntia elämästä menee kuitenkin työntekoon, joten sen on parasta olla mukavaa. Toki eri asia, jos vaikka tulee yllättäen lapsia ja pitää laittaa näiden etu oman edelle. Mutta esimerkiksi sinkkuna ihmisenä ilman muuta hakeudu sen pariin mistä oikeasti tykkäät, palkasta huolimatta.