Lue keskustelun säännöt.
Kumpi on tärkeämpää kun kouluttautuu, ala joka kiinnostaa, vai ala joka työllistää?
Kommentit (236)
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä on kiinnostaako ala jos sinne ei kuitenkaan pääse töihin?
Ei ole olemassa sellaista alaa johon ei ollenkaan pääse töihin. Toisilla aloilla se töihin pääseminen on vain vaikeampaa kuin toisilla. Ne alansa parhaat työllistyvät koko ajan myös niillä vaikeammin työllistävillä aloilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa olla realisti. Maailmassa on varmaan 1000 eri koulutusta, kyllä sieltä löytyy sellaisia, jotka sekä kiinnostavat (edes jossain määrin) että työllistävät.
Ja mistä sinä tiedä ettet voi saavuttaa unelmaasi ellet edes yritä? Ajattele jos Bill Gates, Steve Jobs tai Elon Musk olisi päättänyt olla seuraamatta unelmaansa...
Noilla henkilöillä on joko erityisen rohkea luonteenlaatu, erityiset suhteet, erityistä lahjakkuutta tai erityisen hyvää onnea. Työtä tekemällä tavallinen pulliainen ei onnistu pääsemään samaan asemaan.
joko - tai? Pikemminkin, heillä on ollut KAIKKI noista.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa olla realisti. Maailmassa on varmaan 1000 eri koulutusta, kyllä sieltä löytyy sellaisia, jotka sekä kiinnostavat (edes jossain määrin) että työllistävät.
Maailmassa? Totta, voi joutua muuttamaan ulkomaille jos siellä olisi, Suomessa ei ole.
Follow Your Heart: Advice For Going After Your Dream Career
https://www.forbes.com/sites/forbesbusinesscouncil/2021/11/04/follow-yo…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unelma-ala tuo usein enemmän tyydytystä ja menestystä, sillä se motivoi sinua kehittymään ja antaa voimaa vaikeuksien yli.
Kuvittele elämä, jossa ensin joka päivä menet kouluun opiskelemaan alaa, joka ei oikeasti kiinnosta sinua. Koulussa päivät tuntuvat pitkiltä ja opiskelu on vaikeaa, kun aihe ei innosta. Vaikka yrität väkisin saada kiinnostusta herätettyä, se ei tunnu onnistuvan.
Kun lopulta valmistut, haet työpaikkoja alalta, joka ei sytytä sinua. Jo työpaikkailmoitusten selaaminen masentaa, koska kaikki toimenkuvat kuulostavat ankeilta.. Työhaastatteluissa yrität väkisin näyttää kiinnostuneelta, vaikka todellisuudessa et tunne tippaakaan intohimoa alaa kohtaan. Koko prosessi tuntuu raskaalta ja pakotetulta.
Kun pääset töihin, päivät kuluvat hitaasti ja työ tuntuu raskaalta taakalta. Viikonloppukin ahdistaa, koska tiedät, että maanantaina odottaa jälleen samanlainen työpäivä. Elät päivästä toiseen tuntien ahdistusta ja turhautumista, kun työsi ei tuo iloa tai merkitystä elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsensä tunteminen on tärkeää. Jokin ala voi tuntua hyvin kiinnostavalta, mutta moni ei tiedä mitä itse työ on pohjatietojen hankkimisen jälkeen. Stressitekijöitä: kommunikointi, melutaso, fyysinen rasitus, liika paikoillaan olo, kemialliset rasitteet, allergeenit, epäsäännölliset/epävarmat tulot, matkustaminen, vuoro- tai yötyö, aivokuormittava työ (hypitään asiasta toiseen nopeaan tahtiin), yksinäisyys, vaarallisuus, yksitoikkoisuus.
Esimerkiksi kaksi tuttuani haikailivat luovalle alalle, koska ne tuntuivat unelmien toteuttamiselta. Molempien vanhemmat saivat kuitenkin puhuttua järkivalintaan, sillä kumpikaan ei ole luonnonlahjakkuuksia tai erityisen intohimoisia toteuttamaan näitä harrasteitaan. Kummallakin on vakityö ja paljon lomia. Yllättäin kumpikaan ei ole saanut suuresta vapaa-ajan määrästä huolimatta luotua oikein mitään vaan lomailevat mukavasti.
Onko kiinnostavalla alalla hankalaa mutta mahdollista työllistyä, vai onko ala sellainen että työllistyminen ilman omaa yritystä on käytännössä mahdotonta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, kuinka monella on tiukka rajaus kiinnostavuuden ja työllistävyyden suhteen. Nämä kiinnostavuutta korostavat kuitenkin usein unohtavat, että eihän ihminen tee kiinnostavaa työtä silloin jos et sitä saa. Heikosti työllistyviltä aloilta valmistuvat tekevät uransa yleensä jossain, missä juuri heidän koulutuksestaan ei ole hyötyöä tai kouluttautuvat uudelleen.
Samaa mieltä. Tulisi miettiä mikä on se todellinen vertailu. Koulutus kestää ehkä 5 vuotta, työelämä 40, joten kannattaa miettiä lähinnä jälkimmäisen mielekkyyttä.
Jos toinen vaihtoehto on sellainen, joka ei oikeasti tule työllistämään, vertailussa on olla työtön kaikkine siihen liittyvine puolineen vs tehdä ei niin kiinnostavaa työtä.
Olen ollut sekä köyhä että taloudellisesti hyvässä asemassa. Köyhänä eläminen on aika epämiellyttävää, on vaikeaa olla onnellinen kun huoli pärjäämisestä on päivittäistä ja yhteiskunta toitottaa kelvottomuuttasi vaikka tekisit koko ajan kaikkesi tilanteesi parantamisen eteen.
Suurinta osaa kuitenkin saattaa kiinnostaa useampi kuin yksi ala. Monilla aloilla on edes jotain kiinnostavia piirteitä ja toisaalta työ kuin työ unelma-alalla tulee sisältämään myös tylsiä puolia. Jos on kohtalaiset tulot on myös varaa harrastaa kiinnostavia asioita vapaa-ajalla.
Koska tavoite on että jatkossa kaikki hommat tehdään ruokapalkalla, kannattaa mennä edes siinne mikä kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja tienaan tunnin "työstä" noin 200 euroa nettona. Hommia on niin paljon kuin jaksaa tehdä. Saa ihan itse valita, että painaako kovasti duunia, vai pitääkö välillä vaikka viikon vapaata 😊
Huåraatko?
Käytän itse termiä mielihyvä-yrittäjä 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja tienaan tunnin "työstä" noin 200 euroa nettona. Hommia on niin paljon kuin jaksaa tehdä. Saa ihan itse valita, että painaako kovasti duunia, vai pitääkö välillä vaikka viikon vapaata 😊
Huåraatko?
Käytän itse termiä mielihyvä-yrittäjä 😊
Itse olen nautinnon asiantuntija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekäettä. Ihmisellä on vain yksi elämä, mielellään käyttäisin osan siitä mielekkäässä työssä, josta saa kunnon korvauksen. Aikamoista luovimista tämän päivän työmaailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä on kiinnostaako ala jos sinne ei kuitenkaan pääse töihin?
Ei ole olemassa sellaista alaa johon ei ollenkaan pääse töihin. Toisilla aloilla se töihin pääseminen on vain vaikeampaa kuin toisilla. Ne alansa parhaat työllistyvät koko ajan myös niillä vaikeammin työllistävillä aloilla.
Mutta on olemassa aloja, joissa nimenomaan ne harvat ja valitut pääsevät tekemään uraa, kun taas toiset eivät koskaan elämänsä aikana saa jalkaa oven väliin. Eli riskipeliä.
Vierailija kirjoitti:
Ja mistä sinä tiedä ettet voi saavuttaa unelmaasi ellet edes yritä? Ajattele jos Bill Gates, Steve Jobs tai Elon Musk olisi päättänyt olla seuraamatta unelmaansa...
Noilla henkilöillä on joko erityisen rohkea luonteenlaatu, erityiset suhteet, erityistä lahjakkuutta tai erityisen hyvää onnea. Työtä tekemällä tavallinen pulliainen ei onnistu pääsemään samaan asemaan.
joko - tai? Pikemminkin, heillä on ollut KAIKKI noista.
Jep. Siksi onkin turha maalailla ruusuisia kuvia siitä kuinka ahkeruudella pääsee vaikka Elon Muskiksi Elon Muskin paikalle.
Täällä kun jotkut sanovat, että jos ensimmäinen valinta menee pieleen, niin voi myöhemmin opiskella jonkun toisen tutkinnon. Jos se ensimmäinen tutkinto on joku, joka ei työllistä, ja siihen on käyttänyt jo melkein kaikki opintoviikkonsa, niin miten opiskelet sen toisen tutkinnon? Jos olet työtön humanisti, jolla on 10 opintotukikuukautta käyttämättä, niin miten opiskelet niillä uuden tutkinnon? Ei silloin ole muuta vaihtoehtoa kuin opiskella joku ammatillinen tutkinto, ellei esimerkiksi hyvätuloinenpuoliso suostu rahoittamaan niitä opintoja.
Jos sen sijaan se ensimmäinen tutkinto on sellainen, joka työllistää, niin monia tutkintoja voi opiskella joustavasti työn ohella. Aikuiskoulutustuki on poistumassa, mutta opintovapaa jää edelleen käyttöön. Monet opiskelevat ihan kokopäivätyön ohellakin, mutta tokihan se on rankkaa. Kuitenkin tässä kuviossa se oma toimeentulo on turvattu eikä haittaa, vaikka opinnot etenisivät hieman hitaamminkin.
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja tienaan tunnin "työstä" noin 200 euroa nettona. Hommia on niin paljon kuin jaksaa tehdä. Saa ihan itse valita, että painaako kovasti duunia, vai pitääkö välillä vaikka viikon vapaata 😊
Mutta kestääkö sulla perä eläkeikään asti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työn kiinnostavuus on tärkeää jaksamisen kannalta. Olen tehnyt kauan epäkiinnostavaa työtä. Jaksamisen ja motivaation jatkumisen kannalta huono valinta. Rahan kannalta hyvä.
Voin sanoa että köyhänä ja näköalattomana työttömänäkin on jaksaminen aika kortilla. Ei tämäkään mitään merkityksellistä elämää ole.
Voin kokemuksesta kertoa, että edes köyhyyden poistaminen tuosta yhtälöstä ei auta. Työttömyys ja näköalattomuus on lohdutonta, vaikka taloudellinen tilanne olisi hyvä. Työttömänä kokee vahvasti olevansa ulkopuolinen ja ihmisen historiassa lauman ulkopuolelle jättäminen on tarkoittanut varmaa kuolemaa. Ei mikään ihme, että työtön masentuu ja menettää kaiken toivonsa. Tämän lisäksi saat osaksesi pilkkaa ja halveksuntaa niiltä, joita työttömyys ei ole kohdannut.
Eipä sillä, on niitä sellaisiakin työpaikkoja, jossa alkaa tuntua, että loputon työttömyyskin on parempi vaihtoehto.
En tiedä, kuinka monella on tiukka rajaus kiinnostavuuden ja työllistävyyden suhteen. Nämä kiinnostavuutta korostavat kuitenkin usein unohtavat, että eihän ihminen tee kiinnostavaa työtä silloin jos et sitä saa. Heikosti työllistyviltä aloilta valmistuvat tekevät uransa yleensä jossain, missä juuri heidän koulutuksestaan ei ole hyötyöä tai kouluttautuvat uudelleen.