Lue keskustelun säännöt.
Onko kenelläkään käynyt niin, että oli nuorena kranttu ja jäi lopulta ilman perhettä?
05.02.2024 |
Minulle kävi näin. Aikoinaan pidin lähes itsestään selvyytenä, että elämä tulee menemään sitä perusrataa, että löytää kumppanin ja saa lapsia. Olin varsin kranttu kumppaniehdokkaiden suhteen ja annoin monet pakit ihan hyvillekin tyypeille, mutta silloin sitä ajatteli niin naiivisti, että ihan jees tyyppi, mutta ei vain ole tunnetta itselläni tarpeeksi. Iän myötä sitä sai huomata, että eipä se vain niin mene että saat juuri sen, joka vie jalat alta, ja että hän tuntisi sinua kohtaan samoin. Lopulta näin 45 vuotiaana olen perheetön yksineläjä ja tuntuu ettei elämällä ole oikein merkitystä, ja on kyllä tullut jokusen kerran mietittyä, että olisiko pitänyt nuorempana olla hieman enemmän jalat maassa.
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kranttu ja mulla jää silti perhe perustamatta kun en kelpaa kenellekään.
Sama juttu. Olisin halunnut monta lasta. Olen pitkä nainen, ruma ja huono itsetunto. Olisin kelvannut vain hyväksikäyttäjille, narzkuilke ja muille hörhöille. Oikeasti miehet eivät halua kilttiä naapurintyttö, vaan kännänaisen. Ja ulkonäkö on toinen tärkeä kriteeri. Muulla ei ole väliä.
Kiltti naapurintyttö olisi varmaankin unelmien täyttymys omalla kohdallani. Sellaisilla harvemmin on noussut ns kusi päähän. Ovat ystävällisiä ja aitoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes osannut haaveilla perheestä. Eli vaikka ymmärrän nykyään hyvin perheen arvon ja sen miten se varmaan suojaa monella tapaa ikäviltä jutuilta niin jotenkin elän sitä elämää mitä minun kuuluukin.
Enkä ollut kranttu vaan ihan päin vastoin. Voi hyvin mennä noin päin nykyään. Lähdin hoitamaan toivottomia tapauksia. No eipä tarvitse enää.
1. Miten niin JÄI ilma perhettä?
2. Luuletko, että se joka on kranttu nuorena, ei ole kranttu enää vanhempana?
Jos on tiukat kriteerit, eli tietää mitä ei halua ja varsinkin mitä ei halua, niin olipa mies tai nainen, ei ole pakko huolia ketään joka ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kranttu ja mulla jää silti perhe perustamatta kun en kelpaa kenellekään.
Sama juttu. Olisin halunnut monta lasta. Olen pitkä nainen, ruma ja huono itsetunto. Olisin kelvannut vain hyväksikäyttäjille, narzkuilke ja muille hörhöille. Oikeasti miehet eivät halua kilttiä naapurintyttö, vaan kännänaisen. Ja ulkonäkö on toinen tärkeä kriteeri. Muulla ei ole väliä.
Kiltti naapurintyttö olisi varmaankin unelmien täyttymys omalla kohdallani. Sellaisilla harvemmin on noussut ns kusi päähän. Ovat ystävällisiä ja aitoja
Eikö mies pysty sanomaan jotakin nättiä "naapurintytöistä", ilman että tuntee pakottavaa tarvetta alkaa alatyyliin mollaamaan muita naisia?
Olisiko se kusipäisyys sittenkin jollakin toisella...?
Olin kranttu ja rakastuin vasta 27-vuotiaana. Nyt on yhteisiä vuosia takana 36.