Lue keskustelun säännöt.
Onko kenelläkään käynyt niin, että oli nuorena kranttu ja jäi lopulta ilman perhettä?
05.02.2024 |
Minulle kävi näin. Aikoinaan pidin lähes itsestään selvyytenä, että elämä tulee menemään sitä perusrataa, että löytää kumppanin ja saa lapsia. Olin varsin kranttu kumppaniehdokkaiden suhteen ja annoin monet pakit ihan hyvillekin tyypeille, mutta silloin sitä ajatteli niin naiivisti, että ihan jees tyyppi, mutta ei vain ole tunnetta itselläni tarpeeksi. Iän myötä sitä sai huomata, että eipä se vain niin mene että saat juuri sen, joka vie jalat alta, ja että hän tuntisi sinua kohtaan samoin. Lopulta näin 45 vuotiaana olen perheetön yksineläjä ja tuntuu ettei elämällä ole oikein merkitystä, ja on kyllä tullut jokusen kerran mietittyä, että olisiko pitänyt nuorempana olla hieman enemmän jalat maassa.
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle taas kävi niin, että perustin perheen nuorena ja tyhmänä väärän ihmisen kanssa. Joo, ei tullut onnellista ja pitkää perhe-elämää.
Niin minullekin, mutten silti kadu, koska sain liitosta kaksi ihanaa lasta. Eron jälkeen vastaan tuli se, joka vei jalat alta ja minä kuulemma häneltä myös. Nyt on sitten lasten lisäksi se onnellinen perhe-elämä.
Eli käenpojat jäi uuden miehen ruokittavaksi. Just.
Eli joku vieras äiti on käynyt synnyttämässä salaa AP:n perheeseen lapsen, jota sitten AP on ruokkinut omanaan ja kasvettuaan tuo vieras lapsi on työntänyt ne AP:n omat lapset pois kotoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä nyt katuisit jos olisit mennyt rakkaudettomaan liittoon. Lapsia voi tehdä yksinkin nykyisin. Ihminen nyt katuu kaikkea kun ikää tulee.
Ihminen ei edelleenkään lisäänny pelkistä omista soluistaan.
Vierailija kirjoitti:
Tinder on täynnä näitä naisia. 30v+ "Nyt on aika asettua paikoilleen" profiileita tulee vastaan koko ajan. Sitä on biletetty, deittailtu ja Body Countia kasvatettu niin pitkään kun ollut vientiä nuorena ja hyvännäköisenä. Sitten kun päälle kolmekymppisenä tulee realitettit vastaan, ja pitäisi löytää äkkiä mies perheen perustamista varten.
Eikö se ole ihan sama 30v+ miehillä? Oli ainakin jo minun nuoruudessani, 2000-luvun vaihteessa.
Itse olen muuten erittäin kiitollinen etten koskaan hankkinut lapsia, tunnen itseni lottovoittajaksi! ;-) Rakastan vapauttani. Ja ehdin lapsivapaana tehdä kiinnostavan ja hyvinpalkatun työuran, jonka jätin vapaaehtoisesti jo 55 vuotiaana ja muutin ulomailla.
Täältä löysin aivan ihanan miehen. Hänellä on lapsia, ihan kivoja, mutta näen kuinka paljon vastuuta ja äärettömästi työtä hänellä on ollut lasten kanssa, osa onneksi jo nuoria aikuisia. En kadehdi. Ja kohta onneki pääsemme viettämään vapaita matkustellen ja kumpikin nauttien vapaudestamme.
Ihmetyttää tuo vapauden ihannointi. Itse halusin jo lapsena äidiksi, eikä vanhemmuus ole rajoittanut elämääni sen kummemmin. Pitää katsoa, ettei joudu vankilaan, vai mitä ihmettä? Se varmaan tulisi katsottua muutenkin?
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää tuo vapauden ihannointi. Itse halusin jo lapsena äidiksi, eikä vanhemmuus ole rajoittanut elämääni sen kummemmin. Pitää katsoa, ettei joudu vankilaan, vai mitä ihmettä? Se varmaan tulisi katsottua muutenkin?
Itse taas en suuremmin ihmettele toisten valintoja elämässä, varsinkin jos ne eivät vaikuta elämääni ;-)
Eikä minua ärsytä perheelliset. Ymmärrän hyvin vanhempien onnen lapsistaan. Mutta olen myös nähnyt läheltä mikä vastuu ja työ lapsista on.
Tulen itse suurperheestä ja minulla on 4 nuorempaa sisarusta, ja useampi vanhempikin sisarus. Heillä on vuorostaan yhteensä 18 lasta ja lastenlasta. Joten olen huolehtinut toisten lapsista ihan pienestä alkaen, pesin esim kangasvaippoja käsin jo 10 vuotiaana ;-)
Ehkä tämäkin on vaikuttanut. Tunnen että minulla on jo ollut lapsia ja sitä vastuuta, olen jo nähnyt sen ihmeen ja nyt nautin vapaudestani, vihdoin.
Niin, toisten valintojen taustalla voi olla monia syitä, joita ei ulkopuolinen aina tule tietämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle taas kävi niin, että perustin perheen nuorena ja tyhmänä väärän ihmisen kanssa. Joo, ei tullut onnellista ja pitkää perhe-elämää.
Niin minullekin, mutten silti kadu, koska sain liitosta kaksi ihanaa lasta. Eron jälkeen vastaan tuli se, joka vei jalat alta ja minä kuulemma häneltä myös. Nyt on sitten lasten lisäksi se onnellinen perhe-elämä.
Eli käenpojat jäi uuden miehen ruokittavaksi. Just.
Ei ne käenpoikia ole, koska syntyivät aiemmasta liitosta, jos silloinen kumppani oli lasten isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä nyt katuisit jos olisit mennyt rakkaudettomaan liittoon. Lapsia voi tehdä yksinkin nykyisin. Ihminen nyt katuu kaikkea kun ikää tulee.
Ihminen ei edelleenkään lisäänny pelkistä omista soluistaan.
Soluja saa hyvin helposti ja samalla 18 vuoden maksumiehenkin. Käytä poju kortonkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka menee yhteen ilman syvää ihastumista nuorena, eroaa nelikymppisinä. Toki jos lapsia haluaa siitä huolimatta että ero on todennäköinen, niin voihan niinkin tehdä. Tein itsekin. On nyt sentään nuo lapset.
Monet niistäkin syvästi ihastuneista eroaa nelikymppisenä.
Olin erittäin kranttu, mutta nyt on perhe lähes täydellisen miehen kanssa. Naisen ei ole mitään järkeä tyytyä B-luokan mieheen. Ennemmin olisin jäänyt lapsettomaksi. Kamala ajatuskin olla raskaana miehelle, joka ei ole riittävän tasokas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi kohtalotoveri. Saman ikäinen nainen olen kuin ap. Kadun suunnattomasti, että en "ottanut" jota kuta vähemmän kiinnostavaa ja perustanut perhettä. Jotenkin luulin, että vähänkään normaalit ihmiset ajautuu jotenkin väkisinkin johonkin suhteeseen. Näin ei kuitenkaan koskaan käynyt. Olen arka ja ujo, vaikka minua varmaan pidetään kovana ja ylimielisenä. Olisin enemmän kuin mitään halunnut ihan tavallisen perhe-elämän. En ole siis koskaan tavoitellut mitään alfauroksia, olisin vaan halunnut löytää kunnollisen miehen, jonka kanssa molemmin puoleinen rakkaus olisi syttynyt. Olisin tehnyt kaikkeni miehen ja perheen eteen jos jotain aitoa olisin löytänyt.
Olen kyllä sitä mieltä, että olisin voinut olla onnellinen myös pelkästään jonkun rakkaan miehen kanssa, vaikka lapsia ei olisi saatukaan. Mutta nyt olen menettänyt lopullisesti toivoni senkin suhteen. Tässä on parhaat päivät niin takana, että jos ei sitä nuorena ja nättinä kelvannut kenellekään, niin turha kuvitella, että niin kävisi nyt vanhana, rumana ja ylipainoisenakaan.
Tässä sitä nyt yksinäisenä perheettömänä ihmetellään mitä tekisi kaikella vapaa-ajalla ja elämällään ylipäätään. Viime vuonna tajusin olevani masentunut enkä todella tiedä miten täältä pääsisi ylös. Jos joku vakava sairaus iskisi niin olen jo harkinnut, että todennäköisesti kieltäytyisin hoidosta. Pääsisi pois täältä. Koen elämäni täysin turhaksi ja onnettomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Tinder on täynnä näitä naisia. 30v+ "Nyt on aika asettua paikoilleen" profiileita tulee vastaan koko ajan. Sitä on biletetty, deittailtu ja Body Countia kasvatettu niin pitkään kun ollut vientiä nuorena ja hyvännäköisenä. Sitten kun päälle kolmekymppisenä tulee realitettit vastaan, ja pitäisi löytää äkkiä mies perheen perustamista varten.
Siinä kohtaa 30+ on se perheen perustaminen monellakin. Sitä enne on edetty sitä nuoruutta, opiskeltu ym. Eikö se hyvä, niin ei tarvi 5-kymppisenä sitä nuoruutta alkaa haikailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinder on täynnä näitä naisia. 30v+ "Nyt on aika asettua paikoilleen" profiileita tulee vastaan koko ajan. Sitä on biletetty, deittailtu ja Body Countia kasvatettu niin pitkään kun ollut vientiä nuorena ja hyvännäköisenä. Sitten kun päälle kolmekymppisenä tulee realitettit vastaan, ja pitäisi löytää äkkiä mies perheen perustamista varten.
Siinä kohtaa 30+ on se perheen perustaminen monellakin. Sitä enne on edetty sitä nuoruutta, opiskeltu ym. Eikö se hyvä, niin ei tarvi 5-kymppisenä sitä nuoruutta alkaa haikailla.
Miksi nuoruutta ei voisi elää uudestaan 50-vuotiaana? Ei mua ainakaan kiinnosta kotona homehtua, vaan elän elämää täysillä kunhan lapsilla on vähän enemmän ikää.
Se pitää ottaa joku, joka sinut huolii eikä luulla, että parempi odottaa nurkan takana. Ei yleensä odota. Aika kuluu nopeammin kuin arvaakaan eikä nuoruus kestä kuin hetken.
Itse otin sen minkä sain, eikä ole muuten sen koommin tullut vastaan ketään mihin olisin voinut vaihtaa. Ja olin nuorena kuitenkin ihan perusnätti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi kohtalotoveri. Saman ikäinen nainen olen kuin ap. Kadun suunnattomasti, että en "ottanut" jota kuta vähemmän kiinnostavaa ja perustanut perhettä. Jotenkin luulin, että vähänkään normaalit ihmiset ajautuu jotenkin väkisinkin johonkin suhteeseen. Näin ei kuitenkaan koskaan käynyt. Olen arka ja ujo, vaikka minua varmaan pidetään kovana ja ylimielisenä. Olisin enemmän kuin mitään halunnut ihan tavallisen perhe-elämän. En ole siis koskaan tavoitellut mitään alfauroksia, olisin vaan halunnut löytää kunnollisen miehen, jonka kanssa molemmin puoleinen rakkaus olisi syttynyt. Olisin tehnyt kaikkeni miehen ja perheen eteen jos jotain aitoa olisin löytänyt.
Olen kyllä sitä mieltä, että olisin voinut olla onnellinen myös pelkästään jonkun rakkaan miehen kanssa, vaikka lapsia ei olisi saatukaan. Mutta nyt olen menettänyt lopullisesti toivoni senkin suhteen. Tässä on parhaat päivät niin takana, että jos ei sitä nuorena ja n
Elämässä on eri vaiheita ja välillä voi tulla kriisejä, jolloin kyseenalaistaa omia valintojaan, oli ne sitten puolison valinta, perheen perustaminen tai jokin muu itselle tärkeä asia.
Masentuneena ei aina jaksa, eikä pysty, näkemään sitä mikä on elämässä hyvää, tai miten parantaisi omaa tilannettaan.
Sinuna hakisin apua masennukseen, älä kärsi turhaa.
Kaikkea hyvää ja voimia sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi kohtalotoveri. Saman ikäinen nainen olen kuin ap. Kadun suunnattomasti, että en "ottanut" jota kuta vähemmän kiinnostavaa ja perustanut perhettä. Jotenkin luulin, että vähänkään normaalit ihmiset ajautuu jotenkin väkisinkin johonkin suhteeseen. Näin ei kuitenkaan koskaan käynyt. Olen arka ja ujo, vaikka minua varmaan pidetään kovana ja ylimielisenä. Olisin enemmän kuin mitään halunnut ihan tavallisen perhe-elämän. En ole siis koskaan tavoitellut mitään alfauroksia, olisin vaan halunnut löytää kunnollisen miehen, jonka kanssa molemmin puoleinen rakkaus olisi syttynyt. Olisin tehnyt kaikkeni miehen ja perheen eteen jos jotain aitoa olisin löytänyt.
Olen kyllä sitä mieltä, että olisin voinut olla onnellinen myös pelkästään jonkun rakkaan miehen kanssa, vaikka lapsia ei olisi saatukaan. Mutta nyt olen menettänyt lopullisesti toivoni senkin suhteen. Tässä on parhaat p
Epäilen tässä olevan kysymys siitä mikä estää suurinta osaa naisista saamasta hyvää parisuhdetta. Ei Itse tehdä aloitteita tai oikeastaan mitään muuta kuin odoteta. Ja omista ystävistäni tiedän, että ne miehet jotka tekevät eniten aloitteita ovat huonointa parisuhdemateriaalia.
Vierailija kirjoitti:
En ole kranttu ja mulla jää silti perhe perustamatta kun en kelpaa kenellekään.
Sama juttu. Olisin halunnut monta lasta. Olen pitkä nainen, ruma ja huono itsetunto. Olisin kelvannut vain hyväksikäyttäjille, narzkuilke ja muille hörhöille. Oikeasti miehet eivät halua kilttiä naapurintyttö, vaan kännänaisen. Ja ulkonäkö on toinen tärkeä kriteeri. Muulla ei ole väliä.
Vierailija kirjoitti:
Siskoni on. Hän matkusteli paljon nuorena. Hän on kehunut mm. lentoemännän työllään, mistä sai lentopisteitä 90-luvulla ja niillä ilmaisia lentoja ympäri maailmaa (tai jotain sinne päin, en ole kuunnellut tarkasti). Yhteen aikaan oli espanjalainen poikaystävä, joka oli mustasukkainen ja suhde sitten päättyikin. Kun täytin 30 vuotta, minulla oli 2 lasta, mies ja velkainen omakotitalo. Hän oli silloin tietysti minua vanhempi, mutta sanoi, että aikoo vielä asettua aloilleen. Menossa oli suhde ukkomieheen. Hän ei siis ollut lentoemäntänä enää, vaan muussa työssä, jossa pääsi kuitenkin matkustelemaan.
Nyt kun mittarissa on suunnilleen 50 vuotta, hän elää yksin, ja minusta hänellä on kiva asunto ja varmasti käyttörahaa. Itselläni on kolmesta lapsesta yksi aikuinen, toinen täyttää 18 ja kolmas 13-vuotias. Rahaa kuluu niin, että harvoin itselleni mitään ostan. Merkkivaatteet, ajokortti, vanhojen tanssit, kallis urheiluharrastus. Joudu
Mietin vain, että kyllä pitää ihmisen olla tyhmä jos haluaa viiskymppisenä lasta.
Vierailija kirjoitti:
En ole kranttu ja mulla jää silti perhe perustamatta kun en kelpaa kenellekään.
Tai onko asenteesi valmiiksi, että et kelpaa?
- se heijastuu käyttäytymiseen
Olet todellisuudessa varsin kelpo tyyppi. Hyvä tyypoi- oma ittes.
Ala jatkossa katsella maailmaa uteliaitten lasien läpi. Voit huomata muutoksia. 👍🌸
Vierailija kirjoitti:
Asiaton kommentti:
Lainaus ap:n aloituksesta: "Lopulta näin 45 vuotiaana olen perheetön yksineläjä ja tuntuu ettei elämällä ole oikein merkitystä, ja on kyllä tullut jokusen kerran mietittyä, että olisiko pitänyt nuorempana olla hieman enemmän jalat maassa."
Vai olisiko pitänyt nuorempana olla hieman enemmän jalat levällään....
Koitapa ite panna jalat levällään. Jalkojen levitys sopii naisille. Ap on mies.
Tinder on täynnä näitä naisia. 30v+ "Nyt on aika asettua paikoilleen" profiileita tulee vastaan koko ajan. Sitä on biletetty, deittailtu ja Body Countia kasvatettu niin pitkään kun ollut vientiä nuorena ja hyvännäköisenä. Sitten kun päälle kolmekymppisenä tulee realitettit vastaan, ja pitäisi löytää äkkiä mies perheen perustamista varten.