Onko kenelläkään käynyt niin, että oli nuorena kranttu ja jäi lopulta ilman perhettä?
Minulle kävi näin. Aikoinaan pidin lähes itsestään selvyytenä, että elämä tulee menemään sitä perusrataa, että löytää kumppanin ja saa lapsia. Olin varsin kranttu kumppaniehdokkaiden suhteen ja annoin monet pakit ihan hyvillekin tyypeille, mutta silloin sitä ajatteli niin naiivisti, että ihan jees tyyppi, mutta ei vain ole tunnetta itselläni tarpeeksi. Iän myötä sitä sai huomata, että eipä se vain niin mene että saat juuri sen, joka vie jalat alta, ja että hän tuntisi sinua kohtaan samoin. Lopulta näin 45 vuotiaana olen perheetön yksineläjä ja tuntuu ettei elämällä ole oikein merkitystä, ja on kyllä tullut jokusen kerran mietittyä, että olisiko pitänyt nuorempana olla hieman enemmän jalat maassa.
Kommentit (146)
Mä taas en ollut tarpeeksi kranttu. Tiedostin jossain vaiheessa ettei perheen perustamisesta taida tulla mitään, mutta silti en jättänyt kumppaniani ja alkanut etsiä parempaa. Olin liian sopeutuvainen ja kiltti.
En kuitenkaan kadu, nykyään on hyvä kumppani jonka kanssa elämä on täyttä ilman lapsiakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle taas kävi niin, että perustin perheen nuorena ja tyhmänä väärän ihmisen kanssa. Joo, ei tullut onnellista ja pitkää perhe-elämää.
Niin minullekin, mutten silti kadu, koska sain liitosta kaksi ihanaa lasta. Eron jälkeen vastaan tuli se, joka vei jalat alta ja minä kuulemma häneltä myös. Nyt on sitten lasten lisäksi se onnellinen perhe-elämä.
Eli käenpojat jäi uuden miehen ruokittavaksi. Just.
Vanhemmat kustantavat eron jälkeen edelleen yhdessä omien lastensa elämän. Uusi puoliso ei siihen asiaan liity mitenkään.
Noinhan naiset aina etukäteen sanovat mutta kun suhde syvenee nainen käyttää rahansa lapseen ja olettaa ja odottaa että uusi mies maksaa naisen kustannukset niin todellisuudessa epäsuorasti uusi mies joutuu maksamaan edellisen suhteen lapsen asioita
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat kustantavat eron jälkeen edelleen yhdessä omien lastensa elämän. Uusi puoliso ei siihen asiaan liity mitenkään.
Aika ikävää, jos lapsilla ei ole edes omaa huonetta.. Vai onko sittenkin niin, että ostettiin esimerkiksi isompi koti, jotta kaikki perheenjäsenet mahtuu? Se on aika iso raha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle taas kävi niin, että perustin perheen nuorena ja tyhmänä väärän ihmisen kanssa. Joo, ei tullut onnellista ja pitkää perhe-elämää.
Niin minullekin, mutten silti kadu, koska sain liitosta kaksi ihanaa lasta. Eron jälkeen vastaan tuli se, joka vei jalat alta ja minä kuulemma häneltä myös. Nyt on sitten lasten lisäksi se onnellinen perhe-elämä.
Eli käenpojat jäi uuden miehen ruokittavaksi. Just.
Vanhemmat kustantavat eron jälkeen edelleen yhdessä omien lastensa elämän. Uusi puoliso ei siihen asiaan liity mitenkään.
Noinhan naiset aina etukäteen sanovat mutta kun suhde syvenee nainen käyttää rahansa lapseen ja olettaa ja odottaa että uusi mies maksaa naisen ku
Sekä exäni, että nykyinen mieheni löytyvät verokoneesta. Itse jään niukin naukin ulos. Joten älä pelkää, ihan exäni kanssa maksetaan lasten kulut ja rahaa on muutenkin sen verran riittävästi, ettei tarvitse joka pennosta laskea. Olin juuri lasteni kanssa kalliilla (n. 10 000e) reissulla. Maksoin senkin itse, en käynyt kummankaan miehen lompakolla.
Yleensä ne, jotka haluaa perheen, tarttuu kyllä siihen ensimmäiseen sopivaan ehdokkaaseen. Ei ne odota, jos tulee parempia. Tämä näin omasta lähipiiristä huomioituna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti
Niin minullekin, mutten silti kadu, koska sain liitosta kaksi ihanaa lasta. Eron jälkeen vastaan tuli se, joka vei jalat alta ja minä kuulemma häneltä myös. Nyt on sitten lasten lisäksi se onnellinen perhe-elämä.
Onko lapsillakin onnellinen UUSperhe-elämä?
Itse asiassa on. Ainakin heidän omien sanojensa mukaan. Ovat nyt jo lähes aikuisia, mutta ovat olleet tyytyväisiä lapsuuteensa. Tätä uusperhettä kun on takana jo toistakymmentä vuotta.
Olen koko ikäni etsinyt omaa sielunkumppaniani.
Takana olisi ollut niitä vääriä valintoja, joiden kanssa olisin voinut perustaa perheenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle taas kävi niin, että perustin perheen nuorena ja tyhmänä väärän ihmisen kanssa. Joo, ei tullut onnellista ja pitkää perhe-elämää.
Niin minullekin, mutten silti kadu, koska sain liitosta kaksi ihanaa lasta. Eron jälkeen vastaan tuli se, joka vei jalat alta ja minä kuulemma häneltä myös. Nyt on sitten lasten lisäksi se onnellinen perhe-elämä.
Eli käenpojat jäi uuden miehen ruokittavaksi. Just.
Vanhemmat kustantavat eron jälkeen edelleen yhdessä omien lastensa elämän. Uusi puoliso ei siihen asiaan liity mitenkään.
Noinhan naiset aina etukäteen sanovat mutta kun suhde syvenee nainen käyttää rahansa lapseen ja olettaa ja odottaa että uusi mies maksaa naisen ku
Miehet käyttää rahansa itseensä. Naiset käyttää rahansa perheeseen. Tämä nyt on moneen kertaan tutkimuksissa todettu. Sitä paitsi ne nelikymppiset äijät joita tuolla Tinderissä pörrää etsii itselleen elättäjää. Ovat mällänneet talot, autot ja maat ja on vielä ne elarit omista lapsista. Ei ne mitään kustanna kellekkään. Hyvä jos edes omat ruokansa.
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän se niin kävi ja kranttu olen edelleen sekä ilman perhettä.
Sellaista ihmistä on mahdoton löytää jota jaksaisin nurkissani katsella joten en edes yritä.
Perhe ei ole koskaan ole minulle ollut mikään tavoite, ennemminkin olen ura-ihminen.
Suuntaan energiani työhön, se on mielenkiintoista ja haastavaa ja saan siitä tosi paljon. Tykkään siitä että on vastuita, sopiva stressi antaa enrgiaa.
En pidä kranttiutta ollenkaan pahana asiana. On hyvä että tietää itä tahtoo ja mitä ei. Ympäsitön paineen tai W"kun näin kuuluu tehdä" takia ei pidä alkaa kieltää itseään. Se ei taatusti johda mihinkään hyvään.
Nainen pian 40.
Hyvä sinä! Tunnen naisen joka meni naimisiin ja teki lapsia, koska kunnon ihmisen kuuluu tehdä niin. Nyt viisikymppisenä on katkera etä-äiti. Lapset kuulemma pilasivat elämän ja vartalon. Jätti erossa lapset ex-miehelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle taas kävi niin, että perustin perheen nuorena ja tyhmänä väärän ihmisen kanssa. Joo, ei tullut onnellista ja pitkää perhe-elämää.
Niin minullekin, mutten silti kadu, koska sain liitosta kaksi ihanaa lasta. Eron jälkeen vastaan tuli se, joka vei jalat alta ja minä kuulemma häneltä myös. Nyt on sitten lasten lisäksi se onnellinen perhe-elämä.
Eli käenpojat jäi uuden miehen ruokittavaksi. Just.
Hae apua ongelmiisi! Tehtailet täällä noita säälittäviä viestejä, joihin usein liittyy raha ja se, kuinka naiset ovat lähtökohtaisesti rahan meno - ei muuta.
On paljon ihmisiä, jotka kykenevät rakastamaan. Jopa toisen lasta. Monet adoptoivat lapsen itselleen, vaikka hän olisi jonkun toisen tekemä.
Useimmat toki kykenevät rakastamaan sitä lastensa toista vanhempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle taas kävi niin, että perustin perheen nuorena ja tyhmänä väärän ihmisen kanssa. Joo, ei tullut onnellista ja pitkää perhe-elämää.
Niin minullekin, mutten silti kadu, koska sain liitosta kaksi ihanaa lasta. Eron jälkeen vastaan tuli se, joka vei jalat alta ja minä kuulemma häneltä myös. Nyt on sitten lasten lisäksi se onnellinen perhe-elämä.
Eli käenpojat jäi uuden miehen ruokittavaksi. Just.
Vanhemmat kustantavat eron jälkeen edelleen yhdessä omien lastensa elämän. Uusi puoliso ei siihen asiaan liity mitenkään.
Noinhan naiset aina etukäteen sanovat mutta kun suhde syvenee nainen käyttää rahansa lapseen ja
Naiset laittaa rahansa itseensä ja ulkonäköönsä. Ei naiset rahojaan perheen hyväksi laita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle taas kävi niin, että perustin perheen nuorena ja tyhmänä väärän ihmisen kanssa. Joo, ei tullut onnellista ja pitkää perhe-elämää.
Niin minullekin, mutten silti kadu, koska sain liitosta kaksi ihanaa lasta. Eron jälkeen vastaan tuli se, joka vei jalat alta ja minä kuulemma häneltä myös. Nyt on sitten lasten lisäksi se onnellinen perhe-elämä.
Niin kävi minullekin ja kadun sitä, koska eron jälkeen tuli se, joka vei jalat alta ja minä myös häneltä, mutta parisuhde ei ikinä toiminut lasten takia, vaikka kaikki oli muuten täydellisesti. Uusperheen ongelmat, asumiskuviot, raha-asiat, vuoroviikot, vaikeat eksät yms. pilasivat muutoin täydellisen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ne, jotka haluaa perheen, tarttuu kyllä siihen ensimmäiseen sopivaan ehdokkaaseen. Ei ne odota, jos tulee parempia. Tämä näin omasta lähipiiristä huomioituna.
Ilman että rakastavat tätä "ehdokasta"?
Sinä jonka kummatkin miehet löytyy verokoneesta.
ostitte kenties isomman talon, koska lapset tarvii myös tilaa? Totta kai, Mutta uusi mies siis maksoi talosta vähemmän, koska hän ei maksa lasten aiheuttamia kuluja/neliöitä?
jos 50%, niin hän osallistuu lastesi kulujen maksamiseen
Tyydyt omaan tasoosi, jollaisella ei ole ongelmia rakastaa sinua ehkä yksipuolisesti,
tai tyydyt elämään ja kuolemaan yksin ilman rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat kustantavat eron jälkeen edelleen yhdessä omien lastensa elämän. Uusi puoliso ei siihen asiaan liity mitenkään.
Aika ikävää, jos lapsilla ei ole edes omaa huonetta.. Vai onko sittenkin niin, että ostettiin esimerkiksi isompi koti, jotta kaikki perheenjäsenet mahtuu? Se on aika iso raha.
Miksi ihmeessä luulet, että sitä isoa rahaa ei löytyisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ne, jotka haluaa perheen, tarttuu kyllä siihen ensimmäiseen sopivaan ehdokkaaseen. Ei ne odota, jos tulee parempia. Tämä näin omasta lähipiiristä huomioituna.
Ilman että rakastavat tätä "ehdokasta"?
Mistä se ap tietää, olisiko rakastanut ketään, jos kerran heitti lupaavatkin ehdokkaat menemään? Selvästikään hän ei halunnut parisuhdetta eikä lapsia.
Tämä on kuin väittäisi, että on aina halunnut matkustaa, muttei koskaan lähde minnekään. Tai sanoo, että halusin aina lukea, mutta en ikinä tarttunut kirjaan, vaikka oli kiinnostaviakin saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle taas kävi niin, että perustin perheen nuorena ja tyhmänä väärän ihmisen kanssa. Joo, ei tullut onnellista ja pitkää perhe-elämää.
Niin minullekin, mutten silti kadu, koska sain liitosta kaksi ihanaa lasta. Eron jälkeen vastaan tuli se, joka vei jalat alta ja minä kuulemma häneltä myös. Nyt on sitten lasten lisäksi se onnellinen perhe-elämä.
Eli käenpojat jäi uuden miehen ruokittavaksi. Just.
Vanhemmat kustantavat eron jälkeen edelleen yhdessä omien lastensa elämän. Uusi puoliso ei siihen asiaan liity mitenkään.
Noinhan naiset aina etukäteen sanovat mutta kun suhde syvenee nainen käyttää rahansa lapseen ja olettaa ja odottaa että uusi mies maksaa naisen ku
Nainen voi odottaa, mutta ei voi saada yhtään mitään, mihin mies ei ryhdy. Jos mies ryhtyy elättämään uutta kumppaniaan, se on miehen oma valinta. Lapsilla on kuitenkin sekä isä että äiti, jotka edelleen kustantavat heidän elämänsä. Siihen yhtälöön ei uuden miehen tarvitse puuttua mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Mistä kuvittelet tämän yleisen ja avoimen miesvihan johtuvan?
Mikä ihmeen miesviha?
Normaali nainen rakastaa miehiä. Viittaan.
On sitten erikseen ilmiö, tämä nykyeriskummallisuus, poikkeavat.
Onko lapsillakin onnellinen UUSperhe-elämä?