Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaimon eroyllätys
05.02.2024 |
Meillä on kaksi alle kouluikäistä tyttöä ja olemme olleet yhdessä 15 vuotta. Sanomatta selvää, että lasten jälkeen yhteinen aika on ollut kortilla ja jäätyäni työttömäksi viime kesänä, myös taloutemme ob ollut tuuliajolla. Nyt toki takaisin työelämässä, mutta syksy oli kuluttava monella tapaa.
kuukausi sitten vaimoni tiputti pommin ja kertoi, että hänellä ei enää ole romanttisia tuntemuksia minua kohtaan ja muutenkin vikalista oli pitkä.
Aloitimme pariterapian, mutta vaimoni sanoo että tekee sen vain lasten takia. Itse olen sydän vereslihalla, minkä lisäksi huoli lapsista ja mahdollisesta tulevasta arjesta mietityttää.
Suurin ongelmamme on vaimon puhumattomuus ja tämän hän on itsekin myöntänyt. Tunnen surun lisäksi vihaa siitä, miten rakastamani puoliso ja lasteni äiti on niin itsekäs, että ei ole avautunut näin vakavasta asiasta aiemmin ja nyt kaikki on vaakalaudalla. Kyse on siis todella pienistä asioista, jotka ovat kasaantuneet. Asioita, jotka olisin helposti voinut tehdä toisin jos vain olisin tiennyt.
Miten tällaiseen tilanteeseen pitäisi suhtautua? Koen oloni petetyksi ja loukatuksi.
Kommentit (226)
näistä asioista ehkä kannattaisi kysyä ja avautua jossain toisessa paikassa kuin täällä, koska tällä hetkellä tarvitset lähinnä ymmärrystä ja tukea, ja tällä palstalla saat paljon harmillisen ikäviä viestejä, jotka eivät auta sinua millään tavalla eteenpäin vaan pahentavat vaan oloasi ja koko erotilannetta, kun ajaudut puolustuskannalle. Se on ihan turhaa.
Itse sain erovaiheessa tukea paitsi self help - kirjoista niin erilaisista blogeista, joita eron kokeneet ovat kirjoittaneet, ihan googlmaalla varmasti löytyy.
Ja ehkä teille ei tulekaan eroa, vaikka vaimosi tällä hetkellä kokee sitä tahtovansa. Suosittelen, jos mitenkään mahdollista ja vaikka se vaikealta tuntuu, hetkellistä asumuseroa, ja jatkakaa samaan aikaan pariterapiaa. Parissakin tapauksessa tiedän käyneen niin, että kun se ero konkretisoitui siten, että toinen muutti pois, tuli sille eroa halunneelle suurempi motivaatio sittenkin löytää keinoja jatkaa avioliittoa. Toinen pariskunta on eron jälkeen ollut yhdessä jo melkein 20 vuotta, toinen pariskunta oli eron jälkeen yhdessä yli 10 vuotta mutta erosi kyllä lopullisesti siinä vaiheessa (lapset kuitenkin olivat jo täysi-ikäisiä tällöin).
Vuokratkaa alkuun yhdessä vaikka yksiö, jossa asutte vuoroviikoin toisen hoitaessa lapset nykyisessä kodissa, tällöin lapsetkin tottuvat ajatukseen mahdollisesta lopullisesta erosta pikkuhiljaa. Ja ehkä sinäkin kypsyt paremmin ajatukseen, kun huomaat että arki sittenkin sujuu ihan ok ilman sitä toista osapuolta, jossain tapauksissa jopa entistä paremmin kun saa itse omalla viikollaan päättää kaikesta.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettymys ja yllätys toki jäytää.
Vaimo ei halunnu puhua aiemmin (tai kutn jotkut täällä ovat ehdottaneet, on ehkä puhunut, mutta et ole huomannut?) eikä halua puhua enää.
Hän haluaa eron, joten ero teille tullee.
Jotta itse pääset eteenpäin elämässä, pureskele eroon johtaneet syyt niin hyvin kuin pystyt. Ne Pikku Jutut, juuri ne, jotka tuntuu mitättömiltä.
Pohdi rehellisesti mitä itse olisit voinut tehdä toisin ja mikä on sellaista, mihin et olisi voinut vaikuttaa.
Kun olet käsitellyt eron kunnolla, huomannet ehkä, että ehkä se ero ei ole pahin mahdollinen vaihtoehto ja sitten mietit miten elät elämää eteenpäin.
Teet itsellesi ja mahdolliselle uudelle kumppanille parhaan palveluksen, kun työstät asian ensin loppuun ennen kuin loikkaat uuteen suhteeseen. Jos ei oman pään sisällä ole osaamista pähkäillä asiaa, mene johonkin eroryhmään. Olen muutamaltakin mieheltä saanut palautetta, että niistä oli heille todella apua asian prosessoinnissa.
Eipä tarvinnut hirveästi penkoa kun löytyi syy miksi vaimoa ei enää homma kiinnosta X-D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös ajatus, että joku toinen mies kasvattaisi lapsiani on jotain mitä en pysty hyväksymään. Asia erikseen kunhan
En ihmettele ollenkaan etteikö vaimoasi kiinnosta yrittää jatkaa jos olet esitelmöinyt näin omistavia ajatuksia lapsistasi. Nyt oikeasti miettimään missä terveet rajat kulkee.
Lasten kasvattamisen kannalta terveet rajat menee juuri tuossa mitä ap kuvailee: että biologiset vanhemmat kasvattavat omat lapsensa vähintäänkin nyt pikkulapsivaiheen yli ja mielellään teini-iänkin tuolle puolen.
Kaikki muu on jotain, mihin liittyy sopeutumista ja kipua.
J
Siis ehdottomasti näin. Ketään ei voi pakottaa pysymään suhteessaan.
Vierailija kirjoitti:
Ja jälleen yksi mies, jolle kaikki tuli yllätyksenä. Suomeksi: on varmasti kertonut mihin ei ole tyyyväinen ja mihin toivoisi muutosta, muttet ole ottanut vakavasti. Miehelle kun pitäisi rautalangasta vääntää ja lekalla takoa - eikä sekään yleensä auta. Sitten ihmetellään "yllätyseroa".
Ja jälleen yksi olettaja, joka on sitä mieltä, että naiset ovat niitä parisuhteessa paremmin kommunikoivia osapuolia.
No, onneksi omassa parisuhteessa ei ole samaa ongelmaa kuin ap:lla, meillä kommunikaatio pelaa. Mykälle naiselle olisin osoittanut ovea jo muutaman vuoden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja jälleen yksi mies, jolle kaikki tuli yllätyksenä. Suomeksi: on varmasti kertonut mihin ei ole tyyyväinen ja mihin toivoisi muutosta, muttet ole ottanut vakavasti. Miehelle kun pitäisi rautalangasta vääntää ja lekalla takoa - eikä sekään yleensä auta. Sitten ihmetellään "yllätyseroa".
Hauska kun sukupuolet on toisin päin, kaikki vika on silloinkin miehessä.
Ei noihin ilkeilijöihin kannata kiinnittää huomiota. Olen samaa mieltä tuon yhden kanssa, lähde sinne pariterapiaan. Ei siinä varmaan mitään hävitäkään voi.
Kuulostaa vähän siltä, että vaimollasi on se kuuluisa välttelevä kiintymyssuhde, eli hän on varmaan mielestään nyt kaiken jo kokeillut ja asiat ei tästä miksikään muutu. Riitelemällä ei etenkään, kuitenkaan, eli sillä nyt mennään, miten hän aikoo loppuelämänsä järjestää.
Minusta on aika omituista, että joku ei ymmärrä sitä, että kasvattajiksi omien lasten elämään ei halua vieraita ihmisiä. Sille, tuleeko niitä, ei ehkä voi mitään, mutta aivan hullu ajatus, että se ei saisi tuntua pahalta ja pelottavalta ajatukselta edes.
Koeta sinä jaksaa puhua, vaikka toinen ei sitä oikein osaisikaan. Kerro näistä tunteista, ei tarvitse jauhaa eikä joka iltaa näillä pilata, mutta jotta vaimosi voisi tietää, mitä SINÄ ajattelet, pitäähän sun kertoa. Ja sulla on oikeus kertoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se vaimon puhumattomuus on ollut aina ongelma, niin miksei tätä ole käsitelty? Miksi ap olet hyväksynyt, että vaimo on tuppisuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jälleen yksi mies, jolle kaikki tuli yllätyksenä. Suomeksi: on varmasti kertonut mihin ei ole tyyyväinen ja mihin toivoisi muutosta, muttet ole ottanut vakavasti. Miehelle kun pitäisi rautalangasta vääntää ja lekalla takoa - eikä sekään yleensä auta. Sitten ihmetellään "yllätyseroa".
Ja jälleen yksi olettaja, joka on sitä mieltä, että naiset ovat niitä parisuhteessa paremmin kommunikoivia osapuolia.
No, onneksi omassa parisuhteessa ei ole samaa ongelmaa kuin ap:lla, meillä kommunikaatio pelaa. Mykälle naiselle olisin osoittanut ovea jo muutaman vuoden jälkeen.
Ap on ehtinyt osoittaa tässä ketjussa, ettei hän(kään) ole edes keskiverto kommunikoija. Jos on kaksi huonosti kommunikoivaa yhdessä niin eipä sitä voi paljoa odottaa eikä toisaalta yksi hyvä kommunikoija pysty kannattelemaan koko suhdetta. Lisäksi on asioita, jotka eivät parane kommunikoimalla vaan vaativat todella syvää työstämistä. Tuo ap:n kontrollointi ja kovuus sekä ehdottomat "oikeat" näkemykset on luultavasti se oikea syy erolle eikä se, että on unohtunut matkustaa ja istua sylityksin.
Ap:n kommunikaatiossa on red flageja. Hän pitää vaimoa ja lapsiaan omaisuutenaan ja esineellistää heidät. Ei tunnu ymmärtävän, että heistä jokainen on oma yksilönsä kuten ap itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei noihin ilkeilijöihin kannata kiinnittää huomiota. Olen samaa mieltä tuon yhden kanssa, lähde sinne pariterapiaan. Ei siinä varmaan mitään hävitäkään voi.
Kuulostaa vähän siltä, että vaimollasi on se kuuluisa välttelevä kiintymyssuhde, eli hän on varmaan mielestään nyt kaiken jo kokeillut ja asiat ei tästä miksikään muutu. Riitelemällä ei etenkään, kuitenkaan, eli sillä nyt mennään, miten hän aikoo loppuelämänsä järjestää.
Minusta on aika omituista, että joku ei ymmärrä sitä, että kasvattajiksi omien lasten elämään ei halua vieraita ihmisiä. Sille, tuleeko niitä, ei ehkä voi mitään, mutta aivan hullu ajatus, että se ei saisi tuntua pahalta ja pelottavalta ajatukselta edes.
Koeta sinä jaksaa puhua, vaikka toinen ei sitä oikein osaisikaan. Kerro näistä tunteista, ei tarvitse jauhaa eikä joka iltaa näillä pilata, mutta jotta vaimosi voisi tietää, mitä SINÄ ajattelet, pitäähän sun kertoa.
Opettele ymmärtämään, mitä tarkoittaa sana hyväksyä ja mitä sen käyttäminen kertoo ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Jos se vaimon puhumattomuus on ollut aina ongelma, niin miksei tätä ole käsitelty? Miksi ap olet hyväksynyt, että vaimo on tuppisuu?
Vaimon puhumattomuus ei tainnut ollakaan ongelma, vaan se että nyt vaimo puhui ja sanoi "ei".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelusta puuttuu yksi tärkeä parisuhteen voimavara: seksi.
No, miten ap on? Onko ollut seksiä tarpeeksi ja olet varmistanut vaimolta, että se on hänestä tyydyttävää?
Toivottavasti tää on provoa koska oikeassa elämässä nämä "minä en ole valmis hyväksymään että lapseni elämään tulee joku muu"-tarinat päättyy välillä erittäin ikävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita muutama esimerkki niistä pikkujutuista, joihin aviolittoo kaatui, mutta joihin olisit voinut helposti vaikuttaa jos olisit niistä vain mitenkään tiennyt.
Kiinnostaa aidosti.
Ovatko olleet oikeesti "pikku juttuja" muiden mielestä. Esim. kävin vieraissa, join pullon viinaa päivässä, en tehnyt ikinä naisten kotitöitä ainoastaan vastasit renkaiden vaihdosta ja "remonteista", päätit aina mitä musiikkia autossa kuunnellaan jne
"Olivatko asiat sellaisia, että ne olisi pitänyt tajuta sanomattakin, jos kerran ovat "helposti korjattavissa"?"
Hei, nyt joku raja jo tuohon miesvihaan. Jos ei ihan oikeasti ole 15v aikana saanut suutaan auki, niin miksi kukaan olisi tajunnut asian sanomattakin? Me ihmiset nyt kun satumme pitämään samoja asioita hyvinä, huonoina ja neutraaleina. Älä peilaa omaa paskaa ukkoasi ap:n aloituksen kautta.
Nämä provot ovat mammojenherättäjiä.
Provo kuitenkin!
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tää on provoa koska oikeassa elämässä nämä "minä en ole valmis hyväksymään että lapseni elämään tulee joku muu"-tarinat päättyy välillä erittäin ikävästi.
Niinpä. Erittäin vahva red flag. Narsistin lapsena ja eksänä täytyy todeta, että ap antaa narsistivibat. Vaikea kuvitella, että kukaan päästään täysin terve kirjoittaisi sellaisia lauseita kuin ap. Ei ainakaan omassa tuttavapiirissäni. Sen sijaan noita vinksahtaneita on kyllä nähty muutamia.
Mitä vaimon "vikalistalta" sitten löytyi kun vihdoin sai asiasta ilmoitettua? Mitä ne sellaiset kasaantuneet pikkuasiat olivat?
Vierailija kirjoitti:
näistä asioista ehkä kannattaisi kysyä ja avautua jossain toisessa paikassa kuin täällä, koska tällä hetkellä tarvitset lähinnä ymmärrystä ja tukea, ja tällä palstalla saat paljon harmillisen ikäviä viestejä, jotka eivät auta sinua millään tavalla eteenpäin vaan pahentavat vaan oloasi ja koko erotilannetta, kun ajaudut puolustuskannalle. Se on ihan turhaa.
Itse sain erovaiheessa tukea paitsi self help - kirjoista niin erilaisista blogeista, joita eron kokeneet ovat kirjoittaneet, ihan googlmaalla varmasti löytyy.
Ja ehkä teille ei tulekaan eroa, vaikka vaimosi tällä hetkellä kokee sitä tahtovansa. Suosittelen, jos mitenkään mahdollista ja vaikka se vaikealta tuntuu, hetkellistä asumuseroa, ja jatkakaa samaan aikaan pariterapiaa. Parissakin tapauksessa tiedän käyneen niin, että kun se ero konkretisoitui siten, että toinen muutti pois, tuli sille eroa halunneelle suurempi motivaatio sittenkin löytää keinoja jatkaa
Jep, minäkin tiedän tapauksen, jossa lapsiperhearkeen itsensä hukannut nainen halusi erota, muutti pois yhteisestä kodista, ja muutaman kuukauden jälkeen tajusi ettei tämä olekaan sitä mitä hän haluaa eikä ne ongelmat johtuneetkaan miehestä. Tällä hetkellä ovat taas onnellisesti yhdessä. Hatunnosto kärsivälliselle, rakastavalle miehelle, joka jaksoi sietää vaimon kriiseilyä ja hankaliakin vaiheita.
Alue: Aihe vapaa
Siinä ei ole mitään tervettä että aletaan esitelmöidä että exän miesystävä tai oma uusi naisystävä täytyy pitää täysin erossa lapsista, teiniksikin asti. Absurdia toisten ihmisten vähättelyä. Ne uudet ihmiset voivat olla jopa huomattavasti parempia kasvattajia kuin AP tai tuleva exänsä.