Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaimon eroyllätys
05.02.2024 |
Meillä on kaksi alle kouluikäistä tyttöä ja olemme olleet yhdessä 15 vuotta. Sanomatta selvää, että lasten jälkeen yhteinen aika on ollut kortilla ja jäätyäni työttömäksi viime kesänä, myös taloutemme ob ollut tuuliajolla. Nyt toki takaisin työelämässä, mutta syksy oli kuluttava monella tapaa.
kuukausi sitten vaimoni tiputti pommin ja kertoi, että hänellä ei enää ole romanttisia tuntemuksia minua kohtaan ja muutenkin vikalista oli pitkä.
Aloitimme pariterapian, mutta vaimoni sanoo että tekee sen vain lasten takia. Itse olen sydän vereslihalla, minkä lisäksi huoli lapsista ja mahdollisesta tulevasta arjesta mietityttää.
Suurin ongelmamme on vaimon puhumattomuus ja tämän hän on itsekin myöntänyt. Tunnen surun lisäksi vihaa siitä, miten rakastamani puoliso ja lasteni äiti on niin itsekäs, että ei ole avautunut näin vakavasta asiasta aiemmin ja nyt kaikki on vaakalaudalla. Kyse on siis todella pienistä asioista, jotka ovat kasaantuneet. Asioita, jotka olisin helposti voinut tehdä toisin jos vain olisin tiennyt.
Miten tällaiseen tilanteeseen pitäisi suhtautua? Koen oloni petetyksi ja loukatuksi.
Kommentit (226)
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää miten negatiivisia kommentteja täällä viljellään. Haluaisin heittää teille kysymyksen: miltä teistä tuntuisi jos elämänne käännekohdassa kysyisitte neuvoja ja vastaukseksi saisitte ivallisia kommentteja ventovierailta ihmisiltä, ketkä eivät tunne teitä millään tapaa? Tai mikä teitä motivoi kirjoittamaan pahantahtoisia kommentteja?
ap
Tämähän on pääosin naisten palsta, joten kaikki on miehen vika ja mies on sika! Katkera palstamamma olettaa kaiken mitä et erikseen kertonut sinulle negatiiviseksi ja puolet kertomastasi suoraksi valeeksi ja toisen puolen kaunistelluksi.
Siinäpä se selitys pahantahtoisuudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös ajatus, että joku toinen mies kasvattaisi lapsiani on jotain mitä en pysty hyväksymään. Asia erikseen kunhan vähän kasvavat ja pystyvät toimimaan omillaan. Ja samoin koen, että en halua yhdenkään naisen kasvattavan lapsiani, paitsi puolisoni.
ap
En ihmettele ollenkaan etteikö vaimoasi kiinnosta yrittää jatkaa jos olet esitelmöinyt näin omistavia ajatuksia lapsistasi. Nyt oikeasti miettimään missä terveet rajat kulkee.
Pienistä? Kuten työttömänä odotit sohvalla, että vaimo tulee töistä ja laittaa ruoan ja siivoaa. Tämä on niin nähty.
Siis eikö vaimosi ole koskaan esittänyt toiveita, muutosehdotuksia? Muistele nyt tarkkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko kokeillu juoda viinaa? Se varmasti auttaa
Niin no, miksi et sitten huomioinut naistasi? Miksi et vienyt lapsia hoitoon ja sen jälkeen vienyt vaimosi sinne mistä hän tykkää? Esim. ravintola, kylpylä yms. Miksi et joka päivä halannut ja kehunut häntä? Miksi sinun piti ottaa vaimosi itsestäänselvyytenä? Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan ok tuntea pettymystä, surua, ahdistusta ja vihaa. Lupaus yhteisestä elämästä on viety sinulta pois.
Muista kuitenkin että väkisin ei voi olla yhdessä. Sinä ansaitset ihmisen joka haluaa olla kanssasi ja arvostaa sinua. Ajan kanssa pystyt varmasti hyväksymään tilanteen, käsittelemään sitä ja pääsemään siitä yli.
Elämä ei ole aina helppoa. Muista että pääset tästä ajan kanssa yli jos haluat. Ja et voi tietää mitä kaikkea upeita asioita sinulla on vielä edessäsi Ap. Erot ovat aina vaikeita. Voimia sinulle.
Vierailija kirjoitti:
On ihan ok tuntea pettymystä, surua, ahdistusta ja vihaa. Lupaus yhteisestä elämästä on viety sinulta pois.
Muista kuitenkin että väkisin ei voi olla yhdessä. Sinä ansaitset ihmisen joka haluaa olla kanssasi ja arvostaa sinua. Ajan kanssa pystyt varmasti hyväksymään tilanteen, käsittelemään sitä ja pääsemään siitä yli.
Elämä ei ole aina helppoa. Muista että pääset tästä ajan kanssa yli jos haluat. Ja et voi tietää mitä kaikkea upeita asioita sinulla on vielä edessäsi Ap. Erot ovat aina vaikeita. Voimia sinulle.
Ei ne oo aina vaikeita. Mulla vaimo lähti niin kulut tippu kolmasosaan entisestä ja sain joka toisen viikon vapaaksi. Samalla jatkuvat napina ja valitus loppui. Nyt 8 vuotta takana ja oli parasta mitä ikinä tapahtu. Kohta lapsetki aikuset niin ei ole mitää kahleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin no, miksi et sitten huomioinut naistasi? Miksi et vienyt lapsia hoitoon ja sen jälkeen vienyt vaimosi sinne mistä hän tykkää? Esim. ravintola, kylpylä yms. Miksi et joka päivä halannut ja kehunut häntä? Miksi sinun piti ottaa vaimosi itsestäänselvyytenä? Miksi?
Miksi oletat etten tehnyt näin? Olen aina hoitanut valtaosan kotitöistä ja huomioinut vaimoani. Ei kaksi ihmistä ole näin kauaa yhdessä jos suhteessa on jotain perustavanlaatuisia ongelmia. Meidän ongelma on tuo puhumattomuus ja pienet asiat, jotka ovat jääneet pienlapsiarjen alle. Olemme olleet enemmän vanhempia, kuin aviopuolisoita. Jälkeenpäin ajateltuna ehkä olin jopa naiivi, kun oletin tämän kuuluvan tähän elämäntilanteeseen. Että palaisimme kiihkeään parisuhdearkeen lasten kasvettua. Silti en voi välttyä ajatuselta, että vaimo reagoi tilanteeseen vähän turhan rajusti.
Minun ajatusmaailmassa jos asiat ovat pielessä, ne korjataan tai ainakin yritetään korjata. Ei luovuteta heti, kun tulee vaikeat ajat.ap
Vierailija kirjoitti:
Pienistä? Kuten työttömänä odotit sohvalla, että vaimo tulee töistä ja laittaa ruoan ja siivoaa. Tämä on niin nähty.
Minä olen aina ansainnut vaimoani enemmän. Viimeinen vuosi on tässä asiassa tilastopoikkeama.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää miten negatiivisia kommentteja täällä viljellään. Haluaisin heittää teille kysymyksen: miltä teistä tuntuisi jos elämänne käännekohdassa kysyisitte neuvoja ja vastaukseksi saisitte ivallisia kommentteja ventovierailta ihmisiltä, ketkä eivät tunne teitä millään tapaa? Tai mikä teitä motivoi kirjoittamaan pahantahtoisia kommentteja?
ap
Dude. Oletko ensimmäistä kertaa internetissä?
En suinkaan. Silti laittaa ihmettelemään, mikä saa ventovieraat ihmiset kommentoimaan mitä sattuu ketjuun, joka on henkilökohtainen, eikä pitäisi triggeröidä ketään.
ap
Sori, mutta mies, joka yllättyy vaimon eroaikeista, kun " ei ole tiennyt minkään olevan vialla, eikä vaimo ole mitään sanonut" on klassikko, joka triggeröi 100% kaikki parisuhteessa olevat/olleet naiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymyksesi siis on, että miten tulisi suhtautua. No, suhtaudu siihen, että ero tulee. Mieti lapsi-ja rahakuviot kuntoon. Eipä siinä muuta voi.
Raha-asiat ja käytännön kuviot saa toki järjestettyä. Se kannattaako yrittää vai heittää ydinperhe roskakoriin ensimmäisen kriisin kohdalla on asia minkä kanssa painiskelen. Jo pelkästään lastenkin takia haluaisin uskoa, että asioihin voi aina vaikuttaa. Tai ainakin, että kannattaa taistella. Se mikä käytännössä on paras tapa lähestyä asiaa, kun puolisosta paljastuu tällainen puoli, on asia erikseen.
Ollakko itsekin viileä ja antaa puolison maistaa omaa lääkettä vai yrittää olla entistä lempeämpi.
ap
Sitä vaimoa ei voisi vähempää kiinnostaa, jos olet itsekin viileä, joten hänelle et voi syöttää hänen omaa lääkettään.
Hyvään suhteeseen tarvitaan kaksi siihen vapaaehtoisesti motivoitunutta ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös ajatus, että joku toinen mies kasvattaisi lapsiani on jotain mitä en pysty hyväksymään. Asia erikseen kunhan vähän kasvavat ja pystyvät toimimaan omillaan. Ja samoin koen, että en halua yhdenkään naisen kasvattavan lapsiani, paitsi puolisoni.
ap
En ihmettele ollenkaan etteikö vaimoasi kiinnosta yrittää jatkaa jos olet esitelmöinyt näin omistavia ajatuksia lapsistasi. Nyt oikeasti miettimään missä terveet rajat kulkee.
Ne on minun pieniä lapsia ja minun tehtävä on suojella ja kasvattaa heitä. Sori vaan, sitä vastuuta en ole valmis antamaan kenellekään toiselle henkilölle. En naiselle, enkä miehelle.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös ajatus, että joku toinen mies kasvattaisi lapsiani on jotain mitä en pysty hyväksymään. Asia erikseen kunhan vähän kasvavat ja pystyvät toimimaan omillaan. Ja samoin koen, että en halua yhdenkään naisen kasvattavan lapsiani, paitsi puolisoni.
ap
En ihmettele ollenkaan etteikö vaimoasi kiinnosta yrittää jatkaa jos olet esitelmöinyt näin omistavia ajatuksia lapsistasi. Nyt oikeasti miettimään missä terveet rajat kulkee.
Ne on minun pieniä lapsia ja minun tehtävä on suojella ja kasvattaa heitä. Sori vaan, sitä vastuuta en ole valmis antamaan kenellekään toiselle henkilölle. En naiselle, enkä miehelle.
ap
Sinä et niitä lapsia 100%sti omista, sinulla on oikeus päättää ketä lapset tapaavat tai ovat tapaamatta kun he ovat sinun hoidossa. Sinulla ei ole oikeutta määräillä ketä lapsesi tapaavat kun ne ovat äitinsä hoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienistä? Kuten työttömänä odotit sohvalla, että vaimo tulee töistä ja laittaa ruoan ja siivoaa. Tämä on niin nähty.
Minä olen aina ansainnut vaimoani enemmän. Viimeinen vuosi on tässä asiassa tilastopoikkeama.
ap
Hienosti et vastannut kysymykseen. Ja rivienvälistä paistaa että sinulla on oikeus lorvia kotona enemmän kun tienaat enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää miten negatiivisia kommentteja täällä viljellään. Haluaisin heittää teille kysymyksen: miltä teistä tuntuisi jos elämänne käännekohdassa kysyisitte neuvoja ja vastaukseksi saisitte ivallisia kommentteja ventovierailta ihmisiltä, ketkä eivät tunne teitä millään tapaa? Tai mikä teitä motivoi kirjoittamaan pahantahtoisia kommentteja?
ap
Dude. Oletko ensimmäistä kertaa internetissä?
En suinkaan. Silti laittaa ihmettelemään, mikä saa ventovieraat ihmiset kommentoimaan mitä sattuu ketjuun, joka on henkilökohtainen, eikä pitäisi triggeröidä ketään.
ap
Sori, mutta mies, joka yllättyy vaimon eroaikeista, kun " ei ole tiennyt minkään olevan vialla, eikä vaimo ole mitään sano
Vaimoni itsekin myönsi ettei hän ole sanonut mitään, joten tässä ei ole kyse minun kuullun ymmärtämisestä. Kuten sanoin, osaan monia asioita, mutta ajatustenluku ei ole yksi niistä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, miksi et sitten huomioinut naistasi? Miksi et vienyt lapsia hoitoon ja sen jälkeen vienyt vaimosi sinne mistä hän tykkää? Esim. ravintola, kylpylä yms. Miksi et joka päivä halannut ja kehunut häntä? Miksi sinun piti ottaa vaimosi itsestäänselvyytenä? Miksi?
Miksi oletat etten tehnyt näin? Olen aina hoitanut valtaosan kotitöistä ja huomioinut vaimoani. Ei kaksi ihmistä ole näin kauaa yhdessä jos suhteessa on jotain perustavanlaatuisia ongelmia. Meidän ongelma on tuo puhumattomuus ja pienet asiat, jotka ovat jääneet pienlapsiarjen alle. Olemme olleet enemmän vanhempia, kuin aviopuolisoita. Jälkeenpäin ajateltuna ehkä olin jopa naiivi, kun oletin tämän kuuluvan tähän elämäntilanteeseen. Että palaisimme kiihkeään parisuhdearkeen lasten kasvettua. Silti en voi välttyä ajatuselta, että vaimo reagoi tilanteeseen vähän turhan rajusti.
Minun ajatusmaailmassa jos asiat oNo siksi usein pikkulapsiaikana erotaan, kun ei ymmärretä, että parisuhdeaikaa PITÄÄ JÄRJESTÄÄ. Tietysti se olisi ollut MYÖS vaimosi tehtävä, mutta yhtä lailla sinunkin. Eikä tuota menetettyä aikaa enää saada takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, miksi et sitten huomioinut naistasi? Miksi et vienyt lapsia hoitoon ja sen jälkeen vienyt vaimosi sinne mistä hän tykkää? Esim. ravintola, kylpylä yms. Miksi et joka päivä halannut ja kehunut häntä? Miksi sinun piti ottaa vaimosi itsestäänselvyytenä? Miksi?
Miksi oletat etten tehnyt näin? Olen aina hoitanut valtaosan kotitöistä ja huomioinut vaimoani. Ei kaksi ihmistä ole näin kauaa yhdessä jos suhteessa on jotain perustavanlaatuisia ongelmia. Meidän ongelma on tuo puhumattomuus ja pienet asiat, jotka ovat jääneet pienlapsiarjen alle. Olemme olleet enemmän vanhempia, kuin aviopuolisoita. Jälkeenpäin ajateltuna ehkä olin jopa naiivi, kun oletin tämän kuuluvan tähän elämäntilanteeseen. Että palaisimme kiihkeään parisuhdearkeen lasten kasvettua. Silti en voi välttyä ajatuselta, että vaimo reagoi tilanteeseen vähän turhan rajusti.
Minun ajatusmaailmassa jos asiat o
Ap, tässä on neljä eri vaihtoehtoa ja ratkaisut sen mukaan erit.
Te olette molemmat ns. terveitä ihmisiä ja olette "kasvaneet erillenne". On mahdollisuudet, jos molemmat sitä haluavat, nyt näyttää, ettei vaimo halua.
Olette molemmat päästänne vialla -> elämä on jotain sekoilua tai vallankäyttöä tai mykkyyttä tai kontrollointia anyways, muoto vaihtelee.
Sinä olet kontrolloiva/ itsestäänselvänä pitävä ja vaimo ei, vaimo on yrittänyt puhua ja sinä et ole kuunnellut ja nyt ero tulee puskista valtavana "yllärinä". Vaimo on saanut tarpeekseen. Lähtee.
Vaimo on narsisti tms. päästään vialla ja sinä olet kynnysmatto ja mietit, miten tällä erää taipua solmulle, jottei sinua hylättäisi ja turvan tuova perusperherakenne ei romuttuisi.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos M50 tarinasi jakamisesta. Ilman lapsia tilanne olisi huomattavasti helpompi, kun voisi aloittaa ns puhtaalta pöydältä. Nyt sitä mahdollisuutta ei enää ole, vaan tarjolla on pelkkiä uusperhekiemuroita ja erossa oloa omista lapsista. Tämä ja kaikki haaveet ja unelmat joita olin perhe-elämälle asettanut, on nyt lipumassa sormieni välistä. Tätä on vaikea rationalisoida ja löytää lähitulevaisuudesta valonpilkahduksia.
Myös ajatus, että joku toinen mies kasvattaisi lapsiani on jotain mitä en pysty hyväksymään. Asia erikseen kunhan vähän kasvavat ja pystyvät toimimaan omillaan. Ja samoin koen, että en halua yhdenkään naisen kasvattavan lapsiani, paitsi puolisoni.
ap