Olen 28-vuotias mies, joka on täysin epäonnistunut elämässä, enkä tiedä mitä minun pitäisi tehdä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, älä oikeasti lähde aloittamaan mistään tindereistä tai nettideiteistä, ennen kuin olet vähän päässyt yli tuosta itseluottamuksen puutteestasi. Jos ei heti tule treffejä, luultavasti lannistut entisestään ja ajattelet, ettei sinusta ole mihinkään, eikä se ole totta. Tinder on ennen kaikkea koukuttamaan tarkoitettu peli. Ei sitä ole tehty siksi, että jokainen löytäisi parin, vaan että sen tekijät saisivat mahdollisimman paljon rahaa.



Täällä on moni nainen antanut sinulle hyviä neuvoja. Kuuntele niitä, niin oikeasti onnistut.

Olen joskus käynyt katsomassa ns. sivust mitä nuo tinder profiilit sisältää niin alkaa heti masentamaan kun näkee, että 22-vuotiailla on jo koulut käyty, vaiktuisessa töissä ja harrastuksia vaikka kuinka paljon..

ap

 

Kunpa voisitkin vaan unohtaa mitä muut on. Täällä on monenlaista elämää. Sinä oot tärkeä ihan sinänä, ilman mitään meriittejä ja tittelejä.

Muistan kerran töissä vammaisten hoitajana kun katsoin silmiin ihmistä joka ei pystynyt millään muulla tavalla kommunikoimaan kuin katseella, ei edes silmien räpäytyksillä, eikä hallitsemaan mitään raajojen liikkeitä, ei mitään. Ja minulle tuli ihan varma kristallin kirkas ajatus, sttä sinunkin elämällä on merkitys ja tarkoitus.

Mutta olen silti paininut ihan samojen riittämättömyyden tunteiden ja kelpaamattomuuden tunteiden kanssa kuin sinä. Ei se ole niin yksinkertaista että sanottu ja tehty. Toivotan sulle kuitenkin tsemppiä. Rakasta lähimmäistä.

Tämä kuulostaa ihan äärimäisen tylyltä, mutta saat itsevarmuutta siitä tiedosta, että kukaan ei ole sinusta kiinnostunut.

Meistä jokainen, sinäkin, mietit ensisijaisesti omia asioita. Sinun omat asiasi ja ehkä sen lisäksi muutaman läeisen asiat ovat ne, jotka täyttävät sinun ajatuksesi. Jos joku ventovieras mokaa itsensä sinun edessäsi, saatat muistaa hänet vielä seuraavalla viikolla, mutta sitten hän alkaa unohtumaan koska hän ei ole ehtinyt näyttelemään lainkaan merkittävää roolia elämässäsi.

Itse sain roimasti itsevarmuutta tuosta faktasta, että vain minä itse kuvittelen ventovieraiden tai puolituttujen uhraavan minua kohtaan ajatuksia. Ihmisiä on turha jännittää. Jos sinä jätät toiseen ihmiseen muistijäljen, olet silloin huomattavasti pidemmällä kuin aloitteessa.

Hyppää vaikka kaivoon.

Osta maksullinen nainen niin saat iloa elämään. Niin minä olen tehnyt 

T: Kiltti ja kunnollinen mies

Vierailija kirjoitti:

Osta maksullinen nainen niin saat iloa elämään. Niin minä olen tehnyt 

T: Kiltti ja kunnollinen mies

En missään nimessä. Haluan tuntea itseäni halutuksi, sitä paitsi en edes uskaltaisi mennä maksullisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osta maksullinen nainen niin saat iloa elämään. Niin minä olen tehnyt 

T: Kiltti ja kunnollinen mies

 

En missään nimessä. Haluan tuntea itseäni halutuksi, sitä paitsi en edes uskaltaisi mennä maksullisille.

Ei se ole sen kummempaa kuin parturissa käynti. Monesti ovat vieläpä samoja henkilöitä.

Mielestäni olet kerännyt elämänkokemusta, ja etsinyt omaa paikkaasi.

Iso osa listasi asioista koski myös minua kolmekymppisenä (paitsi että menin vasta kolmekymppisenä yliopistoon), ja osa listasi asioista koskee minua vielä nytkin.

Erona on että nyt viisikymppisenä tiedän että tärkeintä on elää oman näköistä elämää ja arvottaa se omista ajatuksista käsin. Kaikki ei voi olla kaikkea, eikä kaikki edes halua olla kaikkea. Osa listan asioista on sellaisia, että enää ei edes kiinnosta pätkääkään. Ja kaikkein vähiten kiinnostaa se mitä muut minusta ajattelevat.

Mieti mitä oikeasti haluat elämältä ja etsi oma tiesi ja tapasi elää. Älä anna muiden sanella miten sinun pitäisi elää ja mitä pitää elämässä menestymisenä.

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää lakata vertaamasta itseäsi muihin. Jollain voi olla hyvä työpaikka ja tyttöystävä ja harrastuksia, mutta elämä voi silti olla ihan paskaa.

Et voi tietää muiden elämästä, joten älä oleta pelkkien ulkoisten asioiden perusteella, että elämä on hienoa ja helppoa jos on ns. normit kunnossa. Monilla on traumoja, sairauksia tms. jotka ei ulospäin näy.

Surkuttelemalla et pääse minnekkään. Itsesäälissä voi rypeä vaikka koko elämänsä, jos sille tielle lähtee.

Itseään voi kehittää ja sinuna lähtisin nyt kehittämään ensisijaisesti itseluottamusta. Jos et itse pidä itsestäsi niin vaikea on saada muitakaan pitämään. Hanki apua tuohon. 

Joo, mutta monesti ajattelee, että näillä on kuitenkin laaja kaveripiiri ja pääsivät nuorena kokemaan rakkautta.. Minä taas en ole tehnyt aikuisena mitään muuta kun istunut kotona pelkäämässä..

ap

Itsekin olin 28-vuotiaana neitsyt ja olisin varmaan vieläkin nyt 5-kymppisenä jos en olisi siirtynyt maksullisiin. Aloittajan tavoin olen korkeasti koulutettu, valtion virassa. Pariin otteeseen olen tapaillut naista pitempään ja olen ollut kovasti rakastunut, mutten ole lopulta kuitenkaan kelvannut. Olisin varmasti kelvannut jollekin, mutta miksi tyytyä naiseen, johon ei tunne vetoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, kerropa. Kun monet kaltaisesi ujot nuoret miehet sanovat etteivät osaa/uskalla lähestyä naisia. Mikä siinä on, että nimenomaan naisia on vaikea lähestyä, kun naiset kuitenkin on keskimäärin sosiaalisempia kuin miehet, eli naiset voivat helpommin alkaa juttelemaan mistä vaan. Miehet on usein sellaisia että kun kysyy jotain niin vastaavat vain yhdellä sanalla. Naiset on laajemmin kiinnostuneita monista asioista, seuraavat maailmanmenoa jne. Monet miesten harrastuksetkin on sellaisia, että keskittyvät vain ja ainoastaan siihen yhteen asiaan.

Vai jännittääkö naisten kanssa puhuminen sen takia, että mietit koko ajan että sillä on vaatteiden alla erilaiset tissit kun sulla ja jalkovälissä ei roiku samanlaiset vehkeet kun sulla? Muutenhan naiset on ihan tavallisia ihmisiä kuten miehetkin, luonteita on joka lähtöön ja erilaisia mielenkiinnonkohteita.

Media on koko ajan täy

Siis siinä puhutaan silloin seksuaalisessa mielessä lähentelyä. Minä puhun nyt ihan normaalista ihmisten välisestä kanssakäymisestä, normaalista juttelusta, ei mistään et mennääks panee. Parhaat parisuhteet lähtee siitä että tutustutaan ensin, ja siitä tulee sitten ystävyys tai etenee parisuhteeksi ja rakkaudeksi. Jos haluaa vain yhden kerran seksiä, on sitten ihan se ja sama mitä sanoo, miehethän saa sitä myös rahalla ostettua niin ei tarvitse montaa sanaa kakistaa suustaan.

Hae työkkärin rekrykoulutukseen tai johonkin uudelleen koulutukseen mikä kiinnostaa. Tutustut siellä samassa tilanteessa oleviin naisiin ensin ihan kaveripohjalta, alatte käydä yhdessä lounailla. Selvität kiinnostavan naishenkilön parisuhdestatuksen, jos on sinkku niin pyydät kasuaalisti kahville. Siitä se lähtee. Puolen vuoden päästä sinulla on parhaassa tilanteessa sekä hyvä työpaikka, että tyttöystävä.

29-vuotias nainen

- neitsyt

- ei seurustellut/halaillut/pussanut

- yksi kaveri peruskoulusta. En näe häntä usein, koska hänellä lapsiperhe arki.

- miten ja kenen kanssa verkostoituisin?

- työtön, paljon erilaisia työkokeiluita. En työllistynyt ekalla amistutkinnolla.

- pessimisti ja itsekriittinen 



- taideharrastuksia 

- lapset/nuoriso pitää mua ikäloppuna

Vierailija kirjoitti:

Hae työkkärin rekrykoulutukseen tai johonkin uudelleen koulutukseen mikä kiinnostaa. Tutustut siellä samassa tilanteessa oleviin naisiin ensin ihan kaveripohjalta, alatte käydä yhdessä lounailla. Selvität kiinnostavan naishenkilön parisuhdestatuksen, jos on sinkku niin pyydät kasuaalisti kahville. Siitä se lähtee. Puolen vuoden päästä sinulla on parhaassa tilanteessa sekä hyvä työpaikka, että tyttöystävä.

Tässä on yksi haaste. Milloin kannattaa pyytää esimerkiksi numeroa? Sitten on taas se fiilis, että jos kaikki menee metsään niin häpeän niin paljon..

ap

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olin 28-vuotiaana neitsyt ja olisin varmaan vieläkin nyt 5-kymppisenä jos en olisi siirtynyt maksullisiin. Aloittajan tavoin olen korkeasti koulutettu, valtion virassa. Pariin otteeseen olen tapaillut naista pitempään ja olen ollut kovasti rakastunut, mutten ole lopulta kuitenkaan kelvannut. Olisin varmasti kelvannut jollekin, mutta miksi tyytyä naiseen, johon ei tunne vetoa.

Mistähän ihmeestä voisi johtua että pitemmät suhteet eivät ole onnistuneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää lakata vertaamasta itseäsi muihin. Jollain voi olla hyvä työpaikka ja tyttöystävä ja harrastuksia, mutta elämä voi silti olla ihan paskaa.

Et voi tietää muiden elämästä, joten älä oleta pelkkien ulkoisten asioiden perusteella, että elämä on hienoa ja helppoa jos on ns. normit kunnossa. Monilla on traumoja, sairauksia tms. jotka ei ulospäin näy.

Surkuttelemalla et pääse minnekkään. Itsesäälissä voi rypeä vaikka koko elämänsä, jos sille tielle lähtee.

Itseään voi kehittää ja sinuna lähtisin nyt kehittämään ensisijaisesti itseluottamusta. Jos et itse pidä itsestäsi niin vaikea on saada muitakaan pitämään. Hanki apua tuohon. 

 

Joo, mutta monesti ajattelee, että näillä on kuitenkin laaja kaveripiiri ja pääsivät nuorena kokemaan rakkautta.. Minä taas en ole tehnyt aikuisena mitään muuta kun istun

Teet vain vahinkoa itsellesi, kun tarkoituksella etsit sinua edellä olevia ihmisiä, vertaat itseäsi heihin ja teet heidän olemassaolostaan syyn jatkaa samoin kuin ennenkin. Siitä kannattaa tietoisesti pyrkiä pois, koska se on vain oman elämäsi sabotointia. -eri 

En sinuna harmittelisi sitä, että olet neitsyt. Missään ei ole sanottu, minkä ikäisenä pitäisi neitsyydestään päästä.

Nykyään toitotetaan liikaa seksiin liittyviä asioita. Sulla ei ole mitään hävettävää, päinvastoin. Siihen asiaan ehtii, kun jonain päivänä oikea kumppani löytyy. Ja usko vaan, vielä se löytyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen mies jolla aika lailla samat ongelmat ja ikääkin jo 35v.

 

Kysymys on juuri tuosta sivistyksestä. En koe tietäväni mistään tarkeeksi. Jos pitäisi esim. keskustella elokuvista niin en minä muista ohjaajien enkä näyttelijöiden nimiä. Ei kiinnosta. Saatan muistaa päivän tai pari, mutta viikon päästä en enää muista..

 

Tämä koskee myös muita aiheita. En muista yksityiskohtia. Se tekee pitkistä keskusteluista mahdotonta..

 

Ja naisille "ei kiinnosta" vastaus on myrkkyä.

 

Joo, sitten on myös se, että ei välttämättä muista edes kertoa hauskoja asioita, mihin sattui törmäämään esim. viime viikolla kun kävi kaupassa. Sitten vasta myöhemmin tajuaa, että ei hitto olisi pitänyt kertoa..

ap

Minäkin olen tuollainen. En vain jotenkin osaa, enkä keksi mitään nokkelaa sanomista ja pää tyhjenee sosiaalisissa tilanteissa. Jotenkin ne tilanteet keskusteluissa ovat niin nopeita, että olen tavallaan kuin pari askelta jäljessä muita ja tosiaan ne sanottavat asiat tulee mieleen vasta myöhemmin.

Mutta pärjään ihmisten kanssa ihan hyvin, kun olen kiinnostunut heidän asioistaan ja esitän kysymyksiä, tyhmiäkin välillä. Kysymyksiä on jotenkin helpompi keksiä kuin muuta puhuttavaa. Ja nainen olen, että kyllä tällainenkin "tyhjäpää" on mahdollista löytää. 😄 Ja ihan fiksu, akateeminen ihminen olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, kerropa. Kun monet kaltaisesi ujot nuoret miehet sanovat etteivät osaa/uskalla lähestyä naisia. Mikä siinä on, että nimenomaan naisia on vaikea lähestyä, kun naiset kuitenkin on keskimäärin sosiaalisempia kuin miehet, eli naiset voivat helpommin alkaa juttelemaan mistä vaan. Miehet on usein sellaisia että kun kysyy jotain niin vastaavat vain yhdellä sanalla. Naiset on laajemmin kiinnostuneita monista asioista, seuraavat maailmanmenoa jne. Monet miesten harrastuksetkin on sellaisia, että keskittyvät vain ja ainoastaan siihen yhteen asiaan.

Vai jännittääkö naisten kanssa puhuminen sen takia, että mietit koko ajan että sillä on vaatteiden alla erilaiset tissit kun sulla ja jalkovälissä ei roiku samanlaiset vehkeet kun sulla? Muutenhan naiset on ihan tavallisia ihmisiä kuten miehetkin, luonteita on joka lähtöön ja erilaisia mielenkiinnonkohteita.

Media on koko ajan täy

Sinunlaisesi miehen lähestymistä ei halutakaan.

Minä luulen, että ainoa oikea ongelmasi on huono itsetunto. Kun sen saa kuntoon tai edes astetta paremmaksi, alkaa kaikki muukin näyttää valoisammalta, Uskallat luottaa tulevaisuuteen ja ennen kaikkea itseesi. Itsetunnon kehittäminen ei ole helppoa, mutta se pitää aloittaa pienin askelin. Puhun omasta kokemuksesta.

Kuulostaa vähän siltä, ettet ehkä ole löytänyt vielä omaa juttuasi. Yritä rohkeasti kokeilla erilaisia asioita, joko sitten kotona tai ihmisten ilmoilla. Jos kuvaat itseäsi sanoin "nettiaddikti pelkuri" niin oletan, että pyörit paljon netissä. Siellä voi ihan hyvin sivistää itseään, lukea uutisia, opiskella kieliä, perehtyä pop-kulttuuriin tai vaikka historiaan. On erilaisia sivustoja, testejä, yhteisöjä, joissa voi tavata ihmisiä...

Tiedän mitä tarkoitat, mutta ei ole reilua sinua itseäsi kohtaan kutsua muita "normaaleiksi" ja sitä kautta itseäsi epänormaaliksi. Ei kukaan täällä ole "normaali", mitä ikinä se tarkoittaakaan. Ole ylpeä siitä, mitä sinä olet. Sinua on vain yksi :)

Toivotan sinulle kaikkea hyvää ja tsemppiä! 

Aloita aerobic. Ota tästä mallia:

This Aerobic Video Wins Everything (480p Extended)

https://youtu.be/TIfAkOBMf5A?si=SS4r8gkhPOyzP5ZO