Olen 28-vuotias mies, joka on täysin epäonnistunut elämässä, enkä tiedä mitä minun pitäisi tehdä..

Tsemppiä sinne. 👍 Koita jaksaa.

T. Toinen nainen

If you feel me. 

Odotin otsikon perusteella hieman toisenlaista listaa. Päihteitä, addiktioita,  jättimäisiä velkoja yms. Kyökkipsykologina sanoisin, että lapsuuden kasvuympäristössäsi on kenties ollut jotain sellaista, joka on saanut sinut kokemaan arvottomuutta ja huonommuutta. Sinusta on kasvanut kriitikko. Tulitko lapsena kohdatuksi, nähdyksi ja kuulluksi? Vai olitko näkymätön? Kuvailemasi asiat eivät mielestäni kerro epäonnistumisesta vaan huonosta itsetunnosta ja puutteellisesta minäkuvasta.

Minustakin sinun ainut "ongelmasi" on huono itsetunto. Sen korjaaminen aikuisiällä ei ole helppoa, mutta mahdollista. Terapia olisi varmaan paras vaihtoehto, mutta kirjastostakin voi päästä alkuun.

Mieheni oli hiukan sinua nuorempi kuin tavattiin. Ujo, kokematon, muutama kaveri, ei erityisiä harrastuksia. Kaverien puute ei olisi ollut minulle ongelma. Sen sijaan hänellä oli intohimoa opintoihinsa (joista minä en ymmärrä mitään) ja hyvä itsetunto. Jos hänellä ei olisi ollut mitään mielenkiintoa mihinkään, se olisi voinut olla ongelma. Ja valitettavasti huono itsetunto olisi varmasti ollut ongelma. Katteetonta itsevarmuutta ja leuhkimista en arvosta eli sellainen riittävä itsensä arvostaminen riittää. Minusta ei olisi kannattelemaan muita kokopäiväisesti, siksi tarvitaan riittävä itsetunto. Nyt ollaan nelikymppisiä, kolme lasta, molemmat kokopäivätöissä. Ujo hän on edelleen, mutta mitäs siitä? Ujous on jossain asioissa hankalaa, mutta myös vahvuus.

En nyt tiedä kaipaatko varsinaisesti neuvoja elämääsi, mutta tässä tulee jotain.

Jos seurustelun puute haittaa, suosittelen aloittamaan jonkin harrastuksen josta pidät ja jossa on mahdollisuus tavata muita ihmisiä. Jos kerran liikuntaa harrastat, niin miten olisi punttisalilla käynti?

Mutta, kun/jos aloitat seurustelun (siis ihan vain keskustelua tarkoitan) niin älä pyri heti etsimään parisuhdetta.

 

Aloita ensisijaisesti tutustumalla ihmiseen. Jutelkaa, ystävystykää, ehkä hän rupeaa kiinnostumaan sinusta tai hänellä on kaveri, josta hän arvelisi sinun tykkäävän.

Ja jos joku pitää omia harrastuksiasi huonoina tai tylsinä, niin onko tämä nyt sellainen henkilö jonka kanssa edes haluaisit vielä parisuhdetta.

Ennen kaikkea älä ole liian ankara itsellesi. Olet nuori ja kouluja käynyt. Olen itse yli kolmekymppinen, oma työhistoriani ei ole kummoinen ja minulla on vaimo ja kaksi lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu siltä, että voisin vaihtaa paikkaa kanssasi ap, jos se olisi mahdollista. Saisit itsellesi harrastuksia, jotain mielenkiintoista sanottavaa ja kaksi toksista parisuhdetta alle plus muutaman yhden illan jutun. Koulutus meillä on varmaan suunnilleen sama ja työhistoriaa minulla voi olla jopa sinua vähemmän. Näkisin, että 28-vuotiaana minulla olisi kuitenkin enemmän mahdollisuuksia avoinna ja vähemmän haaskattua elämää alla kuin tämän ikäisenä. Saisin tuon ikäisenä ainakin jonkun kymmenen vuotta nuoremman naisen, jolle kokemattomuus ei olisi ongelma.

No, tämän vuodatuksen pointtina on varmaan se, että 28-vuotiaana sinulla ei tarvitse olla vielä mitään nykyaikana. Murehdi sitten vasta, kun tulet minun ikääni. 

M35

Ei. Et saisi kymmenen vuotta nuorempaa naista. Tuo on miesten fantasiaa.

Vihoviimeinen virhe mitä kokemattoman miehen kan

Nyt tuli kyllä aika tuhti yleistys. Minä itse asiassa suosittelen kokematonta miestä hakemaan seuraa nuoremmasta naisesta, koska näiden elämäntilanteet ovat todennäköisesti vastaavampia. Kokematon 28 v mies voi toki hakea seuraa omanikäisestä naisesta, mikäs siinä, mutta tuolla naisella on todennäköisesti jo yli 10 v seurustelukokemusta ja saattaa olla vauvakuume jo huipussaan. Tämä luo hankalan tilanteen kokemattomalle miehelle, joka heitetään altavastaajana heti syvään päätyyn. Eli neuvosi on todella huono, ja projisoit kaiketi enemmän omaa sielunelämääsi kuin yrität antaa aidosti hyvää neuvoa.

Ja ajatus siitä, että mies ei voisi muka saada nuorempaa naista on täyttä hölynpölyä. Sen takia hyökkäätkin tuollaista tilannetta vastaan niin kärkkäästi, koska tiedät, että se on tavallista ja koet sen itsellesi uhaksi. Esimerkiksi itse olen mies, jonka edellinen tyttöystävä oli 14 v nuorempi, eikä tämä ollut mikään erikoisuus, vaan ihan tavallinen ikäero, mitä minulla on tapailemiini naisiin. Olenko minäkin sitten fantasiaa, silmänlumetta? 

Mene saksa ja bachata kursseiile.matkusta

Käy Ohjaamossa juttelemassa ongelmistasi. Sieltä saa apua tollasiin yksinäisyys ongelmiinkin. Oot vielä alle 30v niin hyödynnä se. Alle 30 vuotiaille on tarjolla kaikenmaailman tukijuttuja yksinäisyyteen ja muihin syrjäytyneisyys ongelmiin. Hyödynnä tarjolla oleva yhteiskunnan apu vielä kun voit.

Aloittaja on koulutettu ja liikunnallinen. Se on jo enemmän kuin mitä minä olen =D

Huomaatko ap, kuinka kivasti ihmiset vastaavat sulle? Eivät ne lynkanneetkaan sua tai ajattele, että olet kummajainen. Luota siihen, että suurin osa ihmisistä, myös naisista, on fiksuja ja arvostavia kanssaihmisiä kohtaan.

Btw, mitä jos tämän ketjun yksinäiset ja itseensä pettyneet ihmiset treffaisivat joukolla joku kerta? Ilman paineita löytää ystävä/kumppani vaan ihan vain muuten vaan. 

Haluan sanoa sinulle ap, että sinulla on paljon potentiaalia, jota et ehkä itse huomaa tai arvosta. Kuten täällä on sinulle kerrottukin, olet kouluttautunut, vielä nuori ja harrastat liikuntaakin. Oman pään sisällä asioita pyörittelemällä ne vain paisuvat ja suhteellisuudentaju katoaa. Et ole mikään luuseri, mitä ikinä sillä tarkoitetaankin. Lähde ulos asunnostasi, hakeudu ihmisten ilmoille joka päivä. Mene nuorille tarkoitettuun ammattimaiseen ohjaukseen työn ja ammatin löytämiseksi. Esimerkiksi Diakonissalaitoksella on erilaisia projekteja, joissa kartoitetaan nuoren koulutusta, työpaikkoja, työharjoittelumahdollisuuksia jne. Ilmoittaudu esim sellaiseen mukaan. Samalla tapaat ihmisiä ja voit puhua myös muista haasteistasi. Älä pelkää ihmisiä ja elämää, mene rohkeasti mukaan! Huomaathan, että he eivät pure kuten täälläkin ihmiset sinulle sanovat. Tsemppiä ja kaikkea hyvää Sinulle! Olen äitinä ja ammatissani nähnyt paljon nuoria, joilla on haasteita, paljon pahempia kuin sinulla, mutta niistä on selvitty, yhdessä. Älä jää yksin, tee uusia liikkuja joka päivä ja hae apua!

Minä olen 10 vuotta vanhempi, mutta minulla on kuitenkin amk-inssin tutkinto, hyvä virka julkisella sektorilla ja tästä varmaan jäädään eläkkeelle, viraabelina oma firma josta saa 20k-30k euroa lisää fyrkkaa. Vuositulot 70k-90k euroa.

Olen kuitenkin elänyt koko elämäni yksin ja poikuus on tallella. Kun olin teini, niin tytöt halveksuivat. Olin teininä aika lyhyt, ehkä 160 cm jos oikein muistan. Nyttemmin 175 cm. Tämä jätti niin syvät arvet koko elämään, etten ole kyennyt koskaan näkemään vastakkaista sukupuolta tavallisina ihmisinä enkä ole kyennyt ketään lähestymään. Teininä olin se kotioloissa viihtyvä enkä käynyt kylillä, ei siellä perämettissä mitään kyliä olisi ollutkaan.

Muistanette elokuvan pahat pojat? Noh en ollut nuorena samanlainen lihaskimppu, kuin tuossa näytellet nuoret miehet.

Nyttemmin olen kyllä treenannut, mutta harkitsen jo tässä vaiheessa roinaamista, jos saisi vielä enemmän lihasta.

Vaikka naiset kilpaa huutavat, ettei lihaksikas mies kiinnosta, niin katsokaa pahat pojat -leffan kansikuvaa. Aivan varmasti teitä kiinnostaisi tuollaiset lihaksikkaat vartalot, joita siinä on. Ei sellaista naista olekkaan, jota ei kiinnosta.

M38

Miehen pitää bodata itsensä lihaksikkaaksi niin saa ainakin sitten jonkun 40 v kurppa naisen tyttöystäväksi. Lähde siitä liikkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Huomaatko ap, kuinka kivasti ihmiset vastaavat sulle? Eivät ne lynkanneetkaan sua tai ajattele, että olet kummajainen. Luota siihen, että suurin osa ihmisistä, myös naisista, on fiksuja ja arvostavia kanssaihmisiä kohtaan.

 

Tämä tekee mieli nostaa. Eivät kaikki ihmiset ole ikäviä tai muita ylenkatsovia. Nyt vain liikkeelle ja tekemisiin ihmisten kanssa, ap ja kaltaisekseen itsensä tuntevat. Ole itse mukava ja avoin muille, kyllä sieltä vastakaikuakin tulee.



Tuossa edellä murehtivallekin tiedoksi, että et saavuta mitään sillä, että jäät murehtimaan menneitä. Teinit voivat olla ilkeitä. Niin olivat minunkin nuoruudessani. Et ole enää teini, etkä toivottavasti teinejä katselekaan. Aikuiset naiset ovat ihan eri kastia. Tutustu ihmisiin ja jätä masistelu taaksesi vaikka terapian kautta, ellei se muuten onnistu. Muutos lähtee sinusta itsestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poenon katselun olen siis lopettanut, mutta tuo turha palstojen selaileminen on se ongelma. Yksi iso este elämässä on työnhaku kun aina ylianalysoin työpaikkoja ja jätän sitten hakematta ja oletan, että en sovellu työhön.

ap

Suosittelen, että menet joko töihin tai opiskelet uuden ammatin, jotta saat itsellesi muuta ajateltavaa ja sinulle tulee normaali päivärutiini ja säännöllisyys elämään.

Haet vaan työpaikkoja. Älä ylianalysoi. Ekaks laita cv kuntoon, max 1 sivua, ja osaamisen kautta. Sitten teet Linked- profiilin, jos sitä ei jo ole. Ja alat hakemaan työpaikkoja, vaikka pätkä- ja osa- aikaista työtä, tai vaikka hampurilaisravintolan kassaksi- kunhan aloitat jostakin, että pääset työn makuun, ja saat työkokemusta.

Minulla on työkokemusta esim. keräilijä, muuttomies, rakennu

No jos haluat duunarialalle ja jos pärjäsit esim. muuttomiehenä, niin miten olisi kuljetusalan opiskelu? Nykyisinhän niitä töitä ei saa tehdä ilman ammattipätevyyttä, mutta jos sen suorittaa ammattikoulussa niin töitä riittää maailman tappiin. Ei kylläkään hyvällä palkalla ja etenkään järkevillä työajoilla, mutta työttömyyttä ei tarvitse koskaan pelätä. Poikani opiskeli rekkakuskiksi, mutta lopetti työt kuorma-autokuskina, kun ei kerta kaikkiaan jaksanut 15-tuntisia päiviä. Olen itse kyllä ajatellut, että silläkin alalla luulisi olevan mahdollista saada vähän fiksumpia työaikoja, mutta jos sinulla on yleensä "jaksamisongelma" (syystä tai toisesta), niin sitten en suosittele. Mutta jos haluat varman työn, jossa ei tarvitse olla luomassa mitään verkostoja ja lätistä small talkia, niin se on siinä.

Vierailija kirjoitti:

Jos on oikein paha masis, niin eikö kannattaisi hakeutua keskusteluavun piiriin ja mahdollisesti saada jonkinlainen lääkitys ensialkuun, jotta motivoituu tekemään asioita. Itse en ole koskaan joutunut tällaista tekemään, mutta tunnen täältä yliopistosta ihmisiä, joilla on lääkitys. Jos ei lääkitystä, niin luonnossa liikkumisella on tutkitusti masennukseen suotuisia vaikutuksia.

No se lääkitys saattaisi jopa pahentaa tilannetta. Ainakin masennuslääkkeet on ihan sanonko mistä.  Ap:n tulee ymmärtää se, ettei meidän naisten mielestä ne mukavimmat miehet ole niitä jotka pnkee väkisin seuraan ja kuvittelevat itsestään aivan liikoja. Ovat olevinaan niin naistenkaatajaa kun olla ja voi. Oikeasti mukavat miehet ovat juuri niitä vähän ujoja ja naisia hyvin kohtelevia ja arvostavia miehiä kunhan vain itsekin tuon ymmärtäisivät ja alkaisivat arvostaa itseään. Sinustakin tulee vielä se ihana poikaystävä ja myös se ihana aviomies jollekin   varmasti. Älä aliarvioi itseäsi. Jos nämä ujot miehet vain tietäisivät miten paljon löytyy noita  törppöjä ja huonosti naisia kohtelevia miehiä. Tsemppiä jatkoon.

Ap tässä. Kiitos kaikille viesteistä, yritän nyt mennä jotenkin tästä eteenpäin. Välillä tosin tuntuu, että pitäisi olla jonkinlainen avustaja, joka on aina mukana tsemppaamassa..

Ihmettelen tuota että miksi pitäisi olla kokenut ennen ensimmäistä seurustelusuhdetta? Esim.lestadiolaiset tai muutkaan ei harrasta esiaviollisia suhteita. Miksi sitten meidän muiden pitäis? 

Minun silmissäni olet vasta lapsi. Parikymppisenä kuuluukin vähän tuskailla. Nyt sanoisin, että mene aktiivisesti mukaan harrastustoimintaan. Esim. työväenopiston kursseilla on paljon ikäisiäsi naisia miestä katselemassa, mutta siellä ei koskaan ole vapaita nuoria miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 10 vuotta vanhempi, mutta minulla on kuitenkin amk-inssin tutkinto, hyvä virka julkisella sektorilla ja tästä varmaan jäädään eläkkeelle, viraabelina oma firma josta saa 20k-30k euroa lisää fyrkkaa. Vuositulot 70k-90k euroa.

Olen kuitenkin elänyt koko elämäni yksin ja poikuus on tallella. Kun olin teini, niin tytöt halveksuivat. Olin teininä aika lyhyt, ehkä 160 cm jos oikein muistan. Nyttemmin 175 cm. Tämä jätti niin syvät arvet koko elämään, etten ole kyennyt koskaan näkemään vastakkaista sukupuolta tavallisina ihmisinä enkä ole kyennyt ketään lähestymään. Teininä olin se kotioloissa viihtyvä enkä käynyt kylillä, ei siellä perämettissä mitään kyliä olisi ollutkaan.

Muistanette elokuvan pahat pojat? Noh en ollut nuorena samanlainen lihaskimppu, kuin tuossa näytellet nuoret miehet.

Nyttemmin olen kyllä treenannut, mutta harkitsen jo tässä vaiheessa roinaamista, jos saisi vielä enemmän lihasta.

Kaksi vinkkiä: 1 Ei kannata koko elämää rakentaa sen kuvan varaan mikä itsestä on muodostunut yläasteella. Perämetsän pikkukoulun teinien mielipiteillä ei ole yhtään mitään väliä. 2 Kannattaa suunnata oma mielenkiinto ei-pinnallisiin naisiin jotka eivät kuolaa mitään lihaskimppuja. Mä en itse ikinä kiinnostuisi mistään steroidipellestä. Hoikka ja urheilullinen kroppa ei mitään steroideja vaadi. 

Taas on mennyt yksi viikko kun poljen paikallaan.. Huoh..

ap