Olen 28-vuotias mies, joka on täysin epäonnistunut elämässä, enkä tiedä mitä minun pitäisi tehdä..

Yritä olla vähän armeliaampi itsellesi. Elämä on vielä edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Media on koko ajan täynnä juttua siitä, että miten naiset eivät halua, että heitä lähestytään. Suostumus sitä, turvallinen tila tätä, patriarkaatti tuota.

 

Kysymyshän on siitä, MITEN JA MIKSI lähestytään. Pitää olla pikkuisen silmää sille, onko tilanne turvallinen ja onko juuri se kyseinen nainen kiinnostunut juuri silloin keskustelemaan ylipäätään kenenkään kanssa. Harjoitelkaa sitä keskustelemista vaikka jonkun tutun naisen kanssa.



Minä juttelen oikein mielelläni melkeinpä kenen tahansa kanssa, jos jutellaan ystävällisesti ja asiallisesti, selvin päin ja ilman päällekäyviä aikeita. Saa tulla juttelemaan vaikka kirjastossa, mitä pidin jostakin kirjasta, tai bussipysäkillä keskustella kaupungin parhaasta kahvilasta.



Se ei ole mitään keskustelua, jos lähestytään ventovierasta asenteella "meille vai teille" ja pahastutaan, ellei tule vastakaikua. Valtaosa naisista tahtoo tutustua ja ystävystyä edes jotenkin, ennen kuin ajatteleekaan syvempää suhdetta. Lähesty naista ystävänä ja vasta, jos sieltä tulee vastakaikua, etene muuhun.

Itse löysin aikanaan tosi hyviä vinkkejä naisten saantiin Redditissä olevalta r/theredpill-keskustelualueelta. Se aukaisi hyvin naisten ajatusmaailmaa ja malleja sekä kertoi rehellisesti mitä naiset miehiltä nykyään vaativat.

Vierailija kirjoitti:

Ujoudesta pääsee eroon vain altistamalla itseään itselleen epämukaville tilanteille. Hyvää tekisi vaikka työpaikka, jossa on ns. pakko olla ihmisten kanssa tekemisissä. Joku asiakaspalvelutyö esim.

Netistäkin voi löytää seuraa ja kavereita. Varmaan nykyisin juurikin enemmän kuin muualta. Fb:ssä on erilaisia ryhmiä eri kiinnostuksen kohteille. Kannattaa vaikka liittyä johonkin miestenhuoneelle niin on vähän kärryillä mitä miehet puhuu. Jos ei omia kavereita ole. On myös paljon sinkkuryhmiä. Päivittäin vilkaiset iltapäivälehtien otsikot netistä ja esim. Ylen tai mtv:n uutiset niin olet jo hyvin kärryillä maailman menosta.

Lataa Tinder tms. niin pääset ehkä ainankin viestittelemään naisten kanssa. Ehkä jopa treffeille. Ole rehellinen ja avoin, mutta ei liikaa heti. Kerro, että olet ujo jolloin tuleva treffikumppani voi varautua siihen ja antaa mahdollisuuden vaikka ihan heti ei juttu luistaisi. Itselleni ei ainankaan kokemattom

Tinderiä tai nettideittailua en ole koskaan uskaltanut kokeilla. Siinä tulee samat ajatukset heti päähän ja jarrut lyö pohjaan..

ap

Tunnetko jo itsesi muuten hyvin, että mitkä sun elämän arvot on ja maailmankuva? Keskity ensin muihin asioihin, kiinnostu elämästä, historiasta. Etsi joku muu harrastus kun nettipelit, joku elävästä elämästä, ei virtuaalisesta.

Lopulta nuo muut alkaa siinä sivussa hoitua.

Tinderiin ja nettideittailuun kannattaa mennä kokeilemaan sitä altistumista. Olet vielä normaalipainoinen niin sinulla on miehenä mahdollisuus menestyä (myös netin ulkopuolella, naiset ovat äärimmäisen vihamielisiä ylipainoisille miehille).

Luulen, että teet liian suuren asian ystävyydestä. Tai sen puutteesta. Normaalistihan ollaan ystäviä hetken, kunnes jompikumpi jatkaa eteenpäin tahollaan. Ja samanaikaisesti tavallisella ihmisella saattaa olla aika pintapuolisia ystäviä useita kymmeniä. Se on sellaista verkostoitumista. Kommunikointi on avain ystävyyden syntymiseen. Jos ystävyys etenee avioliittoon, niin sekin voi katketa johonkin aika mitättömään asiaan. Jos hyvin sattuu, saatat löytää sielunkumppanin usean vuoden jälkeen. 28 vuotta ei ole vielä paha. Nyt vain 'sarvista' kiinni ja tervehtimään ihmisiä. Muista ystävällisyys.

Ap, älä oikeasti lähde aloittamaan mistään tindereistä tai nettideiteistä, ennen kuin olet vähän päässyt yli tuosta itseluottamuksen puutteestasi. Jos ei heti tule treffejä, luultavasti lannistut entisestään ja ajattelet, ettei sinusta ole mihinkään, eikä se ole totta. Tinder on ennen kaikkea koukuttamaan tarkoitettu peli. Ei sitä ole tehty siksi, että jokainen löytäisi parin, vaan että sen tekijät saisivat mahdollisimman paljon rahaa.



Täällä on moni nainen antanut sinulle hyviä neuvoja. Kuuntele niitä, niin oikeasti onnistut.

Vierailija kirjoitti:

Ap, älä oikeasti lähde aloittamaan mistään tindereistä tai nettideiteistä, ennen kuin olet vähän päässyt yli tuosta itseluottamuksen puutteestasi. Jos ei heti tule treffejä, luultavasti lannistut entisestään ja ajattelet, ettei sinusta ole mihinkään, eikä se ole totta. Tinder on ennen kaikkea koukuttamaan tarkoitettu peli. Ei sitä ole tehty siksi, että jokainen löytäisi parin, vaan että sen tekijät saisivat mahdollisimman paljon rahaa.



Täällä on moni nainen antanut sinulle hyviä neuvoja. Kuuntele niitä, niin oikeasti onnistut.

Olen joskus käynyt katsomassa ns. sivust mitä nuo tinder profiilit sisältää niin alkaa heti masentamaan kun näkee, että 22-vuotiailla on jo koulut käyty, vaiktuisessa töissä ja harrastuksia vaikka kuinka paljon..

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, kerropa. Kun monet kaltaisesi ujot nuoret miehet sanovat etteivät osaa/uskalla lähestyä naisia. Mikä siinä on, että nimenomaan naisia on vaikea lähestyä, kun naiset kuitenkin on keskimäärin sosiaalisempia kuin miehet, eli naiset voivat helpommin alkaa juttelemaan mistä vaan. Miehet on usein sellaisia että kun kysyy jotain niin vastaavat vain yhdellä sanalla. Naiset on laajemmin kiinnostuneita monista asioista, seuraavat maailmanmenoa jne. Monet miesten harrastuksetkin on sellaisia, että keskittyvät vain ja ainoastaan siihen yhteen asiaan.

Vai jännittääkö naisten kanssa puhuminen sen takia, että mietit koko ajan että sillä on vaatteiden alla erilaiset tissit kun sulla ja jalkovälissä ei roiku samanlaiset vehkeet kun sulla? Muutenhan naiset on ihan tavallisia ihmisiä kuten miehetkin, luonteita on joka lähtöön ja erilaisia mielenkiinnonkohteita.

Media on koko ajan täy

Lisäksi kouluaikojen kokemukset kun tytöt yökkäili sille ujolle ja pulskalle pojalle. Tuskinpa asenteen aikuisena muuttuu.

Tuo kokemus, että "ei tiedä mistään mitään", ei välttämättä ole todellinen vaan voi johtua huonosta itsetunnosta!

Oikeastaan tuntuu jopa todennäköiseltä, että ap:n ja toisen, elokuvat maininneen kommentoijan kohdalla kyse on enemmän huonosta itsetunnosta. Kyse on sentapaisista asioista kuin pop-kulttuuri ja elokuvien näyttelijöiden nimet. Hyvin suuri osa ihmisistä tietää noista vain vähän.

Itsellä on ollut samaa kokemusta, etten tiedä mistään mitään eikä minulla ole mitään sanottavaa. Esimerkkinä liikuntaharrastukset, en vaikka tiedä millainen laji on padel enkä muutenkaan ole kokeillut kovin monia urheilulajeja. Mutta tähän liittyy sellainen ristiriita, että tunnen itseni tyhmäksi silloinkin, kun tiedän jostain aiheesta jotain, mitä muut eivät välttämättä tiedä, esim. kirjallisuudesta, maailmanpolitiikasta, historiasta tai mistä tahansa ja pelkään kuulostavani rasittavalta pätijältä, jos kerron muille näistä asioista, joten olen sitten hiljaa silloinkin kun olisi sanottavaa.

Taustalla varmaan uskomus, että omat kiinnostuksen kohteet ja tiedot olisivat jotenkin epäkiinnostavampia kuin muiden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, kerropa. Kun monet kaltaisesi ujot nuoret miehet sanovat etteivät osaa/uskalla lähestyä naisia. Mikä siinä on, että nimenomaan naisia on vaikea lähestyä, kun naiset kuitenkin on keskimäärin sosiaalisempia kuin miehet, eli naiset voivat helpommin alkaa juttelemaan mistä vaan. Miehet on usein sellaisia että kun kysyy jotain niin vastaavat vain yhdellä sanalla. Naiset on laajemmin kiinnostuneita monista asioista, seuraavat maailmanmenoa jne. Monet miesten harrastuksetkin on sellaisia, että keskittyvät vain ja ainoastaan siihen yhteen asiaan.

Vai jännittääkö naisten kanssa puhuminen sen takia, että mietit koko ajan että sillä on vaatteiden alla erilaiset tissit kun sulla ja jalkovälissä ei roiku samanlaiset vehkeet kun sulla? Muutenhan naiset on ihan tavallisia ihmisiä kuten miehetkin, luonteita on joka lähtöön ja erilaisia mielenkiinnonkohteita.

Media on koko ajan täynnä juttua siitä, että miten naiset eivät halua, että heitä lähestytään. Suostumus sitä, turvallinen tila tätä, patriarkaatti tuota.

Poikaystävät olivat boomerien juttu. Tämän päivän naisia ajatus poikaystävästä lähinnä oksetuttaa. https://www.vauva.fi/keskustelu/5452971/vihasin-nuorena-sita-kun-kyselt…

Aloita tuosta nettiaddiktiostasi. Kun saat sen hallintaan niin elämään tulee tilaa muullekin.

Lähestyttävän teet itsestäsi ystävällisyydellä, avaa ovia, tervehdi, aloita jutustelu (jos ei etene, älä välitä, monet pelkäävät ihmisiä varsinkin miehiä julkisella paikalla - se siitä, älä lannistu), tarjoa apua, jne.. Muista myös siisti imago (puhtaus, siistit vaatteet ja hiukset).

Tuskin ketään haittaa, että olet neitsyt, mutta se on hyvä sanoa silloin kun asiat ovat kehittyneet siihen pisteeseen. Sinullahan on aika kulunut opiskeluun. Nyt on maailmanvallotuksen aika. Valitse tarkoin uudet ystäväsi! Joku voi jo seurata sinua.

Sinun pitää lakata vertaamasta itseäsi muihin. Jollain voi olla hyvä työpaikka ja tyttöystävä ja harrastuksia, mutta elämä voi silti olla ihan paskaa.

Et voi tietää muiden elämästä, joten älä oleta pelkkien ulkoisten asioiden perusteella, että elämä on hienoa ja helppoa jos on ns. normit kunnossa. Monilla on traumoja, sairauksia tms. jotka ei ulospäin näy.

Surkuttelemalla et pääse minnekkään. Itsesäälissä voi rypeä vaikka koko elämänsä, jos sille tielle lähtee.

Itseään voi kehittää ja sinuna lähtisin nyt kehittämään ensisijaisesti itseluottamusta. Jos et itse pidä itsestäsi niin vaikea on saada muitakaan pitämään. Hanki apua tuohon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, älä oikeasti lähde aloittamaan mistään tindereistä tai nettideiteistä, ennen kuin olet vähän päässyt yli tuosta itseluottamuksen puutteestasi. Jos ei heti tule treffejä, luultavasti lannistut entisestään ja ajattelet, ettei sinusta ole mihinkään, eikä se ole totta. Tinder on ennen kaikkea koukuttamaan tarkoitettu peli. Ei sitä ole tehty siksi, että jokainen löytäisi parin, vaan että sen tekijät saisivat mahdollisimman paljon rahaa.



Täällä on moni nainen antanut sinulle hyviä neuvoja. Kuuntele niitä, niin oikeasti onnistut.

Olen joskus käynyt katsomassa ns. sivust mitä nuo tinder profiilit sisältää niin alkaa heti masentamaan kun näkee, että 22-vuotiailla on jo koulut käyty, vaiktuisessa töissä ja harrastuksia vaikka kuinka paljon..

ap

 

No eipä mahda olla jokaisella. Siellä kun ovat myös nekin kaikki, jotka katsoisivat sinun kokemuslistaasi ja murehtisivat, että voi kun tuli mentyä sinne lyhimmälle amislinjalle, ja tämäkin mies on oikein yliopiston käynyt.



Jos lähtee vertailemaan, niin ei voi kuin hävitä. Aina löytyy joku, jolla on asiat paremmin, mutta löytyy myös niitä, joille elämä on jakanut paljon huonommatkin kortit.



Sinä pystyt nyt vielä vaikuttamaan siihen, mitä sinun elämässäsi tapahtuu. Olet edelleen nuori ja terve, sinulla on kaikki mahdollisuudet edessäsi. Jos valitset sen, että jäät vain surkuttelemaan itseäsi ja masistelemaan, olet samassa tilanteessa vielä vuoden ja kymmenenkin vuoden jälkeen. Tuntuuko se oikeasti kivalta, tuskin? Kun nyt tsemppaat ja alat tekemään elämääsi muutoksia, niin kaikki ovet ovat sinulle avoinna. Ota vastuu omasta onnestasi.



Jos olet masentunut, niin muista, että sekin on sairaus, josta paranee. Mene lääkäriin tai terapiaan ja hoida asia kuntoon. Silloinkin olet paremmassa tilanteessa, kun katsot elämääsi vähän pidemmällä jänteellä.

Vierailija kirjoitti:

Aloita tuosta nettiaddiktiostasi. Kun saat sen hallintaan niin elämään tulee tilaa muullekin.

Tätä yritän kovasti tällä hetkellä, olen jo lopettanut joidenkin palstojemn lukemisen, mutta ihan en ole onnistunut kokonaan ja pahimmillaan voin olla 14 tuntia netissä.. Yritän huomenna lukea kirjoja vähän eteenpäin.. 

ap

Hyvä, että olet pääkaupunkiseudulla. Hyvä, että tiedostat ongelmasi, eivät ne oikeasti ole niin suuria, kun tuntuu.

Ensin olisi hyvä, jos pääsisit työn alkuun. Siitä saisit itseluottamusta. Jos olisin sinä, hakeutuisin sinne työkkärin ammatinvalinnan ohjaajalle, tms. Saattaa olla, että hakemuksesi eivät ole tarpeeksi 'ponnekkaita' tai sinulta puuttuu vielä se ensimmäinen työkokemus (josta arvio).

Häntä ylös ja liikkeelle! Joutessasi voit vaikka siivota tulevaisuutta varten ja stailata itsesi siistiksi.

Lähdin nuorena working-holiday viisumilla Australiaan. Erilaisessa kulttuurissa toimiminen voi olla, yllättävää kyllä, helpompaa kuin omassa. Ja jos ulkomaillakin jännittää, niin voi mennä vähän sellaisella me suomalaiset ollaan tällaisia heh heh -mentaliteetilla. Tulisi tällaisesta reissusta myös niitä kertomuksia, mitä voisi myöhemmin kerroilla naisille tai kelle vaan. Tsemppiä! 

 

Lähde vaikka Shaolin-munkiksi. Kun sitten joskus palaat takaisin, mikäli enää kiinnostaa palata, olet takuuvarmasti muuttunut mies.