Olen 28-vuotias mies, joka on täysin epäonnistunut elämässä, enkä tiedä mitä minun pitäisi tehdä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae työkkärin rekrykoulutukseen tai johonkin uudelleen koulutukseen mikä kiinnostaa. Tutustut siellä samassa tilanteessa oleviin naisiin ensin ihan kaveripohjalta, alatte käydä yhdessä lounailla. Selvität kiinnostavan naishenkilön parisuhdestatuksen, jos on sinkku niin pyydät kasuaalisti kahville. Siitä se lähtee. Puolen vuoden päästä sinulla on parhaassa tilanteessa sekä hyvä työpaikka, että tyttöystävä.

 

Tässä on yksi haaste. Milloin kannattaa pyytää esimerkiksi numeroa? Sitten on taas se fiilis, että jos kaikki menee metsään niin häpeän niin paljon..

ap

Tuota häpeän tunnetta kannattaa alkaa työstämään ensimmäisenä. Hae vaikka kirjastosta joku aihetta koskeva kirja tai lue netistä aluksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae työkkärin rekrykoulutukseen tai johonkin uudelleen koulutukseen mikä kiinnostaa. Tutustut siellä samassa tilanteessa oleviin naisiin ensin ihan kaveripohjalta, alatte käydä yhdessä lounailla. Selvität kiinnostavan naishenkilön parisuhdestatuksen, jos on sinkku niin pyydät kasuaalisti kahville. Siitä se lähtee. Puolen vuoden päästä sinulla on parhaassa tilanteessa sekä hyvä työpaikka, että tyttöystävä.

 

Tässä on yksi haaste. Milloin kannattaa pyytää esimerkiksi numeroa? Sitten on taas se fiilis, että jos kaikki menee metsään niin häpeän niin paljon..

ap

No yksi toimiva keino on ollut siinä vaiheessa, kun juttelu tuntuu vaivattomalta ja nainen ottaa selkeästi itsekin sinuun oma-aloitteisesti kontaktia, kyselee jotain ynms. niin kysy olisiko ok vaihtaa numeroita esim. whatsappiin "että jos sattuu olemaan vaikka poissa koulutuksesta tai jotain niin voidaan laittaa viestiä että mitä on tapahtunut". Jos tässä vaiheessa toinen kieltäytyy, niin silloin se on aika selvä merkki siitä, että ei kannata jatkaa yrittämistä. Ja mitä ikinä tapahtuu, niin älä näytä loukkaantumista, yritä jatkaa kaverina ihan normaalisti.

En uskaltaisi tapailla sinua, koska pitäisit minua vielä epäonnistuneempana logiikallasi

-n30, nepsy autisti, add

-lukio suoritettu

-kaksi keskenjäänyttä korkeakoulututkintoa, nyt kuntoutustuella 

-neitsyt

-todella ujo 

Vierailija kirjoitti:

En uskaltaisi tapailla sinua, koska pitäisit minua vielä epäonnistuneempana logiikallasi

-n30, nepsy autisti, add

-lukio suoritettu

-kaksi keskenjäänyttä korkeakoulututkintoa, nyt kuntoutustuella 

-neitsyt

-todella ujo 

En minä uskaltaisi tapailla sinuakaan, koskee siis kaikkia naisia. Sinulla on ymmärrettävä ja pätevä syy. Itse taas olen laiska ja saamaton..

ap

Minusta tuntuu siltä, että voisin vaihtaa paikkaa kanssasi ap, jos se olisi mahdollista. Saisit itsellesi harrastuksia, jotain mielenkiintoista sanottavaa ja kaksi toksista parisuhdetta alle plus muutaman yhden illan jutun. Koulutus meillä on varmaan suunnilleen sama ja työhistoriaa minulla voi olla jopa sinua vähemmän. Näkisin, että 28-vuotiaana minulla olisi kuitenkin enemmän mahdollisuuksia avoinna ja vähemmän haaskattua elämää alla kuin tämän ikäisenä. Saisin tuon ikäisenä ainakin jonkun kymmenen vuotta nuoremman naisen, jolle kokemattomuus ei olisi ongelma.

No, tämän vuodatuksen pointtina on varmaan se, että 28-vuotiaana sinulla ei tarvitse olla vielä mitään nykyaikana. Murehdi sitten vasta, kun tulet minun ikääni. 

M35

Vierailija kirjoitti:

 

Tässä on yksi haaste. Milloin kannattaa pyytää esimerkiksi numeroa? Sitten on taas se fiilis, että jos kaikki menee metsään niin häpeän niin paljon..

ap

Kysy sitä numeroa siinä vaiheessa, kun olet naisen kanssa sen verran tuttavallisissa väleissä, että sen kysyminen on luontevaa. Aika harva on kiinnostunut kenestäkään saman tien. Ja ei siinä mitään häpeämistä ole, vaikka sattuisikin tulemaan pakit. Ei se nainen sitä enää jälkikäteen muistele, jos olet suhtautunut asiaan normaalisti etkä mitenkään häiriköinyt. Sanot vaikka, että eipä se mitään, vaikutit niin kivalta, että kannatti kuitenkin kysyä. Siirryt eteenpäin yhtä kokemusta rikkaampana ja ehkä seuraavalla kerralla onnistaa.



Ensin tutustu ihmisiin ja hanki itseluottamusta vuorovaikutustaitoihin. Sitten se ei niin jännitä eikä hävetäkään enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää lakata vertaamasta itseäsi muihin. Jollain voi olla hyvä työpaikka ja tyttöystävä ja harrastuksia, mutta elämä voi silti olla ihan paskaa.

Et voi tietää muiden elämästä, joten älä oleta pelkkien ulkoisten asioiden perusteella, että elämä on hienoa ja helppoa jos on ns. normit kunnossa. Monilla on traumoja, sairauksia tms. jotka ei ulospäin näy.

Surkuttelemalla et pääse minnekkään. Itsesäälissä voi rypeä vaikka koko elämänsä, jos sille tielle lähtee.

Itseään voi kehittää ja sinuna lähtisin nyt kehittämään ensisijaisesti itseluottamusta. Jos et itse pidä itsestäsi niin vaikea on saada muitakaan pitämään. Hanki apua tuohon. 

 

Joo, mutta monesti ajattelee, että näillä on kuitenkin laaja kaveripiiri ja pääsivät nuorena kokemaan rakkautta.. Minä taas en ole tehnyt aikuisena mitään muuta kun istun

Kuule ap, aika harva pääsee nykyaikana nuorena kokemaan rakkautta. Et todellakaan ole ainoa, ja moni on samassa tilanteessa vielä vuosikymmenien päästä. Sinun ei ole pakko olla, ellet itse valitse niin. Ryhdistäydy, jätä se netti taaksesi ja ala elää elämääsi. Kiität vielä syvästi meitä kannustajia, jos teet niin.

Olisinpa itsekkin 28- vuotta ja maisteri. Minäkin ehdotan että lähdet opiskelemaan. Opiskelet vaikka lääkäriksi. Vaikka joutuisit lukemaan pari vuotta pääsykokeisiin, niin se kannattaa. Sitten ei ole niistä naisistakaan puutetta.

Ole ylpeä suorittamastasi tutkinnosta ja työkokemuksesta, jota olet opiskelujen ohella hankkinut. Parikymppisellä ei tarvitse olla pitkää yhtenevää työhistoriaa, vaan on täysi oikeus kokeilla erilaisia töitä ja tehtäviä, mitä nyt sattuu saamaan. Yritä tuntea ylpeyttä saavutuksistasi. Sinullahan on monenlaista työkokemusta. Seuraava etappisi on on miettiä seuraava porras jota lähdet tavoittelemaan. Ehkä jotakin vaativampaa työtä kun on maisterintutkinto. Haet erilaisiin tehtäviin etkä välitä vaikka et onnistuisi heti. Etsi aasinsiltoja, yhtenevyyksiä hakemasi tehtävän ja kokemuksesi välillä, ei niiden tarvitse mitään maatamullistavia olla. Otat asian projektina. Projekteissa parasta on tekeminen. Tämän olen oppinut kun itse jouduin vahingossa koulutukseen jossa oikeasti tehdään itsenäisesti eikä vain seurata sivusta. Elämänkin voi itsessään ajatella matkana tai projektina, jossa tutkitaan, etsitään ja kasvetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, kerropa. Kun monet kaltaisesi ujot nuoret miehet sanovat etteivät osaa/uskalla lähestyä naisia. Mikä siinä on, että nimenomaan naisia on vaikea lähestyä, kun naiset kuitenkin on keskimäärin sosiaalisempia kuin miehet, eli naiset voivat helpommin alkaa juttelemaan mistä vaan. Miehet on usein sellaisia että kun kysyy jotain niin vastaavat vain yhdellä sanalla. Naiset on laajemmin kiinnostuneita monista asioista, seuraavat maailmanmenoa jne. Monet miesten harrastuksetkin on sellaisia, että keskittyvät vain ja ainoastaan siihen yhteen asiaan.

Vai jännittääkö naisten kanssa puhuminen sen takia, että mietit koko ajan että sillä on vaatteiden alla erilaiset tissit kun sulla ja jalkovälissä ei roiku samanlaiset vehkeet kun sulla? Muutenhan naiset on ihan tavallisia ihmisiä kuten miehetkin, luonteita on joka lähtöön ja erilaisia mielenkiinnonkohtei

Sinunlaisesi miehen lähestymistä ei halutakaan.

Naisena vihaan inkeleitä.

Vierailija kirjoitti:

Ole ylpeä suorittamastasi tutkinnosta ja työkokemuksesta, jota olet opiskelujen ohella hankkinut. Parikymppisellä ei tarvitse olla pitkää yhtenevää työhistoriaa, vaan on täysi oikeus kokeilla erilaisia töitä ja tehtäviä, mitä nyt sattuu saamaan. Yritä tuntea ylpeyttä saavutuksistasi. Sinullahan on monenlaista työkokemusta. Seuraava etappisi on on miettiä seuraava porras jota lähdet tavoittelemaan. Ehkä jotakin vaativampaa työtä kun on maisterintutkinto. Haet erilaisiin tehtäviin etkä välitä vaikka et onnistuisi heti. Etsi aasinsiltoja, yhtenevyyksiä hakemasi tehtävän ja kokemuksesi välillä, ei niiden tarvitse mitään maatamullistavia olla. Otat asian projektina. Projekteissa parasta on tekeminen. Tämän olen oppinut kun itse jouduin vahingossa koulutukseen jossa oikeasti tehdään itsenäisesti eikä vain seurata sivusta. Elämänkin voi itsessään ajatella matkana tai projektina, jossa tutkitaan, etsitään ja kasvetaan.

Varsinainen aikuisuus alkaa vasta 30-vuotiaana. Alle 30-vuotiaana ollaan vielä nuoria ja siinä iässä kuuluukin hakea itseään.

Hyvä Ap,

älä vertaa itseäsi kehenkään toiseen. Ainoa, johon itseään kannattaa verrata, on oma aikaisempi itsensä. Kymmenen vuotta sitten sinulla ei varmaan ollut vielä tutkintoasi? Missä muussa olet kehittynyt hyvään suuntaan kymmenessä vuodessa? Entä epätoivottuun suuntaan? Mieti, että mitkä syyt ovat saaneet sinut epätoivotulle raiteelle. Ajattele omaa ajatteluasi ja sitä mitä voisit siinä muuttaa.

Mitä sellaista voisit tehdä jo huomenna, joka saisi sinut arvostamaan itseäsi pikkurahtusen enemmän? Entä ylihuomenna, ensi viikolla, kuukauden päästä? Jatka jokaisena päivänä. Toistan. Jatka. Jos jää välistä, älä masennu. Jatka uudestaan.

Ihminen viettää koko elämänsä omassa päässään. Panosta siis siihen, että teet siitä parhaan mahdollisen paikan. Kun panostat mielen hyvinvointiin, olet luultavasti myös aiempaa houkuttelevampi kumppani. 

Älä kompastu siihen, että jäisit miettimään, mitä joku sinusta ajattelee, jos teet sitä tai tätä. Olemme täällä hetken verran vain. Universumi on iso, minä on pieni. Ihmiset ovat niin keskittyneitä omaan elämäänsä, että joku kömmähtäväkin lähestymisyritys ei kovin pitkään mieleen jää. Lähestymisessäkään ei auta muu kuin harjoittelu.

Ole ystävällinen itsellesi ja muille. Usko huomiseen. Etsi uusia tapoja, reittejä, ajatuksia. 

Älä pahoinpitele itseäsi enää ajattelemalla itsestäsi epäarvostavasti. Toistamalla noita ajatuksia vain vahvistat niitä. Ala toistaa toisenlaisia. Ihan oikeasti, vaikka nyt ehkä juuri aloit keksiä syitä, miksi et alkaisia ajatella paremmin itsestäsi, unohda ne syyt ja tee kuten kirjoitin.

Kaikkea parasta toivoen nimimerkki: Ennen voin aivan paskasti, nyt voin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu siltä, että voisin vaihtaa paikkaa kanssasi ap, jos se olisi mahdollista. Saisit itsellesi harrastuksia, jotain mielenkiintoista sanottavaa ja kaksi toksista parisuhdetta alle plus muutaman yhden illan jutun. Koulutus meillä on varmaan suunnilleen sama ja työhistoriaa minulla voi olla jopa sinua vähemmän. Näkisin, että 28-vuotiaana minulla olisi kuitenkin enemmän mahdollisuuksia avoinna ja vähemmän haaskattua elämää alla kuin tämän ikäisenä. Saisin tuon ikäisenä ainakin jonkun kymmenen vuotta nuoremman naisen, jolle kokemattomuus ei olisi ongelma.

No, tämän vuodatuksen pointtina on varmaan se, että 28-vuotiaana sinulla ei tarvitse olla vielä mitään nykyaikana. Murehdi sitten vasta, kun tulet minun ikääni. 

M35

Ei. Et saisi kymmenen vuotta nuorempaa naista. Tuo on miesten fantasiaa.

Vihoviimeinen virhe mitä kokemattoman miehen kannattaa tehdä, on alkaa etsiä kymmenen vuotta nuorempaa naista. Ensinnäkin erittäin harvat naiset kiinnostuvat vanhoista miehistä. Ja ne harvat jotka kiinnostuvat, eivät etsi vanhuutta vaan kokemusta.

Kirjoittaako täällä jotkin muutamat "tutut" keskenään? Sitten joku "itsekseen"? Jne, kaikenmoista... 

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittaako täällä jotkin muutamat "tutut" keskenään? Sitten joku "itsekseen"? Jne, kaikenmoista... 

No, todennäköisesti joku palstan skitsofreeneistä tekee aloituksen ja sitten pitää keskustelua yllä keskustelemalla itsekseen. Olet vauvapalstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittaako täällä jotkin muutamat "tutut" keskenään? Sitten joku "itsekseen"? Jne, kaikenmoista... 

No, todennäköisesti joku palstan skitsofreeneistä tekee aloituksen ja sitten pitää keskustelua yllä keskustelemalla itsekseen. Olet vauvapalstalla.

Niin olet sinäkin vauvapalstalla. Kirjoittajia on vauvapalstalla. Mutta onko, vaikka Pertti, nukkumassa?

Mene vuodeksi ulkomaille vaikka au-pairiksi. Muualle tuulettumaan, siellä  sinua arvostetaan. Ei kukaan tule sanomaan että tarjoa seksipalveluja, se on vaan juntit suomalaiset kun näin sanovat. 

Englannissa esim arvostetaan vanhempia au paireja ja sinä vielä nuori, elämä edessä.  .Minuakin eläkeäistä pyydettiin sinne töihin , en ole ottanut päätöstä. 

ei tohon oikeen mitään ratkaisua ole, ehkä alkaa juopoksi wt äijäksi, heille löytyy naisia ja sossukin hyysää kakarat jotka saavat nus situksi

Kuuntele tuo, se on nyt seuraava askeleesi. Tamperelainen lääkäri kertoo omasta elämästään aidosti ja koskettavasti. Mitään ei ole vielä menetetty, häntä pystyyn!

Vierailija kirjoitti:

Mene vuodeksi ulkomaille vaikka au-pairiksi. Muualle tuulettumaan, siellä  sinua arvostetaan. Ei kukaan tule sanomaan että tarjoa seksipalveluja, se on vaan juntit suomalaiset kun näin sanovat. 

Englannissa esim arvostetaan vanhempia au paireja ja sinä vielä nuori, elämä edessä.  .Minuakin eläkeäistä pyydettiin sinne töihin , en ole ottanut päätöstä. 

Au pairina toimiminen vaatii sitä, että pystyy olemaan hyvin pitkälti samalla aaltopituudella kuin se perhe joka on au pairin palkannut. Voi olla hankalaa, jos on erakkoluonne eikä ole kokemusta sosiaalisista tilanteista.