Olen 28-vuotias mies, joka on täysin epäonnistunut elämässä, enkä tiedä mitä minun pitäisi tehdä..

Vierailija kirjoitti:

Poenon katselun olen siis lopettanut, mutta tuo turha palstojen selaileminen on se ongelma. Yksi iso este elämässä on työnhaku kun aina ylianalysoin työpaikkoja ja jätän sitten hakematta ja oletan, että en sovellu työhön.

ap

Mitä jos ajattelisit, että ei soveltuvuutta työhön voi kuitenkaan tietää pelkästään ilmoituksen lukemalla. Tai no, joissain tapauksissa voi tietää jos on heti ilmiselvää että ei sovellu, mutta toisin päin on aika mahdotonta. Reippaasti siis vaan hakemusta sisään, ja haastatteluvaiheessa saa enemmän infoa ja pystyy päättelemään soveltumista paremmin. Sen jälkeenkin on vielä koeaika.

Työllistävämmän alan opiskelu voi auttaa myös, mutta ei välttämättä, jos ongelma on pohjimmiltaan sosiaalisissa suhteissa. Superujon voi olla vaikea saada pysyvää työpaikkaa hyvin työllistävälläkään alalla, samoin kuin suorapuheisen töksäyttelijän (jollainen olen itse, mutta aloin siivoamaan ja johan alkoi vakisopparia irrota). Sosiaalisten tilanteiden pelkoon on muuten aika paljon helpompi löytää apua kuin siihen suorapuheisuuteen, koska ongelma myönnetään olemassa olevaksi ja sille on jopa diagnoosikoodi olemassa. Hakemalla apua tähän voisi luultavasti myös kaverien ja seurustelukumppanin saanti helpottua.

Yksi asia mikä painaa päätä on, miten te normaalit ihmiset suhtaudutte mieheen, jolla ei ole juurikaan oikeita ystäviä tai elämänkokemusta? Miten naiset suhtautuvat kokemattomaan mieheen? Jossain vaiheessa tämä kaikki käy kuitenkin ilmi?

ap

Minulla on kolme tutkintoa. Olen silti epäonnistunut enkä ole saanut töitä viimeisen 8 vuoden aikana. Jos ei saa töitä niin ei saa parisuhdetta. Naiset haluaa miehen vaikka rikollisen jos sillä on töitä. Elämässäni ei ole mitään järkeä ja tunnen olevani täysi luuseri. Kaverini on todella paha juoppo ollut yli 10 vuotta ja silläkin on nainen ja lapsikin vielä. Minä en pääse treffeille kenenkään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia mikä painaa päätä on, miten te normaalit ihmiset suhtaudutte mieheen, jolla ei ole juurikaan oikeita ystäviä tai elämänkokemusta? Miten naiset suhtautuvat kokemattomaan mieheen? Jossain vaiheessa tämä kaikki käy kuitenkin ilmi?

ap

Miksi sinulle ei kelpaa kaltaisesi nainen?

" Epänormaali"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on oikein paha masis, niin eikö kannattaisi hakeutua keskusteluavun piiriin ja mahdollisesti saada jonkinlainen lääkitys ensialkuun, jotta motivoituu tekemään asioita. Itse en ole koskaan joutunut tällaista tekemään, mutta tunnen täältä yliopistosta ihmisiä, joilla on lääkitys. Jos ei lääkitystä, niin luonnossa liikkumisella on tutkitusti masennukseen suotuisia vaikutuksia.

Tämä! Voisit hyvinkin hyötyä keskusteluavusta, mahdollisesti pidemmästäkin psykoterapiasta, kun ongelmasi ovat niin pitkäaikaisia.

Suosittelen, että hakeudut terveyskeskukseen / työterveyteen. Siellä sinut sitten ohjataan tod.näk. lääkärille ja sitten keskustelukäynneille psykiatriselle sairaanhoitajalle / psykologille. Saa ja kannattaa mennä lievemmilläkin oireilla eikä vasta sitten jos työkyky menee kokonaan.

Ja kerron vielä, että minulla on monella tapaa samankaltaisia ongelmia kuin sinullakin, sillä erotuksella, että olen vasta 22 ja vielä yliopistossa, missä kohtaa opetuksissa edes jonkin verran ihmisiä. Kavereita ei ole oikein koskaan ollut eikä esim. ole ketään jolle voisin laittaa viestiä ja pyytää kahville / lenkille / auttamaan muutossa, ja parisuhde on hyvin, hyvin kaukainen ajatus.

Ja minäkin olen ihmetellyt tuota samaa, että miten monet psyykkisesti selvästi "sairaammat" ovat pystyneet muodostamaan niin läheisiä ihmissuhteita, parisuhteita ja kaikkea, kun itseltä semmoinen ei onnistu ollenkaan. Mutta niin ihmiset ovat erilaisia, yhdellä on ongelmia yhdellä elämän osa-alueella ja toisella toisella. Minulla se heikoin lenkki on juuri ihmissuhteet, kun taas vaikka koulu on aina mennyt hyvin.

Minä hakeuduin psykoterapiaan reilu vuosi sitten, vaikka se tuntui vähän huijaukselta, kun ajattelin, etten olisi "tarpeeksi sairas". Ja voihan sitä kritisoidakin, että nykyään psykologisoidaan ja medikalisoidaan kaikki ja niin monet käyvät jossain terapiassa. Mutta kehotan ap:ta tosissaan harkitsemaan asiaa ja ottamaan selvää, mitä psykoterapia on. Olet ilmeisesti kärsinyt samoista ongelmista 10-20v etkä ole löytänyt niihin kovin hyvää ratkaisua itseksesi, joten jos haluat tilanteeseen muutosta ja olet valmis tekemään päänsisäistä työtä sen eteen, voisi olla hyvä idea kokeilla muutosta seuraavaksi toisen ihmisen tuella.

Annan lukuvinkiksi Sanna-Kaisa Hongiston kirjan "Mitä terapiassa tapahtuu?". Kertoi minusta hyvin ja kattavasti aiheesta ja oli hyvin kirjoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia mikä painaa päätä on, miten te normaalit ihmiset suhtaudutte mieheen, jolla ei ole juurikaan oikeita ystäviä tai elämänkokemusta? Miten naiset suhtautuvat kokemattomaan mieheen? Jossain vaiheessa tämä kaikki käy kuitenkin ilmi?

ap

Naiset ei katso hyvällä tuollaisia miestä. Naiset haluaa kokeneen jännämiehen joka on elänyt ja tehnyt kaikkea kuten rikoksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia mikä painaa päätä on, miten te normaalit ihmiset suhtaudutte mieheen, jolla ei ole juurikaan oikeita ystäviä tai elämänkokemusta? Miten naiset suhtautuvat kokemattomaan mieheen? Jossain vaiheessa tämä kaikki käy kuitenkin ilmi?

ap

Miksi sinulle ei kelpaa kaltaisesi nainen?

" Epänormaali"

Samassa tilanteessa oleva nainen ei uskaltaisi lähestyä minua, enkä minä häntä. Ja en ole täysin sosiaalisesti rajoittunut, kyse on syvempien suhteiden luomisesta. Normaalien ihmisten kanssa täytyy tulla toimeen, joten siksi kysyn. 

ap

Ap, kerropa. Kun monet kaltaisesi ujot nuoret miehet sanovat etteivät osaa/uskalla lähestyä naisia. Mikä siinä on, että nimenomaan naisia on vaikea lähestyä, kun naiset kuitenkin on keskimäärin sosiaalisempia kuin miehet, eli naiset voivat helpommin alkaa juttelemaan mistä vaan. Miehet on usein sellaisia että kun kysyy jotain niin vastaavat vain yhdellä sanalla. Naiset on laajemmin kiinnostuneita monista asioista, seuraavat maailmanmenoa jne. Monet miesten harrastuksetkin on sellaisia, että keskittyvät vain ja ainoastaan siihen yhteen asiaan.

Vai jännittääkö naisten kanssa puhuminen sen takia, että mietit koko ajan että sillä on vaatteiden alla erilaiset tissit kun sulla ja jalkovälissä ei roiku samanlaiset vehkeet kun sulla? Muutenhan naiset on ihan tavallisia ihmisiä kuten miehetkin, luonteita on joka lähtöön ja erilaisia mielenkiinnonkohteita.

Vierailija kirjoitti:

Poenon katselun olen siis lopettanut, mutta tuo turha palstojen selaileminen on se ongelma. Yksi iso este elämässä on työnhaku kun aina ylianalysoin työpaikkoja ja jätän sitten hakematta ja oletan, että en sovellu työhön.

ap

Suosittelen, että menet joko töihin tai opiskelet uuden ammatin, jotta saat itsellesi muuta ajateltavaa ja sinulle tulee normaali päivärutiini ja säännöllisyys elämään.

Haet vaan työpaikkoja. Älä ylianalysoi. Ekaks laita cv kuntoon, max 1 sivua, ja osaamisen kautta. Sitten teet Linked- profiilin, jos sitä ei jo ole. Ja alat hakemaan työpaikkoja, vaikka pätkä- ja osa- aikaista työtä, tai vaikka hampurilaisravintolan kassaksi- kunhan aloitat jostakin, että pääset työn makuun, ja saat työkokemusta.

Ap, et ole mitenkään epäonnistunut ja kaiken lisäksi todella moni muu on kanssasi samassa tilanteessa. Jos elämän perusasiat ovat kunnossa, ei mikään ole vielä menetetty, mutta tulee olemaan, jos jäät vain murehtimaan, etkä tee mitään.



Olen nainen ja ottaisin paljon mieluummin kokemattoman miehen kuin sellaisen joka helmoissa pyörineen. Ei se ole useimmille naisille mikään meriitti, pikemminkin herättää vastenmielisyyttä. Mukava mies, joka tahtoo oppia, myös oppii ja siitä voi kehkeytyä paljon parempi rakastaja kuin jostakin itsekeskeisestä m*lkusta. Eli tsemppiä vain!



Ap, isoin ongelmasi on se, ettet elä. Sinun pitää nyt sisäistää se ajatus, että naiset ovat ihmisiä, ihan kuin sinäkin. Ei sukupuoli tee sellaista eroa, ettei voisi normaalisti jutella. Opettele ensin kohtaamaan naiset ihan kaveritasolla, juttele vaikka jollekin tutulle naiselle harjoitukseksi, olipa se oma täti, serkku tai kaverin sisko. Tai vaikka joku ystävällinen mummo kaupungilla tai vaikka tällaisella nettikeskustelupalstalla (joskin näissä on myös ilkeilijöitä ja trolleja, mutta eivät tavalliset ihmiset sellaisia ole). Miten sinä tahtoisit, että joku juttelisi sinulle ihan tavallisesti arjessa, ajattele sitä kautta. Asioista voi keskustella ja viihtyä ilman, että siinä on mitään jännitettävää. Sitten, kun tuntuu normaalilta puhua kenelle tahansa tavalliselle ihmiselle tavalliseen tapaan, voit alkaa ajatella sitä naisten lähestymistä muussa tarkoituksessa. Ja ylipäätään kaverien hankkimista.



Etsi joku mielenkiintoinen harrastus, vaikka kansalaisopiston kurssilta, ja mene sinne, tutustu niihin ihmisiin siinä kurssilla. Et ehkä enää tapaa heitä ikinä uudestaan, mutta saat siellä hyvää kokemusta yhdessä toimimisesta, porukkaan kuulumisesta ja opit jonkun kivan ja hyödyllisen taidon samalla. Parhaassa tapauksessa sieltä voi löytyä ystäviä tai vaikka se nainenkin.



Ala tutkia asioita - jos nyt netissä kumminkin olet, älä notku turhilla sivuilla vaan etsi tietoa. Perehdy siihen pop-kulttuuriin, jos se tuntuu tärkeältä, tai tutustu netin kautta samanhenkisiin ihmisiin. Liity vaikka Facebookin harrastusryhmiin, joissa pääset harjoittelemaan vuorovaikutustaitoja. Kun olet itse aktiivinen ja osallistut, tutustut ihmisiin, luot niitä verkostoja itsellesi, ja kenties sitä kautta löytyy sekin työpaikka tai saat jonkun mielenkiintoisen mahdollisuuden.



Ennen kaikkea siis kyse on siitä, että pääset yli ujoudesta ja huonosta itsetunnosta, kun lähdet harjoittelemaan ja kehittämään vuorovaikutustaitojasi ja olemalla aktiivinen osallistuja.



Jos tämä tuntuu liian mahdottomalta itse, hanki vaikka sitä keskusteluapua tai mene johonkin hypnoositerapiaan. Joka tapauksessa sinulla on kaikki mahdollisuudet omissa käsissäsi, ja vain se oma pelkosi estää sinua. Mitään oikeasti rajoittavaa sinussa ei kertomasi perusteella ole. Tsemppiä ap, pystyt siihen kyllä! Katso vaikka vuoden päästä, miten elämäsi on muuttunut, kun noudatat täältä saamiasi ohjeita ja vinkkejä. Tässä ketjussa on tosi monta, jotka kannustavat sinua ja uskovat mahdollisuuksiisi. (Äläkä piittaa trollien viesteistä.)

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia mikä painaa päätä on, miten te normaalit ihmiset suhtaudutte mieheen, jolla ei ole juurikaan oikeita ystäviä tai elämänkokemusta? Miten naiset suhtautuvat kokemattomaan mieheen? Jossain vaiheessa tämä kaikki käy kuitenkin ilmi?

ap

Ymmärrän. Mutta mikä nyt loppujen lopuksi on normaalia ja mikä epänormaalia. Tiedän kyllä useita miehiä, joilla ei ole paljon kavereita. En heistä ajattele mitään sen kummempaa. Ehkä että he ovat varmaan yksin viihtyvää tyyppiä. Miehen kokemattomuus ei minua haittaisi.

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia mikä painaa päätä on, miten te normaalit ihmiset suhtaudutte mieheen, jolla ei ole juurikaan oikeita ystäviä tai elämänkokemusta? Miten naiset suhtautuvat kokemattomaan mieheen? Jossain vaiheessa tämä kaikki käy kuitenkin ilmi?

ap

Kyllä niitä kokemattomia ja ujoja on naisissakin, ehkä jopa enemmän kuin miehissä, kun naisten pitää varoa kaikkia hulluja jotka voi käydä kimppuun jos ei osaa puolustaa itseään.

Suomessa joka viides ihminen on sellainen jolla ei ole ystäviä, yksinäisyys on todella, todella yleistä, ja siihen ei oikein auta mikään muu, kuin että yksinäiset ystävystyisivät keskenään. 

Miksi naisia häiritsisi muutenkaan miehen kokemattomuus, siis seksuaalisessa mielessä? Luuletko että naiset jotenkin nauttivat ajatuksesta, että mies on pannut monia muitakin? Seksi uuden ihmisen kanssa jota ei vielä tunne kunnolla harvoin on kovin hääviä, se kehittyy siinä kun tutustutaan ja harjoitellaan yhdessä mistä toinen ja itsekin tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme tutkintoa. Olen silti epäonnistunut enkä ole saanut töitä viimeisen 8 vuoden aikana. Jos ei saa töitä niin ei saa parisuhdetta. Naiset haluaa miehen vaikka rikollisen jos sillä on töitä. Elämässäni ei ole mitään järkeä ja tunnen olevani täysi luuseri. Kaverini on todella paha juoppo ollut yli 10 vuotta ja silläkin on nainen ja lapsikin vielä. Minä en pääse treffeille kenenkään kanssa.

Ei ketään häiritse se, että et saa töitä, jos vaan haet niitä töitä. Se toisia, miehiä ja naisia ärsyttää, että jotkut ovat tahallaan menemättä töihin, ja olettaaa että muut elättävät hänet.

Ethän sinä ole vielä epäonnistunut, kun ikää on vasta 28.

80-vuotiaalta ymmärtäisin valituksen, noin nuorelta en.

Ehdit tehdä vielä ihan kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kouluttautua lähihoitajaksi niin työllistyt ja tapaat naisia. Sitä työkkärikin suosittelee, eikä turhaan.

No ne lähihoitaja naiset ovat melkoisia älykääpiöitä suurin osa, että 

älä nyt tuollaista ehdottele maisterismiehelle.

Vierailija kirjoitti:

 

Samassa tilanteessa oleva nainen ei uskaltaisi lähestyä minua, enkä minä häntä. Ja en ole täysin sosiaalisesti rajoittunut, kyse on syvempien suhteiden luomisesta. Normaalien ihmisten kanssa täytyy tulla toimeen, joten siksi kysyn. 

ap

Syvemmät suhteet kehittyvät ajan myötä. Se tarkoittaa, että sinun täytyy vain sinnikkäästi jatkaa ja sietää pienellä epämukavuusalueella olemista, kunnes se ei enää tunnu epämukavalta. Ujoudesta ja jännityksestä pääsee yli. Kuten joku edellä sanoikin, naisten kanssa on keskimäärin helpompi keskustella, koska monet naiset keskustelevat mielellään ja ovat monia miehiä puheliaampia. Älä takerru liikaa siihen ajatukseen "iik, se on nainen", vaan kohtele kuin ihmistä.

 

Vierailija kirjoitti:

Ap, kerropa. Kun monet kaltaisesi ujot nuoret miehet sanovat etteivät osaa/uskalla lähestyä naisia. Mikä siinä on, että nimenomaan naisia on vaikea lähestyä, kun naiset kuitenkin on keskimäärin sosiaalisempia kuin miehet, eli naiset voivat helpommin alkaa juttelemaan mistä vaan. Miehet on usein sellaisia että kun kysyy jotain niin vastaavat vain yhdellä sanalla. Naiset on laajemmin kiinnostuneita monista asioista, seuraavat maailmanmenoa jne. Monet miesten harrastuksetkin on sellaisia, että keskittyvät vain ja ainoastaan siihen yhteen asiaan.

Vai jännittääkö naisten kanssa puhuminen sen takia, että mietit koko ajan että sillä on vaatteiden alla erilaiset tissit kun sulla ja jalkovälissä ei roiku samanlaiset vehkeet kun sulla? Muutenhan naiset on ihan tavallisia ihmisiä kuten miehetkin, luonteita on joka lähtöön ja erilaisia mielenkiinnonkohteita.

-Pelko siitä, että hän pitää minua outona

-Pelko siitä, että teen jonkun virheen

-Pelko siitä, että en huomio tarpeeksi

-Pelko siitä, että hän pitää minua tylsänä

-Pelko siitä, että hän ei halua, että häntä lähestyttäisiin

-En tiedä miten hän reagoisi kokemattomuuteen

-

jne.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poenon katselun olen siis lopettanut, mutta tuo turha palstojen selaileminen on se ongelma. Yksi iso este elämässä on työnhaku kun aina ylianalysoin työpaikkoja ja jätän sitten hakematta ja oletan, että en sovellu työhön.

ap

Suosittelen, että menet joko töihin tai opiskelet uuden ammatin, jotta saat itsellesi muuta ajateltavaa ja sinulle tulee normaali päivärutiini ja säännöllisyys elämään.

Haet vaan työpaikkoja. Älä ylianalysoi. Ekaks laita cv kuntoon, max 1 sivua, ja osaamisen kautta. Sitten teet Linked- profiilin, jos sitä ei jo ole. Ja alat hakemaan työpaikkoja, vaikka pätkä- ja osa- aikaista työtä, tai vaikka hampurilaisravintolan kassaksi- kunhan aloitat jostakin, että pääset työn makuun, ja saat työkokemusta.

Minulla on työkokemusta esim. keräilijä, muuttomies, rakennusapumies, assistentti, toimistotyö etc. mutta nämä ovat olleet lyhyitä pestejä ja nyt on erityisen vaikeaa hakea kun pitäisi oikeasti ottaa vastuuta ja saada pidempiaikaisia/vakituisia töitä..

ap

Tllanne ei ole niin paha mitä luulet, ei ollenkaan. Vasta neljänkympin jälkeen elämä alkaa olla ohi jos pakka ei ole kasassa. Lisää kuntoilua ja hällä väliä asennetta.. mitä sulla on oikeastaan enää menettettävää? Koska sinulla ei ole kavereita, kukaan ei osoittele sormella, vittuile tai pilkkaa jos mokaat. Tämä on tottapuhuen aikamoinen etu!

Ammattikouluun voi mennä aikuisopiskelijana. Itse tein niin. Oli muitakin yli 40v. Suosittelen.