Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko koira lapsen korvike?
vai miksi syntyvyyv laskee ja koirien määrä lisääntyy Suomessa?
Kommentit (323)
Koira ei opi ikinä käymään itse jääkaapilla. Siis lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että kaikki eivät lapsia halua ja koira voi olla perheenjäsen. Samanlaista ihmissuhdetta haasteineen ja iloineen se ei kuitenkaan tuo tullessaan kuin vanhemmuus, joten koko kysymys on vähän hölmö. En myöskään jaksa näitä "koiran äiti ja meidän karvavauva"-tyyppisiä lapsettomia naisia, jotka larppaavat vanhemmuutta koiran kautta. Vanhemmuus on prosessina paljon mullistavampi sekä biologisesti että henkisesti kuin mikään pörröisen eläimen paijailu ja namuilla koulutus ikinä voi olla. Kiintymys lemmikkiin on tietysti suurta, mutta oma lapsi on paljon muutakin kuin hellyyden kohde. Se on ennenkaikkea vastavuoroinen ihmissuhde, joka kestää läpi elämän. Ei mikään lemmikkieläin voi parhaimmillaankaan tarjota vastaavaa. Itsekin rakastan eläimiä ja minulla on ollut oma koira, mutta lapsen ja koiran kohdalla ei puhuta kyllä ollenkaan samasta asiasta.
Hauska ilmiö, miten lapselliset kokevat lapsettomien lemmikit uhkana. :D
Ei tuossa minusta mitään uhkaa koettu. Kirjoittaja vain kertoi mielipiteensä. Minusta taas voisi kysyä, miksi tuo tosiasioiden sanominen on joillekin koiranomistajille niin kova pala. Koira ei ole oman lajin poikanen, vaan ihan eri lajin jäsen, joka otetaan, koska se on kivaa. Osalla sitten vaistot sotkevat kuvion ja he alkavat kuvitella, että tuo pörröinen toisen lajin edustaja olisi heidän oma poikasensa.
Meillä oli just päinvastoin. Koira haluttiin, muttei kovan allergian vuoksi voitu hankkia. Joten hankittiin sitten lapsi korvikkeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että kaikki eivät lapsia halua ja koira voi olla perheenjäsen. Samanlaista ihmissuhdetta haasteineen ja iloineen se ei kuitenkaan tuo tullessaan kuin vanhemmuus, joten koko kysymys on vähän hölmö. En myöskään jaksa näitä "koiran äiti ja meidän karvavauva"-tyyppisiä lapsettomia naisia, jotka larppaavat vanhemmuutta koiran kautta. Vanhemmuus on prosessina paljon mullistavampi sekä biologisesti että henkisesti kuin mikään pörröisen eläimen paijailu ja namuilla koulutus ikinä voi olla. Kiintymys lemmikkiin on tietysti suurta, mutta oma lapsi on paljon muutakin kuin hellyyden kohde. Se on ennenkaikkea vastavuoroinen ihmissuhde, joka kestää läpi elämän. Ei mikään lemmikkieläin voi parhaimmillaankaan tarjota vastaavaa. Itsekin rakastan eläimiä ja minulla on ollut oma koira, mutta lapsen ja koiran kohdalla ei puhuta kyllä ollenkaan samas
Oletko sinäkin ystävä hyvä unohtanut että meitä joilla on sekä lapsia että koiria on viljalti. Ja voin molempia perheeni jäseninä pitävänä sanoa, että sinä et taida ymmärtää kummastakaan juurikaan mitään.
Syvintä ihmisyyttähän on lemmikkien pito. Mikään muu eläinlaji ei ole kykenevä eläytymään toisen elollisen lajin elinkaareen, kiinnostumaan sen tunteista ja tarpeista, huolehtlmaan ja saattamaan viimeiseen lepoon, toiveena jälleennäkeminen.
Omat jälkeläiset on samaa eläinbiologiaa kuin kaikilla muillakin. Hienoa jne. Mutta lemmikit on yksi iso asia joka erottaa meidät muista eläimistä.
Vierailija kirjoitti:
Oletko sinäkin ystävä hyvä unohtanut että meitä joilla on sekä lapsia että koiria on viljalti. Ja voin molempia perheeni jäseninä pitävänä sanoa, että sinä et taida ymmärtää kummastakaan juurikaan mitään.
Syvintä ihmisyyttähän on lemmikkien pito. Mikään muu eläinlaji ei ole kykenevä eläytymään toisen elollisen lajin elinkaareen, kiinnostumaan sen tunteista ja tarpeista, huolehtlmaan ja saattamaan viimeiseen lepoon, toiveena jälleennäkeminen.
Omat jälkeläiset on samaa eläinbiologiaa kuin kaikilla muillakin. Hienoa jne. Mutta lemmikit on yksi iso asia joka erottaa meidät muista eläimistä.
En ole samaa mieltä tuosta, että lemmikien pitäminen olisi syvintä ihmisyyttä. Minusta sitä on enemmänkin tiedostaminen, sillä siinä olemme erilaisia kuin suurin osa eläinlajeista. Toki ilmeisesti myös esim. valaat, delfiinit ja norsut saattavat olla tiedostavia, joten ihan yksin emme välttämättä ole.
Lemmikin pitäminen menee minusta enemmänkin itsekkyyden piikkiin. Me ihmiset teemme kaikenlaista sellaista, joka ei ole välttämätöntä. Teemme asioita siksi, että se on kivaa. Lemmikki on juuri noita asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koira ei opi ikinä käymään itse jääkaapilla. Siis lapsi.
Oppiipahan, jos sen sille opettajaa mutta en halua, että se hotkiin mun makkarat ja graavilohet sieltä ja jättää porkkanat mulle!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on meidän perheessä lapset rakkaita ja kissat myös todella rakkaita perheenjäseniä. Ja niin sen pitää ollakin että lemmikkiä kohdellaan perheenjäsenenä ja hoidetaan hyvin, ollaan valmiita sitoutumaan siihen kissan tai koiran hoitoon jopa 15-20v ajan. Ja lapset pitää myös opettaa kohtelemaan niitä lemmikkejä oikein. Aika usein tullu huomattua, että monet ihmiset ajattelee lemmikit vaan esineinä tai leluina, tai niistä luovutaan jos esim. perheeseen tulee vauva. Korona-aikanakin oli näitä "korona-koiria" joita hankittiin lapsiperheisiin vaan siksi kun oli tylsää. Ja sitten luovuttiin kun ei ollutkaan kivaa/aikaa sitoutua sen hoitoon.
Jos lemmikistä luopuu vauvan syntyessä, syynä ei ole se, että pitäisi lemmikkiä esineenä. Syynä on vauvan turvallisuus. Osa eläimistä osaa varoa ihmislasta, osa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi hankkisin lapsen korvikkeen, jos olisin todennäköisesti täysin kykenevä saamaan ihka oikeankin lapsen? Ymmärrän, että joku tahattomasti lapseton voisi pitää koiraa lapsen "korvikkeena", mutta itse vapaaehtoisesti lapsettomana en näe siinä väitteessä logiikkaa. Ei ole tarvetta korvata jotain, mitä en halua.
Koira on ennemmin sellainen lapsen mukavampi ja söpömpi light-versio. Koira lisää sosiaalisuutta, on mukava huolehtia koirasta, se tuo merkitystä, liikuntaa ja iloa elämään. Koira sitoo, mutta ei lähellekkään niin paljoa kuin lapsi. Koiraa ei tarvitse synnyttää, koiran takia ei tarvitse uhrata omaa uraa, koiran elinikä on huomattavasti lyhempi, joten sitoutuminen on vain noin kymmeneksi vuodeksi kerrallaan, jonka jälkeen voin päättää aina uudelleen, haluanko koiran.
Eli kyllähän se tavallaan antaa elämään jonkin verran samoja positiivisia piirteitä kuin lapsi joillekin, mutta helpommalla, halvemmalla, vä
"Koira on ennemmin sellainen lapsen mukavampi ja söpömpi light-versio." Niinpä. Eli vastaus aloittajan kysymykseen on kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Minulle koirat oli harrastus 15 vuotta. Toki sen lisäksi ne oli perheenjäseniä ja tavallisia lemmikkejä.
Pa.chansyöjäkaveri siis.
Onko sulla puhdas sänky ja naama?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirat kunnioittavat omistajiaan, eivät aiheuta harmia.
Rakki kusee ja paskoo sotkee minne sattuu.
Rakki syö kadunvarsilta toisten rakkien pa.caa, ehkä omaakin. Persereikänsä maistuu kieli pitkällä. Sen jälkeen nuolee sua.
Rakki räksyttää haukkuu louskuttaa.
Ympäristö täynnä kadunvarsilla p...aa.
Jengi mulkkaa sua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan halunnut lapsia.
Vanhempasi?
Mitä ihanaa 0n pikkulapsissa? Kertoisiko joku.
Sinussa ei varmaankaan ollut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Viisaat ihmiset eivät lisäänny. En tee lapsia kovien verojen maksajiksi jotka sitten elättävät muualta tulleita.
Ainakin niistä hössötetään kuin vauvoista konsanaan
Koira oli minulle ystävä, kun olen yksinäinen ihminen. Tuli minulle ollessani nuori ja kiusattu sekä ilman ystäviä. Toisaalta tuli "huonolla hetkellä" ja silloin, kun voin huonosti. Vanhemmat vähän liian kevyesti päättivät, että otetaan koira, että piristyn. Olisin voinut tarvita muuta apua. Onneksi sain voimia ja päätin, että keskityn koiraani ja hoidan sen hyvin. Sain päättää rodun ja valita pennun. Onnistuin sain kanssa ja koulutuksissa kävimme. Olin sen velkaa koiralleni. Huolehdin siitä koko sen elämän ajan hyvin.
Se vaati tietyllä tavalla paljon. Piti miettiä asuminen ja reissut sen mukaan. Ei ollut hoitajia sillä juurikaan. Välillä mietin, ettei minulle sopinut koira, kun oli niin haastavaa ratkaista esim asumiseen liittyviä juttuja. Iso koira pärjäsi vaan okt:ssa, mutta mistä kotoa muuttava nuori sellaisen hommaa. Onneksi mökkiä sai vuokrata. Koirani toi paljon iloa elämääni ja tiedän, että olisi ollut paljon synkempää ilman sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirat kunnioittavat omistajiaan, eivät aiheuta harmia.
Rakki kusee ja paskoo sotkee minne sattuu.
Rakki syö kadunvarsilta toisten rakkien pa.caa, ehkä omaakin. Persereikänsä maistuu kieli pitkällä. Sen jälkeen nuolee sua.
Rakki räksyttää haukkuu louskuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta. Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen.
Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan, poikaystävään tai tiktokkiin.
Naisia vaivaa yksinäisyys kun vanhuus tulee. Ilman lapsia nainen kokee yksinäisyyden lisäksi turhautuneisuutta ym. Nainen ilman lapsia on surullinen tapaus. Sellainen on vanhapiika.
Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsellisen lapsivihan tms. takia.
Tahaton lapsettomuus voi olla elämän suurin tragedia.
Alue: Aihe vapaa
Moni tekee juuri noin ja jankkaa sitten, kuinka kaksi vuotta on paras ikäero. Eihän se oikeasti ole, mutta jotenkin näiden naisten on perusteltava itselleen toisen lapsen hankintaa juuri tuossa kohtaa. Tosiasiassa syynä on kaipuu saada kokea vauva-aika uudelleen ja tuo kaipuu iskee juuri, kun edellinen lapsi ei ole enää vauva.