Onko koira lapsen korvike?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki rakit tekee samaa.

Jalka ylös kuono ja kieli pitkällä kohti percettään, lups, 

sitten sinuun ja sitten vieraisiin.

 

Vierailija kirjoitti:

Rac.k.kki on r.A.c.kki ja eikun pataan.

TV-kokki 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirat kunnioittavat omistajiaan, eivät aiheuta harmia.

Rakki kusee ja paskoo sotkee minne sattuu.

Rakki syö kadunvarsilta toisten rakkien pa.caa.

Rakki räksyttää haukkuu louskuttaa.

Ympäristö täynnä kadunvarsilla  p...aa.

Jengi mulkkaa sua.

 

Vierailija kirjoitti:

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta. Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen.

Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan, poikaystävään tai tiktokkiin.

Naisia vaivaa yksinäisyys kun vanhuus tulee. Ilman lapsia nainen kokee yksinäisyyden lisäksi turhautuneisuutta ym. Nainen ilman lapsia on surullinen tapaus. Sellainen on vanhapiika.

Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsellisen lapsivihan tms. takia.

En koe itseäni surulliseksi tapaukseksi. Mistä voit (nähtävästi itse lapsen saaneena) tietää miltä vanhan lapsettoman ihmisen elämä hänestä itsestään tuntuu, kun et sellainen ole itse? Ja miksi nimenomaan naiset kärsisivät vanhana lapsettomuudesta? Eikö miehiä vaivaa sitten vaivaisi sama asia?

Jospa nyt keskittyisit omaan ihanaan (perhe-)elämääsi ja antaisit muiden elää omaa elämäänsä tyytyväisenä? Kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti elämässäsi on tärkeitä, rakkaita ihmisiä ja asioita. Niin minullakin.

T. Tyytyväinen vela 51 v.

No itse 4 lapsen isänä,nyt jo kaikki aikuisia,he ovat antaneet tarkoituksen elämälle,en ole itsekeskeinen ihminen joten en halua reissata jne,haluan antaa elämäni muitten hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinaiiseen kysymykseen en osaa kummemmin vastata kuin että joillakin lemmikki, varsinkin koira, tuntuu estävän kaiken muun elämässä, kuten lyhyetkin matkat, kyläilyt ja kulttuuri- ym. tapahtumat ihan kotipaikkakunnallakin. (Ihmis)lapseen tasapainoisesti suhtautuvat sen sijaan pitävät hekin lastaan/lapsiaan tärkeinpänä asianaan, mutta ei niin ettei elämään mitään muuta mahtuisi, lapset siis ovat osa elämää, eivät sen estäjiä.

Ei se lemmikki tuollaisia estä, lienee tekosyy jos jonnekin kyläilemään tai tapahtumaan ei halua lähteä. Lapsi puolestaan saattaa estää jos ei saa lapsenvahtia. 

Kyllä niitä on, jotka eivät muka koskaan voi ottaa lemmikkiään mukaan mihinkään, ei viedä hoitoon ja muutenkin aivan kaikki pyörii lemmikin ympärillä, onpa tämä metsästys- tai seurakoira (joka ei voi

Tuttua on. Ystäväni ei lähde enää mihinkään jos ei voi ottaa koiraansa mukaan. Koiraa ei myöskään voi jättää yksin kotiin (kyse on aikuisesta yksilöstä, ei pennusta). Tekee etätöitä kotona joten koira ei tosiaan ole joutunut olemaan yksin lainkaan (eikä ole siihen totutettu). Joko hän tai puolisonsa on aina kotona koiran seurana.

 

Kyllä niitä on, jotka eivät muka koskaan voi ottaa lemmikkiään mukaan mihinkään, ei viedä hoitoon ja muutenkin aivan kaikki pyörii lemmikin ympärillä..

Pilkille vaan

 

Se on valintakysymys. Haluatko olennnon, joka ei itse osaa käydä vessassa vaan se pitää aina taluttaa sinne, siis ulos, oli keli mikä hyvänsä? Vai haluatko olennon, joka osaa käydä itse vessassa, mutta jonka syöttäminen on valtava ruljanssi seuraavien kahdenkymmenen vuoden ajan?

Ei ole ainakaan minulle. En ole ikinä halunnut lapsia, en edes pidä niistä, mutta koiria olen rakastanut ihan pienestä saakka. Tällä hetkellä on kolme, enkä todellakaan vaihtaisi niitä lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Koiria olen rakastanut ihan pienestä saakka. Tällä hetkellä on kolme, enkä todellakaan vaihtaisi niitä lapsiin.

Haiseeko ne aina pas.c.alta? Nuoleeko persekielellään sua naamaan? Usein suussa toistensa pökälettä tai ainakin suupielissä jämiä, ruskea raitu? 

Kilpikonna kakaraa tai koiraa siistimpi ja äänettömämpi. Ja kilpikonnan voi laitta selälleen jääkaappiin mikäli on matka tms.

Vierailija kirjoitti:

No itse 4 lapsen isänä,nyt jo kaikki aikuisia,he ovat antaneet tarkoituksen elämälle,en ole itsekeskeinen ihminen joten en halua reissata jne, haluan antaa elämäni muitten hyväksi.

"Lemmikin pitäminen menee minusta enemmänkin itsekkyyden piikkiin. Me ihmiset teemme kaikenlaista sellaista, joka ei ole välttämätöntä. Teemme asioita siksi, että se on kivaa. Lemmikki on juuri noita asioita."

Lapse(i)n hankkiminen on vähintään yhtä itsekästä. Samasta syystähän lapsikin tehdään kuin lemmikki otetaan: koska halutaan. Molemmat ovat itsestä lähteviä valintoja, joilla vastataan omaan tarpeeseen.

Kilpikonnat söpöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki rakit tekee samaa.

Jalka ylös kuono ja kieli pitkällä kohti percettään, 

sitten sinuun ja sitten vieraisiin.

Et kiellä. Mitä uiddua?

 

 

 

Vierailija kirjoitti:

Rac.k.kki on r.A.c.kki ja eikun pataan.

TV-kokki 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ainakin meille oli. Pitkään en halunnut lapsia ja meillä oli koiria. Jälkeenpäin kaduttaa, olisi pitänyt vaan lisääntyä silloin parikymppisenä ja jättää rahareikäkoirat hankkimatta. Koirassa on myös se huono puoli näin jälkeen ajateltuna, että koiraa saat huoltaa koko sen 15 vuotta mitä koira elää, lapset tuossa iässä jo itsenäisiä. Jos haluatte siis huollettavia, niin tehkää mielummin lapsia. Paljon vähemmän vaivaa kuin koirista. Sanon tämän kolmen lapsen kokemuksella.

Koira myös joutuu varmasti hautaamaan. Lapsen kohdallakin joskus käy niin, mutta useimmiten ei. Eli herkän ihmisen ei kannata hankkia koiraa eikä kissaa, koska siitä joutuu väistämättä luopumaan.

Aivan kaikki elävä kuolee joskus. Minä olen todella herkkä ihminen ja olen kokenut jo monen lemmikin lähdön. Viimeisin oli kaikkein raskain, koska lemmikki oli vielä nuori ja terve. Silti tuossa on taas uudet pennut kasvamassa, koska ilo, minkä ne antavat eläessään on moninverroin suurempi kuin suru niiden poismenosta.

Jos elää elämänsä peläten menetyksiä ja surua, se jää pitkälti elämättä.

Kadun lemmikin hankintaa.

Ei ole. Koira on perheenjäsen mutta ei se ihmistä korvaa.

 

Koirat kunnioittavat omistajiaan, eivät aiheuta harmia.

.......

Rakki kusee ja paskoo sotkee minne sattuu.

.......

Rakki syö kadunvarsilta toisten rakkien pa.caa,  ehkä omaakin.

........

Persereikänsä maistuu kieli pitkällä.

.........

Sen jälkeen nuolee sua. Annat rakin mennä nuolemaan vieraitasi. Vieraita inhottaa.

..........

Rakki räksyttää haukkuu louskuttaa.

..........

Ympäristö täynnä kadunvarsilla  p...aa.

..........

Jengi mulkkaa sua.

...........