Onko koira lapsen korvike?

En koe että koirani on perheenjäseneni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koiria olen rakastanut ihan pienestä saakka. Tällä hetkellä on kolme, enkä todellakaan vaihtaisi niitä lapsiin.

Haiseeko ne aina pas.c.alta? Nuoleeko persekielellään sua naamaan? Usein suussa toistensa pökälettä tai ainakin suupielissä jämiä, ruskea raitu? 

 

Ei tuo nyt ihan hirveästi lapsista eroa. Käpälöivät alapäätään ja pesevät kädet huonosti. Sitten tunkevat sormet suuhun ja nenään ja muihin ihmisiin. Aika usein lapset myös haisevat. Kuka kakalle, kuka kuollalle ja kuka ruuanjämille. Koira vaikuttaa paljon siistimmältä vaikka vähän takapäätänsä tai jäniksen kakkoja maistelisi.

Vierailija kirjoitti:

Rac.k.kki  on   r.AKakki   ja eikun pataan.

t. TV-kokki 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On

Mies hedelmöitti minut ja ottaen minut käsiensä ympärille. Kasvava elämä sisälläni täyttää sydämeni ilolla. Tunnen joka päivä pienen potkun, joka muistuttaa minua uuden elämän ihmeestä. Raskaus saa minut tuntemaan itseni vahvaksi ja kauniiksi. Jokainen päivä on täynnä odotusta ja ihmetystä. Raskaus on lahja, joka täyttää elämäni uudella merkityksellä ja rakkaudella.

Tässä onn ilmeisesti jokin väärinkäsitys. Fistauksesta ei voi tulla raskaaksi. Mies otti sinut jonkin muun ruumiinosansa ympärille...

Olen allerginen koirille joten hankittiin lapsi koiran korvikkeeksi.

Lapsi koiran korvikkeena tai koira lapsen korvikkeena. Niinhän se menee.

Onhan se varmasti joillekin. Mutta kyllä koiria hankkii myös perheelliset ja ne joitten lapset on isoja. Koiralta saa läheisyyttä, rakkautta, huomiota ja ihailua ja sitä voi hoivata, mutta ei ole niin vaativa ja sitova kuin pikkulapsi (paitsi ihan pienenä pentuna melkein on). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinaiiseen kysymykseen en osaa kummemmin vastata kuin että joillakin lemmikki, varsinkin koira, tuntuu estävän kaiken muun elämässä, kuten lyhyetkin matkat, kyläilyt ja kulttuuri- ym. tapahtumat ihan kotipaikkakunnallakin. (Ihmis)lapseen tasapainoisesti suhtautuvat sen sijaan pitävät hekin lastaan/lapsiaan tärkeinpänä asianaan, mutta ei niin ettei elämään mitään muuta mahtuisi, lapset siis ovat osa elämää, eivät sen estäjiä.

Ei se lemmikki tuollaisia estä, lienee tekosyy jos jonnekin kyläilemään tai tapahtumaan ei halua lähteä. Lapsi puolestaan saattaa estää jos ei saa lapsenvahtia. 

Kyllä niitä on, jotka eivät muka koskaan voi ottaa lemmikkiään mukaan mihinkään, ei viedä hoitoon ja muutenkin aivan kaikki pyörii lemmikin ympärillä,

Tuttua on. Ystäväni ei lähde enää mihinkään jos ei voi ottaa koiraansa mukaan. Koiraa ei myöskään voi jättää yksin kotiin (kyse on aikuisesta yksilöstä, ei pennusta). Tekee etätöitä kotona joten koira ei tosiaan ole joutunut olemaan yksin lainkaan (eikä ole siihen totutettu). Joko hän tai puolisonsa on aina kotona koiran seurana.

Joo ja jotkut inhimillistää koiriaan liikaakin, niin ettei se ole enää edes koiralle hyväksi. Ei ymmärretä koirien elekieltä ja tarpeita vaan ajatellaan niitten olevan kuin karvaisia ihmislapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Työläämpi ja sitovampi kuin lapsi.

Tämä on kyllä niin outo ajatus, jota lastenteon tyrkyttäjät aina yrittää väittää.

Käyttäisitte nyt kuitenkin edes vähän niitä aivojanne, edes joskus😂

En tiedä yhtään lasta, joka oppisi sisäsiistiksi tai pois vaipoista 5 kk iässä tai jonka voi jättää yksin kotiin työpäivän ajaksi parin kuukauden iässä.

Kukaan lapsi ei itsenäisty ennen noin 17-20 vuoden ikää.

Koirat taas eivät edes elä niin kauaa.

Miten ihmeessä koira voisi sitoa enemmän kuin lapsi?! 

Ei ainuttakaan perustetta sille.

Ja sitten aiheeseen; itselleni koira on perheenjäsen, mutta ei lapsi. Lapsia en ole halunnut, joten jos koira olisi lapsi, en ottaisi koiraakaan. Koira on ihmisen paras ystävä.

Koira pysyy aina

Niin no siinä että lapsi kasvaa niin isoksi ja itsenäiseksi, että on helpompi kuin koira, menee joku 10-15 vuotta.  Siis yhtä kauan kuin se koira edes elää. Riippuu tietysti vähän lapsesta ja koirasta ja ihmisestä että mikä tuntuu helpolle ja mikä ei. Meillä on kotona tällä hetkellä koira ja yhdeksänvuotias lapsi, ja kyllähän siitä koirasta vähemmän vaivaa, huolta ja rahanmenoa on. Toisaalta on lapsesta enemmän iloa ja seuraakin. 

Minusta joku kuvasi hyvin että koira on "light-versio" lapsesta. Vähemmän vaivaa ja sitoutumista, mutta toisaalta ei se myöskään anna kaikkea mitä oma lapsi antaa. 

Vierailija kirjoitti:

Oma onnellisuuteni lisääntyi lasten saannin myötä. Ihminen on sosiaalinen eläin. Ei ole tarkoitettu elämään yksin, silloin masentuu.

Olisi aika erikoista, jos näin ei olisi. Ihminen on kuitenkin eläin, ja lisääntyminen on suurin fysiologista ja emotionaalista tyydytystä tuottava toiminta etenkin naisille. Lapset ovat toisekseen ihania.

Huomaa monesti kaupassa että lapset eivät ole ihania, eivät edes vanhemmilleen. 

Tahallinen lapsettomuus on synti ja häpeä. Itku pitkästä ilosta. Rangaistus tulee ja sitä ei pääse pakoon.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina unelmoinut äitiydestä. Tunne siitä, että minussa kasvaa uusi elämä, on kiehtonut minua. Hetki, jolloin tajusin olevani raskaana, oli taianomainen. Tunsin syvää onnea ja jännitystä sisälläni. Ajatus siitä, että minusta tulisi äiti, täytti minut kiitollisuudella. Katsellessani ultraäänikuvaa, näin pienen sydämen sykkivän. Kyynel vierähti poskelleni.

Ja sitten heräsit unestasi, jatkoit tumppuun hieromista samalla kun ulisit ulinalaudalla muiden trollien kera.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki rakit tekee samaa. Jalka ylös,  kuono ja kieli pitkällä kohti percettä, sitten sinuun ja vieraisiin.

Vierailija kirjoitti:

Rac.k.kki on r.A.c.Kakki ja eikun pataan.

TV-kokki 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirat kunnioittavat omistajiaan, eivät aiheuta harmia, ovat helppohoitoisia ja kiitollisia huolenpidosta. 

Rakki kusee ja paskoo sotkee minne sattuu.

Rakki syö kadunvarsilta toisten rakkien pa.caa,  ehkä omaakin.

Persereikänsä maistuu kieli pitkällä. Sen jälkeen nuolee sua. Annat sen nuolla vieraitasikin. Vieraita ällöttää.

Koira tunkee sohvalle ja syliin. Lirputtaa uidun kieltään kohti vieraan kasvoja.

Et komenna. Olet urpo.

Rakki räksyttää tai haukkua  louskuttaa.

 

 

 

No ei ole, ei ole verrattavissa lainkaan. Meillä on molempia.

 

Työmäärä koirasta on minimaalinen lapseen verrattuna 😂

Näin naisena, jolla on molempia, voin sanoa, että eihän se koira todellakaan sama asia ole kuin lapset, mutta kyllä siihen koiraan helposti saa äidinvaistoja ja hoivaviettiä purettua. Omat pojat on jo teini-ikäisiä, ja hankittiin koira viime kesänä, niin ne kaikki halit ja pusut, joita tuon ikäiset lapset jo kieltäytyvät ottamasta vastaan, menevät lyhentämättömänä koiralle. :D Ymmärrän kyllä ihmisiä, joilla lapsia ei ole, että koira varmasti jollain lailla on lapsen korvike. Koirissa on myös se positiivinen puoli, että ne eivät vanhetessaan koskaan kasva ulos siitä hellyydenkipeydestä ja huomiontarpeesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koiria olen rakastanut ihan pienestä saakka. Tällä hetkellä on kolme, enkä todellakaan vaihtaisi niitä lapsiin.

Haiseeko ne aina pas.c.alta? Nuoleeko persekielellään sua naamaan? Usein suussa toistensa pökälettä tai ainakin suupielissä jämiä, ruskea raitu? 

 

Ei tuo nyt ihan hirveästi lapsista eroa. Käpälöivät alapäätään ja pesevät kädet huonosti. Sitten tunkevat sormet suuhun ja nenään ja muihin ihmisiin. Aika usein lapset myös haisevat. Kuka kakalle, kuka kuollalle ja kuka ruuanjämille. Koira vaikuttaa paljon siistimmältä vaikka vähän takapäätänsä tai jäniksen kakkoja maistelisi.

Koira on tuollainen aina. Lapsi kasvaa koko ajan, ja sellainen aika kun lapset olisi jotenkin sotkuisia ja haisevia on lopulta tosi lyhyt. Tai siis kun nyt katson esim. tota mun 16-vuotiasta, niin ei se käpälöi alapäätään, osaa kyllä pestä kätensä, eikä tunge sormiakaan suuhun ja nenään tai toisiin ihmisiin. KÄy suihkussa ja nykyisten nuorten miesten tapaan on varsin tärkeää hänelle tuoksua hyvälle.



Tuo meidän koiruli sitten taas edelleen 10-vuotiaana mielellään syöpi jänönkakkeja ja nuolee pemppaansa. Ja sen jälkeen haluaisi lipaista mun naamaa.

On ne. Se, että koirakissahevosia enimmäkseen haalii naiset nurkkien täytteeksi ilman tiettyä käyttötarkoitusta, kertoo hoivavietin toteuttamisesta. 

Pidän eläimistä, mutta viehätyn paljon enemmän käyttölinjaisista (joita käytetään tarkoitukseensa) ja sporttisen tai luonnonmukaisen näköisistä eläimistä. Pallopäiset pentumaiset touhottajat lähinnä puistattaa. Jotenkin inhottaa ajatus siitä, että toisesta eläinlajista tehdään ilmiselvä ihmislapsen korvike. Avuton, lapsellinen, yksinkertainen, riippuvainen, leimaantuva. Paljon mieluisampia adjektiiveja aikuiselle eläimelle on pärjäävä, kyvykäs, oppivainen, itsenäinen ja liikunnallinen. Se, että eläintä käytetään johonkin missä se on ihmistä parempi. 

Näin velana sanoisin että on ja ei. Lapsi on elinikäinen sitoumus, koira ei. Vaikka sinänsä suhtaudun koiraan kuin lapseen, eli olen sen halunnut, joten vastuu pitää kantaa ja aina miettiä mitä koira tarvitsee sen sijaan mikä mua sattuisi just huvittamaan, niin ei se muuten lapseen vertaudu. Vain sen vastuun osalta se on kuin lapsi. Vastuuseen kuuluu myös se, että koiran kasvattaa yhteiskuntakelpoiseksi, ihan kuin lapsikin pitää kasvattaa. Sopiva, riittävä ruoka, vaatteet mikäli koira niitä täällä Suomessa tarvii, lääkärikäynnit ym ovat osa tätä samanlaista vastuuta kuin lapsesta.

Se missä koira eroaa lapsesta, ja miksi minulla on koira lapsen sijaan on se, että koiraa on pakko ulkoiluttaa. Ilman koiraa en saa lähdettyä lenkille. Koira on myös hiljaisempi kuin lapsi. Pidän hiljaisuudesta. Se, että vietän aikaa ulkona metsissä koiran kanssa pitää yllä mielenterveyttäni, verrattuna jatkuvasti huomiotani vaativiin lapsiin. Sellainen.. äiti äiti kato äiti kato kato äiti kato äiti äiti on minulle helvetissä elämistä. Lapset ovat myös ihan hirvittävän kalliita. Niin on toki tuo koirakin, kun se ei ole ihan terve, mutta lapset ovat ihan järjettömän paljon kalliimpia. Elän mieluummin taloudellisesti stressitöntä elämää. En vain kerta kaikkiaan näe mitään syytä tehdä lapsia, mutta koiran hankkimiselle on ihan terveydellisiä syitä.