Onko koira lapsen korvike?

Vierailija kirjoitti:

Koirat kunnioittavat omistajiaan, eivät aiheuta harmia, ovat helppohoitoisia ja kiitollisia huolenpidosta. Eikä vaadi kalliita puhelimia, tai merkkivaatteita.

Rakki kusee ja paskoo sotkee minne sattuu.

Rakki syö kadunvarsilta toisten rakkien pa.caa,  ehkä omaakin. Persereikänsä maistuu kieli pitkällä. Sen jälkeen nuolee sua.

Rakki räksyttää haukkuu louskuttaa.

Vaikuttaa se joillekin olevan. 

Vierailija kirjoitti:

Joillekin varmasti onkin. Itse en ole koskaan varsinaisesti halunnut lapsia. Vauvat haisee, kiljuu, kuolaa,  on rumia ja kaikin tavoin ällöttäviä. Varmasti äitiys sokaisisi kaikilta huonoilta puolilta ja se oma lapsi olisi kaikista rakkain maailmassa, mutta ei musta olisi myöskään oikein hankkia lapsia vaan koska pitää ja luottaa sitten siihen että äidinvaistot herää ja se oma lapsi ei olisikaan niin ärsyttävä kuin muut lapset. Koiria taas olen aina rakastanut. Ihan kaikki koirat ovat mielestäni ihania ja suloisia enkä keksi koirasta yhtään sellaista huonoa puolta mikä saisi mut kieltäytymään koirista. Koirat vaan on kaikin puolin parempia kuin ihmiset. 

Sairas koira ripuloi ja/tai oksentelee pitkin asuntoa. Metsässä se voi löytää löysää ketunkakkaa ja kieriskellä siinä sydämensä kyllyydestä. 

Minulla on koira vain lapsenlapsena ja kyllä sen kanssa on kiva metsässä käydä. Mutta sitten kun sieltä metsästä tullaan turkki pa$kassa, niin kyllä siinä kohtaa annan sen haisevan koiran tyttärelle pestäväksi.

Vauvan puhdistaminen kakasta on helpompaa, koska vauvalla ei ole paksua turkkia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Työläämpi ja sitovampi kuin lapsi.

 

Eikä ole sitovampi 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirat kunnioittavat omistajiaan, eivät aiheuta harmia, ovat helppohoitoisia ja kiitollisia huolenpidosta. Eikä vaadi kalliita puhelimia, tai merkkivaatteita.

Rakki kusee ja paskoo sotkee minne sattuu.

Rakki syö kadunvarsilta toisten rakkien pa.caa,  ehkä omaakin. Persereikänsä maistuu kieli pitkällä. Sen jälkeen nuolee sua.

Rakki räksyttää haukkuu louskuttaa.

 

Ootko millä tavalla jälkeenjäänyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On sillä erolla että lapset eivät kuseskele ulos pitkin katuja

Kyllä ne joskus kuseskelevat.Koirat sen sijaan eivät koskaan  heittele lumipalloja ja jääkalikoita eivätkä kananmunia ihmisten ikkunoihin,hakkaa vieraita  ovia,hypi katoilla ja vierailla pihoilla,polta taloja,tee ilkivaltaa kirjastoissa ym.rakennuksissa jne.Revipä siitä ! 

Rakit purevat ihmisiä sairaalakuntoon ja sotkevat pissallaan ja paskallaan joka paikan.

Rakit syövät toistensa paskaa tienreunoilta.

Rakit räksyttävät tai louskuttavat keuhkohaukuntaa.

 

 

Voitko mennä johonkin hoitoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirat kunnioittavat omistajiaan, eivät aiheuta harmia, ovat helppohoitoisia ja kiitollisia huolenpidosta. Eikä vaadi kalliita puhelimia, tai merkkivaatteita.

Rakki kusee ja paskoo sotkee minne sattuu.

Rakki syö kadunvarsilta toisten rakkien pa.caa,  ehkä omaakin. Persereikänsä maistuu kieli pitkällä. Sen jälkeen nuolee sua.

Rakki räksyttää haukkuu louskuttaa.

 

 

Roskiin tällanen ihminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirat kunnioittavat omistajiaan, eivät aiheuta harmia, ovat helppohoitoisia ja kiitollisia huolenpidosta. Eikä vaadi kalliita puhelimia, tai merkkivaatteita.

Rakki kusee ja paskoo sotkee minne sattuu.

Rakki syö kadunvarsilta toisten rakkien pa.caa,  ehkä omaakin. Persereikänsä maistuu kieli pitkällä. Sen jälkeen nuolee sua.

Rakki räksyttää haukkuu louskuttaa.

Pienet lapset pitää opettaa sisäsiisteiksi, vaippahommat kestää aikansa ja senkin jälkeen paskaa saa pyyhkiä ihan riittämiin. Myös sotkua tulee, eikä lapsen ikääntyminenkään aina siihen auta.

Lapset syö kadun varsilta ja leikkipuistoista kaikenlaista paskaa, myös kotoa kaikki menee mikä suuhun ehditään laittaa. Sieltä vanhempana sitten kaivat sorat ja kissanpaskat sun muut legopalikat ulos. Myöhemmin vetävät sitten vapea ja huumeita, mistä saat tietää kun koulusta tai sairaalasta soitetaan tai lapsi jää muuten vaan kiinni.

Lapset itkee ja huutaa ja saa itkupotkuraivareita, kun itse haluaisit vaan mahdollisimman nopeasti tilanteesta pois.

Otan mieluummin koiran.

Vierailija kirjoitti:

Koira on usein lapsen korvike. Nuoret parit hankkii koiran ja sit parin vuoden päästä lapsen. Tai heille riittää koira.

Hyvähän se on testata koiralla, tuleeko yhteishuoltajuudesta mitään. Jos ei koiran kanssa pärjää, niin ei se lapsi yhtään helpompi ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirat kunnioittavat omistajiaan, eivät aiheuta harmia, ovat helppohoitoisia ja kiitollisia huolenpidosta. Eikä vaadi kalliita puhelimia, tai merkkivaatteita.

Rakki kusee ja paskoo sotkee minne sattuu.

Rakki syö kadunvarsilta toisten rakkien pa.caa,  ehkä omaakin. Persereikänsä maistuu kieli pitkällä. Sen jälkeen nuolee sua.

Rakki räksyttää haukkuu louskuttaa

Tässä on kyse kouluttamattomasta koirasta.

Kaikki rakit tekee samaa. Jalka ylös kuono kieli pitkällä kohti percettä, sitten sinuun ja vieraisiin.

Koira ei ole lapsen korvike eikä lapsi koiran korvike. 

Ei tietenkään koira ole, eikä sen pidäkään olla, lapsen korvike. Se on koira. Seuralainen, itselleni elämäntapa. En mene ilman koiraani juuri minnekään paitsi töihin joskus, muuten se kulkee mukana ravintoloissa ja pubeissa kun niissä käyn, vaelluksilla vuorilla, etsintätehtävissä joihin se on koulutettu. Se on sisäsiisti 6-kuisena, hiljainen ja vähään tyytyvä. Ulkona se saa valtavasti huomiota, ja tutustun ihmisiin sen kautta. Se tuo iloa ja ylläpitää terveyttä viemällä väkisin ulos - toisaalta pari päivää laiskotellenkin menee kunhan koira on oikein opetettu.

Suuri vääryys useimpia koirarotuja kohtaan on kohdella niitä lapsina tai ihmisinä. Ne kaipaavat lajityypillistä toimintaa ja ymmärrystä.

Lapsia en ole ikinä halunnut, en pidä niistä, enkä kaipaa mitään niitä korvaamaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään koira ole, eikä sen pidäkään olla, lapsen korvike. Se on koira. Seuralainen, itselleni elämäntapa. En mene ilman koiraani juuri minnekään paitsi töihin joskus, muuten se kulkee mukana ravintoloissa ja pubeissa kun niissä käyn, vaelluksilla vuorilla, etsintätehtävissä joihin se on koulutettu. Se on sisäsiisti 6-kuisena, hiljainen ja vähään tyytyvä. Ulkona se saa valtavasti huomiota, ja tutustun ihmisiin sen kautta. Se tuo iloa ja ylläpitää terveyttä viemällä väkisin ulos - toisaalta pari päivää laiskotellenkin menee kunhan koira on oikein opetettu.

Suuri vääryys useimpia koirarotuja kohtaan on kohdella niitä lapsina tai ihmisinä. Ne kaipaavat lajityypillistä toimintaa ja ymmärrystä.

Lapsia en ole ikinä halunnut, en pidä niistä, enkä kaipaa mitään niitä korvaamaankaan.

 

Kumma, että ne, joille koira on kaikkein tärkein, ovat usein lapsettomia. Kyllä se koira on selkeästi monelle lapsen korvike. Omassa suvussani on myös lapsettomille koirat kaikki kaikessa.

Vierailija kirjoitti:

Olen joka päivä niiin kiitollinen Jumalalle 🙏 lapsista ja lapsenlapsista. Ovat siunaus. 

Ja mä olen Jumalalle kiitollinen koirastani. Pointtini: meillä kaikilla on paljon aihetta kiitokseen.

Vierailija kirjoitti:

Joillekin varmasti onkin. Itse en ole koskaan varsinaisesti halunnut lapsia. Vauvat haisee, kiljuu, kuolaa,  on rumia ja kaikin tavoin ällöttäviä. Varmasti äitiys sokaisisi kaikilta huonoilta puolilta ja se oma lapsi olisi kaikista rakkain maailmassa, mutta ei musta olisi myöskään oikein hankkia lapsia vaan koska pitää ja luottaa sitten siihen että äidinvaistot herää ja se oma lapsi ei olisikaan niin ärsyttävä kuin muut lapset. Koiria taas olen aina rakastanut. Ihan kaikki koirat ovat mielestäni ihania ja suloisia enkä keksi koirasta yhtään sellaista huonoa puolta mikä saisi mut kieltäytymään koirista. Koirat vaan on kaikin puolin parempia kuin ihmiset. 

Lapset ei kyllä haise, ellei ole pesemättömiä. Koirat aika usein haisevat. Ja kuolaamisesta ei tarvinne edes mainita. 

Koiran voi opettaa puolustamaan omistajaansa. 

No toki lapsenkin voisi, mutta sitä ei katsottaisi hyvällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään koira ole, eikä sen pidäkään olla, lapsen korvike. Se on koira. Seuralainen, itselleni elämäntapa. En mene ilman koiraani juuri minnekään paitsi töihin joskus, muuten se kulkee mukana ravintoloissa ja pubeissa kun niissä käyn, vaelluksilla vuorilla, etsintätehtävissä joihin se on koulutettu. Se on sisäsiisti 6-kuisena, hiljainen ja vähään tyytyvä. Ulkona se saa valtavasti huomiota, ja tutustun ihmisiin sen kautta. Se tuo iloa ja ylläpitää terveyttä viemällä väkisin ulos - toisaalta pari päivää laiskotellenkin menee kunhan koira on oikein opetettu.

Kumma, että ne, joille koira on kaikkein tärkein, ovat usein lapsettomia. Kyllä se koira on selkeästi monelle lapsen korvike. Omassa suvussani on myös lapsettomille koirat kaikki kaikessa.

Hmm... kumpi minulle on tärkeämpi? Koirani vai sitten se lapseni, jota ei ole koskaan ollut olemassakaan. Mitäpä luulette?

Ja toiseksi, sitten se ei olisi kummaa, jos myös osalle lapsia hankkineista ihmisistä koira olisi tärkeämpi?

Koira ei korvaa lasta eikä lapsi koiraa.

Tunnen naisia, joille ISO koira on lähinnä miehen korvike. Kaikin tavoin. Tuttu uskoutui humalassa, mitä harrastaa koiransa kanssa, en voi sitä tähän laittaa, mutta oli todella iljettävää.