Linna 2,naisvankilan arkea . Keskustelua uudesta kaudesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku tässä ketjussa mahdollisesti oleva päihdeongelmainen rikollinen kertoa, että miksi tarjoaa omille lapsilleen vielä pahemman lapsuuden kuin itsellä oli? Vaikka tietää mitä se on lapsen kannalta?

Vielä aikuisena voi surra menetettyä lapsuuttaan ja nähdä kaiken vain oman menetetyn lapsuuden kautta ajattelematta lainkaan omia lapsiaan, joille tarjoaa samaa tai pahempaa?

Ihan riippumatta tuosta sarjasta ja sen henkilöistä kysyn tätä.

Just vähän samasta kommentoin. En ole rikollinen, mutta kai monilla on puutteellinen itserfletiokyky. Ja jos alkaa joskus teini-ikäisenä käyttämään säännöllisesti päihteitä niin luultavasti se tunne-elämä jää myös sinne teini-ikään. Alat vasta aikuistumaan, kun olet selvinpäin ja osaat prosessoida niitä tunteita. Valitettavasti tällaista kykyä ja halua ei varmaan kaikilla ole, varsinkin jos taustalla on vaikka

Moni vanki ei ole välttämättä lapsena elänyt normaalia elämää. Vankila voi olla ensimmäinen paikka jossa saa ruokaa joka päivä.

Ja ehkä myös se, että mielestäni sellainen sääliminen, että "vOi voi, kun sulla on ollut rankkaa, että ymmärrettävää, jos et nyt kykene tekemään miten." Niin luo vähän sellaista vastakkainasettelua vankien ja normikansalaisten väliin. Siis ikään kuin kaikilla "normikanslaaisilla" olisi ollut ihana lapsuus ja nuoruus. Kun totuus on se että hyvin monella on erilaisia lapsuuden tai nuoruuden aikaisia traumoja, jotka vaikuttavat yhä edelleen aikuisena. Tarkoitan sitä, että on hyvä tiedostaa vaikea tausta mutta en tiedä ketä sellainen vankien sääliminen ja paapominen auttaa. 

En löydä enää kommentia, jossa kritisoitiin vankilan työntekijöiden ystävällisyyttä. Kyllähän sitä alkaisi itse kullakin nuppi leviämään työntekijänä, jos täytyisi koko ajan olla naama mutrulla ja kohdella ikävään sävyyn. Paljon mukavampaa on olla positiivinen ja heittää välillä läppääkin. Kun työpäivän jälkeen vankilan ovi menee kiinni niin vangit eivät enää kuulu elämään millään tasolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku tässä ketjussa mahdollisesti oleva päihdeongelmainen rikollinen kertoa, että miksi tarjoaa omille lapsilleen vielä pahemman lapsuuden kuin itsellä oli? Vaikka tietää mitä se on lapsen kannalta?

Vielä aikuisena voi surra menetettyä lapsuuttaan ja nähdä kaiken vain oman menetetyn lapsuuden kautta ajattelematta lainkaan omia lapsiaan, joille tarjoaa samaa tai pahempaa?

Ihan riippumatta tuosta sarjasta ja sen henkilöistä kysyn tätä.

Just vähän samasta kommentoin. En ole rikollinen, mutta kai monilla on puutteellinen itserfletiokyky. Ja jos alkaa joskus teini-ikäisenä käyttämään säännöllisesti päihteitä niin luultavasti se tunne-elämä jää myös sinne teini-ikään. Alat vasta aikuistumaan, kun olet selvinpäin ja osaat prosessoida niitä tunteita. Valitettavasti tällaista kykyä ja halua ei varmaan kaikilla ole, varsinkin jos taustalla on vaikka

Mäkään en ole rikollinen enkä päihdeongelmainen mutta kokemuksesta tiedän, että sitä monesti huomaa toistavansa omien vanhempien antamia malleja hyvässä ja huonossakin omien lastensa kohdalla. 

Miksi sama mekanismi ei olisi rikollisillakin? Se huono on sitten vain todella huonoa. 

Mulla oli teininä luokkakaveri joka oli lapsena huostattu. Hän tuli 16-vuotiaana raskaaksi. Hän oli oppinut että abortti on murha ja piti lapsen vaikka itsellään oli elämänhallintaongelmia. 

Alussa kaikki vaikutti hyvältä, hän hoiti vauvaa hyvin jne. Sitten meidän elämät vei eri suuntiin vuosiksi. 

Muutama vuosi myöhemmin hän tuli uudelleen toisesta suhteesta raskaaksi ja tiemme kohtasivat jälleen yhteisten tuttujen kautta. 

Jossain vaiheessa tajusin että hänellä on päihdeongelma. Molemmat lapset otettiin huostaan. 

Tiemme erkanivat jälleen. Kerran näin hänet sekavana kadulla. 

Varmasti on monia syitä miksi ongelmaiset saavat lapsia ja joillain voi olla pitkiäkin hyviä kausia, jotkut paranevat. Jotkut sitten eivät. Varmasti meistä jokainen ajattelee olevansa ns. Kykenevä normaaliin elämään ja ajattelee ettei ainakaan ikinä olisi hirveä vanhempi. Jotkut sitten joutuvat huomaamaan etteivät kykene ja ovat huonoja vanhempia. 

Vierailija kirjoitti:

Otetaanko seuloja kuinka tuolla? Säännöllisesti, satunnaisesti?

 

Jäin myös miettimään Prismassa käyntejä. Jotain ongelmaahan oli tullutkin ja porukka jaettiin kahteen ryhmään jatkossa. Sovituskopit tuli mun mieleen. Sopii sinne tapaamisen. Olihan ne vartijat siellä, mutta eihän he nyt kaikkien perässä tuntia kulje isossa marketissa.

 

Niin tai siellä kaupungin puistotöissä piiloon johonkin puskaan huumeita. Mutta tämä kuvaa avovankilan oloja ja tuomion loppupäätä. Yhtä hyvin voivat sitten siviilissä käyttää huumeita. 

Miksi joku katkera ihminen haluaa vastustaa vankien kuntoutumista?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmosia. Onpa kerrassaan *rangaistus*. Tuohan on kuin joku leirikeskus idyllissä; on rantasaunaa ja järjestettyä metsäretkeä. En yhtään ihmettele ns uusijoita. Kun maailma alkaa näyttää paskimmat puolensa, palataan jälleen ruotuun leirikeskuksessa - onhan siellä kaikki ja vähän enemmänkin eteen kannettuna 😳

No laske nyt sekin toki mukaan, että monella näistä on elämän alkupuolella ollut tilanne jossa ei edes minimiä ole heidän eteen tehty vaan vanhemmat olleet jotain väkivaltaisia juoppoja pahimmillaan. 

En jotenkin itse osaa olla kateellinen jostain valvotusta metsäretkestä tai tunnin valvotusta kauppareissusta. 

Ymmärrän tämän täysin, että rikollisille polulle  ja päihteiden täyttämään elämään voi ajautua, jos o

Lainaus toimii jotenkin oudosti. Mutta siis en itse ainakaan koe, että rangaistuksen suorittaminen on automaattisesti välttämättä vastuunottamista. Rangaistuksen suorittaminen on pakollista. Ja voit vaikka koko rangaistuksen ajan olla sitä mieltä, että muiden vika. Vastuun ottaminen on sitten jotain muuta; ajatustyötä ja oikeasti muutosta. Sitä, että on halua ottaa vastuu omasta elämästään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin jäi ristiriitainen olo katsoin kaikki jaksot nämä naiset ovat kuitenkin rikollisia ja olot on kuin parasta suomalaista idylliä järjestyy psykologit,ruoanlaitto-opetukset ja kaikki kuka saa siviilissä tänä päivänä näitä palveluita?suuri osa vielä palaa takaisin vankilaan ei ihme että  tämä espanjalainen ei halunnut kotimaan vankilaan on vähän erilaiset olot siellä.Onko meillä liian paapova systeemi ?8

 

En halua katsoa enenpää, pari jaksoa riitti. Ovat "julkkiksia", suorastaan kuin kuninkaallisia, ei tarvitse itse edes ovia avata. Kaikki valmiina, kuin manulle illallinen eivätkä älyä edes hävetä. 

Uskon kuitenkin että touhu on arkisempaa, kun kamerat sammutetaan. Kenelle tätä soopaa muuten kuvataan,  ketä tämä palvelee?

No hei, annetaan vankien itse tästä lähin avata ovetkin. 🤦 

Vankilan idea on just se ettet pääse edes ovista kulkemaan itsenäisesti koska vapaus on mennyt rangaistuksena. 

Mutta sä haluat vangeille varmaan omat avaimetkin...? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rikolliset istuvat tuomionsa ja ovat sen jälkeen vapaita, mutta jos ovat tehneet muille pahaa, uhri kärsii seurauksista usein loppuelämänsä eli saa elinkautisen. 

Oli vähän outoa tuossa ohjelmassa, ettei sanallakaan puututuu noihin asioihin. Luultavasti ihan tietoinen valinta, mutta ei välttämättä eduksi vangeille, jotka ohjelmassa olivat. 

Ihan vain identiteettivarkauskin voi aiheuttaa uhrille traumaperäisen stressihäiriön. Itse olen seksuaalirikoksen uhri ja vaikka rikoksesta on jo yli 30 vuotta, se edelleen aiheuttaa pelkotiloja ja vaikuttaa elämään traumaterapiasta huolimatta.

Olisi kiva kuulla ohjelman tekijöiden perustelut siihen miksi ohjelmassa ei otettu puheeksi näitä asioita.

Sitä varten on muut ohjelmat.  Mene Areenaan löydät monta ohjelmaa joissa käsitellään uhrien asioita.<

Se että ohjelmassa ei asiaa käsitellä ei tarkoita ettei sitä käsiteltäisi noiden vankien kanssa ollenkaan. 

Itsekin olen rikosten uhri, mutta mielestäni tätä sarjaa on mielenkiintoista katsoa ihan vain kuvauksena vankilan arjesta myös siellä töitä tekevien kertomana. 

En kaipaa yhtään mässäilyä rikoksilla koska se muistuttaa kokemastani. Niitä ohjelmia voi sitten katsoa kun kestää katsoa. 

Mua kiinnostaa ohjelmassa enemmän systeemi kuin nuo vangit. 

huono fyysinen kunto monella. nuoret ihmiset kävelee kuin vanhukset. 

Mikähän noissa oloissa on mielestänne sitä kadehdittavaa luksusta?

Lainaukset eivät toimi, niin kommentoin tässä kahta vastausta siihen, että vangit tarjoavat samaa lapsilleen kuin itse ovat kokeneet. 

Puutteellinen itsereflektiokyky voi ehkä olla sitäkin, että on älyllisesti lapsen tai teinin tasolla. Normaalia matalampi älykkyysosamäärä selittää monta asiaa ihmisen elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän noissa oloissa on mielestänne sitä kadehdittavaa luksusta?

Jonkin verran elämää nähneenä tiedän, että tuollainen paikka säännöllisine elämineen, palveluineen, mahdollisuuksineen ja luontoineen on todella _monelle_ kadehdittavaa luksusta! Jos joutuisin itse valitsemaan betonilähiön yksiön ja holtittoman, köyhän ja resuisen elämän vapaudessa tai tuon välillä, en epäröisi hetkeäkään. Minua ei rajoitukset painaisi miltään osin, enhän muutenkaan liiku kotoani minnekään! Ja mitä ihminen tekee vapaudella jos ei osaa siellä elää? Tuollakin joku toistelee ja toistelee *vetohaluja*. On aika älyttömän selvää, että ensimmäisen mahdollisuuden tullen hän myös _vetää_, ja siitähän se ihana elämä vapaudessa jälleen urkenee - not. 

"Se että ohjelmassa ei asiaa käsitellä ei tarkoita ettei sitä käsiteltäisi noiden vankien kanssa ollenkaan. 

Itsekin olen rikosten uhri, mutta mielestäni tätä sarjaa on mielenkiintoista katsoa ihan vain kuvauksena vankilan arjesta myös siellä töitä tekevien kertomana. 

En kaipaa yhtään mässäilyä rikoksilla koska se muistuttaa kokemastani. Niitä ohjelmia voi sitten katsoa kun kestää katsoa. 

Mua kiinnostaa ohjelmassa enemmän systeemi kuin nuo vangit. "

Onko se että katuu tekojaan sinusta "rikoksilla mässäilyä"? Sepä erikoista.

Aika monissa vastaavissa ohjelmissa vangit ovat puhuneet katumuksestaan, tässä sellaista ei ollut. Se oli selkeä ohjelman tekijöiden valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän noissa oloissa on mielestänne sitä kadehdittavaa luksusta?

Jonkin verran elämää nähneenä tiedän, että tuollainen paikka säännöllisine elämineen, palveluineen, mahdollisuuksineen ja luontoineen on todella _monelle_ kadehdittavaa luksusta! Jos joutuisin itse valitsemaan betonilähiön yksiön ja holtittoman, köyhän ja resuisen elämän vapaudessa tai tuon välillä, en epäröisi hetkeäkään. Minua ei rajoitukset painaisi miltään osin, enhän muutenkaan liiku kotoani minnekään! Ja mitä ihminen tekee vapaudella jos ei osaa siellä elää? Tuollakin joku toistelee ja toistelee *vetohaluja*. On aika älyttömän selvää, että ensimmäisen mahdollisuuden tullen hän myös _vetää_, ja siitähän se ihana elämä vapaudessa jälleen urkenee - not. 

Mitä sä sitten tuolla tekisit? Koko elämä tauolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän noissa oloissa on mielestänne sitä kadehdittavaa luksusta?

Jonkin verran elämää nähneenä tiedän, että tuollainen paikka säännöllisine elämineen, palveluineen, mahdollisuuksineen ja luontoineen on todella _monelle_ kadehdittavaa luksusta! Jos joutuisin itse valitsemaan betonilähiön yksiön ja holtittoman, köyhän ja resuisen elämän vapaudessa tai tuon välillä, en epäröisi hetkeäkään. Minua ei rajoitukset painaisi miltään osin, enhän muutenkaan liiku kotoani minnekään! Ja mitä ihminen tekee vapaudella jos ei osaa siellä elää? Tuollakin joku toistelee ja toistelee *vetohaluja*. On aika älyttömän selvää, että ensimmäisen mahdollisuuden tullen hän myös _vetää_, ja siitähän se ihana elämä vapaudessa jälleen urkenee - not. 

Mitä sä sitten tuolla tekisit? Koko elämä tauol

Kaikkien elämä on oikeasti tauolla - tämä on yksi helvetin pitkä ja illusorinen tauko syntymästä kuolemaan. Ja nyt kun kysyt, niin luultavasti samaa kuin kotonakin; lukisin, kuuntelisin äänikirjoja, tekisin käsitöitä, söisin ja saunoisin. Ja nauttisin kauniista miljööstä kävelyillä! Aina niin ja osallistuisin metsäretiin tietysti 😅

Vierailija kirjoitti:

Mikähän noissa oloissa on mielestänne sitä kadehdittavaa luksusta?

Yksinelävänä ja lähes ilman mitään turvaverkkoa olevana ulosoton asiakkaana rehellisesti sanottuna jopa vankila tuntuisi houkuttelevammalta vaihtoehdolta jos jostain syystä menettäisin kotini enkä saisi mistään uutta. Se onkin pahin pelko, vaikka muuten olen päihteetön ja pätkätöitä tekevä. Silloin saattaisin harkita rikosta mielummin kuin kadulla asuminen. En kylläkään voisi koskaan kohdistaa rikosta fyysisesti toiseen ihmiseen ja ajatus tuntuu pahalta, mutta jos mitään muuta ei olisi tarjolla. En kuitenkaan usko että tuolla mitään herkkua on. Varmasti  naisetkin jatkuvasti piikittelee ja yrittää värvätä kaikenlaisiin juttuihin mukaan. Niitä ei vaan kameroille näytetä.

"Mäkään en ole rikollinen enkä päihdeongelmainen mutta kokemuksesta tiedän, että sitä monesti huomaa toistavansa omien vanhempien antamia malleja hyvässä ja huonossakin omien lastensa kohdalla. 

Miksi sama mekanismi ei olisi rikollisillakin? Se huono on sitten vain todella huonoa. "

Totta kai vanhempien malleja toistetaan, mutta tuo kysyjä kiinnitti huomiota siihen, että esitetään samanaikaisesti oman lasisen lapsuuden uhria kun tehdään sitä samaa lasinsiruista omille lapsille. Omille lapsille ei riitä empatiaa, vain itselle.

Mielestäni yhdellekään tupakoitsijalle ei pitäisi antaa siirtoelintä, olipa tuo tupakoitsija rikollinen tai ei, mutta ei. Sen pitäisi olla ehdoton este siirrännäiselle. Niistä on hirveä pula ja iso osa siirtoelintä odottavista elää terveellisesti ja ymmärtää miksi se on niin tärkeää juuri siirtoelinten kohdalla.

Kun uusi johtaja esittäytyi vankilan henkilöstölle, niin minkähän takia työntekijät niin kovasti virnuilivat ja vilkuilivat toisiaan? Vähän häiritsi itseä.