Lue keskustelun säännöt.
"Ystävä", joka on "huono pitämään yhteyttä" - onko oikeasti ystävä?
Jaksatko itse ottaa aina uudestaan yhteyttä?
Vai oletko itse tuollainen "huono yhteydenottaja"?
Itse ajattelin nyt viimein lopettaa nämä väkinäiset yhteydet. Ehkä se huono yhteydenpitäjä ei oikeasti haluakaan pitää minuun yhteyttä.
Kommentit (680)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen huono pitämään yhteyttä ihmisiin. Varmaan moni on minut "hylännyt" ja uhonnut, että nyt on katkaistu välit, kun tuo ei soittele koskaan.
No itse asiassa en varmaan ole edes huomannut, koska joku sitkeä yhteydenpitäjä on hylännyt ja päättänyt, että nytpäs et ole enää minun ystävä
Meitä tällaisia erakkoja nyt vain on olemassa, jotka emme kaipaa muita ihmisiä tiiviiseen kanssakäymiseen. Joten ne kosto hylkäämiset menee teiltä hukkaan, kun emme yleensä edes huomaa sitä
Herrajumala 😂 Ja kuvittelet tästä kaikesta huolimatta olleesi jonkun _ystävä_? Kun et edes huomaa heidän katoamistaan? Ei, sinä et ole, ystävä, olet hädin tuskin edes ihminen. Itsekeskeinen narsisti. Minäminäminä!
Ei se ole minun ongelma, jos joku kuvittelee minun olevan hänen ystävä, jos olen
Tää nyt ei suoraan kuulosta siltä, että kukaan luulee olevansa sun ystävä. Enemmänkin kuvittelevat sun olevan yksinäinen ja siksi pyytävät mukaan rientoihin.
Ystävyys rakentuu vuosien aikana ja on molemmin puolista kunnioitusta ja kanssakäymistä. Siinä pidetään toistensa seurasta.
Mun nähdäkseni tässä keskustelussa on kyse siitä ystävyydestä, ja jokin siinä on muuttunut aikojen saatossa. Voi toki olla, että olen väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tässä ketjussa on niin tuttua!
Ystävä ei vastaa kahvi- tai lounaskutsuun, eikä mikään sovi, mutta seuraat somesta ilotulitusta kun menee Kämpistä Pariisiin ja Haikon kartanoon vähän muiden ystävien kanssa. Saattaa mennä aivan ns tuntemattomienkin kanssa. Yhden tälläisen poistin, kun loukkasi todella paljon em käytös.
Ystävä joutuu keksimään tekosyitä miten saa meidät pois lapsensa synttäreiltä, kun ei halua kutsua meitä kotiinsa tai halua tehdä meidän kanssa mitään, mutta lapsemme ovat silti parhaita ystäviä. 💔💔
Se Kuuluisa Hiljaisuus Whatsappissa kun ehdotat ystäväperheelle jotain yhteistä tekemistä, matkaa tai oikeastaan mitä tahansa. Aina tulee viestiä takaisin, että meillä on silloin (puolen vuoden päästä) sitä tai tätä sovittuna ja seuraavana päivänä kuulet että ai ovatkin tekemäss
Anna tälläisen maistaa omaa lääkettään. Kun kutsuu taaperonsa juhliin teitä, pitäkää samanlainen hiljaisuus. Kukaan ei vastaa hänelle. Sitten laitatte ihan samanlaisen vastauksen kuin hän teille: olemme Virtasten kanssa golfaamassa/veneilemässä/kiertämässä Eurooppaa silloin että kiitos kun kutsuista mutta emme pääse. Kalenteri on täynnä lähes koko vuodelle jo!
Minulla on pari kaveria, joiden yhteydenotto vähän pelästyttää enkä juuri ota heihin yhteyttä. Vaikka ovat ihan mukavia ihmisiä.
Toinen ei koskaan lopeta puhelua. Saattaa puhua 1-2 tuntia eikä koskaan lopeta puhelua. Aina joudun itse lopettamaan ja senkin puoliväkisin kesken lauseen. En enää yleensä uskalla vastata hänelle, koska pelkään että puhelu kestää liian kauan.
Toisella on todella vilkkaat lapset ja hän on luonteeltaan erittäin herkkä ja tarkka. Yksistään kumpikaan ominaisuus ei olisi kovin paha, mutta yhdistelmänä tämä on paha. Tyyliin lapset repivät meiltä huonekalut rikki, mutta jos siltä sanoo, kaveri suutahtaa että heitä pitää ymmärtää. Samaan aikaan hän katsoo pahasti jos meillä on vaikka käsipyyhe vähän likainen, kun se on niin epähygieeninen hänen lapsilleen.
Tunnen siis, etten osaa toimia oikein hänen seurassaan: en osaa myötäillä sitä lasten älytöntä riehumista mutta samaan aikaa en ole tarpeeksi huolellinen ja hygieeninen hänen pikkutarkoille vaatimuksilleen. Helpompaa jos ei liian usein nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Jos ystäväni laskee, miten usein otan yhteyttä ja miten usein hän ottaa yhteyttä, niin lopetan ystävyyden samantien. Ystävyys ei ole asia, jota mitataan numeroilla.
Kerran kuulin läheisestäni kun hänen ystävä sanoi että on hänen vuoronsa soittaa. Voiko olla edes varma että hän olisi vaikka estynyt Tälläinen vuoroista kiinni pitävä jää minulla kyllä poistoon.
Vierailija kirjoitti:
Jos ystäväni laskee, miten usein otan yhteyttä ja miten usein hän ottaa yhteyttä, niin lopetan ystävyyden samantien. Ystävyys ei ole asia, jota mitataan numeroilla.
Hyvin sanottu. Itsellä sama juttu. Ei ole montakaan tosi ystävää mutta en minä näiden yhteyskertoja laske. Pääsääntöisesti voi olla kuukausiakin ettei mitään kuulu. Minä en soita heille eikä he minulle mutta, kun sitten tavataan, on ilo sitäkin suurempi. Viimeksi kesällä tapasin ystävän, jota en ollut tavannut 3 vuoteen. Eikä pidetty välillä mitään yhteyttä. Edes txt tai soiteltu. Koulukaverini lapsuuden ajalta on nyt ollut soittamatta reilusti yli kuukauden. Itsekään en ole viitsinyt, vaikka mielessä on käynyt usein.
Et näin esim. En minä noista numeroa tee enkä kavereita soittojen perusteella laskuista pois jätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tässä ketjussa on niin tuttua!
Ystävä ei vastaa kahvi- tai lounaskutsuun, eikä mikään sovi, mutta seuraat somesta ilotulitusta kun menee Kämpistä Pariisiin ja Haikon kartanoon vähän muiden ystävien kanssa. Saattaa mennä aivan ns tuntemattomienkin kanssa. Yhden tälläisen poistin, kun loukkasi todella paljon em käytös.
Ystävä joutuu keksimään tekosyitä miten saa meidät pois lapsensa synttäreiltä, kun ei halua kutsua meitä kotiinsa tai halua tehdä meidän kanssa mitään, mutta lapsemme ovat silti parhaita ystäviä. 💔💔
Se Kuuluisa Hiljaisuus Whatsappissa kun ehdotat ystäväperheelle jotain yhteistä tekemistä, matkaa tai oikeastaan mitä tahansa. Aina tulee viestiä takaisin, että meillä on silloin (puolen vuoden päästä) sitä tai tätä sovittuna ja seuraavana päivänä kuulet että ai ovatkin tekemässä sitä meidän ehdottamaa asiaa, mutta muiden kanssa.
Tiedoksi, tämä on palstatrolli, joka kertoo jokaiseen aloitukseen tämän saman provotarinan vähän eri twistillä. Lapset on aina parhaita kavereita mut ei saa tavata, mutta perhe vaihtuu välillä naapuri / mökkinaapuri / kummilasten vanhemmat / lapsuudenystävä. Whatsappiin ei vastata ja ehdotettuja juttuja nähdään tehtävän jonkun muun kanssa instagramista.
Tässäkään ei muistanut että ensin sanoi ettei kaveri halua lasten synttäreille heitä eikä kutsu, ja sitten lopussa eivät itse menekään sinne "esittämään ystävää".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ystäväni laskee, miten usein otan yhteyttä ja miten usein hän ottaa yhteyttä, niin lopetan ystävyyden samantien. Ystävyys ei ole asia, jota mitataan numeroilla.
Kerran kuulin läheisestäni kun hänen ystävä sanoi että on hänen vuoronsa soittaa. Voiko olla edes varma että hän olisi vaikka estynyt Tälläinen vuoroista kiinni pitävä jää minulla kyllä poistoon.
Mä saattaisin sanoa tämmöisen tilanteessa, jossa mä olen viimeiset 5 vuotta ollut se ainoa yhteydenottaja ja jolloin ollaan menty sen "rajan" yli, että en halua olla enää yhteyksissä. Niin sanotusti vastuu siirtyy sille ystävälle.
En niinkään, että joka toisen kerran otan minä yhteyttä, joka toisen kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ystäväni laskee, miten usein otan yhteyttä ja miten usein hän ottaa yhteyttä, niin lopetan ystävyyden samantien. Ystävyys ei ole asia, jota mitataan numeroilla.
Hyvin sanottu. Itsellä sama juttu. Ei ole montakaan tosi ystävää mutta en minä näiden yhteyskertoja laske. Pääsääntöisesti voi olla kuukausiakin ettei mitään kuulu. Minä en soita heille eikä he minulle mutta, kun sitten tavataan, on ilo sitäkin suurempi. Viimeksi kesällä tapasin ystävän, jota en ollut tavannut 3 vuoteen. Eikä pidetty välillä mitään yhteyttä. Edes txt tai soiteltu. Koulukaverini lapsuuden ajalta on nyt ollut soittamatta reilusti yli kuukauden. Itsekään en ole viitsinyt, vaikka mielessä on käynyt usein.
Et näin esim. En minä noista numeroa tee enkä kavereita soittojen perusteella laskuista pois jätä.
Minulla on kaksi lapsuuden ystävää joita nähdään. Toista näen ehkä kerran kolmeen vuoteen, jolloin jutellaan kahvin tai viinin tuntikausia kuin mitään ei olisi ollut välissä. Kerrataan jutut mitä tapahtunut.
Toinen sitten oli tällainen "poistan sut somesta jos et tykkäile kuvistani ja kommentoi tarpeeksi usein".
Olin masentuneena huono pitämään yhteyttä. Ihana, kun osa ystävyyksistä säilyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tässä ketjussa on niin tuttua!
Ystävä ei vastaa kahvi- tai lounaskutsuun, eikä mikään sovi, mutta seuraat somesta ilotulitusta kun menee Kämpistä Pariisiin ja Haikon kartanoon vähän muiden ystävien kanssa. Saattaa mennä aivan ns tuntemattomienkin kanssa. Yhden tälläisen poistin, kun loukkasi todella paljon em käytös.
Ystävä joutuu keksimään tekosyitä miten saa meidät pois lapsensa synttäreiltä, kun ei halua kutsua meitä kotiinsa tai halua tehdä meidän kanssa mitään, mutta lapsemme ovat silti parhaita ystäviä. 💔💔
Se Kuuluisa Hiljaisuus Whatsappissa kun ehdotat ystäväperheelle jotain yhteistä tekemistä, matkaa tai oikeastaan mitä tahansa. Aina tulee viestiä takaisin, että meillä on silloin (puolen vuoden päästä) sitä tai tätä sovittuna ja seuraavana päivänä kuulet että ai ovatkin tekemässä sitä meidän ehdottamaa asiaa, mutta muiden kanssa.
Tämä ihminen ei selvästi tahdo olla ystäväsi eli tilanne ei ole ihan sama kuin ap:llä, jonka ystävät ovat huonoja itse ottamaan yhteyttä mutta ovat iloisia ja vastaavat hänen yhteydenottoihinsa.
Ei kannata yrittää väkisin pitää yhteyttä sellaiseen ihmiseen, joka ei sitä tahdo, ja vaikka se tuntuu varmasti pahalta niin on parempi käsitellä se asia kerralla eikä jatkuvasti yrittää pitää yhteyttä ja yhä uudelleen pahoittaa mielensä. Jätä siis vaan rohkeasti tuollainen ihminen noteeraamatta, lopeta hänen seuraamisensa somessa äläkä laita whasapp viestejä. Jos hän sitten ottaakin yhteyttä, niin toki voit vastata ja ehkä teidän ystävyys sitten jatkuukin, mutta väkisin sitä ei kannata ylläpitää.
Ja joskus, mielestäni aika useinkin, jos lopettaa väkisin yrittämisen jossain asiassa ja alkaa sen sijaan nähdä muita, hyviä asioita elämässään, niin se asia mitä on turhaan jahdannut saattaakin tulla ihan vapaaehtoisesti sinulle.
Ilmeisesti meitä ihmisiä on noin kahta eri laatua. Toisille ystävyys on suorittamista ja omien tarpeiden tyydyttämistä, jossa toisella osapuolella on välinearvo (viihdytä minua, tyydytä sosiaalisuuden tarvettani, toimi terapeuttinani, päivitä juorutietokantaani jne.) joka tuottaa henkilökohtaista hyötyä. Toisille taas ystävyys on toisesta pitämistä niin, että välit ovat läheiset tunnetasolla. Jälkimmäisessä kategoriassa yhteydenpidon tai yhteisen tekemisen taajuus ei merkitse. Suorittaja-välinearvoihmiset luokittelevat tekojen perusteella ystävänsä. Tunneystävät eivät. Ystävä pysyy ystävänä vaikka olisi ruuhkavuosien, vankilatuomion, sodan tai muun vuoksi kiireinen tai tavoittamattomissa ja estynyt pitkäänkin. Selvimmin ero näkyy siinä jos ystävä joutuu henkilökohtaisiin vaikeuksiin; varakas köyhtyy, iskee pitäkaikaissairaus, masennus, henkkoht tragedia kun viihdearvo ja hyöty lakkaa, myös ystävästä tulee entinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tässä ketjussa on niin tuttua!
Ystävä ei vastaa kahvi- tai lounaskutsuun, eikä mikään sovi, mutta seuraat somesta ilotulitusta kun menee Kämpistä Pariisiin ja Haikon kartanoon vähän muiden ystävien kanssa. Saattaa mennä aivan ns tuntemattomienkin kanssa. Yhden tälläisen poistin, kun loukkasi todella paljon em käytös.
Ystävä joutuu keksimään tekosyitä miten saa meidät pois lapsensa synttäreiltä, kun ei halua kutsua meitä kotiinsa tai halua tehdä meidän kanssa mitään, mutta lapsemme ovat silti parhaita ystäviä. 💔💔
Se Kuuluisa Hiljaisuus Whatsappissa kun ehdotat ystäväperheelle jotain yhteistä tekemistä, matkaa tai oikeastaan mitä tahansa. Aina tulee viestiä takaisin, että meillä on silloin (puolen vuoden päästä) sitä tai tätä sovittuna ja seuraavana päivänä kuulet että ai ovatkin tekemässä
Eri mieltä. Kaveri tässä haluaa, että kirjoittaja koristaa hänen laajaa ystäväpiiriään, mutta hänen ehdoillaan. Juuri kuten aloituksessa. Kirjoittajan pitäisi ottaa yhtyettä ja kaveri sitten määrittelee pääseekö vai ei. Tälläisille ei vastavuoroisille kannattaa kieltäytyä heidän kutsuistaan, niin oppivat tietämään miten ikävältä vastavuoroisuuden puute tuntuu.
Meillä on ystävät jotka hylkäsivät meidät, kun saatiin tyttö! Heillä on kaksi poikaa. Eivät koskaan onnittele tytärtämme hänen syntymäpäivinään, meidät jätetään tytön myötä ulos heidän poikiensa juhlista. Tämä oli viimeinen pisara meille, että tämän takia sorretaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ystävä, jonka kanssa saattaa mennä kuukausia, ettei pidetä toisiimme yhteyttä. Molemmat ymmärtää että kiireinen arki vie mennessään eikä ota pahalla. Ja kun taas soitetaan tai nähdään niin tuntuu että jatketaan siitä mihin jäätiin ja nautitaan aidosti toistemme seurasta. On ihanaa aloittaa puhelu, kun toinen sanoo vilpittömästi "onpa ihana kuulla susta pitkästä aikaa!"
Ja sitten on näitä "ystäviä", jotka suuttuvat ja katkeroituvat, kun ei pidä tarpeeksi usein yhteyttä. Puhelu aloitetaan syyttävällä äänellä "no eipä ole kuulunut sustakaan kuukausiin!". Ei pienintäkään ymmärrystä, että toisella voi olla muutakin elämää. Vaikka ruuhkavuosia kun kaikki eletään, kaikilla työt, opiskelut, lapset, lasten harrastukset, omat harrastukset jne. Ja silti pitäisi olla 100% panostus KAIKKIIN kavereihin. Itse olen vaan tyytyväinen, että tälläiset kaverit ovat jääneet pois elämästä, jotka suhtautuvat jotenkin epävakaasti ystävyyssuhteisiin. Ei mulla ole yksinkertaisesti aikaa hoitaa useampaa ystävyyssuhdetta viikottain puheluilla tai parin tunnin kahvitteluilla. Eri asia, jos olisi yhteinen ystäväporukka niin siinä vois hoitaa useamman näkemisiä kerralla, mutta sekin varmaan tyssäis aikataulujen yhteensovittamiseen.
No minä olen ainakin oikea ystävä vaikka en jaksa pitää yhteyttä. Olen täällä kuitenkin aina ja valmis auttamaan ja tukemaan ja lähtemään yhdessä jonnekin. Olen vain väsynyt ja arki on raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ystävät jotka hylkäsivät meidät, kun saatiin tyttö! Heillä on kaksi poikaa. Eivät koskaan onnittele tytärtämme hänen syntymäpäivinään, meidät jätetään tytön myötä ulos heidän poikiensa juhlista. Tämä oli viimeinen pisara meille, että tämän takia sorretaan
Hui. Onpa uskomatonta käytöstä. Ja naisvihamielistä.
Minä ja lähimmät ystäväni olemme kaikki samanlaisia "huonoja yhteydenpitäjiä". Ollaan yhteydessä, kun on asiaa tai halutaan tavata (ehkä kerran kuussa). Tavatessa henkinen side on vahva ja jutut jatkuvat kuin oltaisiin viimeksi eilen nähty. Ystäviä lapsista saakka. Ei koskaan ongelmia.
Rakastan näitä ystäviäni, vaikken ole hyvä pitämään yhteyttä.
Mies 30+
Miksi tarvisi pitää yhteyttä jatkuvasti? Vai seurusteletko puolisosi kanssa?
Mulla on ystävä jonka kanssa ollaan yhteyksissä noin kerran vuodessa. Jompi kumpi ottaa yhteyttä, mutta molemmat ottaa joskus. Tavatessa jutellaan, puuhaillaan, ollaan läsnä.
On myös "ystävä" jonka kanssa joskus ollaan oltu yhteyksissä aktiivisesti puolin ja toisin. Ei enää. Vain minä otan yhteyttä, vain minä järkkään tapaamista. Jos tavataan, niin ystävä on mieluummin puhelimen ääressä muiden kanssa yhteyksissä, kuin mun seurassa. Keskustelu jää yksipuoliseksi. Yms.
Ensimmäinen ei ole se ongelma, jälkimmäinen on. Jälkimmäisen kanssa yhteys vähenee, ei ensimmäisen. Jälkimmäisen kanssa ei ole tietoa, miksi näin on käynyt ja se harmittaa.
Itse olen tosi huono. Ei sillä etten kaipaisi ystävien seuraa, mutta jotenkin on iso kynnys itse ehdottaa mitään. On siis ihan luonteenpiirre. Huono sellainen kyllä, haittaa töissäkin aika-ajoin ja yritän siitä kovasti eroon....