"Ystävä", joka on "huono pitämään yhteyttä" - onko oikeasti ystävä?

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan tuollainen kylenee kyllä aivan hyvin pitämään yhteyttä muihin, vain minua kohtaan ollaan huonoja pitämään yhteyttä. Nuo kaikki kuka laskee yhteydenpitojen määrää on ihan vain suoraa sumutusta. Jos et halua olla tekemisissä niin ole hyvä ja sano vaan ihan suoraan. Joidenkin ego vain ei kestä sitä että vika olisi itsessä, vaan se väen vängällä väännetään aina jonkun toisen niskoille. Kyllähän minä olen ystäväsi, en vain koskaan halua nähdä enkä kuulla sinusta mitään 

Heh

Tästä ei nyt kyllä ottanut tolkkua. 

Vierailija kirjoitti:

Itse kärsin niin suuresta hylätyksin tulemisen pelosta ja turvattomuudesta, että huonosti yhteyttä pitävät ystävät aiheuttavat minulle epämukavan ja epävarman olon. Siksi arvostan enemmän heitä, jotka antavat edes silloin tällöin kuulua jotain itsestään. Silloin tällöin tarkoittaa esim. muutaman kuukauden välein. 

Jollain toisella noista samoista syistä on vaikeaa ottaa yhteyttä ystäviin. Hylätyksi tulemisen pelko. 

Plot twist: ap ei itse ikinä ota yhteyttä, mutta nillittää facebookissa miten "Ystävät Pitävät Yhteyttä Miksi Tänäänkään Ei Kukaan Soitellut Kanssani"

Oli minulla yksi tälläinen "ystävä", kun hän kolmatta kertaa poisti facesta (ja pyysi aina seuraavalla viikolla takaisin), en enää vastannut ystäväkutsuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kärsin niin suuresta hylätyksin tulemisen pelosta ja turvattomuudesta, että huonosti yhteyttä pitävät ystävät aiheuttavat minulle epämukavan ja epävarman olon. Siksi arvostan enemmän heitä, jotka antavat edes silloin tällöin kuulua jotain itsestään. Silloin tällöin tarkoittaa esim. muutaman kuukauden välein. 

Jollain toisella noista samoista syistä on vaikeaa ottaa yhteyttä ystäviin. Hylätyksi tulemisen pelko. 

Jos ei ole paras kaveri, kuten pari kertaa vuodessa ihminen nyt ei ole, niin mielestäni on aivan turha yrittää painostaa ihmisiä ottamaan yhteyttä vedoten omiin pelkoihin. Käsitelkää niitä pelkojanne vaikka psykologin kanssa, älä "hoida" niitä sillä että ystävät hyppii fobioidesi tahdissa.

Vierailija kirjoitti:

Plot twist: ap ei itse ikinä ota yhteyttä, mutta nillittää facebookissa miten "Ystävät Pitävät Yhteyttä Miksi Tänäänkään Ei Kukaan Soitellut Kanssani"

Oli minulla yksi tälläinen "ystävä", kun hän kolmatta kertaa poisti facesta (ja pyysi aina seuraavalla viikolla takaisin), en enää vastannut ystäväkutsuun.

Tämä ei pidä yhtään paikkaansa minun osaltani. Miksi vääristelet noin, tuleeko sinulle siitä hyvä mieli? ap

Itselläni oli "ystävä", joka ei itse ottanut koskaan yhteyttä. Kun valitin hänelle tätä, hän sanoi, ettei sillä ole mitään merkitystä, kumpi ottaa yhteyttä.

Menin rakkaimman ja parhaimman (oikeastaan ainoan) ystäväni luokse kylään ja meillä oli ihana viikonloppu! Asutaan kaukana, niin nähdään harvoin. Soitellaan kuitenkin parin viikon välein. Ja jos toisella murheita, niin vaikka joka päivä.

Olemme ystäviä 30 vuoden takaa, nuoruuden bestikset. Itselleni tosiaan edelleen se kaikista tärkein ihmisuhde perheen ulkopuolelta.

Täytyy sanoa, että olin aika järkyttynyt ja loukkaantunut, kun jälkeenpäin huomasin ystävän päivittäneen sometililleen koko viikonlopusta yhden kuvan laitasella olevasta leivoksesesta saatesanoin "tuttavan kanssa kahvilla.'

Tuttava?

Lisäksi meillä oli monenlaista aktiviteettia ja rentoutusta ja pitkiä keskusteluja. Ei muuten, mutta kun hän on ihminen, joka päivittää varsin aktiivisesti sometiliään ja hehkuttaa ystäviensä kanssa tekemisiään.

Noh, opimpahan tietämään paikkani. Tunne syvästä ystävyydedtä ei ollutkaan molemminpuolinen. Surullista.

Itse väsyn niin paljon sosiaalisesta työstäni, että työpäivän jälkeen vietän mielelläni aikaa rauhallisesti koirieni kanssa ja palaudun työpäivästä. Kai minäkin olen introvertti, kun usein jätän vastaamatta yllättäviin kavereilta tuleviin puheluihin, mielummin soittelen ennalta sovittuna ajankohtana. Usein myös turhauttaa, jos tulee vastattua, puhelu venyy helposti 1-2h mittaiseksi ja kaikki omat puuhat jää tekemättä. 

Mielelläni tapaan ystäviä ja kavereita kasvokkain ja useisiin pidän päivittäin yhteyttä snäppäilemällä. Kysyn aktiivisemmin kuulumisia, jos tiedän ystävällä olevan jotain huolta ja murhetta. Koen huonoa omaatuntoa tästä piirteestäni, mutta toisaalta iän myötä tunnistaa omat tarpeensa paremmin ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Jos kaverit tai ystävät eivät hyväksy, toivon heidän ottavan asian puheeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Itse väsyn niin paljon sosiaalisesta työstäni, että työpäivän jälkeen vietän mielelläni aikaa rauhallisesti koirieni kanssa ja palaudun työpäivästä. Kai minäkin olen introvertti, kun usein jätän vastaamatta yllättäviin kavereilta tuleviin puheluihin, mielummin soittelen ennalta sovittuna ajankohtana. Usein myös turhauttaa, jos tulee vastattua, puhelu venyy helposti 1-2h mittaiseksi ja kaikki omat puuhat jää tekemättä. 

Mielelläni tapaan ystäviä ja kavereita kasvokkain ja useisiin pidän päivittäin yhteyttä snäppäilemällä. Kysyn aktiivisemmin kuulumisia, jos tiedän ystävällä olevan jotain huolta ja murhetta. Koen huonoa omaatuntoa tästä piirteestäni, mutta toisaalta iän myötä tunnistaa omat tarpeensa paremmin ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Jos kaverit tai ystävät eivät hyväksy, toivon heidän ottavan asian puheeksi. 

Tämähän ei ole lainkaan huonoa yhteydenpitoa, päinvastoin. 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli "ystävä", joka ei itse ottanut koskaan yhteyttä. Kun valitin hänelle tätä, hän sanoi, ettei sillä ole mitään merkitystä, kumpi ottaa yhteyttä.

Juuri tällaista "ystävyyttä" tarkoitin. ap

Vierailija kirjoitti:

Menin rakkaimman ja parhaimman (oikeastaan ainoan) ystäväni luokse kylään ja meillä oli ihana viikonloppu! Asutaan kaukana, niin nähdään harvoin. Soitellaan kuitenkin parin viikon välein. Ja jos toisella murheita, niin vaikka joka päivä.

Olemme ystäviä 30 vuoden takaa, nuoruuden bestikset. Itselleni tosiaan edelleen se kaikista tärkein ihmisuhde perheen ulkopuolelta.

Täytyy sanoa, että olin aika järkyttynyt ja loukkaantunut, kun jälkeenpäin huomasin ystävän päivittäneen sometililleen koko viikonlopusta yhden kuvan laitasella olevasta leivoksesesta saatesanoin "tuttavan kanssa kahvilla.'

Tuttava?

Lisäksi meillä oli monenlaista aktiviteettia ja rentoutusta ja pitkiä keskusteluja. Ei muuten, mutta kun hän on ihminen, joka päivittää varsin aktiivisesti sometiliään ja hehkuttaa ystäviensä kanssa tekemisiään.

Noh, opimpahan tietämään paikkani. Tunne syvästä ystävyydedtä ei ollutkaan molemminp

Minulle kävi oikeastaan saman tyylinen juttu. Todella pitkäaikainen kaverini oli mielestäni hyvä ystäväni. Sitten jossain juuri kuten sinä törmäsin hänen kirjoitukseensa jossa hehkutti toista ihmistä parhaana ystävänään ja minuun oli vaan tehty joku viittaus ohimennen vanhana kaverina. Oli aika hölmö olo. Ehkä sitten myös aloin katsoa kaverini käytöstä vähän tarkemmin, ei hän muutenkaan tainnut olla niin hyvä ystävä minua kohtaan kuin kuvittelin. Ajan käytössä hänen käytöksensä myös paheni, jouduin mm. Ohareiden kohteeksi kun parhaan ystävän tittelin saanut ehdotti samalle ajalle tekemistä. Ja tajusin että kaveri oikeastaan suhtautui minuun muutenkin vähän nuivasti.

Itse en edes ajattele että on paras kaveri vs muut kaverit, mutta ajattelin vain että tämä ihminen on ystäväni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin rakkaimman ja parhaimman (oikeastaan ainoan) ystäväni luokse kylään ja meillä oli ihana viikonloppu! Asutaan kaukana, niin nähdään harvoin. Soitellaan kuitenkin parin viikon välein. Ja jos toisella murheita, niin vaikka joka päivä.

Olemme ystäviä 30 vuoden takaa, nuoruuden bestikset. Itselleni tosiaan edelleen se kaikista tärkein ihmisuhde perheen ulkopuolelta.

Täytyy sanoa, että olin aika järkyttynyt ja loukkaantunut, kun jälkeenpäin huomasin ystävän päivittäneen sometililleen koko viikonlopusta yhden kuvan laitasella olevasta leivoksesesta saatesanoin "tuttavan kanssa kahvilla.'

Tuttava?

Lisäksi meillä oli monenlaista aktiviteettia ja rentoutusta ja pitkiä keskusteluja. Ei muuten, mutta kun hän on ihminen, joka päivittää varsin aktiivisesti sometiliään ja hehkuttaa ystäviensä kanssa tekemisiään.

Noh, opimpahan tietämään paikkani. T

Siis ajan käytössä=ajan saatossa.

Mutta tätä on siis todella vaikea selittää. Luulin että olemme ystäviä, mutta olinkin tälle ihmiselle vain joku vähän vähempiarvoinen etäisempi kaveri joka ei juuri mainintaa edes saanut. Oli ihan hölmistynyt ja nolo olo kun sen tajusi. Ja ajan saatossa sen eriarvoisuuden kyllä alkoi myös nähdä käytöksestään.

Vierailija kirjoitti:

Menin rakkaimman ja parhaimman (oikeastaan ainoan) ystäväni luokse kylään ja meillä oli ihana viikonloppu! Asutaan kaukana, niin nähdään harvoin. Soitellaan kuitenkin parin viikon välein. Ja jos toisella murheita, niin vaikka joka päivä.

Olemme ystäviä 30 vuoden takaa, nuoruuden bestikset. Itselleni tosiaan edelleen se kaikista tärkein ihmisuhde perheen ulkopuolelta.

Täytyy sanoa, että olin aika järkyttynyt ja loukkaantunut, kun jälkeenpäin huomasin ystävän päivittäneen sometililleen koko viikonlopusta yhden kuvan laitasella olevasta leivoksesesta saatesanoin "tuttavan kanssa kahvilla.'

Tuttava?

Lisäksi meillä oli monenlaista aktiviteettia ja rentoutusta ja pitkiä keskusteluja. Ei muuten, mutta kun hän on ihminen, joka päivittää varsin aktiivisesti sometiliään ja hehkuttaa ystäviensä kanssa tekemisiään.

Noh, opimpahan tietämään paikkani. Tunne syvästä ystävyydedtä ei ollutkaan molemminp

Miten olet selvinnyt tuosta tilanteesta tai onko yhteydenpitonne jotenkin muuttunut? Minä koin siis melkein saman ja kaveruutemme oikeastaan lässähti kokonaan tuosta noin parin vuoden jälkeen, varmaan kun suhteutin omaa käytöstäni hänen käytökseen ja sitten hän alkoi panostamaan vielä vähemmän ja se vaan meni sitten siinä koko vuosien ystävyys. 

Tai siis vuosien etäisempi kaveruus eikä ystävyys. Vauva ei anna julkaista lainausmerkkejä tekstissä?

Ikää oli? Kun mittariin tulee 25v niin alkaa olla sen verran omaakin elämää, ettei jaksa roikkua tuntikausia puhelimessa joka päivä. Ei edes bestiksen kanssa. 

Tosin nykyään taitaa aikuistuminen tapahtua jossain 35veen tienoilla. 

Mä itse arvotan esim. 20 vuotta kestäneet ystävyydet aika korkealle ja olen valmis näkemään vähintään jonkin verran vaivaa niiden säilyttämisen eteen. Se tarkoittaa tapaamisia esimerkiksi muutaman kerran vuodessa ja kiinnostuksen osoittamista toisen elämää kohtaan sekä halua jakaa sopivasti myös omaa elämää. 

Mutta tunnistan joidenkin kohdalla tuon, että heillä ei ole samanlaista viitseliäisyyttä tai motivaatiota ystävyyden ylläpitämiseen. Ja se ei tosiaankaan tarkoita jatkuvaa soittelua tai viestipommitusta, niin kuin jotkut täällä kummallisesti olettavat.

Jossain kohtaa sitä tosiaan väsyy olemaan itse aina se ehdottelija. Miksi ehdottaa itse kerta toisensa jälkeen, kun toinen ei ehdota koskaan mitään oma-aloitteisesti? Ihmetyttää, eikö sillä 20, jopa 30 vuodella ole mitään väliä. Ei sellaisia "vanhoja" ystäviä enää mistään saa, vaikka uusia saisikin. Ei ole enää sekään mitenkään hirveän helppoa 40-50 vuoden iässä. 

Mutta ehkäpä nämä ystävät ovat sitten kasvaneet erilleen siitä, kehen eivät jaksa ottaa itse mitään yhteyttä. Vaikka vakuuttavatkin tapaamisissa, että oli tosi kiva nähdä ja ihanaa kun aina jaksat ottaa yhteyttä ja nähdään nyt useammin!

Vierailija kirjoitti:

Ikää oli? Kun mittariin tulee 25v niin alkaa olla sen verran omaakin elämää, ettei jaksa roikkua tuntikausia puhelimessa joka päivä. Ei edes bestiksen kanssa. 

Tosin nykyään taitaa aikuistuminen tapahtua jossain 35veen tienoilla. 

Kuka ja missä on tarkoittanut "tuntikausien roikkumista puhelimessa joka päivä"? Tai edes yhtään mitään sellaista, edes soittelua ylipäätään?

Mistä tulee tämä älytön tarve vääristellä aivan tolkuttomasti? Mitä sillä voittaa? Kuka siitä hyötyy ja kenelle siitä on iloa?

:-O

Vierailija kirjoitti:

Mä itse arvotan esim. 20 vuotta kestäneet ystävyydet aika korkealle ja olen valmis näkemään vähintään jonkin verran vaivaa niiden säilyttämisen eteen. Se tarkoittaa tapaamisia esimerkiksi muutaman kerran vuodessa ja kiinnostuksen osoittamista toisen elämää kohtaan sekä halua jakaa sopivasti myös omaa elämää. 

Mutta tunnistan joidenkin kohdalla tuon, että heillä ei ole samanlaista viitseliäisyyttä tai motivaatiota ystävyyden ylläpitämiseen. Ja se ei tosiaankaan tarkoita jatkuvaa soittelua tai viestipommitusta, niin kuin jotkut täällä kummallisesti olettavat.

Jossain kohtaa sitä tosiaan väsyy olemaan itse aina se ehdottelija. Miksi ehdottaa itse kerta toisensa jälkeen, kun toinen ei ehdota koskaan mitään oma-aloitteisesti? Ihmetyttää, eikö sillä 20, jopa 30 vuodella ole mitään väliä. Ei sellaisia "vanhoja" ystäviä enää mistään saa, vaikka uusia saisikin. Ei ole enää sekään mitenkään hirveän helppoa 40-50 v

Ajattelen samoin kuin sinä, mutta olen lukenut paljon ihmisten käsityksiä ystävyyksistä ja tuntuu että ehkä jopa suurin osa ei välitä siitä onko taustalla pitkä ystävyys, vaan se merkkaa enemmän onko juteltavaa juuri tässä hetkessä. Esim. elämäntilanne kun vaihtuu, monet vaihtaa ihan surutta kaverinsakin koska ei vaan enää kiinnosta. He ovat ehkä vähän kevytystävyys-tyylisiä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikää oli? Kun mittariin tulee 25v niin alkaa olla sen verran omaakin elämää, ettei jaksa roikkua tuntikausia puhelimessa joka päivä. Ei edes bestiksen kanssa. 

Tosin nykyään taitaa aikuistuminen tapahtua jossain 35veen tienoilla. 

Kuka ja missä on tarkoittanut "tuntikausien roikkumista puhelimessa joka päivä"? Tai edes yhtään mitään sellaista, edes soittelua ylipäätään?

Mistä tulee tämä älytön tarve vääristellä aivan tolkuttomasti? Mitä sillä voittaa? Kuka siitä hyötyy ja kenelle siitä on iloa?

:-O

Sen kun tietäis. Käsittämätöntä, typerää ja tympeää. Itseään jotenkin huvittavat nämä trollailijat. 

On. Ollaan huonoja pitämään yhteyttä molemmat, mutta molemmat tietävät, että sattui elämässä hyvää tai huonoa, on toinen aina tukena/ juhlimassa asiaa.