Lue keskustelun säännöt.
"Ystävä", joka on "huono pitämään yhteyttä" - onko oikeasti ystävä?
Jaksatko itse ottaa aina uudestaan yhteyttä?
Vai oletko itse tuollainen "huono yhteydenottaja"?
Itse ajattelin nyt viimein lopettaa nämä väkinäiset yhteydet. Ehkä se huono yhteydenpitäjä ei oikeasti haluakaan pitää minuun yhteyttä.
Kommentit (680)
Olen itse tuollainen. Pääsyitä on kaksi.
Ensimmäinen on ADHD joka saa unohtamaan kaiken joka ei ole juuri edessä kun keskityn viikon kerrallaan johonkin asiaan niin tiiviisti etten tajua ajan kulua. Unohdan oikeasti kaikki ja kaiken vaikka olisi kuinka tärkeä ihminen.
Toinen on etten usko kenenkään kaipaavan minua ja pelkään olevani vain vaivaksi.
Olen kyllä yrittänyt joskus pitää huomattavasti säännöllisemmin yhteyttä erinäisiin ihmisiin, mutta olen kai huono puhumaan muuten kuin kasvotusten. En vain jotenkin osaa vääntää juttua muuten kuin nähdessä oikeasti.
Joten aina sitten tekstaillessa se tuntuu jotenkin väkinäiseltä ja siltä ettei sitä toista kauheasti kiinnosta. Ja usein puheet tapaamisista ei etene, ja näin olen pikkuhiljaa saanut käsityksen etten ehkä vain ole kovin kaivattu ja jää sitten ne vähäiset yhteydenotot vähemmälle ja olen alkanut kaikkien kohdalla olettaa ettei heitä kiinnosta elleivät itse ole yhteyksissä.
Jos sitten joku on yhteyksissä, ilahdun kyllä koska mietin että kiva, joku kaipaa, ja sitten uskallan jutella kun tiedän etten ole vaivaksi.
Tämä jälkimmäinenkin kuvio liittyy aika vahvasti ADHD:n ja siitä alkaneeseen kelpaamattomuuden tunteeseen tosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ruuhkavuosia elävä introvertti ja tuntuu, että toiset ottavat minuun yhteyttä paljon nopeammin kuin minä heihin. Heillä kai on suurempi tarve sosiaalisuudelle, kun taas itse en aina kaipaa tiivistä yhteydenpitoa.
Minä olen tällainen "ystävä". Viihdyn yksin, ja kaikki ystävyyssuhteet katkeaa lopulta siihen kun olen niin huono pitämään yhteyttä. Eikä se minua edes haittaa, päinvastoin.
Mä olen kanssa lopettanut yhteydenpidon, kun olen huomannut olevani ainoa yhteydenottaja. Tämän tajuaminen yleensä on ottanut aikaa. Tosin pelkkä yhteydenpitämättömyys ei ole syynä, vaan myös toistuva kieltäytyminen seurasta. Harmittaa kun viestit jää vastaamatta, välillä jopa lukematta.
Itseäni myös ottaa päähän se, ettei kaverit käy mun luona kylässä, kutsumisesta huolimatta. Sijainti ei pitäis olla ongelma, kotini ohi joutuu useampikin kaveri kulkea esimerkiksi kauppaan mennessään. Mä olen se, joka kulkee vähän pidemmänkin matkan vierailulle.
Koska näin on käynyt useamman ihmisen kanssa, niin kyllä se vika pitää itsestä löytyä, ei niistä muista.
Minä olen tällainen huono yhteydenottaja. Olen yksin elävä sinkku kun taas kaverit ovat perheellisiä. Ajattelen että en halua häiritä, tai aiheuttaa mitään lisästressiä siitä että pitäisi nähdä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä opettelen olemaan noin 50 % ystävyydessä. Tuntuu kurjalta, kun yhteydenpito näköjään joidenkin ihmisten kanssa loppuu kokonaan, kun heitän pallon heille. Se on kuitenkin realiteetti. Teen tilaa minulle sopivammille ystäville 😊 Ja mukava lukea täältä, että moni introvertti ei välitä siitä, että heidät "jätetään" - ratkaisuni palvelee molempia osapuolia!
Vierailija kirjoitti:
Itse väsyn niin paljon sosiaalisesta työstäni, että työpäivän jälkeen vietän mielelläni aikaa rauhallisesti koirieni kanssa ja palaudun työpäivästä. Kai minäkin olen introvertti, kun usein jätän vastaamatta yllättäviin kavereilta tuleviin puheluihin, mielummin soittelen ennalta sovittuna ajankohtana. Usein myös turhauttaa, jos tulee vastattua, puhelu venyy helposti 1-2h mittaiseksi ja kaikki omat puuhat jää tekemättä.
Mielelläni tapaan ystäviä ja kavereita kasvokkain ja useisiin pidän päivittäin yhteyttä snäppäilemällä. Kysyn aktiivisemmin kuulumisia, jos tiedän ystävällä olevan jotain huolta ja murhetta. Koen huonoa omaatuntoa tästä piirteestäni, mutta toisaalta iän myötä tunnistaa omat tarpeensa paremmin ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Jos kaverit tai ystävät eivät hyväksy, toivon heidän ottavan asian puheeksi.
Miten lomat, entä kun jää eläkkeelle ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ystävyys ei ole minusta ole kiinni siitä, kuka ja kuinka usein otetaan yhteyttä, mutta totta on että jos kumpikaan ei vuosikausiin ota yhteyttä, niin ystävyys hiipuu ja hyvästäkin ystävästä voi tulla etäinen, entinen hyvä ystävä. Mutta se on luonnollista, ihmisten elämäntilanteet muuttuu, ihmiset muuttuu, ihmissuhteet muuttuu.
Joskus jostain entisestä hyvästä ystävästä voi tulla uudestaan läheinen, vaikka ei olla vuosiin nähty, jos elämäntilanteet kulkee sopivasti siihen suuntaan. Itselleni käynyt näin parinkin ystävän kanssa, vuosiin ei juuri oltu yhteydessä mutta nyt, kun lapset taas aikuisia ja asumme lähempänä toisiamme, on ystävyys jatkunut kuin niitä vuosia, jolloin ei juurikaan oltu yhteydssä, ei olisi ollutkaan välissä.
Jos sinusta tuntuu, ettei joku ystäväsi koskaan ole yhteydessä ja se harmittaa niin paljon, että et tahtoisi ottaa yhteyttä, niin ehkä se tarkoittaa että on aika ottaa etäisyyttä ko. ystäävään. Itse en tekisi siitä sellaista johtopäätöstä, että tämä ystävyys on nyt loppu, vaan antaisin sen hiipua taustalle tekemättä asiasta sen isompaa numeroa. Ehkä aika on ajanut sen ystävyyden ohi, ja aika saattaa joskus taas sytyttää ystävyyden uudelleen, tai sitten ei. Kaunan kantaminen siitä, että toinen ei ole aloitteellinen, kiusaa vain sinua ja sinun mielenrauhaasi ja miksi tekisit itsellesi niin? Anna asian mielummin vaan olla, jopa vanhat, hiipuneet ystävyyssuhteet ovat kuitenkin tärkeitä, niillä on ollut merkitystä joskus, miksi et mielummin muistaisi niitä hyvällä?
Minä olen huono pitämään yhteyttä ihmisiin. Varmaan moni on minut "hylännyt" ja uhonnut, että nyt on katkaistu välit, kun tuo ei soittele koskaan.
No itse asiassa en varmaan ole edes huomannut, koska joku sitkeä yhteydenpitäjä on hylännyt ja päättänyt, että nytpäs et ole enää minun ystävä
Meitä tällaisia erakkoja nyt vain on olemassa, jotka emme kaipaa muita ihmisiä tiiviiseen kanssakäymiseen. Joten ne kosto hylkäämiset menee teiltä hukkaan, kun emme yleensä edes huomaa sitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heillä on elämänhallinnan ongelmia ja menevät omaan kategoriaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikää oli? Kun mittariin tulee 25v niin alkaa olla sen verran omaakin elämää, ettei jaksa roikkua tuntikausia puhelimessa joka päivä. Ei edes bestiksen kanssa.
Tosin nykyään taitaa aikuistuminen tapahtua jossain 35veen tienoilla.
Kuka ja missä on tarkoittanut "tuntikausien roikkumista puhelimessa joka päivä"? Tai edes yhtään mitään sellaista, edes soittelua ylipäätään?
Mistä tulee tämä älytön tarve vääristellä aivan tolkuttomasti? Mitä sillä voittaa? Kuka siitä hyötyy ja kenelle siitä on iloa?
:-O
JOKA päivä, tuntitolkulla puhelimessa -tarkoitit varmaan teini-ikäisiä ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen huono pitämään yhteyttä ihmisiin. Varmaan moni on minut "hylännyt" ja uhonnut, että nyt on katkaistu välit, kun tuo ei soittele koskaan.
No itse asiassa en varmaan ole edes huomannut, koska joku sitkeä yhteydenpitäjä on hylännyt ja päättänyt, että nytpäs et ole enää minun ystävä
Meitä tällaisia erakkoja nyt vain on olemassa, jotka emme kaipaa muita ihmisiä tiiviiseen kanssakäymiseen. Joten ne kosto hylkäämiset menee teiltä hukkaan, kun emme yleensä edes huomaa sitä
Nyt taidetaan enemmänkin jutella niistä ystävistä eikä joistain ihmisistä, jotka sitkeesti pitää yhteyttä. Tai ainakin mulla on ero näissä kahdessa. Se ratkaiseva ero.
Vierailija kirjoitti:
ystävyys ei ole minusta ole kiinni siitä, kuka ja kuinka usein otetaan yhteyttä, mutta totta on että jos kumpikaan ei vuosikausiin ota yhteyttä, niin ystävyys hiipuu ja hyvästäkin ystävästä voi tulla etäinen, entinen hyvä ystävä. Mutta se on luonnollista, ihmisten elämäntilanteet muuttuu, ihmiset muuttuu, ihmissuhteet muuttuu.
Joskus jostain entisestä hyvästä ystävästä voi tulla uudestaan läheinen, vaikka ei olla vuosiin nähty, jos elämäntilanteet kulkee sopivasti siihen suuntaan. Itselleni käynyt näin parinkin ystävän kanssa, vuosiin ei juuri oltu yhteydessä mutta nyt, kun lapset taas aikuisia ja asumme lähempänä toisiamme, on ystävyys jatkunut kuin niitä vuosia, jolloin ei juurikaan oltu yhteydssä, ei olisi ollutkaan välissä.
Jos sinusta tuntuu, ettei joku ystäväsi koskaan ole yhteydessä ja se harmittaa niin paljon, että et tahtoisi ottaa yhteyttä, niin ehkä se tarkoittaa että on aika ottaa etäisyyttä ko. ystää
Viisaasti kirjoitettu, kiitos tästä. Varmaan ne torjutuksi ja hylätyksi tulemisen traumat tulevat siinä pintaan, että tuntuu pahalta ja miettii kuumeisesti, mikä itsessä on vikana. Mutta sitä voi tosiaan pohtia sitten vaikka terapeutin kanssa eikä kaataa kenenkään sinänsä viattoman ihmisen niskaan.
Luonnollisestihan yhteydenpito vähenee, hiipuu ja loppuu sellaistan ihmisten kanssa, joiden kanssa ei tunnu olevan puhuttavaa, ei mitään yhteistä, tapaamisesta jää tyhjä ja mitäänsanomaton olo. Mutta tuntuu jotenkin erikoiselta, kun itse ja kaikista merkeistä päätellen toinenkin kokee tapaamiset ja yhteydet merkittäviksi ja tärkeiksi (esim. aloittaa viestin sanomalla "Hei rakas ystävä, ihana kun laitoit viestiä") ja sitten ei kuitenkaan itse jaksa/viitsi/halua sitä ystävyyttä ylläpitää. Tällaisesta tulee aika epävarma olo. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli "ystävä", joka ei itse ottanut koskaan yhteyttä. Kun valitin hänelle tätä, hän sanoi, ettei sillä ole mitään merkitystä, kumpi ottaa yhteyttä.
On merkitystä. Kun toinenkin osapuoli kyselee miten menee -se on mukavaa kun välittää.
Kaikki tässä ketjussa on niin tuttua!
Ystävä ei vastaa kahvi- tai lounaskutsuun, eikä mikään sovi, mutta seuraat somesta ilotulitusta kun menee Kämpistä Pariisiin ja Haikon kartanoon vähän muiden ystävien kanssa. Saattaa mennä aivan ns tuntemattomienkin kanssa. Yhden tälläisen poistin, kun loukkasi todella paljon em käytös.
Ystävä joutuu keksimään tekosyitä miten saa meidät pois lapsensa synttäreiltä, kun ei halua kutsua meitä kotiinsa tai halua tehdä meidän kanssa mitään, mutta lapsemme ovat silti parhaita ystäviä. 💔💔
Se Kuuluisa Hiljaisuus Whatsappissa kun ehdotat ystäväperheelle jotain yhteistä tekemistä, matkaa tai oikeastaan mitä tahansa. Aina tulee viestiä takaisin, että meillä on silloin (puolen vuoden päästä) sitä tai tätä sovittuna ja seuraavana päivänä kuulet että ai ovatkin tekemässä sitä meidän ehdottamaa asiaa, mutta muiden kanssa. Meidän kanssa voi tavata 1/2 päivää jonain sunnuntaina jos ei ole mitään muuta. Muiden parempien ystävien kanssa voi sitten tehdä matkoja Eurooppaan, yms. Kuitenkin kun on hänestä tai hänen lapsestaan kyse, odottaa meiltä välitöntä toimimista. Ollaankin puhuttu, että ilmeisesti tälläiset eivät ymmärrä muuta kuin kieltäytymisen. Ei, emme tule sinun juhliisi esittämään että olisimme ystäviä. Ei, emme myöskään pääse lapsesi synttäreille. Pyydä sinne näitä parempia ystäviä joiden kanssa ne suunnitelmat ja tekemisetkin onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tässä ketjussa on niin tuttua!
Ystävä ei vastaa kahvi- tai lounaskutsuun, eikä mikään sovi, mutta seuraat somesta ilotulitusta kun menee Kämpistä Pariisiin ja Haikon kartanoon vähän muiden ystävien kanssa. Saattaa mennä aivan ns tuntemattomienkin kanssa. Yhden tälläisen poistin, kun loukkasi todella paljon em käytös.
Ystävä joutuu keksimään tekosyitä miten saa meidät pois lapsensa synttäreiltä, kun ei halua kutsua meitä kotiinsa tai halua tehdä meidän kanssa mitään, mutta lapsemme ovat silti parhaita ystäviä. 💔💔
Se Kuuluisa Hiljaisuus Whatsappissa kun ehdotat ystäväperheelle jotain yhteistä tekemistä, matkaa tai oikeastaan mitä tahansa. Aina tulee viestiä takaisin, että meillä on silloin (puolen vuoden päästä) sitä tai tätä sovittuna ja seuraavana päivänä kuulet että ai ovatkin tekemässä sitä meidän ehdottamaa asiaa, mutta muiden kanssa.
Tuttua! Olet se varaystävä. Se johon tukeudutaan arjessa, lasten harrastuksissa ja ruuhkavuosissa, mutta kaikki suunnitelmat tehdään perheen rouvan muiden ystävien kanssa, vaikka lapset olisivat tärkeitä toisilleen.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tässä ketjussa on niin tuttua!
Ystävä ei vastaa kahvi- tai lounaskutsuun, eikä mikään sovi, mutta seuraat somesta ilotulitusta kun menee Kämpistä Pariisiin ja Haikon kartanoon vähän muiden ystävien kanssa. Saattaa mennä aivan ns tuntemattomienkin kanssa. Yhden tälläisen poistin, kun loukkasi todella paljon em käytös.
Ystävä joutuu keksimään tekosyitä miten saa meidät pois lapsensa synttäreiltä, kun ei halua kutsua meitä kotiinsa tai halua tehdä meidän kanssa mitään, mutta lapsemme ovat silti parhaita ystäviä. 💔💔
Se Kuuluisa Hiljaisuus Whatsappissa kun ehdotat ystäväperheelle jotain yhteistä tekemistä, matkaa tai oikeastaan mitä tahansa. Aina tulee viestiä takaisin, että meillä on silloin (puolen vuoden päästä) sitä tai tätä sovittuna ja seuraavana päivänä kuulet että ai ovatkin tekemässä sitä meidän ehdottamaa asiaa, mutta muiden kanssa.
Mulla nousee aivan kyyneleet silmiin, kun luen tämän. Mä luulin myös että sain lapsen kautta hyvän ja luotettavan ystävän, mutta sitten hän aktivoi minussa tosi pahan ulkopuolisuuden tunteen.
Hyvä ystävä ottaisi moneen mukaan, mutta hän oikein näkyvästi järjesteli, että me emme vaan kelpaa kavereiksi juuri mihinkään tekemiseen perheenä.
Viimeinen pisara minulle oli, kun hän oli seläntakana järjestellyt matkan minun tuttuni kanssa. Vain minut jätettiin ulos.
En voi luottaa tai arvostaa. Voin nykyään kuunnella häntä, mutta tiedän ettei häneen voi luottaa ja hän järjestelee aina lähes maanisesti omaa etuaan. Ja meidän perhe emme siihen kuulu, se on tullut näkyvästi selväksi.
Yritän olla ystävä siinä määrin kuin jaksan. Soittelen toki ja minulle soitellaan. En kuitenkaan tykkää ihan jatkuvasta soittelusta tai jatkuvasta, jopa päivittäisestä, viestien lähettelystä, sitäkin olen saanut osakseni. Olen vain sitten itse pitänyt vähän välimatkaa tarvittaessa.
Ei aina tarvitse olla tavoitettavissa, eikä toinen ihminen saa määritellä millainen ystävän pitää olla.
Jos sitten ei ole toisen mielen mukainen, niin sille ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen huono pitämään yhteyttä ihmisiin. Varmaan moni on minut "hylännyt" ja uhonnut, että nyt on katkaistu välit, kun tuo ei soittele koskaan.
No itse asiassa en varmaan ole edes huomannut, koska joku sitkeä yhteydenpitäjä on hylännyt ja päättänyt, että nytpäs et ole enää minun ystävä
Meitä tällaisia erakkoja nyt vain on olemassa, jotka emme kaipaa muita ihmisiä tiiviiseen kanssakäymiseen. Joten ne kosto hylkäämiset menee teiltä hukkaan, kun emme yleensä edes huomaa sitä
Herrajumala 😂 Ja kuvittelet tästä kaikesta huolimatta olleesi jonkun _ystävä_? Kun et edes huomaa heidän katoamistaan? Ei, sinä et ole, ystävä, olet hädin tuskin edes ihminen. Itsekeskeinen narsisti. Minäminäminä!
Ei se ole minun ongelma, jos joku kuvittelee minun olevan hänen ystävä, jos olen ystävällinen hänelle.
Minä en lupaa kenellekään mitään, en uskottelee olevani ystävä, kerron, että olen erakkoluonne ja harvoin pidän yhteyttä ihmisiin. Silti aina ( itseasiassa ihmeen usein) alkaa joku työkaveri tai harrastetuttu tai mikä milloinkin soittelemaan ja pyytelee tapaamisia ja viestittelee. Sitten loukkaannutaan ja hylätään, kun olen huono ystävä.
Minä en ole luvannut olla kenellekään ystävä ja olen kertonut, etten pidä ihmisiin yhteyttä ja tapaamiset ja kahvittelut ei kiinnosta.
Joten nytkö minä olen narsisti ja minä minä, jos yleisesti ottaen en välitä ylimääräisistä ihmissuhteista ja kerron sen ihmisille.
Eikö ongelma ole niillä, jotka väkisin yrittää muuttaa minut sosiaaliseksi
Lopetin yksipuoliset ystävyydet joitain vuosia sitten. Se oli hyvin surullista, että muutama pitkän ajan ystävyys loppui siihen. Mutta eipä he mitään huomanneetkaan vaikka en enää viestiä laittanut/soitellut. Että ehkä sekin kertoo jotain jos eivät edes noteeraa asiaa. Itselleni tämä oli kuitenkin hyvä päätös, sillä nyt elämässäni on ihmisiä jotka ovat kanssani enemmän samalla aaltopituudella ja samalla huumorintajulla varustettuja.