Lue keskustelun säännöt.
"Ystävä", joka on "huono pitämään yhteyttä" - onko oikeasti ystävä?
Jaksatko itse ottaa aina uudestaan yhteyttä?
Vai oletko itse tuollainen "huono yhteydenottaja"?
Itse ajattelin nyt viimein lopettaa nämä väkinäiset yhteydet. Ehkä se huono yhteydenpitäjä ei oikeasti haluakaan pitää minuun yhteyttä.
Kommentit (680)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystävä, jonka kanssa olemme yhteydessä todella harvoin, välissä jopa vuosia. Mutta elämän rankimmilla hetkillä olemme aina toisemme tukena, ilman varauksia
Mitä helv ettiä te katkerat maalaiset alapeukutatte tämmöistä asiallista viestiä? Saunan takana on tilaa, odotan siellä!
Palsta on täynnä katkeria, kateellisia, housuunpaskovia, juoruvia katkeroita, joilla ei ole yhtään ystävää, koska itse käyttäytyvät kuin possut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystävä, jonka kanssa olemme yhteydessä todella harvoin, välissä jopa vuosia. Mutta elämän rankimmilla hetkillä olemme aina toisemme tukena, ilman varauksia
Mitä helv ettiä te katkerat maalaiset alapeukutatte tämmöistä asiallista viestiä? Saunan takana on tilaa, odotan siellä!
No lähtökohtahan on tämä: palstalla asuu paljon katkeria maalaisjuntteja. he kadehtivat sitä, että jollakin on ystävä. heillä on myös paljon kouvvolatatskoja. niissä on kaikissa TARINA.
Vierailija kirjoitti:
Mä yritän lähettää aina välillä sähköpostia, mutta ei niihin kovinkaan moni jaksa vastata. Sitten huomaan, etten itsekään jaksa heti vastata - kun on ollut kiireinen päivä ja sitten ihan totaalisesti vaan unohdan vastaamisen pitkäksi aikaa. Kyllä mä silti haluan olla ystävä, vaikkei se yhteydenpito aina niin äkkiä tai usein onnistukaan!
Minusta tässä mennään hienoisesti siinä rajalla, että tällainen on pelkästään huonoa käytöstä. Heti ei tarvitsekaan vastata, jos on kiirettä, mutta vastaamisen unohtaminen kokonaan on pelkästää käytöstapojen puutetta. Jos se tapahtuu kerran, ei siinä mitään, mutta jos se on jatkuvaa... Aina voi vastata vaikka, että hei mulla on nyt tosi kiirettä, palataanko myöhemmin.
Maalaiskatkerot ovat Suomen pahin syöpä, maahanmuuttajaukkojen ohella. Onneksi molemmat porukat voi kiertää melko kaukaa tai ainakin vit tuilla ja KOVASTI.
Vierailija kirjoitti:
Entä onko sellainen ystävä, joka soittaessaan puhuu vain omista asioistaan melkeinpä henkeä kertaakaan vetämättä eikä koskaan kysy toiselta mitään edes kohteliaisuudesta? Sitten kun saa asiansa pälpätettyä, lopettaa puhelun nopeasti.
Tuo on se syy, miksi otan aika harvoin yhteyttä erääseen ystävääni. Jos lähetän hänelle vaikka tekstiviestin, hän heti soittaa minulle tuollaisen puhelun. Tai jos soitan hänelle, puhelu on silloinkin tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon myös lopettanut olemasta se, joka menee kylään ja ottaa yhteyttä. Matka on yhtä pitkä toisinkin päin, ja kiireet ja oma elämä on minullakin.
Osa ihmisistä onkin tämän myötä tippunut elämästäni pois. Ei näitä ihmisiä mitenkään valtavasti ole kokonaisuutena. Osa on sitten kysellyt pitkän ajan päästä, miksi en ole käynyt, miksi en ole soittanut... Niin. Kaipa ne linjat saa auki sieltä toisestakin päästä, jos on asiaa.
On toki myös ystäviä, joiden kanssa harvakseltaan koodaillaan ja nähdään, mutta juttu jatkuu aina samasta paikasta mihin se on jäänyt. Ehkä henkinen yhteys on sitten vahvempi, kun pelin henki on niin erilainen.
Kuulun neurovähemmistöön (ADHD) ja meillä valitettavasti tämä on ominaista. Poissa näkyvistä, poissa mielestä. Se EI tarkoita, ettemmekö välittäisi ja olisi oikeita ystäviä. Meille vain monesti esim. puhelimessa puhuminen on haastavaa. Unohdamme vastata viesteihin tai lykkäämme sitä. Ja myös luotamme, että toinen tietää, että olemme ystäviä, että ystävyyttä ei mitata tapaamisissa tai yhteydenotoissa. Ja minullakin on vaikeuksia saada aikaan asioita: lähteä kotoa, sopia tapaamisia, jaksamisen kanssa haasteita. Päälle vielä burnoutit ja long covid, niin on ystävyyksien ylläpito haasteellista.
Eli jos epäilet, että toinen ei ole oikea ystävä, ota asia esiin ystävällisesti. Voi hyvin olla, että toinen ei todellakaan tahallisesti tuota sinulle pahaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulun neurovähemmistöön (ADHD) ja meillä valitettavasti tämä on ominaista. Poissa näkyvistä, poissa mielestä. Se EI tarkoita, ettemmekö välittäisi ja olisi oikeita ystäviä. Meille vain monesti esim. puhelimessa puhuminen on haastavaa. Unohdamme vastata viesteihin tai lykkäämme sitä. Ja myös luotamme, että toinen tietää, että olemme ystäviä, että ystävyyttä ei mitata tapaamisissa tai yhteydenotoissa. Ja minullakin on vaikeuksia saada aikaan asioita: lähteä kotoa, sopia tapaamisia, jaksamisen kanssa haasteita. Päälle vielä burnoutit ja long covid, niin on ystävyyksien ylläpito haasteellista.
Eli jos epäilet, että toinen ei ole oikea ystävä, ota asia esiin ystävällisesti. Voi hyvin olla, että toinen ei todellakaan tahallisesti tuota sinulle pahaa mieltä.
Olin itse käymässä kirjoittamaan samasta aiheesta, mutta tossahan se jo tulikin. Ja se voi tuntua todella pahalta, kun huomaa, että ystävä loukkaantuu käytöksestä jolle ei oikein voi minkään. Olen samaa mieltä tuosta, että asia kannattaa ottaa ystävällisesti esiin.
Ystävällä voi olla vaikea elämäntilanne eikä siksi voimia soitella aloitteellisesti. Ei tuomita etukäteen huonoksi ystäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maalaiskatkerot ovat Suomen pahin syöpä, maahanmuuttajaukkojen ohella. Onneksi molemmat porukat voi kiertää melko kaukaa tai ainakin vit tuilla ja KOVASTI.
Ja näitä maalaiskatkeroita on myös naisissa, mutta suurin osa on peräkammarin ukkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä yritän lähettää aina välillä sähköpostia, mutta ei niihin kovinkaan moni jaksa vastata. Sitten huomaan, etten itsekään jaksa heti vastata - kun on ollut kiireinen päivä ja sitten ihan totaalisesti vaan unohdan vastaamisen pitkäksi aikaa. Kyllä mä silti haluan olla ystävä, vaikkei se yhteydenpito aina niin äkkiä tai usein onnistukaan!
Minusta tässä mennään hienoisesti siinä rajalla, että tällainen on pelkästään huonoa käytöstä. Heti ei tarvitsekaan vastata, jos on kiirettä, mutta vastaamisen unohtaminen kokonaan on pelkästää käytöstapojen puutetta. Jos se tapahtuu kerran, ei siinä mitään, mutta jos se on jatkuvaa... Aina voi vastata vaikka, että hei mulla on nyt tosi kiirettä, palataanko myöhemmin.
Entä jos on ystävä joka spämmää tekstareilla monta kertaa päivässä ja valittaa kun ei jaksa vastata koko ajan niihin ja vastaukset on huonoja jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos aina on se osapuoli joka ottaa yhteyttä, on ystävyys toispuolista eikä todellista ystävyyttä, joten itse ole ainakin poistanut yhteystiedot.
Ei se ole ystävyyttä että aina itse ottaa yhteyttä tai ehdottaa tapaamista yms.
Mitä turhaa käyttää aikaansa ja energiaansa sellaiseen ihmiseen joka ei halua pitää yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Minustakin on tullut "huono" ystävä ja syys siihen on sairastuminen. Syy huonouteen on monimutkainen, koska pelkään minuun kohdistuvia odotuksia, kun tiedän, etten enää pysty niitä täyttämään. Haluaisin kertoa ystävilleni rehellisesti tilanteeni ja toiveeni, mutta en pysty.
Kerro hänelle, mikä tilanteesi on, muuten ystävyys kuolee. Ystävälle voi puhua toiveita, ei ole ystävyyttä jos ei voi puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen joutunut ottamaan kutsujan roolin joissain suhteissa, mutta siedän sitä, sillä meillä on aina todella mukavaa. En halua luopua lapsuuden ja nuoruuden ystävien tapaamisista vain siksi, että heillä on kiireitä eivätkä he ehdi järjestää tapaamisia itse. Minulla on omat lapset jo isoja, ja aikaa muuhunkin.
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsin niin suuresta hylätyksin tulemisen pelosta ja turvattomuudesta, että huonosti yhteyttä pitävät ystävät aiheuttavat minulle epämukavan ja epävarman olon. Siksi arvostan enemmän heitä, jotka antavat edes silloin tällöin kuulua jotain itsestään. Silloin tällöin tarkoittaa esim. muutaman kuukauden välein.
Koen itse samalla lailla! Hyvä kuulla, että en ole ainoa.
Minulle sopii nykyään paljon paremmin sellainen harvoin tapahtuva yhteydenpito. Yritin nuorempana väkisin mahtua muottiin, vaikka olen introverttiyteen päin kallellaan oleva ambivertti. Nykyään haluan nimenomaan, että pidetään aina välillä yhteyttä, ei todellakaan vähän väliä. En osaa kaivata mitään "sydänystävää." Riittää, että on muutama minut tunteva ihminen ympärillä. Esimerkiksi kolme kaveria on minulle ihan ok. Ehkä joku luulee minua masentuneeksi, mutta kun tällainen minä vain olen. En kaipaa mitään superläheistä hommaa muuten kuin parisuhteessa. Kyllä minä loukkaantuisin, jos vuosien tuntemisen jälkeen kaveri ei edes muistaisi mitä musiikkia rakastan ja mitä ruokaa inhoan, mutta en kaipaa mitään terapiasessioita ja ongelmien itkemistäkään. Mukavaa, satunnaista yhdessä tekemistä vain.
Mulla on muutamakin tommonen perässävedettävä "ystävä". Eräs ei lähde oikeastaan mihinkään kun korkeintaan jonnekin syömään, on tullut hirveän passiiviseksi. Hyvin hyvin harvoin ottaa yhteyttä itse eikä koskaan järjestä mitään itse, odottaa että muut järjestää ja organiseeraa, ei koskaan kutsu edes kylään kahville. Hänelle toki kaikki ilmaiset palvelukset kelpaa, mutta itse ei tee juuri mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystävä, jonka kanssa olemme yhteydessä todella harvoin, välissä jopa vuosia. Mutta elämän rankimmilla hetkillä olemme aina toisemme tukena, ilman varauksia
Mitä helv ettiä te katkerat maalaiset alapeukutatte tämmöistä asiallista viestiä? Saunan takana on tilaa, odotan siellä!
No älä nyt päälle sentään hyökkää. Kuulostaa ihan että sinua pitää pelätä. Huh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maalaiskatkerot ovat Suomen pahin syöpä, maahanmuuttajaukkojen ohella. Onneksi molemmat porukat voi kiertää melko kaukaa tai ainakin vit tuilla ja KOVASTI.
Ja näitä maalaiskatkeroita on myös naisissa, mutta suurin osa on peräkammarin ukkoja.
Maalaiskatkero 🤣🤣 Kuulostaa vähintäänkin viinalta tai muulta vahvalta juomalta.
Mitä helv ettiä te katkerat maalaiset alapeukutatte tämmöistä asiallista viestiä? Saunan takana on tilaa, odotan siellä!