Lue keskustelun säännöt.
"Ystävä", joka on "huono pitämään yhteyttä" - onko oikeasti ystävä?
Jaksatko itse ottaa aina uudestaan yhteyttä?
Vai oletko itse tuollainen "huono yhteydenottaja"?
Itse ajattelin nyt viimein lopettaa nämä väkinäiset yhteydet. Ehkä se huono yhteydenpitäjä ei oikeasti haluakaan pitää minuun yhteyttä.
Kommentit (680)
Minulla on ystävä, jonka kanssa olemme yhteydessä todella harvoin, välissä jopa vuosia. Mutta elämän rankimmilla hetkillä olemme aina toisemme tukena, ilman varauksia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Ei ystävyyttä lasketa yhteydenpidon mukaan. Ystävyys on henkistä. Jos näet ystävän vaikka kolmen vuoden jälkeen, niin juttu jatkuu kuten ennenkin kunhan alun jäykkyys häviää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ystäväni laskee, miten usein otan yhteyttä ja miten usein hän ottaa yhteyttä, niin lopetan ystävyyden samantien. Ystävyys ei ole asia, jota mitataan numeroilla.
Kuka puhui laskemisesta? Puhuttiin heistä, jotka eivät ota itse yhteyttä koskaan ja selittävät syyksi, että ovat siinä "huonoja".
Ja nyt sitten nolla ei ole numero eikä laskemista?
Jep. Nollaan ei tarvitse laskea. Se on yhtä kuin ei mitään. Eli jos toinen ei ota yhteyttä, sitten hän ei ota eikä sitä tarvitse laskea. Vai aloitatko itse laskemisen: nolla, yksi, kaksi....?
Olkaa iloisia siitä, että on ylipäätänsä ystäviä olemassa. Minulla ei ole enää ainoatakaan. Ovat jääneet muuttojen myötä tai sitten siirtyneet tuonne, mistä ei paluuta. Tuttavia on paljon, mutta ei ns. ystäviä.
Minustakin on tullut "huono" ystävä ja syys siihen on sairastuminen. Syy huonouteen on monimutkainen, koska pelkään minuun kohdistuvia odotuksia, kun tiedän, etten enää pysty niitä täyttämään. Haluaisin kertoa ystävilleni rehellisesti tilanteeni ja toiveeni, mutta en pysty.
Olen juuri tuollainen ystävä joka ei pidä yhteyttä ystäviin, tai ystävään, eihän minulla ole kuin yksi ystävä. Hänellä on muita ystäviä runsain mitoin ja vielä lapsenlapsia. En halua häiritä häntä kovin usein. Hän kyllä auttaa jos pyydän apua. Mutta usein mietin onko tosiystävyyttä sellainen jossei pysty toiselle puhumaan kaikkein "salaisimmista" asioista. Pidän asiat omanani. Tuntisin itseni tyhmäksi ja lapselliseksi jos puhuisin ihastuksistani tai muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä hel vettiä te vingutte? Hankkikaa elämä ja tykätkää itsestänne, muihin ei voi luottaa tippaakaan!
Tapaa olla ystävä, ei ole oikeaa tai väärää. Pääasia on, että silloin tällöin toisen vieressä häärää!
Turha käydä lesoilemaan mikä on paras tapa. Jokainen voimavarojensa ja muun mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä onko sellainen ystävä, joka soittaessaan puhuu vain omista asioistaan melkeinpä henkeä kertaakaan vetämättä eikä koskaan kysy toiselta mitään edes kohteliaisuudesta? Sitten kun saa asiansa pälpätettyä, lopettaa puhelun nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Usein niitä ei vaan kiinnosta tarpeeksi, ihan sama mitä yrittävät selitellä.
Ei se noin mene. Elämä vaan voi viedä monella tapaa ja on kallisarvoista, että sinä jaksat ja viitsit sen yhteyden aina ottaa. Joykut eivät edes tohdi ottaa yhteyttä ikinä, jos olet kovin liikkuvainen tai kiireinen tai sinulla on jo paljon ystäviä. Kokevat, että mikään aika ottaa yhteyttä ei todennäköisesti ole sopiva, vaan häiritsevät. Olit sitten kokouksessa, kaupan kassalla tai ystävien kanssa tärkeässä harrastuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen juuri tuollainen ystävä joka ei pidä yhteyttä ystäviin, tai ystävään, eihän minulla ole kuin yksi ystävä. Hänellä on muita ystäviä runsain mitoin ja vielä lapsenlapsia. En halua häiritä häntä kovin usein. Hän kyllä auttaa jos pyydän apua. Mutta usein mietin onko tosiystävyyttä sellainen jossei pysty toiselle puhumaan kaikkein "salaisimmista" asioista. Pidän asiat omanani. Tuntisin itseni tyhmäksi ja lapselliseksi jos puhuisin ihastuksistani tai muusta.
Eli otat yhteyttä vain kun pyydät apua? Et koskaan muuten vain kuulumisia kysyäksesi? Just...
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, ettei kaikki ole niin mustavalkoista - että kyllä on olemassa niitäkin jotka todella haluavat olla ystäviä - mutta eivät itse syystä ja toisestakin kovin usein saa otettua yhteyttä.
Esimerkiksi joidenkin vain on ihan pakko säästää puhelinkustannuksistaan! Silti se soittamattomuus ei tarkoita, etteikö haluaisi pitää yhteyttä !
Joidenkin elämässä voi taas esimerkiksi olla niin haastava / kuormittava aika menossa, ettei vain itse jaksa ottaa yhteyttä - mutta ilahtuu, jos häneen otetaan yhteyttä.
Ja vaikka ilahtuu, jos joku silloin yrittää ottaa yhteyttä, muttei pysty vastaamaan yhteydenottoin,on se yhteydenotto silti ollut kullan arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen ystävänä superhuono, jos yhteydenotoilla mitataan. Jokapäivän tai -viikon, tai edes kuulaudenasioita ei tarvitse päivittää. Silti minulla on ystäviä, vaikka kerran vuoteen otetaan yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä hel vettiä te vingutte? Hankkikaa elämä ja tykätkää itsestänne, muihin ei voi luottaa tippaakaan!
Tämä ja se ei estä ystävystymistä, kannattaa kuitenkin ensin tykätä itsestään. Muut eivät teille onnea tuo, korkeintaan äitiinsä voi luottaa, jos siihenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset ovat ottaneet sellaisen asenteen, että yhteydenpidon tulee olla aina yksipuolista. Ajatellaan, että sen tietyn tyypin pitää aina muistaa minua, että hän on aina se osapuoli, joka soittaa, laittaa joulukortit, synttärikortit, viestit ym. Ja jos hän ei tee, niin en minäkään ota häneen yhteyttä ja muista ikinä. Mitähän jos välillä olisi itse se, joka ottaa sen yhteyden kaveriinsa eikä oleta ja odota, että hän ottaa yhteyttä, muistaa aina ensin ja vasta sitten minä voin muistaa häntä.
Menee taas kovin muodikkaasti kaksinaismoralismiksi, kun haukkuu toista siitä kun hän ei ota ikinä yhteyttä, muista minua, ja on itse aina se joka ei ota siihen toiseen mitään yhteyttä.
No mikä nyt ylipäätään on huonoa yhteydenpitoa. Aikuisena on mielestäni aika normaalia, että yhteydenpito voi unohtua vaikka vuosiksi, jos asutaan kaukana toisistaan. Ei se tarkoita ettei olla enää ystäviä. Se ei ole sama kuin jos oltaisiin samalla yläasteella eikä puhuttaisi toisilleen välitunneilla mitään. Jokaisella vain on muitakin asioita elämässään kuin se ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat ottaneet sellaisen asenteen, että yhteydenpidon tulee olla aina yksipuolista. Ajatellaan, että sen tietyn tyypin pitää aina muistaa minua, että hän on aina se osapuoli, joka soittaa, laittaa joulukortit, synttärikortit, viestit ym. Ja jos hän ei tee, niin en minäkään ota häneen yhteyttä ja muista ikinä. Mitähän jos välillä olisi itse se, joka ottaa sen yhteyden kaveriinsa eikä oleta ja odota, että hän ottaa yhteyttä, muistaa aina ensin ja vasta sitten minä voin muistaa häntä.
Menee taas kovin muodikkaasti kaksinaismoralismiksi, kun haukkuu toista siitä kun hän ei ota ikinä yhteyttä, muista minua, ja on itse aina se joka ei ota siihen toiseen mitään yhteyttä.
tämä on täysin totta ja juuri nämäkin asiat vaan korostavat, että ole itsesi kanssa sinut.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystävä, jonka kanssa olemme yhteydessä todella harvoin, välissä jopa vuosia. Mutta elämän rankimmilla hetkillä olemme aina toisemme tukena, ilman varauksia
Tämä on hienoa ja nykyään melko harvinaistakin. Alapeukuttajat voivat hävetä itseään, itse en odota keltään yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ystäväni laskee, miten usein otan yhteyttä ja miten usein hän ottaa yhteyttä, niin lopetan ystävyyden samantien. Ystävyys ei ole asia, jota mitataan numeroilla.
Kuka puhui laskemisesta? Puhuttiin heistä, jotka eivät ota itse yhteyttä koskaan ja selittävät syyksi, että ovat siinä "huonoja".
Ja nyt sitten nolla ei ole numero eikä laskemista?
Jep. Nollaan ei tarvitse laskea. Se on yhtä kuin ei mitään. Eli jos toinen ei ota yhteyttä, sitten hän ei ota eikä sitä tarvitse laskea. Vai aloitatko itse laskemisen: nolla, yksi, kaksi....?
Olkaa iloisia siitä, että on ylipäätänsä ystäviä olemassa. Minulla ei ole enää ainoatakaan. Ovat jääneet muutto
Onko oikeasti ihmisillä yhtään ystävää elämässään, siis semmoista johon voi luottaa? Hyvin harvoja ovat
Täten haastan jokaisen, joka lukee tämän viestin, ottamaan mahdollisimman pian yhteyttä yhteen ystävään. Mieluiten sellaiseen, johon ette ole ihan joka viikko yhteydessä (jos sellaisia nyt on). Ja jos varsinaisia ystäviä ei jollakin ole, niin joku muu tuttukin käy.
On ystävä. Ymmärrän että hänellä ei ole niinkään aikaa koska on vielä työelämässä ja vapaa-ajallakin aktiivinen srk:ssa, lisäksi siivoaa ja siivoaa. Hänen lomilla tavataan.