"Ystävä", joka on "huono pitämään yhteyttä" - onko oikeasti ystävä?

Kylläpä taas on niin first world problems täällä. Olisin ikionnellinen, jos olisi edes yksi ystävä jolle jutella. Vaikka harvoinkin. T. Yksinäinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ajottain ollut tällänen ihminen. Olen kiitollinen että ystäväni kuitenkaan eivät luovuttaneet.

Elämään mahtuu kaikenlaista. Jotkun saavat vaikeampia elämäntilanteita osakseen.

Oikeita ystäviä ovat he jotka näkevät ja ymmärtävät. 

Mutta somesi ei laulakaan jokaviikonloppuisia ystävätapaamisia samalla kun jollekin ystävälle vastaat aina että nyt ei kerkeä, eikä varmaan koko vuonna. Siinä se ero.

Tää on kyllä jotain, mitä en ollenkaan ymmärrä. Kun ehdotan jotain tekemistä jollekin ystävälle, syy, miksi se ei onnistu, on yleensä juuri se, että hän on sopinut jonkun muun kanssa tekevänsä jotain. Jonkun muun ystävän tai perheensä tai mitä nyt muuta voi olla.

En minä näe, miksi siitä pitäisi suuttua tai loukkaantua. Nyt ei meidän aikataulut osu yhteen

Et varmaan ymmärräkään kun puhut eri asiasta. Se on sulle jo kerrottu kymmeniä kertoja, mutta ei, et vain ymmärrä. Turha sitä on jankata kun perille ei mene millään.

Jos yhteydenpidolla tarkoitetaan sellaista jonninjoutavien läpisemistä somessa, niin itse en ole aktiivinen sellaisessa.

Olen ehkä vähän vanhanaikainen, kun en ole tottunut ylläpitämään ystävyyssuhteitani viestitse. Laitan ihmisille viestiä vain jos on jotakin asiaa tai jos sovitaan tapaamista. Mulla ei ole aikaa näpytellä kuulumisia whatsappissa vaan mieluummin kahvikupin äärellä sitten. Ehkä tylyä jonkun mielestä, mutta kun teen työkseni asiakaspalvelua ja puhun puhelimessa ja näpyttelen viestejä sen kahdeksan tuntia päivässä, niin vapaa-ajalla haluan pitää ruututaukoa ja keskittyä perheeseen, harrastuksiin, kotiin ja kasvokkain kohtaamiseen. 

On mielestäni vähän kuluttavaa, että nykyään on oletuksena, että kaikkien pitäisi olla jatkuvasti tavoitettavissa ja saatavilla puhelimitse. Onneksi ystäväpiirini koostuu ihmisistä, jotka ovat samanlaisia kuin minä ja ymmärtävät asian.

Minä olen tämmöinen huono ystävä. Omassa elämässä on niin paljon kuormittavia tekijöitä, että resurssit eivät enää riitä laajan ystäväverkoston ylläpitoon. Nyt juuri on tuntunut parhaalta pitää yhteyttä ystäviin, joilla on myös ongelmia ja vaikeuksia. Yksi ystävä kovasti haluaisi pitää yhteyttä, mutta tuntuu että meiltä puuttuu nykyään täysin kosketuspinta toistemme elämään. En halua kuormittaa häntä painavilla ongelmillani, ja sitten on vaivaannuttavan hiljaista. Ehkä kun elämä tästä helpottuu, olen parempi ystävä. Syyllinen olo on kyllä tästä(kin). 

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä taas on niin first world problems täällä. Olisin ikionnellinen, jos olisi edes yksi ystävä jolle jutella. Vaikka harvoinkin. T. Yksinäinen. 

Mulle voisit soitella

Vierailija kirjoitti:

Jos yhteydenpidolla tarkoitetaan sellaista jonninjoutavien läpisemistä somessa, niin itse en ole aktiivinen sellaisessa.

Olen ehkä vähän vanhanaikainen, kun en ole tottunut ylläpitämään ystävyyssuhteitani viestitse. Laitan ihmisille viestiä vain jos on jotakin asiaa tai jos sovitaan tapaamista. Mulla ei ole aikaa näpytellä kuulumisia whatsappissa vaan mieluummin kahvikupin äärellä sitten. Ehkä tylyä jonkun mielestä, mutta kun teen työkseni asiakaspalvelua ja puhun puhelimessa ja näpyttelen viestejä sen kahdeksan tuntia päivässä, niin vapaa-ajalla haluan pitää ruututaukoa ja keskittyä perheeseen, harrastuksiin, kotiin ja kasvokkain kohtaamiseen. 

On mielestäni vähän kuluttavaa, että nykyään on oletuksena, että kaikkien pitäisi olla jatkuvasti tavoitettavissa ja saatavilla puhelimitse. Onneksi ystäväpiirini koostuu ihmisistä, jotka ovat samanlaisia kuin minä ja ymmärtävät asian.

telepatiallako se kahvihetki saadaan järjestymään?

Lainaus viestistäni: "Laitan ihmisille viestiä vain jos on jotakin asiaa tai jos sovitaan tapaamista"

Eli ihan soittamalla, viestillä tai muuten ne (esimerkiksi jos törmään jossakin) tapaamiset sovitaan. Joidenkin lähellä asuvien kanssa saatetaan piipahtaa ihan ovellakin.

Olen kuullut tämän tekosyyn. Olen muutenkin ujo ja arka ihminen, en ole enää vuosiin solminut uusia ystävyyssuhteita ja mulle yleensä sanotaan ''ota itse kontaktia äläkä oleta että muut tekevät'' niin sitten kun yritän niin en saa vastakaikua, on sentään kumppani. En enää ymmärrä muutenkaan mikä ihmisiä vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tämmöinen huono ystävä. Omassa elämässä on niin paljon kuormittavia tekijöitä, että resurssit eivät enää riitä laajan ystäväverkoston ylläpitoon. Nyt juuri on tuntunut parhaalta pitää yhteyttä ystäviin, joilla on myös ongelmia ja vaikeuksia. Yksi ystävä kovasti haluaisi pitää yhteyttä, mutta tuntuu että meiltä puuttuu nykyään täysin kosketuspinta toistemme elämään. En halua kuormittaa häntä painavilla ongelmillani, ja sitten on vaivaannuttavan hiljaista. Ehkä kun elämä tästä helpottuu, olen parempi ystävä. Syyllinen olo on kyllä tästä(kin). 

Kannattaa sanoa jos joku ystävä kyselee minne hävisit. Yleensä ihmiset ymmärtävän kun heille kertoo ihan suoraan. Oma exystäväni, nykyinen kaveri feidasi minut kun lapsellensa tuli ongelmia teininä. Ilmeisesti häntä hävetti, kun oli lastaan niin kehunut silloin kun minun lapsellani oli vaikea teini-ikä. Olisin kyllä ymmärtänyt vaikean tilanteen mutta mahdollisuutta ei annettu. Nykyään olemme kavereita, mutta emme ystäviä enää.

Ei ystävyys lopu välttämättä yhteyden pidon vähyyden vuoksi.

Kaikilla on elämässä erilaiset tapahtumat ja suunnat.

En minäkään katkaissut yhtään ystävyys suhdetta sen takia oliko kaveri deekuksi päätynyt tai muuten vankilaan ym omien tekojensa kautta.

Asiat on usein helppo sanoa jos ei ymmärrä edes ystävyyden merkitystä huonoiksi tai jopa turhiksi.

Eräs ystäväni joka on kuollut jo vuosia sitten ei halunnut omien ongelmiensa takia aiheuttaa ystäville harmia omien tekojensa takia sanoi suoraan miksi ei yhteyden pitoa halua suoraan pitää kehenkään. Tämä vain kertoo hänen välittäneet ystävistään vaikka asiat olivatkin hänellä itsellään menneet päin helvettiä. Se onko asia tärkeä ei vaikuta etteikö yhteys ole olemassa kuitenkin muilla tavoin esim toisen kaverin kautta myös muille.

Sanotaan että hyvät ystävät hädässä tunnetaan. Niin ei se tarkoita heidän hylkäämistä vaan tukemista joko suoraan tai muilla tavoin.

Eräs ystävä oli deekun asteella ja kun tapasin hänet vuosia myöhemmin annoin hänelle vähän rahaa kun oli vailla sitä. Muut katsoivat ja ihmettelivät miten siisti herra juttelee spugun kanssa. Olimme olleet samalla luokalla koulussa kavereita jo silloin ja elämä vei meitä mihin sattuu myöhemmin. Ihminen ei juuri muutu ihmisenä oli se haiseva spurgu tai johtaja hienoine vaatteineen ym. Se miten elämä meitä kohtelee on jokaisen oma asia käykö huonosti vai hyvin mutta ei se ystävyyteen vaikuta mitenkään.

Yksi huomio jää usein vähälle ja joistakin se vaikuttaa vähä pätöiseltä.

Seksuaalisen suuntautumisen kautta identiteetti saattaa muuttua mutta ei se ihminen ystävänä muutu mitenkään. Ennakkoluulot ruokkii harhoja ja niistä ne ystävyydetkin lopulta vaikeiksi tulevat. Elämä on vain elämää ja ystävät sen kuitenkin muokkaavat hyväksi ja monipuoliseksi kokemuksiksi.

Hulkäsittekö ystävän hädän tai muun hetkellä? Ette olleet ystäviä koskaan olleetkaan hänelle. Pieni vinkki siis yksinäisyydestä kärsiville.

Vierailija kirjoitti:

Lainaus viestistäni: "Laitan ihmisille viestiä vain jos on jotakin asiaa tai jos sovitaan tapaamista"

Eli ihan soittamalla, viestillä tai muuten ne (esimerkiksi jos törmään jossakin) tapaamiset sovitaan. Joidenkin lähellä asuvien kanssa saatetaan piipahtaa ihan ovellakin.

Eli otat yhteyttä ja olette tekemisissä. Ei oikein liity aiheeseen

Ei. Se on tosi huono. Ei se oo mikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ajottain ollut tällänen ihminen. Olen kiitollinen että ystäväni kuitenkaan eivät luovuttaneet.

Elämään mahtuu kaikenlaista. Jotkun saavat vaikeampia elämäntilanteita osakseen.

Oikeita ystäviä ovat he jotka näkevät ja ymmärtävät. 

Mutta somesi ei laulakaan jokaviikonloppuisia ystävätapaamisia samalla kun jollekin ystävälle vastaat aina että nyt ei kerkeä, eikä varmaan koko vuonna. Siinä se ero.

Tää on kyllä jotain, mitä en ollenkaan ymmärrä. Kun ehdotan jotain tekemistä jollekin ystävälle, syy, miksi se ei onnistu, on yleensä juuri se, että hän on sopinut jonkun muun kanssa tekevänsä jotain. Jonkun muun ystävän tai perheensä tai mitä nyt muuta voi olla.

En minä näe, miksi siitä pitäisi suuttua t

Et varmaan ymmärräkään kun puhut eri asiasta. Se on sulle jo kerrottu kymmeniä kertoja, mutta ei, et vain ymmärrä. Turha sitä on jankata kun perille ei mene millään.

Tässä ketjussa on vähän outo ilmapiiri, aivan kuin saisi keskustella vain jostain tietystä tapauksesta. Se on kuitenkin aika hankalaa kun ap ei ole mitenkään syvemmin selittänyt tilannetta ja ihmistyyppiä mihin keskustelu pitäisi rajata. Meillä on erilaisia kokemuksia ja ihmiset ovat erilaisia, joten ainakaan mulle ei ole selvinnyt koko ketjun aikana mikä on se asia mistä täällä saa puhua.

Anteeksi kun näin sanon, mutta joistain vastauksista tulee sellainen olo, että ymmärtää jotenkin aika hyvin jos kyseisen kommentoijan kaverit eivät häntä aina halua nähdä.

-eri

Miksi pitää niin helvetisti takertua ystäviin? Heti märistään jos joku ei ota yhteyttä? Onko tuollainen itselle hyväksi että surraan jotain ystävää joka ei ota yhteyttä viikkokausiin? Minulle on aivan sama soittaako mulle kukaan päiväkausiin. Pärjään ilmankin sitä että jauhetaan paskaa puhelimessa pahimmillaan tunnin. Olen tyytyväinen kun saan olla rauhassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaus viestistäni: "Laitan ihmisille viestiä vain jos on jotakin asiaa tai jos sovitaan tapaamista"

Eli ihan soittamalla, viestillä tai muuten ne (esimerkiksi jos törmään jossakin) tapaamiset sovitaan. Joidenkin lähellä asuvien kanssa saatetaan piipahtaa ihan ovellakin.

Eli otat yhteyttä ja olette tekemisissä. Ei oikein liity aiheeseen

Niin jos puhutaan ihmisistä, jotka ovat "huonoja pitämään yhteyttä" niin tulkitsin tämän tarkoittavan sitä, että ovat yhteydenotoissaan epäsäännöllisiä tai eivät vastaile viesteihin nopeasti. Oletan, että jos on kaksi ääripäätä; "aktiivinen yhteydenpitäjä" ja "ei pidä lainkaan yhteyttä" niin "huono yhteydenpito" asettuisi johonkin siihen harmaalle alueelle, koska mitään ystävyyssuhdetta tuskin syntyy jos missään vaiheessa ei ole minkäänlaista yhteydenpitoa.

Kannattaa lukea viestini, koska heti alkuun pyrin määrittelemään mitä huono yhteydenpito tarkoittaa (itseni kohdalla, koska tästä nyt ei ole mitään objektiivista totuutta) ja mihin itse asetun sillä janalla sekä avasin myös sitä, että miksi omalla kohdallani näin.

Mielestän vähän hedelmätöntä keskustelun kannalta vastailla viesteihin, joita ei ole lukenut tai ymmärtänyt.

Alkaa vaikuttaa siltä että tässä yhteydenpitoasiassa on kaksi koulukuntaa, joista toiselle yhteydenpito on sitä ystävyyden ydintä ja ilman sitä ystävyys häviää. Toisille yhteydenpito ei ole ollenkaan tärkeää, vaan ystävyys on tietty tunne ja luottamus toista kohtaan, eikä se tunne vaadi erityistä kannattelua ja huoltamista pysyäkseen yllä.

Varmaan paras on jos yhteydenpidon tärkeyttä korostavat viihtyy keskenään ja me muut keskenään. Itse kuulun siis tuohon jälkimmäiseen ryhmään. Mulle ei rehellisesti tule juuri koskaan edes mieleen että pitäisi joltakin kysyä viestillä mitä hänelle kuuluu. Kuitenkin mullakin on ollut ystävä, joka olisi noita viestejä halunnut, ja jolla selvästi oli erilainen käsitys ystävyydestä kuin minulla. Se oli loppujen lopuksi vain todella painostavaa, kun hän laski milloin olen viimeksi soittanut ja kuinka monta kertaa hän on ollut aloitteellinen yhteydenottaja. Lisäksi stalkkasi somessa ketä olen tavannut ja jopa montako peukkua olen antanut muiden päivityksiin ja montako hänen. Hän sitten itse lopetti ystävyytemme, ja vaikka se ensin harmittikin niin lopulta olen helpottunut.

Nykyään on niin paljon helpompaa kun ystävissä on vain niitä jotka toimivat samalla tavalla kuin itsekin. Laitetaan viestiä kun on asiaa tai tulee jotain toiseen liittyvää mieleen, välittämättä siitä kumpi on viimeksi laittanut viestin ensin. Jos haluaa kertoa jotain kuulumisiaan kaverille, niin sen kun kertoo eikä jää nyrpeänä odottamaan että toinen laittaisi mitä kuuluu -viestin. Jos ei ehditä nähdä kolmeen vuoteen niin ei se haittaa, luotetaan kuitenkin siihen että jos on hengenhätä niin silloin se ystävyys vasta punnitaan. Ei loukkaannuta jos toinen kerkiää nähdä jotakuta toista, vaan ymmärretään että heillä ehkä osui nyt paremmin aikataulut yksiin tai on tällä hetkellä enemmän yhteisiä asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Alkaa vaikuttaa siltä että tässä yhteydenpitoasiassa on kaksi koulukuntaa, joista toiselle yhteydenpito on sitä ystävyyden ydintä ja ilman sitä ystävyys häviää. Toisille yhteydenpito ei ole ollenkaan tärkeää, vaan ystävyys on tietty tunne ja luottamus toista kohtaan, eikä se tunne vaadi erityistä kannattelua ja huoltamista pysyäkseen yllä.

Varmaan paras on jos yhteydenpidon tärkeyttä korostavat viihtyy keskenään ja me muut keskenään. Itse kuulun siis tuohon jälkimmäiseen ryhmään. Mulle ei rehellisesti tule juuri koskaan edes mieleen että pitäisi joltakin kysyä viestillä mitä hänelle kuuluu. Kuitenkin mullakin on ollut ystävä, joka olisi noita viestejä halunnut, ja jolla selvästi oli erilainen käsitys ystävyydestä kuin minulla. Se oli loppujen lopuksi vain todella painostavaa, kun hän laski milloin olen viimeksi soittanut ja kuinka monta kertaa hän on ollut aloitteellinen yhteydenottaja. Lisäksi stalkkasi somessa ketä olen tava

Joo kyllä 😳 En todellakaan haluaisi olla yatäväsi, jos se on sinulle TUNNETILA JA AJATUS! Mitä helvettiä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaa vaikuttaa siltä että tässä yhteydenpitoasiassa on kaksi koulukuntaa, joista toiselle yhteydenpito on sitä ystävyyden ydintä ja ilman sitä ystävyys häviää. Toisille yhteydenpito ei ole ollenkaan tärkeää, vaan ystävyys on tietty tunne ja luottamus toista kohtaan, eikä se tunne vaadi erityistä kannattelua ja huoltamista pysyäkseen yllä.

Varmaan paras on jos yhteydenpidon tärkeyttä korostavat viihtyy keskenään ja me muut keskenään. Itse kuulun siis tuohon jälkimmäiseen ryhmään. Mulle ei rehellisesti tule juuri koskaan edes mieleen että pitäisi joltakin kysyä viestillä mitä hänelle kuuluu. Kuitenkin mullakin on ollut ystävä, joka olisi noita viestejä halunnut, ja jolla selvästi oli erilainen käsitys ystävyydestä kuin minulla. Se oli loppujen lopuksi vain todella painostavaa, kun hän laski milloin olen viimeksi soittanut ja kuinka monta kertaa hän on ollut aloitteellinen yhteyd

 

Tämä! Ja sitten kuitenkin *hädässä ystävyys punnitaan*, eli silloin pitäisi olla tavoitettavissa tyypille, jolle *suoraan sanottuna ei koskaan tule edes mieleen kysyä kuulumisia*?!?

 

😳😳😳

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaa vaikuttaa siltä että tässä yhteydenpitoasiassa on kaksi koulukuntaa, joista toiselle yhteydenpito on sitä ystävyyden ydintä ja ilman sitä ystävyys häviää. Toisille yhteydenpito ei ole ollenkaan tärkeää, vaan ystävyys on tietty tunne ja luottamus toista kohtaan, eikä se tunne vaadi erityistä kannattelua ja huoltamista pysyäkseen yllä.

Varmaan paras on jos yhteydenpidon tärkeyttä korostavat viihtyy keskenään ja me muut keskenään. Itse kuulun siis tuohon jälkimmäiseen ryhmään. Mulle ei rehellisesti tule juuri koskaan edes mieleen että pitäisi joltakin kysyä viestillä mitä hänelle kuuluu. Kuitenkin mullakin on ollut ystävä, joka olisi noita viestejä halunnut, ja jolla selvästi oli erilainen käsitys ystävyydestä kuin minulla. Se oli loppujen lopuksi vain todella painostavaa, kun hän laski milloin olen viimeksi soittanut ja kuinka monta kertaa hän on ollut aloitteellinen yhteyd

Joo kyllä 😳 En todellakaan haluaisi olla yatäväsi, jos se on sinulle TUNNETILA JA AJATUS! Mitä helvettiä? 

Joo, enkä mäkään haluaisi olla sun ystävä, jos sulle ystävyys on toimimista sun määräämällä tavalla. Mutta se olikin pointtini, että kaikkien kanssa ei tarvitse yrittääkään olla ystävä, koska kahden näin eri tavalla ajattelevan ihmisen ystävyydestä ei tule muuta kuin pahaa mieltä. Kumpaankin joukkoon kuuluu kuitenkin paljon väkeä, joten voidaan valita ystävämme niistä jotka ajattelevat samoin kuin itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaa vaikuttaa siltä että tässä yhteydenpitoasiassa on kaksi koulukuntaa, joista toiselle yhteydenpito on sitä ystävyyden ydintä ja ilman sitä ystävyys häviää. Toisille yhteydenpito ei ole ollenkaan tärkeää, vaan ystävyys on tietty tunne ja luottamus toista kohtaan, eikä se tunne vaadi erityistä kannattelua ja huoltamista pysyäkseen yllä.

Varmaan paras on jos yhteydenpidon tärkeyttä korostavat viihtyy keskenään ja me muut keskenään. Itse kuulun siis tuohon jälkimmäiseen ryhmään. Mulle ei rehellisesti tule juuri koskaan edes mieleen että pitäisi joltakin kysyä viestillä mitä hänelle kuuluu. Kuitenkin mullakin on ollut ystävä, joka olisi noita viestejä halunnut, ja jolla selvästi oli erilainen käsitys ystävyydestä kuin minulla. Se oli loppujen lopuksi vain todella painostavaa, kun hän laski milloin olen viimeksi soittanut ja kui

Tämä! Ja sitten kuitenkin *hädässä ystävyys punnitaan*, eli silloin pitäisi olla tavoitettavissa tyypille, jolle *suoraan sanottuna ei koskaan tule edes mieleen kysyä kuulumisia*?!?

 

😳😳😳

Sulla ei varmaan niitä ystäviä sit paljoa ole, kun olet tottunut vastailemaan itsellesi :D

Mutta joo, kyllä odotan että ystäväni auttaa hengenhädässä, ja se on totta kai molemminpuolista. Mä autan ystävääni myös tarpeen tullen vaikka hän ei olisi laittanut minulle yhden yhtä viestiä vuoteen. Mun ystävyyttä ei tarvitse ostaa millään viestittelyllä vaan voi luottaa siihen että autan, vaikkei toinen olisikaan ehtinyt laittaa viikottaista varmistusviestiä että ollaanhan vielä ystäviä, ollaanhan.

Ja joo, en laittele viestejä miettien että onkohan kaverillani nyt jotain mitä hän haluaisi minulle kertoa mutta ei osaa ilman että kysyn kuulumisia. Jos ei mitään kuulu niin päättelen että kaikki on hyvin. Ja jos itselläni on jotain kerrottavaa niin en odottele että joku kysyy, vaan otan ihan itse yhteyttä.