Lue keskustelun säännöt.
"Ystävä", joka on "huono pitämään yhteyttä" - onko oikeasti ystävä?
Jaksatko itse ottaa aina uudestaan yhteyttä?
Vai oletko itse tuollainen "huono yhteydenottaja"?
Itse ajattelin nyt viimein lopettaa nämä väkinäiset yhteydet. Ehkä se huono yhteydenpitäjä ei oikeasti haluakaan pitää minuun yhteyttä.
Kommentit (680)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkäköhän vuoksi yleensä ajatellaan, että ystävyyden pitää kestää ikuisesti?
Eri elämäntilanteissa tapaa ihmisiä, ystävystyy heidän kanssaan, usein koulu- tai opiskeluaikoina voi olla todella läheinen ja bestis jonkun kanssa. Elämä sitten vie eri suuntiin ja yhteydenpito jää. Useimmiten ilman sen kummempaa draamaa. Miksei voi vain muistella lämmöllä ihanaa ystävyyttä eikä analysoida liikaa syitä, miksi joku ei ota yhteyttä.
Elämäntilannetoveruus kun on eri asia kuin ystävyys. Ystävyys on ikuista, siitä sen tunnistaa. T 40 vuotta ystävänä
Näin minäkin luulin, siis että ystävyys on ikuista. Muutama vuosi sitten oivalsin, ettei minulla ja kahdella ystävälläni, jotka olen tuntenut yli 40 vuotta, ole itse asiassa mitään yhteistä. Toinen, joka oli paras ystäväni vuosikymmeniä, ei nykyään enää kerro omasta elämästään mitään. Ihan hölynpölyä jutellaan kun nähdään. Silti ajattelen, että oltiin läheisiä ystäviä ennen kuin hän alkoi osoittaa käytöksellään, että meidän ystävyys on haalenemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapaamisia ystävien kanssa saattaa olla hyvinkin harvakseltaan (etenkin jos ystävät asuvat 100300 km:n päässä). Muulloin viestitellään, jotta pysytään kuulumisista edes vähän ajan tasalla. Mutta se ei jotenkin oikein riitä, että ystävät vastaavat pelkästään minun yhteydenottoihini. Vaikka vastaavatkin nopeasti, kivasti ja ystävällisesti. Kyllä se kuulumisten kertominen ja kysely voisi joskus tulla ensimmäisenä myös heiltä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkäköhän vuoksi yleensä ajatellaan, että ystävyyden pitää kestää ikuisesti?
Eri elämäntilanteissa tapaa ihmisiä, ystävystyy heidän kanssaan, usein koulu- tai opiskeluaikoina voi olla todella läheinen ja bestis jonkun kanssa. Elämä sitten vie eri suuntiin ja yhteydenpito jää. Useimmiten ilman sen kummempaa draamaa. Miksei voi vain muistella lämmöllä ihanaa ystävyyttä eikä analysoida liikaa syitä, miksi joku ei ota yhteyttä.
Elämäntilannetoveruus kun on eri asia kuin ystävyys. Ystävyys on ikuista, siitä sen tunnistaa. T 40 vuotta ystävänä
Näin minäkin luulin, siis että ystävyys on ikuista. Muutama vuosi sitten oivalsin, ettei minulla ja kahdella ystävälläni, jotka olen tuntenut yli 40 vuotta, ole itse asiassa mitään yhteistä. Toinen, joka oli paras ystäväni
Oma "ystäväni" (olen mies ja tämä tuttavuuteni nainen) lähetti minulle copy paste- matkaraportteja matkoista, joita oli tehnyt kulloisenkin miesystävänsä kanssa. Mitta tuli jossain vaiheessa täyteen.
Jos suhde ei ole ihan välttämätön, niin silloin ei tule tarvetta ja kiinnostusta ottaa siihen toiseen mitään yhteyttä. Elämä sujuu ilman häntäkin. Niin minä näen tämän asian ex-ystäväni kanssa menneen. Ja hiukan oli myös näkemyseroja.
Kyllä jokainen suhde vastaa aina myös johonkin tarpeeseen, ennen kuin voi mitään suhdetta olla.
Minua ahdistaa ihmisille viestien laittaminen. Olen eristäytynyt ja siksi en viestittely usein ystävilleni. Silti rakastan heitä ja ajattelen heistä lämpimästi. Toivottavasti ystäväni eivät ajattele noin miten moni teistä ajattelee. Toivoisin joskus myös ystäviltäni viestiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän erottua ne bilekaverit löydy muualta. Ainakin itse löysin. Meitä muutama eronnut nainen ja tutustuttiin ja saatiin toisilta vertaistukea. On nimetty, vaellettu, matkustelu ja tehty kaikkea kivaa yhdessä.
Ei ole tullut mieleenkään ottaa yhteyttä johonkin 20 vuotta sitten yhteydet katkenneeseen kaveriin
Vierailija kirjoitti:
Jos suhde ei ole ihan välttämätön, niin silloin ei tule tarvetta ja kiinnostusta ottaa siihen toiseen mitään yhteyttä. Elämä sujuu ilman häntäkin. Niin minä näen tämän asian ex-ystäväni kanssa menneen. Ja hiukan oli myös näkemyseroja.
Kyllä jokainen suhde vastaa aina myös johonkin tarpeeseen, ennen kuin voi mitään suhdetta olla.
Hyväksikäyttösuhteet ovat yleisiä narsisteille. Ainostaan yhteys jos hyötyy jotenkin. Kaikkea se leipä elättelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua olla tuollaisten kanssa tekemisissä jotka lähettää vaan joulukortin, väittävät aina että meidän vuoro käydä niillä vaikka asia on päinvastoin.
Mulla on pitkäaikaisia ystäviä,tapaan kutakin pari-kolme kertaa vuoteen,viestitellään silloin tällöin kuulumiset. Aina kun on tavattu tunnelma on säilynyt lämpimänä. Toisten kaa on matkusteltukin.Ei kai tuohon mitään sääntöjä ole miten pitää yhteyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos suhde ei ole ihan välttämätön, niin silloin ei tule tarvetta ja kiinnostusta ottaa siihen toiseen mitään yhteyttä. Elämä sujuu ilman häntäkin. Niin minä näen tämän asian ex-ystäväni kanssa menneen. Ja hiukan oli myös näkemyseroja.
Kyllä jokainen suhde vastaa aina myös johonkin tarpeeseen, ennen kuin voi mitään suhdetta olla.
Juuri tätä minäkin mietin. Ja jos sitä tarvetta ei toisella ole, sitä ei ole. Vaikka itsellä olisi. Jos minä en vastaa sen toisen mihinkään tarpeeseen, niin se nyt vaan sitten on niin. Se ei ole mun vika, se ei ole sen toisen vika. Onhan se toki harmillista, mutta se ei ole tahallista, ilkeyttä, tai muutakaan vastaavaa.
Mä en tajua tätä asennetta mikä joissakin jutuissa paistaa läpi, että jollain olisi jonkinlainen velvollisuus olla heidän ystävänsä sillä tavalla kuin he sitä kaipaavat. Huolimatta siitä miten tuo toinen ihminen kokee heidät. Ystävyys on, kuten muutkin ihmissuhteet, kaksisuuntainen tie. Mutta kumpikaan ei voi yksinään määritellä sitä, minkälainen ystävä molempien tulee olla, vaan jokainen määrittelee sen itse omalta kohdaltaan omien tarpeidensa, voimavarojensa, ja muun pohjalta. Ja jos ne ei kohtaa, ne ei kohtaa. Ja siltä joka antaa vähemmän, ei oikeasti ole oikeutta odottaa enempää. Ei voi vaatia toista olemaan parempi ystävä kuin mitä toinen pystyy ja haluaa olla. Jos se ei riitä, sitten täytyy antaa olla.
Se ei oikeasti ole henkilökohtaista. Tai tietenkin se on henkilökohtaista mutta ei sillä tavalla että sussa olisi jotakin vikaa. Tarpeet ja odotukset ei vaan kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yyber kiireinen "ystävä" joka joskus laittaa mitä kuuluu viestin varmana tylsänä hetkenä eikä vastaa edes vastausviestiini aina. Joskus ei kuulu mitään vastausta kun kyselen kuulumisia.
Ei kiitos enää.
On kiireisiä ystäviä jotka vastaa heti. Se ei ole kiinni kiireestä.
Ystävyytemme oli hienoa mutta se on ohi.
Mullakin tälläinen. Saattaa olla monta kuukautta ettei ole aikaa lenkille, leikkitreffeille, tapaamiselle, ei edes kahville ja sitten lähettää kuvan itsestään toisen ystävänsä kanssa esim Dubaissa. Mitä siihen vastata? Ai hienoa aikaa sulla jonkun ventovieraan kanssa. Wow, olemme niin ihkuja puolestasi? meidän kanssa ei onnistu edes tavallinen lyhyt tapaaminen. Jokaisella omat näköjään omat tärkeät prioriteetit😂 Onneksi tilalle on löytynyt sydäme
Käyn itsekin vaikka missä, mutta en paukuta kaikkea someen enkä hiero vahingoniloa muiden kasvoille. Lisäksi löydän aina aikaa ystävilleni. Aina. Nämä kaksi fundamentaalieroa meissä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen huono pitämään yhteyttä ihmisiin. Varmaan moni on minut "hylännyt" ja uhonnut, että nyt on katkaistu välit, kun tuo ei soittele koskaan.
No itse asiassa en varmaan ole edes huomannut, koska joku sitkeä yhteydenpitäjä on hylännyt ja päättänyt, että nytpäs et ole enää minun ystävä
Meitä tällaisia erakkoja nyt vain on olemassa, jotka emme kaipaa muita ihmisiä tiiviiseen kanssakäymiseen. Joten ne kosto hylkäämiset menee teiltä hukkaan, kun emme yleensä edes huomaa sitä
Kyllä sinä huomaat kun ei tule enää ainuttakaan joulukorttia tai syntymäpäiväkorttia, tai edes viestiä, fb yhteydenottoa Ystävänpäivänä ym.
Mua ei kutsutu elämän iloisiin juhlatilaisuuksiin, joten lopetin joulukortitkin siihen. Olkoot tärkeempien seurassa sitten.
Miksi
Olet erakko, mutta vain yhtä kaveria kohtan, ja somesi on täynnä pippaloita muiden kaverien kanssa? Vai oliko niin ettei aloitus koskenut niitä jotka ovat aina vain yksin erakoina?
Vierailija kirjoitti:
Ah miten hyvä ketju. Kaksi kertaa voit kutsua kylään yms, mutta sen jälkeen ei enempää yksipuolisesti
Näin olen tehnyt myös. Otan kaksi kertaa oeräkkäin yhteyrrä, 3. Kerta on ystävän vastuulla. On käynyt myös niin ettei ystävänole enäänikinänottanut yhteyttä, mutta se on fine, ei mennyt paljoa omaa aikaa ja energiaa hukkaan tällä metodiöla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suhde ei ole ihan välttämätön, niin silloin ei tule tarvetta ja kiinnostusta ottaa siihen toiseen mitään yhteyttä. Elämä sujuu ilman häntäkin. Niin minä näen tämän asian ex-ystäväni kanssa menneen. Ja hiukan oli myös näkemyseroja.
Kyllä jokainen suhde vastaa aina myös johonkin tarpeeseen, ennen kuin voi mitään suhdetta olla.
Juuri tätä minäkin mietin. Ja jos sitä tarvetta ei toisella ole, sitä ei ole. Vaikka itsellä olisi. Jos minä en vastaa sen toisen mihinkään tarpeeseen, niin se nyt vaan sitten on niin. Se ei ole mun vika, se ei ole sen toisen vika. Onhan se toki harmillista, mutta se ei ole tahallista, ilkeyttä, tai muutakaan vastaavaa.
Mä en tajua tätä asennetta mikä joissakin jutuissa paistaa läpi, että jollain olisi jonkinlainen velvollisuus olla heidän ystävänsä sillä tavalla kuin he sitä kaipaavat. Huolimatta siitä miten tuo toin
Se ongelma on että välillä kaveri käyttäytyy kuin kaveri ja välillä ei viitsi edes vastata viestiin. Ihan todella törkeää. Kai olen siinä mielessä kaikki tai ei mitään, että minusta tuollainen ei ole ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista, että niin moni aloittaa sanomalla "Minä olen juuri tuollainen ystävä..."
Jäin pohtimaan, pitävätkö he itse siis itseään niiden ystävinä, joihin eivät kovinkaan usein pidä yhteyttä.
Totta kai pidän. Ja päinvastoin, en arvota tai kyseenalaista heidänkään ystävyyttä minuun yhteydenpidon määrän perusteella. Jos ollaan ystävyyden tasolle päästy, niin siinä ei ole enää mitään väliä kuinka paljon tai vähän pidetään yhteyttä. Itse muutin 5 vuotta sitten toiseen kaupunkiin, nyt pari viikkoa sitten eräs ystäväni vanhasta kotikaupungista tuli käymään ja oli ihan hurjasti puhuttavaa ja päivitettävää kun ei olla koko viiden vuoden aikana pidetty yhteyttä. Eikä kummallakaan ollut epäilystäkään etteikö oltaisi ystäviä samoin kuin ennenkin.
Eli pidät ihmistä hyvänä ystävänäsi vaiika ette olisi missään tekemisissä seuraavaan 30 vuoteen, ja sitten hän olisikin jo edesmennyt? Kaikkea sitä 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yyber kiireinen "ystävä" joka joskus laittaa mitä kuuluu viestin varmana tylsänä hetkenä eikä vastaa edes vastausviestiini aina. Joskus ei kuulu mitään vastausta kun kyselen kuulumisia.
Ei kiitos enää.
On kiireisiä ystäviä jotka vastaa heti. Se ei ole kiinni kiireestä.
Ystävyytemme oli hienoa mutta se on ohi.
Mullakin tälläinen. Saattaa olla monta kuukautta ettei ole aikaa lenkille, leikkitreffeille, tapaamiselle, ei edes kahville ja sitten lähettää kuvan itsestään toisen ystävänsä kanssa esim Dubaissa. Mitä siihen vastata? Ai hienoa aikaa sulla jonkun ventovieraan kanssa. Wow, olemme niin ihkuja puolestasi? meidän kanssa ei onnistu edes tavallinen lyhyt tapaaminen. Jokaisella omat näköjään omat tärkeät prioriteetit😂 Onneksi tilalle on löytynyt sydäme
Semmoinen sumuttaja siellä
Tosiystävä ajattelee lämpimästi ja rakastaa, minusta kuulostaa siltä, että olet ihana ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkäköhän vuoksi yleensä ajatellaan, että ystävyyden pitää kestää ikuisesti?
Eri elämäntilanteissa tapaa ihmisiä, ystävystyy heidän kanssaan, usein koulu- tai opiskeluaikoina voi olla todella läheinen ja bestis jonkun kanssa. Elämä sitten vie eri suuntiin ja yhteydenpito jää. Useimmiten ilman sen kummempaa draamaa. Miksei voi vain muistella lämmöllä ihanaa ystävyyttä eikä analysoida liikaa syitä, miksi joku ei ota yhteyttä.
Elämäntilannetoveruus kun on eri asia kuin ystävyys. Ystävyys on ikuista, siitä sen tunnistaa. T 40 vuotta ystävänä
Näin minäkin luulin, siis että ystävyys on ikuista. Muutama vuosi sitten oivalsin, ettei minulla ja kahdella ystävälläni, jotka olen tuntenut yli 40 vuotta, ole itse asiassa mitään yhteistä. Toinen, joka oli paras ystäväni
Itse näen että tuo ei ollutkaan ystävyyttä vaan kaveruutta. Mutta ihmisillä on niin erilaiset näkemykset ystävyydestä. MINULLE se on ikuista, monelle muulle ei.
Minusta jako kavereihin ja ystäviin on jotenkin keinotekoinen. Meidän kielessä ja kulttuurissa nuo sanat erotellaan ja ihmisiä laitetaan tietoiseen tärkeysjärjestykseen.
Lyhyt vastaus: EI ole.