"Ystävä", joka on "huono pitämään yhteyttä" - onko oikeasti ystävä?

Vierailija kirjoitti:

Minä uuvuin enkä siksi jaksa pitää yhteyksiä, ei ole tällä hetkellä voimavaroja. Silti toivottavasti saan pitää ystäväni. Kaikilla on elämässään välillä vaikeita aikoja ja mielestäni hyvä ystävyys kestää sellaiset. 

Totta kai. 

Mutta jos et jaksaisi pitää yhteyttä yhteen ystävään ja muihin kyllä, niin kertoohan se  kaiken tarpeellisen. 

Kävin harrastukseni vuoksi Helsingissä. Sattumien kautta yövyin samassa hotellissa tuttavani kanssa. Aamiaisella ruokailimme samassa pöydässä. Tämä tuttavani lykkäsi kaikki seisovasta pöydästä liikaa keräämänsä ruuat minulle, sillä aikaa kun hain lisää kahvia. Kysyin syytä ja hän sanoi, että se oli vitsi. Minä en ymmärtänyt. Kyseessä ei ollut mikään teini jantteri, vaan erittäin täysi-ikäinen nainen.  Pari kuukautta myöhemmin ko. nainen pyysi minua Tukholman risteilylle ja oli ihmeissään kun minulle ei käynyt mikään hänen ehdottomassa päivä. Sen jälkeen en ole välittänyt vastata hänen puheluihinsa. Tapauksesta on noin kaksi vuotta. Huono yhteydenpito voi siis johtua myös siitä ihmettelevästä osapuolesta.

Minä olen huono pitämään yhteyttä ja niin on suurin osa kavereistanikin. Vihaan puhelimessa puhumista enkä halua mihinkään viestittelymaratoneihinkaan käyttää paljon aikaa, joten en ota juuri koskaan kehenkään yhteyttä ellei ole jotain oikeaa asiaa. Sen sijaan tapaan erittäin mielelläni kavereitani kasvokkain ja parhaiten se sujuu kun tapaamisen päätteeksi sovitaan heti seuraava tapaaminen valmiiksi kalenteriin. Jos ei sovita niin sitten se jää siihen "katsellaan, palataan asiaan" -tasolle. Kaukana asuvia kavereita tapaan pääasiassa yhteisen harrastuksen merkeissä, jolloin tapaamiset järjestyvät kuin itsestään harrastusaikataulun mukaan eikä mitään erityisiä yhteydenottoja tarvita. Olen välillä käynyt myös muuten vaan tapaamassa noita kauempana asuvia kavereita, mutta kukaan ei koskaan käynyt minun luonani niin lopetin itsekin käymisen. Ei ole reilua, että tapaamisista tulevat matka- ja majoituskulut jäävät aina vain toiselle. Monet ihmissuhteet ovat eri tavoin epätasa-arvoisia, joten moni muu asia menee ainakin minulla niiden ohi, vaikka ihmissuhteet tärkeitä ovatkin.

Sinä et ole hänelle ystävä jos ajattelet että hän on "huono".

Minun vuosikymmeniä vanha ystävä suuttui, kun otti yhteyttä ja olin juuri töissä ( vuorotyö). En voinut työaikana watsappailla hänen kanssaan.

Ilmoitti, että ystävyys oli siinä, kun hän ottaa aina yhteyttä ja minä en välitä.

Minkäs sille voi. Mutta kun en vain voi töissä rupatella puhelimessa tai roikkua kännykällä viestittelemässä

Niinpä mikä on oikea ystävä ja tosi ystävä? Ystävä on se jonka kanssa voit aina puhua asioista oli kellon aika mikä tahansa, kuuntelee, auttaa jos tarvetta, pitää yhteyttä on läsnä ja vuorovaikutus kummankin puolesta vastavuoroisesti. 

Minä kun sairastuin vakavasti, niin siinä ystävyys punnittiin ne ystävät jäivät jotka välittävät aidosti ne ystävät jotka jollain tavalla olivat vuosien varrella hyötyneet ystävyydestä unohtivat että ovat ystäviä. 

Ja niinkuin luulin että ystävyys kestää kaiken, tuen, luottamuksen, avoimuuden, rehellisyyden ja vuosien yhteyden pito vuoroin ja toisin niin tämä ystävien porukka hävisi todella tuhka tuuleen. Kautta rantain ovat joskus joltain kysyneet olenko hengissä olenko vielä sairas.

Ne ystävät jäivät ketkä välittää pyyteettömästi ovat rinnalla kun heikko olen nostamassa ylös kun voimat uupuu ja pitävät yhteyttä jos itse en joskus ottanut yhteyttä. 

Nyt kun olen hiukan vahvempi olen monelle tukihenkilö joilla on samat elämän vaiheet kun itsellä on ollut, olen läsnä, kuuntelen ja yritän jotain pienen pientäkin välillä keksiä päivän tuomaan hetkeen iloisia hetkiä voimavaroja mitä tarvitsee. Sillä tiedän kokemuksesta että ihan pienikin ele, puhelu aidosti välittäminen antaa voimia. 

Näille ketkä haluavat hyötyä ystävyydestä jollain tavalla olette elämän rasite viette voimavaroja siltä ihmiseltä joka tarvitsee todellista ystävää eli pysykää kaukana te ette ole ystävä vaan hyväksi käyttävä joka vie todella paljon voimavaroja toiselta kun heikko on ja käyttätte tätä hyväksi, hävetkää.

Ei tarvitse olla kuin muutama hyvä ystävä elämässä joka kulkee vierelläsi vaikka muu maailma hylkää 🙏

Se on tosi ystävä.       Jos olisi kokoajan tekemisissä tulisi pian riitaa ja ystävyys loppuisi.

Yleisesti huonot yhteydenpitäjät voi olla kavereita, ns. kevyempi versio verrattuna tosiystävään

Paljon vaikuttaa myös millaista kommunikointi pitkien yhteydenpitotaukojen jälkeen, onko ns. olo kuin olisi vasta nähty ja juttu luistaa entisellään 

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti huonot yhteydenpitäjät voi olla kavereita, ns. kevyempi versio verrattuna tosiystävään

Paljon vaikuttaa myös millaista kommunikointi pitkien yhteydenpitotaukojen jälkeen, onko ns. olo kuin olisi vasta nähty ja juttu luistaa entisellään 

Ei ne ole edes kavereita jos eivät jaksa aina vastata viesteihin tai peruvat viime tingassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen huono pitämään yhteyttä ihmisiin. Varmaan moni on minut "hylännyt" ja uhonnut, että nyt on katkaistu välit, kun tuo ei soittele koskaan.

No itse asiassa en varmaan ole edes huomannut, koska joku sitkeä yhteydenpitäjä on hylännyt ja päättänyt, että nytpäs et ole enää minun ystävä

Meitä tällaisia erakkoja nyt vain on olemassa, jotka emme kaipaa muita ihmisiä tiiviiseen kanssakäymiseen. Joten ne kosto hylkäämiset menee teiltä hukkaan, kun emme yleensä edes huomaa sitä

 

Kyllä sinä huomaat kun ei tule enää ainuttakaan joulukorttia tai syntymäpäiväkorttia, tai edes viestiä, fb yhteydenottoa Ystävänpäivänä ym.

Mua ei kutsutu elämän iloisiin juhlatilaisuuksiin, joten lopetin joulukortitkin siihen. Olkoot tärkeempien seurassa sitten.

Miksi se minua haittaisi. Kuka nykyään joulukortteja lähettää ja ystävänpäivä kortit on teinien juttuja.

Erakkoluonteisena en kaipaa pippaloihin yms. FB on, mutta en ole tainnut sitä avata pariin vuoteen. Menneiden talvien lumia.

Viihdyn omissa oloissa ei ja moni varmaan on " hylännyt" minut ja kuten jo aiemmin kirjoitin, en ole tainnut edes huomata.

Uskon, että meitä erakkoja on muitakin

Olen huono pitämään yhteyttä ja minulle sopii ystäväksi he, jotka eivät siitä loukkaannu. Ymmärrän hyvin jos esimerkiksi AP ei halua olla ystäväni.

Onko kyse valkoisesta valheesta vai todellisesta ominaisuudesta riippuu varmaan siitä, pitääkö ystävä muihin yhteyttä aktiivisesti.

Minulla syynä on masennus, mutta siitä en ole edes ystäville kertonut.

Mä oon huono pitämään yhteyttä. Osittain siihen liittyy huono itsetunto. Aina kun tulee mieleen, että voisi kysyä kahville jotakuta niin se into lopahtaa siihen, kun tulee ajatus "no miksi ketään kiinnostaisi mun kans kahvitella".

Tämä sama ajatus tulee vaikka vastapuoli ei olisi kohdellut minua huonosti vaan päinvastoin hyvin. Annan tilaa hänelle enkä halua vaivata häntä olemuksellani. Tehköön mielekkäämpiä asioita kuin minun kans kahvittelua.

En tarkoita loukata ketään tällä. Haluan vain, että teette jotain mielekkäämpää.

Se ei varmastikaan halua olla kanssasi tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaveri, joka soittaa vain kun tarvitsee ilmaista terapeuttia ja roskasankoa. Hän ei koskaan kysy minulta kuulumisia, jauhaa vain omia mies- ja baarijuttujaan ja kriisejään, jotka itse aiheuttaa holtittomalla käytöksellään. Toivon, ettei hän enää soittaisi koska kyseessä on vain hyväksikäyttösuhde hänen puoleltaan ja haluan hänestä eroon.

 

Joskus näinkin päin.

 

No tämä ei olekaan ystävyyttä.

Minulla on kaksikin kohta entistä hyvää ystävää. Syystä että aiemmin nähtiin silloin tällöin, auteltiin toisiamme, harrasteltiin seksiäkin. Oli ihan mukavaa muutaman kerran vuodessa, joskus juhannuksina ja jouluina tai milloin vaan. No mutta, vaikka aina sanoin että jos seksi ei pilaa ystävyyttä niin raha sen tekeekin. Enpä tiedä mikä näille tuli, vippasin muutaman kympin ja sanoin että jos homma toimii niin se toimii eli maksu takaisin niinkuin sovitaan tai yhteydenotto jos ei onnistu. No niinhän siinä kävi että kerran jäi maksamatta ja pyysivät vielä lisää, oli joku raha jäänyt tulematta ja tärkeä meno tms. hyvää hyvyyttäni annoin vielä pari kertaa luottoa mutta en enempää. Pari kertaa huomautin että olis aika maksella velat. Joo joo, en ole sellainen joka ei maksa velkojaan, oli vastaus. Apuja ovat joskus pyydelleet, minulla sattuu aina olemaan muuta menoa. Ovat muuttaneetkin ja pyydelleet käymään, saunomaan ym. Ok, ensi kesänä menen käymään kummankin luona mutta mitään saunajuomia tai grillilihoja tai muitakaan tuliaisia en mukanani vie niinkuin ennen tein. Enkä kuskaile mihinkään kaupoille tai baariin tai minnekään enää. Kun homma ei toimi, se ei toimi. Aika pienestä asiat on joskus kiinni. On minulla lukemattomia muita ystäviä, heidän kanssaan ollaan tosi hyvissä väleissä, tullaan omillaan toimeen, käydään joskus jopa matkoilla yhdessä ym.

No itse en pidä ystäviini juurikaan yhteyttä, ellei ole tärkeää asiaa. Ja silloinkin pistän viestin että voidaanko jossain kohtaa joku päivä soitella. En myöskään toivo että ystäväni soittelevat mulle. Harvoin vastaan edes kenellekkään. Laskisin että ystäviä mulla kuitenkin useita kymmeniä, joista hyviä ystäviä vähintään sellaiset puoli tusinaa. 



Osaa ystävistäni (jopa yli 20 vuotta ystävänäni olleita) näen 2-3 vuodessa ja joitakin jopa joka kuukausi. Ketään en joka viikko. Ja olemme mielestäni kyllä erittäin hyviä ystäviä ja silloin kun se aika tulee, niin puramme syviä tuntojamme toisillemme ja kerromme tarvittaessa huoliammekkin. 



Toisaalta olen juurikin sellainen ihminen joka turhanpäiväisiä lätinöitä jaksa puhua. Pyrin pitämään puhelutkin aina maksimissaan minuutin pituisina ja tapaamiset, eli esim kahvittelut 10 minuutin pituisina. 

Ah miten hyvä ketju. Kaksi kertaa voit kutsua kylään yms, mutta sen jälkeen ei enempää yksipuolisesti

Älä huoli, et ole yksin tämän ongelman kanssa, minä myös. Välillä toivoisin että voisin pitää paremmin kavereihin yhteyttä tai saada uusia kavereita, mutta jään pelkäämään että olen jotenkin ärsyttävä ja häiritsen muita. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en ystävieni kanssa mieti kuka on ottanut yhteyttä ja kuinka usein. Minulle ystävyys on sitä, että ystävä on paikalla tarvittaessa. Kun toisella on surua, stressiä, onnea, hyvää mieltä, mitä ikinä haluaakaan toisen kanssa jakaa, niin voi luottaa siihen että sille löytyy aikaa, molempiin suuntiin. Joskus toinen on aktiivisempi kuin toinen, ja sitten taas toisin päin, ihan sen mukaan kumpi sattuu sitä ystävää milloinkin enemmän kaipaamaan. Avainsana on tässä nimenomaan luottamus.

Näin aikuisena ystävyys on niin kovin erilaista kuin nuorena, kaikilla on oma elämä ja arki pyöritettävänä. Yhteydenpito on kovin paljon vähäisempää kuin nuorena. Tärkeintä on kuitenkin tieto siitä, että se ystävä on ja pysyy, vaikka yhteydenpidossa tulisi taukokin. Aina on kuitenkin tervetullut toisen elämään. 

 

Ja ne, ketkä vaativat yhteydenpitoa heidän ehdoillaan, eivät koskaan minun ystävikseni muodostu. Ystävyys

Kyllä, mutta onko ystävyys koskaan sellaista että ei ole yhtään aikaa sekuntiakaan samalla kun toisaalle on aikaa mielin määrin? Siitähän tässä on kyse. Vastavuoroisuus on vastvuoroisuutta vaikka vain vuosittain, mutta silti edes joskus. Nämä on niitä joilla ovi käy kuin hollituvassa, mutta vain tietyille

Vierailija kirjoitti:

Ihan turhaa kiusata itseään ihmisillä jotka eivät ole samaa tyyppiä kuin itse on. Ei heille loukkaantua tarvitse, heillä vain on erilaiset prioriteetit. Minullakin oli ihminen jota itse pidin yhtenä parhaista ystävistäni, mutta huomasin ajan mittaan, että minä olen hänelle vain yksi kavereista. En loukkaantunut, en laittanut välejä poikki, mutta hyväksyin, etten ole hänelle yhtä tärkeä kuin hän oli minulle. Koska minä en voi pakottaa häntä nostamaan minun tärkeyttäni hänelle, ainoa vaihtoehto oli vähentää hänen tärkeyttään minulle. Olemme siis vain kavereita. Tai no, nykyään enemmänkin tuttavia jotka juttelevat mielellään jos sattuvat törmäämään jossain. Mutta en koe että olisin jotenkin loukattu, kenelläkään kun ei ole velvollisuutta pitää minusta yhtään sen enempää, kuin sattuvat pitämään. Jos ei persoonat sillä tasolla kohtaa, niin ne eivät sitten vain kohtaa.

Mutta oliko ystävä sanonut jatkuvasti että olet tärkeä, ja hän haluaa olla tekemisissä, mutta silti tehnyt ohareita kerta toisensa jälkeen, koska muiden kaverien kanssa oleminen meni edelle? Tuskin😉

Vierailija kirjoitti:

Kysykää rohkeasti jos vaivaa miksei ihmisestä kuulu. Ja myös sanokaa jos haluatte nähdä useammin.

Tilanteet muuttuu ja syy ettei ihmisestä kuulu voi olla vaikka sairaus.

On kysytty. Ei tässä mitään, en ole vähentänyt yhteydenpitoa, olen ihan yhtä paljon tekemisissä kuin ennenkin, jne. Eli savuverhoa  ja sumuttamista. Miksi et vain itse sano suoraan että et nyt jaksa olla tekemisissä, olet tekemisissä vain tiettyjen tyyppien kanssa syystä x. Mitän tyydytystä saat siitä että esität ystvää vaikka et ole?