Lue keskustelun säännöt.
"Ystävä", joka on "huono pitämään yhteyttä" - onko oikeasti ystävä?
Jaksatko itse ottaa aina uudestaan yhteyttä?
Vai oletko itse tuollainen "huono yhteydenottaja"?
Itse ajattelin nyt viimein lopettaa nämä väkinäiset yhteydet. Ehkä se huono yhteydenpitäjä ei oikeasti haluakaan pitää minuun yhteyttä.
Kommentit (680)
Kaveri ei siis ole pakko olla jos ei huvita. Suututtaa vain kun koen tulleeni kohdelluksi todella huonosti ja ilman arvostusta ihmiseltä jota ajattelin ystävänäni. Miksei voisi hoitaa tuota kaverista eroon hankkiutumista vähän paremmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on ystävä. Hän on huonosti yhteyttä pitävä ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta jako kavereihin ja ystäviin on jotenkin keinotekoinen. Meidän kielessä ja kulttuurissa nuo sanat erotellaan ja ihmisiä laitetaan tietoiseen tärkeysjärjestykseen.
Minusta ei. Kavereita tulee ja menee, ja ne voivat olla elämäntilannesidonnaisis, eli sama harrastus hetken aikaa, tai vauva aika. Ystävä tulee osastolle katsomasn kun sairastat vakavasti, ja työntää pyörätuoliasi vaikka et pääsisi enää pilatekseen tai shoppailemaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen siis itsekin sellainen että ajattelen kavereitani ystävinä. Heille olen kai vain ollut kevytystävä, elämäntilannekaveri.
Yhteen tällaiseen välit katkesi kun hän kysyi kuulumisia, vastasin ja kysyin häneltä, enkä koskaan kuullut enää hänestä. Tyyppi ghostasi minut ja olimme oikeasti mielestäni ystäviä.
En ymmärrä enkä ansaitse tuollaista omasta mielestäni ainakaan.
No et ansaitse💪 Meillä vain on erilainen näkemys ystävyydestä. Itsekin usein olen pettynyt, mutta paras ystäväni on 30v takaa, ja mieheni on myös. En enää etsi uusia suhteita vaan panostan näihin
Se huono yhteyden pitäjä on se paras ystävä. Introvertti joka on ja pysyy vaikka muut katoaisivat tiehensä. Pitää varmasti sanansa ja on takuulla paikalla kun oikeasti ystävää tarvitset.
https://www.introvertit.net/index.php/mita-tarkoittaa-introvertti
And there you go 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se huono yhteyden pitäjä on se paras ystävä. Introvertti joka on ja pysyy vaikka muut katoaisivat tiehensä. Pitää varmasti sanansa ja on takuulla paikalla kun oikeasti ystävää tarvitset.
https://www.introvertit.net/index.php/mita-tarkoittaa-introvertti
And there you go 👍
Jännä introvertti kun some on täynnä ystävien kanssa vietettyä aikaa😏
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsin niin suuresta hylätyksin tulemisen pelosta ja turvattomuudesta, että huonosti yhteyttä pitävät ystävät aiheuttavat minulle epämukavan ja epävarman olon. Siksi arvostan enemmän heitä, jotka antavat edes silloin tällöin kuulua jotain itsestään. Silloin tällöin tarkoittaa esim. muutaman kuukauden välein.
Kiitos tästä näkökulmasta. Itse taas pidän aika harvoin yhteyttä ystäviin, kun en jaksa olla aina kovin sosiaalinen. Uuvun helposti sosiaalisissa tilanteissa, niin jaksaminen on aika rajallista. Mutta silti monet ihmiset ovat mielessä usein, pyörii mielessä lähes päivittäin. En sillälailla "pysty" unohtaa ihmisiä, vaikka haluaisin. Eli ihmiset ovat jatkuvasti mielessä, vaikka en joka päivä juttelisi tai jos juttelisin muutaman kk välein.
(Olen aspergernainen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siis itsekin sellainen että ajattelen kavereitani ystävinä. Heille olen kai vain ollut kevytystävä, elämäntilannekaveri.
Yhteen tällaiseen välit katkesi kun hän kysyi kuulumisia, vastasin ja kysyin häneltä, enkä koskaan kuullut enää hänestä. Tyyppi ghostasi minut ja olimme oikeasti mielestäni ystäviä.
En ymmärrä enkä ansaitse tuollaista omasta mielestäni ainakaan.
No et ansaitse💪 Meillä vain on erilainen näkemys ystävyydestä. Itsekin usein olen pettynyt, mutta paras ystäväni on 30v takaa, ja mieheni on myös. En enää etsi uusia suhteita vaan panostan näihin
Kiitos. Minäkin panostan lähinnä parisuhteeseeni nykyään. Tuollaista parasta ystävää ei ole eikä valitettavasti varmaan koskaan tule. Olen n. 30 ja tässä iässä ei saa helposti enää uusia ystäviä. Olen jotenkin viime vuosina muuttunut välinpitämättömäksi enkä usko että hyviä ystäviä edes on (varmasti on, mutta ei minulle) ja olen jo tavallaan luovuttanut niiden suhteen.
Minulla useimmiten ongelma on se, että ihmiset eivät tajua, vaikka kuinka monta kertaa sanoisin, että en ihan oikeasti jaksa pitää koko ajan yhteyttä. On minullakin ollut niitä huonosti vastailevia kavereita/ystäviä, mutta kyllä he aina pyytelivät minua ulos ja meninkin. Mutta aivan liian moni takertuu minuun eikä mene v.....u millään jakeluun, etten JAKSA.
Unelmatilanne olisi, että muutaman kerran vuodessa nähtäisiin ihan kunnolla ja muuten oltaisiin välillä yhteyksissä. Esim. UV-bileet, synttärit, joku risteily joskus. Mutta en vain löydä tällaisia kavereita mistään. Minulla on ollut lapsesta asti sama ongelma, että minuun takerrutaan. Lapsena jotkut kaverit vetivät minua käsistä, kun molemmat halusivat niin olla kanssani. Huom. Ei ollut mitään aggressiivista eikä sellaista. En traumatisoitunut, se oli lapsuuden juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla useimmiten ongelma on se, että ihmiset eivät tajua, vaikka kuinka monta kertaa sanoisin, että en ihan oikeasti jaksa pitää koko ajan yhteyttä. On minullakin ollut niitä huonosti vastailevia kavereita/ystäviä, mutta kyllä he aina pyytelivät minua ulos ja meninkin. Mutta aivan liian moni takertuu minuun eikä mene v.....u millään jakeluun, etten JAKSA.
Unelmatilanne olisi, että muutaman kerran vuodessa nähtäisiin ihan kunnolla ja muuten oltaisiin välillä yhteyksissä. Esim. UV-bileet, synttärit, joku risteily joskus. Mutta en vain löydä tällaisia kavereita mistään. Minulla on ollut lapsesta asti sama ongelma, että minuun takerrutaan. Lapsena jotkut kaverit vetivät minua käsistä, kun molemmat halusivat niin olla kanssani. Huom. Ei ollut mitään aggressiivista eikä sellaista. En traumatisoitunut, se oli lapsuuden juttuja.
Itse olen samanlainen kuin sinä, siis en ole koskaan ollut noin haluttua seuraa, mutta tarkoitan tuota että tykkään nähdä kavereita vain harvakseltaan, mutta silloin kun nähdään jutellaan kunnolla tms. Yksi tällainen ystävä onkin. Muut ovat jääneet, enkä tiedä miksi. Ovat muuttuneet tylyksi minua kohtaan, jättäneet vastaamatta viesteihin jne. Syy ei VOI olla se että olisi liian takertuva ja haluaisin nähdä koko ajan, koska en ole sellainen. En tiedä mikä on vialla.
Vierailija kirjoitti:
Minulla useimmiten ongelma on se, että ihmiset eivät tajua, vaikka kuinka monta kertaa sanoisin, että en ihan oikeasti jaksa pitää koko ajan yhteyttä. On minullakin ollut niitä huonosti vastailevia kavereita/ystäviä, mutta kyllä he aina pyytelivät minua ulos ja meninkin. Mutta aivan liian moni takertuu minuun eikä mene v.....u millään jakeluun, etten JAKSA.
Unelmatilanne olisi, että muutaman kerran vuodessa nähtäisiin ihan kunnolla ja muuten oltaisiin välillä yhteyksissä. Esim. UV-bileet, synttärit, joku risteily joskus. Mutta en vain löydä tällaisia kavereita mistään. Minulla on ollut lapsesta asti sama ongelma, että minuun takerrutaan. Lapsena jotkut kaverit vetivät minua käsistä, kun molemmat halusivat niin olla kanssani. Huom. Ei ollut mitään aggressiivista eikä sellaista. En traumatisoitunut, se oli lapsuuden juttuja.
Mä näkisin, että toi nähtäisiin muutaman kerran vuodessa ja muuten välillä yhteyksissä on jo paljon. Ainakin omalla kohdalla oon harmistunut paljon harvemmasta yhteydenpidosta. Esim. yksi "ystävä" sanoi tulevansa viikonloppuna käymään. Siinä meni 7 vuotta.
Jos näkisin tai kuulisin takaisin edes 2 kertaa vuodessa, niin se ois hienoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä vaiheessa tuttavuus muuttuu velvoittavaksi ystävyydeksi?
Minä en ota yhteyttä ystäviini enää, koska se on niin yksipuolista. Jos he ovat sosiaalisella tuulella, niin ai että tulee viestiä ovista ja ikkunoista. Jos taas minä yritän ottaa yhteyttä, niin vastaukset ovat yksisananisia, tai tulee viikon viiveellä. Toisaalta keskustelun sisältökin on sitten aina "ystävän" ehdoilla, eli hänen asioistaan puhutaan. Muutenkin viestejä tulee lähinnä semmoisissa tilanteissa, että heillä on joku tylsä hetki lentoasemalla lentoa odotellessa.
Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että 90% ihmisistä on omahyväisiä paskoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ota yhteyttä ystäviini enää, koska se on niin yksipuolista. Jos he ovat sosiaalisella tuulella, niin ai että tulee viestiä ovista ja ikkunoista. Jos taas minä yritän ottaa yhteyttä, niin vastaukset ovat yksisananisia, tai tulee viikon viiveellä. Toisaalta keskustelun sisältökin on sitten aina "ystävän" ehdoilla, eli hänen asioistaan puhutaan. Muutenkin viestejä tulee lähinnä semmoisissa tilanteissa, että heillä on joku tylsä hetki lentoasemalla lentoa odotellessa.
Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että 90% ihmisistä on omahyväisiä paskoja.
Kaikki ihmissuhteet ovat hyötymissuhteita. Jo syntymästä lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ota yhteyttä ystäviini enää, koska se on niin yksipuolista. Jos he ovat sosiaalisella tuulella, niin ai että tulee viestiä ovista ja ikkunoista. Jos taas minä yritän ottaa yhteyttä, niin vastaukset ovat yksisananisia, tai tulee viikon viiveellä. Toisaalta keskustelun sisältökin on sitten aina "ystävän" ehdoilla, eli hänen asioistaan puhutaan. Muutenkin viestejä tulee lähinnä semmoisissa tilanteissa, että heillä on joku tylsä hetki lentoasemalla lentoa odotellessa.
Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että 90% ihmisistä on omahyväisiä paskoja.
Siis mitä? Haluaisit että ystävät ottavat sinuun yhteyttä silloin kun he ovat epäsosiaalisella tuulella, ei ole mitään omia asioita kerrottavana ja vieläpä silloin kun heillä on jotain muuta kiirettä.
Olet selkeästi kyllä tosi hankala ystävä.
Ai lopetat? Huh. Meidän kaikkien ystävien jotka olemme huonoja pitämään yhteyttä..puolesta.. KIITOS!!!
Rakastan ystäviäni ja sukulaisia, mutta en jaksa ihmisiä, ja siksi kaikki ihmiset kahta lukuunottamatta ovat kaikonneet, ja nämäkin kaksi soittelevat vain satunnaisesti. Poden yksinäisyyttä, mutta en osaa ihmisten kanssa ollakaan. Suustani tulee sammakoita tai olen mykkä. Kärsin nuoruudessa koulukiusaamisesta ja silloiset kaverini tekivät tylyjä minkä kerkisivät. Ajauduin porukoiden ulkopuolelle, en saanut elää nuoruuttani. Kai siksi olen erakoitunut katkera ja yksinäinen ihminen.
Meillä on yksi "ystäväperhe", joka lähettää aina selfien ollessaa Kanarialla tai lux hotellissa:):)
Itse en nosta suureenkaan arvoon tätä "yhteyden pitoa", vältän viimeiseen saakka kertomasta omista lomamatkoista saati selfietä! Mahtuu tänne kaikenlaisia matkamiehiä ja naisia, tosi ystävät on nykyään harvassa, ehkäpä uimahallissa joku tuntematon:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ota yhteyttä ystäviini enää, koska se on niin yksipuolista. Jos he ovat sosiaalisella tuulella, niin ai että tulee viestiä ovista ja ikkunoista. Jos taas minä yritän ottaa yhteyttä, niin vastaukset ovat yksisananisia, tai tulee viikon viiveellä. Toisaalta keskustelun sisältökin on sitten aina "ystävän" ehdoilla, eli hänen asioistaan puhutaan. Muutenkin viestejä tulee lähinnä semmoisissa tilanteissa, että heillä on joku tylsä hetki lentoasemalla lentoa odotellessa.
Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että 90% ihmisistä on omahyväisiä paskoja.
Siis mitä? Haluaisit että ystävät ottavat sinuun yhteyttä silloin kun he ovat epäsosiaalisella tuulella, ei ole mitään omia asioita kerrottavana ja vieläpä silloin kun heillä on jotain muuta kiirettä.
Olet selkeästi kyllä tosi hankala ystävä.
Missä tällaista sanon? Olet selkeästi kyllä lukutaidoton.
Olen siis itsekin sellainen että ajattelen kavereitani ystävinä. Heille olen kai vain ollut kevytystävä, elämäntilannekaveri.
Yhteen tällaiseen välit katkesi kun hän kysyi kuulumisia, vastasin ja kysyin häneltä, enkä koskaan kuullut enää hänestä. Tyyppi ghostasi minut ja olimme oikeasti mielestäni ystäviä.
En ymmärrä enkä ansaitse tuollaista omasta mielestäni ainakaan.