Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
40- ja 50-luvuilla syntyneet ovat saaneet kaiken
30.01.2024 |
-Aikoinaan pääsivät opiskelemaan ja työllistyivät hyvin, vakipaikkoja oli tarjolla alusta asti. Ilman koulutustakin löytyi töitä. Kaikenlaisia apupojantöitä löytyi vähemmän lahjakkaille eli ilman työtä ei tarvinnut olla. Työelämä ei vienyt kaikkia mehuja, kun vaatimustaso oli kohtuullisempi, eikä tarvinnut tehdä arkityötä tietokoneiden parissa tilastoiden. Lankapuhelin oli ainoa tavoittamisväline ison osan työurasta. Koulutuskaan ei ole pitkään aikaan taannut työpaikkaa, työelämä on täynnä pätkätöitä ja hyvät työsuhde-edut ovat alallani muisto vain. Työtahti on kiristynyt, on jatkuvaa tilastointia, uusia työtehtäviä vanhojen päälle ja kännykällä olet koko ajan tavoitettavissa.
-Tavallisen palkansaajan tuloilla oli vara hankkia talot ja autot. Moni tuon ikäluokan ihmisistä on myös perinyt omilta säästeliäästi eläneiltä vanhemmiltaan kesämökit, metsät ja muut, joista nykyiset kolmekymppiset saavat vain haaveilla. Nykyiset nuoret aikuiset painiskelevat pätkätöiden ja huonon palkkatason kanssa. Tavallisella palkansaajalla ei läheskään aina riitä palkka asunnon ja auton ostamiseen, kesämökeistä tai muista puhumattakaan.
-Perheen saattoi aikanaan perustaa huoletta. Lapsille oli päiväkodit tai kodinhoitoapua löytyi helposti. Kunta järjesti kotiin apua, jos esim. perheen äiti oli sairaana, hoitaja tuli laittamaan ruoat ja hoitamaan lapset. Tukiverkot olivat ihan toista kun nykyään: lapsilla oli tätejä, setiä, enoja, isovanhempia, naapureita jne. Nykyään ei tätejä, setiä ja enoja samalla tavalla ole, kun perhekoot ovat olleet pieniä jo pidempään. Isovanhempia ei kiinnosta auttaa tai asuvat kaukana. Kunnalta ei saa mitään apua lasten/kodin kanssa, vaikka kotona olisi vaikea tilanne vanhemman sairastuttua. Nykyisin vaan käsketään pärjätä itse ja osa vielä pilkkaa, jos vanhemmat ovat väsyneitä työn ja lapsiarjen pyörityksessä. Vaatimustaso lasten kasvattamisen osalta on ihan toista nykyään kuin vaikka 70-, 80- tai 90-luvuilla.
-Nuo eläkkeelle jääneet ikäluokat saivat jäädä inhimilliseen aikaan eläkkeelle ja eläkkeet ovat hyviä. Verrokkina eläkkeellä oleva sukulaispari (40-luvulla syntyneitä): eläkkeellä oleva rehtori saa verojen jälkeen eläkettä käteen reilun 3000 e kuussa ja opettajalla jää verojen jälkeen yli 2000 e kuussa eläkettä. Minä en saa edes palkkaa verojen jälkeen niin paljon kuin tuo opettaja, vaikka olen yhtä korkeasti koulutettu maisteri! Kaiken lisäksi oman ikäpolveni eläkeikä tulee olemaan aikoinaan korkea, eikä eläkkeistä ole mitään takuuta, kun syntyvyys on pientä eikä tulevia veronmaksajia tule. Monia nykyisistä eläkeläisistä ei myöskään kiinnosta olla jälkikasvunsa tukena: lastenlasten kanssa ei auteta, kun itse mekin kasvatettiin omat lapset, vaikka oikeasti monet laittoivat lapsensa mummolaan kesällä.
Kirsikkana kakun päälle epäilen, että tämä nykyisten noin seitsemän-kahdeksankymppisten sukupolvi jättää lapsensa vielä perinnöttä. Ennakkoperintöä ei talousvaikeuksien kanssa painiskeleville kolmekymppisille anneta. Perintö käytetään matkusteluun, ulkona syömiseen ja muihin mukavuuksiin. Loput lahjoitetaan kuollessa jollekin eläinsuojeluyhdistykselle, kun onhan ne kodittomat kissat niin paljon tärkeämpiä kuin omat lapset ja lapsenlapset.
Kommentit (224)
Vierailija kirjoitti:
Mun 50-l syntyneet vanhemmat omistavat 2 mökkiä, silminkantamattomiin metsää, saaren, peltoja, vaihtavat autoa kerran 3 vuodessa.
Minä tienaan 1400 e netto / kk. Mul on tällä hetkellä van työtietokone, jota en omista. Jotta pystyisin esim. kehittymään uudelle alalle, tarvitsisin kunnon oman koneen, mutta vanhempani eivät suostu auttamaan muutamalla satasella sen ostossa.
No jos olet et parempaan pysty niin kenen vika se on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyiset kolmekymppiset on saaneet jo ennen 20 vuoden ikää yhteiskunnalta enemmän kuin omat vanhempansa olivat saaneet 50v ikään mennessä.
Niinkö? Mihin tämä perustuu? Olen 30-vuotias kolmen lapsen äiti. Listaan muutamia asioita, joita vanhempani saivat minun lapsuudessani, joita minä en ole saanut (vanhemmillani samassa iässä matalammat tulot ja koulutus, mutta myös korkeampi elintaso):
-Asuntolainan verovähennysoikeus
-Verotuksen lapsivähennys
-Tilava omakotitalo
-Riittävä toimeentulo vanhempain-/hoitovapaalla ja mahdollisuus olla pidempään lasten kanssa kotona
-Korkeampi lapsilisä
-Tarvittaessa kotihoitajan apu esim. lasten tai itsensä sairastuessa
-Terveydenhoito järjestyi meille lapsille helposti ja läheltä
Edelleen duunarit saa omakotitalonsa ja autonsa, jos suostuvat asumaan muualla kuin Helsingissä. Vain pääkaupunkiseudulla kituutetaan, muualla työtä tekemällä saa varsin mukavan elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyiset kolmekymppiset on saaneet jo ennen 20 vuoden ikää yhteiskunnalta enemmän kuin omat vanhempansa olivat saaneet 50v ikään mennessä.
Niinkö? Mihin tämä perustuu? Olen 30-vuotias kolmen lapsen äiti. Listaan muutamia asioita, joita vanhempani saivat minun lapsuudessani, joita minä en ole saanut (vanhemmillani samassa iässä matalammat tulot ja koulutus, mutta myös korkeampi elintaso):
-Asuntolainan verovähennysoikeus
-Verotuksen lapsivähennys
-Tilava omakotitalo
-Riittävä toimeentulo vanhempain-/hoitovapaalla ja mahdollisuus olla pidempään lasten kanssa kotona
-Korkeampi lapsilisä
-Tarvittaessa kotihoitajan apu esim. lasten tai itsensä sairastuessa
-Terveydenho
Vanhempani ovat syntyneet 50-luvulla ja minä 90-luvulla. Olivat päälle 30-vuotiaita minut saadessaan ja minä olen nyt 30-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 50-l syntyneet vanhemmat omistavat 2 mökkiä, silminkantamattomiin metsää, saaren, peltoja, vaihtavat autoa kerran 3 vuodessa.
Minä tienaan 1400 e netto / kk. Mul on tällä hetkellä van työtietokone, jota en omista. Jotta pystyisin esim. kehittymään uudelle alalle, tarvitsisin kunnon oman koneen, mutta vanhempani eivät suostu auttamaan muutamalla satasella sen ostossa.
No jos olet et parempaan pysty niin kenen vika se on?
Minulla on autismi ja jouduin muuttaan Suomea köyhempään maahan että saisin töitä
Eipä olisi kerrostaloja ja buokrataloja kaupunkien lähiöt täyteen jos kaikilla 40-50- luvulla syntyneillä olisi omakotitalot.
Ja se, kenen vanhemmilla on metsiä silmänkantamattomiin ovat perineet ne ja kirjoittaja perii ne kun vuoronsa tulee.
Ei kaikilla ökytaloista lähteneillä ollut koulupäätä tai ei laitettu kouluun. Vaan lähti kaupunkiin duunariksi. ( Ei liittynyt ammattiliittoon, muisti nimitellä työkavereitaan kommunistiksi ja väheksyä köyhistä oloista lähteneitä työkavereitaan, siellä metallitehtailla.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja on oikeassa siinä, että melko olemattomallakin koulutuksella pääsi vakituiseen työpaikkaan, josta oli helppo tavoitella parmpaa paikkaa. Palkkojen nousu rouskutti niin opinto- kuin asuntolainatkin. Ennen interneettiä ja halpoja kännyköitä valkokaulustyöläisten työtahti oli sangen leppoisa. Edes kirjoituskoneella ei tarvinnut naputella.
Sitten oli monia, joiden oppikoulua ja lukiota perhe ei suostunut maksamaan (tai opintolainoja takaamaan). Lukio muuten maksoi kirjabisneksensä vuoksi paljon vielä pari vuotta sitten.
Pienviljelijäperheissä elettiin kurjuudessa, samoin jos ei ollut ammattia ja palkkatöitä. Lapsia usein liuta, viina virtasi, naisten ja lasten asema surkea ja yhteiskunnan ilmapiiri kolkko. Näitä kurjimpia lähti Ruotsiin. Niillä koulutetuilla meni paremmin. 50-luvulla syntyneitä pyörii sekalaisella osaamistasolla edelleen erityisesti kuntien ja valtion työpaikoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyiset kolmekymppiset on saaneet jo ennen 20 vuoden ikää yhteiskunnalta enemmän kuin omat vanhempansa olivat saaneet 50v ikään mennessä.
Niinkö? Mihin tämä perustuu? Olen 30-vuotias kolmen lapsen äiti. Listaan muutamia asioita, joita vanhempani saivat minun lapsuudessani, joita minä en ole saanut (vanhemmillani samassa iässä matalammat tulot ja koulutus, mutta myös korkeampi elintaso):
-Asuntolainan verovähennysoikeus
-Verotuksen lapsivähennys
-Tilava omakotitalo
-Riittävä toimeentulo vanhempain-/hoitovapaalla ja mahdollisuus olla pidempään lasten kanssa kotona
-Korkeampi lapsilisä
-Tarvittaessa kotihoitajan apu esim. lasten tai itsensä sairastuessa
-Terveydenhoito järjestyi meille lapsille helposti ja läheltä kunnallisesta terveyskeskuksesta
-Saimme laajemmat neuvolapalvelut
-Saimme laajemma
Mun lapset on 30v ja muistan varsin hyvin, miten verotuksen lapsivähennys päättyi vuonna 1993. Asuntolainassa on ollut verovähennysoikeus viime vuosiin asti eikä siellä ole vaadittu, että asuntolainan ottaja on ollut ennen 1960-lukua syntynyt. Tilavia omakotitaloja on kaupan nytkin, ei ne 1990-luvullakaan keskeltä Helsiniä löytyneet. Hoitovapaan kriteerit eivät ole muuttuneet 30 vuodessa, joten mistä ihmeen riittävästä toimeentulosta kirjoitat, ei 1990-luvullakaan saatu palkkaa vastaavaa summaa kuin niissä kaupungeissa, joissa päivähoidon takia maksettiin kuntakohtaista korvausta siitä, että lapsia ei tuotu hoitoon.
Lapsilisä oli korkeampi, totta, mutta mitään kotihoitajaa ei todellakaan saanut sairastuessaan. Jos sellaisen sai, maksettiin korvausta perheen verotettavien tulojen mukaan eli enemmän kuin saatiin kotihoidontukea. Ko. palvelu lakkautettiin käytännössä kokonaan 1970-luvulla kalleutensa vuoksi, perheillä ei ollut varaa maksaa.
Kunnallinen terveydenhuolto on muuttunut kaikilta eikä niitä neuvoloita ennen ollut jokaisen naapurissa, sinulla on sattumalta lapsena ollut neuvola lähellä, omillani oli neuvolamatkaa 17 km suuntaansa ja sama matka olisi nytkin. Hammashoidon palvelut eivät ole vuosien myötä tupistuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen eri mieltä. Mielestäni osa raatoi kohtuuttomasti ja oli vankina töissään kuin robottina. Hyvä tietenkin että löytyi alat. Mutta ei se hauskaa varmasti ollut, ellei ollut kiva ala. Paljon uhrauksia lasten vuoksi. Mutta valitettavasti seuraava sukupolvi kärsi, koska heiltä odotettiin sama raataminen ja osa halusi muutosta, joillakin perussairauksia, ettei vanha toiminut tai toimi. Jokaisen sukupolven ei kuulukaan olla samanlainen, joku on se muutos parempaan toivottavasti. Jos pelkästään on työpaikalla, ei ehdi edes kotona koskaan olemaan tai kävelyt, tunteiden käsittely jää toiseksi ja muu ajattelu muualla. Ehkä luontoyhteys ei kaikilla toteudu. Vaikka rahalla saa perusjuttuja.
Varmaan haasteita on tuolloin ollut, mutta ainakin kansa on ollut valkoisen yhtenäistä jolla on ollut mahdollista rakentaa hyvinvointia. Nykyään maahan tunkee koko ajan lisää musta-ruskea-keltaisia, ja hyvinvointimme tulee romahtamaan kun tämä massa paisuu liian suureksi. Boomerit eivät tule kokemaan sitä etno-helvettiä mikä on tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni kolmekymppinen pillahtaisi itkuun, jos joutuisi 70-luvulle elämään aikaa, jolloin vuodessa ostettiin kaksi vaatekertaa ja oli keksitty sellainen maittava ruoka kuin peltilihapiirakka. Lapsille ei saisi päivähoitopaikkaa, mutta toimeentulotukea oli turha pyydellä: jos ei lastenhoito onnistu töiden yhteydessä (eli et saa palkattua ketään hoitajaksi), niin lapset saavat hyvän sijaisperheen. Ulkomaanmatkoja voisi tehdä yhden vuosikymmenessä, ei vuodessa.
Elämä eletään siinä ajassa, joka itselle osuu. En ole koskaan kadehtinut ketään vaikka on vaikeaakin ollut. En usko, että muilla olisi paremmin, oli rahaa tai ei. Jokaisella on omat haasteensa, keskity elämään omaa elämääsi ja tee siitä niin hyvä kun vain voit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas alkaa eläkeläisten haukkuminen, emme me ole voineet valita milloin ollemme syntyneet ja miten asiat silloin olivat.
Kunhan vain ymmärrätte, että asiat eivät ole nykyisin lähellekään samalla tavalla tai yhtä yksinkertaisia.
Tämä! Työsuhteet on pätkiä, lapsiperheitä ei tueta, neuvola-aikojakaan ei tahdo enää saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin se vaan on monessa tapauksessa. Sama itsellä, vanhemmat juuri tuota ikäluokkaa ja omaisuutta on josta osa jo nuorena saatua. 40-50-luvulla syntyneet saivat parhaat kirsikat tästä kakusta. Ongelma on vaan siinä että monet heistä ei sitä kykene myöntämään.
Ennen tehtiin töitä ,ei se omaisuus helpolla tullut.Nykyään pitää olla "korkeasti koulutettuja"ja sitten valitetaan kun ei saa töitä ja ollaan köyhempiä kuin duunarivanhemmat.Opiskelkaa duunarialoille niin saatte helpommin töitä ja säästäkää niin on teilläkin omaisuutta.
Niin silloin tehtiin töitä joita oli helppo saada ja töissä oli helpompaa kestää. Ei ollut pätkätyöhelvettiä. Ajat on työelämässä paljon vaativampia nyt. Eikä ole nuorena kuole
Tämän päivän nuoret opiskelijat eivät suostu edes asumaan muissa kuin hulppeissa asunnoissa. Me 60-luvun opiskelijat asuttiin soluissa (jos satuttiin pääsemään), toisten sohvilla ja nurkissa. Mansikkapelloilla kökittiin kaikki pienetkin lomat. Omaisuus mahtui reppuun.
Ja ärsyttää nykynuorten perintöjen odotteleminen. Ettäkö vanhempien pitäisi kuolla nuorina, että jälkikasvu saisi perintöä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyiset kolmekymppiset on saaneet jo ennen 20 vuoden ikää yhteiskunnalta enemmän kuin omat vanhempansa olivat saaneet 50v ikään mennessä.
Niinkö? Mihin tämä perustuu? Olen 30-vuotias kolmen lapsen äiti. Listaan muutamia asioita, joita vanhempani saivat minun lapsuudessani, joita minä en ole saanut (vanhemmillani samassa iässä matalammat tulot ja koulutus, mutta myös korkeampi elintaso):
-Asuntolainan verovähennysoikeus
-Verotuksen lapsivähennys
-Tilava omakotitalo
-Riittävä toimeentulo vanhempain-/hoitovapaalla ja mahdollisuus olla pidempään lasten kanssa kotona
-Korkeampi lapsilisä
-Tarvittaessa kotihoitajan apu esim. lasten tai itsensä sairastuessa
-Terveydenho
Edellissivulla jo maalailin tulevaisuuden talousnäkymät, mutta jatketaan vielä viestin verran posin kautta!
No keskittämispolitiikka on vähentänyt ja vähentää töitä entisestään muualla kuin Helsingissä. Turku ja Tampere jotenkin kituuttelevat völjyssä. Lisäksi Helsingin asumiskelpoisuus kantakaupungin ulkopuolella on tuhottu mottipäisellä sosiaalipolitiikalla. Pakotteet ovat tuhonneet itäisen Suomen talouden pahoin ja EU ajaa viherryttämispolitiikalla maatilat perikatoon. Euroopassa traktorit tukkivat juuri par'aikaa protestiksi kaupunkeja, mutta täällä laitetaan tila konkkaan ja isäntä kiikkuun. Motot ovat niin tehokkaita, että ei metsähommiakaan ole kuin kouralliselle ja sama homma kaivoksilla. Kaivokset lisäksi kiertävät tulot paratiiseihin ja jättävät sameat vedet ja roskat tänne siivottavaksi.
Eläkeläiset ovat äänestysuurnia dominoivia horiskoja eivätkä tajua maailman menosta mitään. Kunhan joku sliipattu tyttönen tai nuorimies kertoo uutisissa että menee paremmin kuin koskaan, niin kourallinen pillereitä vaivuttaa tyytyväiseen uneen. Työssäkäyvät keski-ikäiset ahertavat ylärekisterissä, eikä voimia tai aikaa ole mihinkään ajatteluun. Nuoriso taas on valtaosin ihan pimpelipom, ja lääkkeiden ja päihteiden tohtoristason tietäjiä lähes kaikki.
Mutta hei! Ollaan vauraampia ja onnellisempia kuin koskaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyiset kolmekymppiset on saaneet jo ennen 20 vuoden ikää yhteiskunnalta enemmän kuin omat vanhempansa olivat saaneet 50v ikään mennessä.
Niinkö? Mihin tämä perustuu? Olen 30-vuotias kolmen lapsen äiti. Listaan muutamia asioita, joita vanhempani saivat minun lapsuudessani, joita minä en ole saanut (vanhemmillani samassa iässä matalammat tulot ja koulutus, mutta myös korkeampi elintaso):
-Asuntolainan verovähennysoikeus
-Verotuksen lapsivähennys
-Tilava omakotitalo
-Riittävä toimeentulo vanhempain-/hoitovapaalla ja mahdollisuus olla pidempään lasten kanssa kotona
-Korkeampi lapsilisä
-Tarvittaessa kotihoitajan apu esim. las
1959 syntynyt on ollut vuonna 1994 laskupääni mukaan 35- vuotias. Mutta ei missään tapauksessa suuria ikäluokkia.
Nuorimmat suuret ikäluokat olivat silloin 44- vuotiaita. Itse olin 48 v. Ensimmäisen omistusasuntomme ostimme 1998 vanhempieni perintö omaosuutena, lapsia oli kaksi jo opiskelemassa joten tilankin tarve oli pienempi.
Mulla on tän ikäluokan vanhemmat. Voin kertoa mitä elämä oli 70-luvulla kun molemmat käyvät töissä:
Asutaan kerrostalokaksiossa vuokralla. Lapsi nukkuu samassa huoneessa vanhempiensa kanssa. Televisiota ei ole. Autoa ei ole. Kesämökkiä ei ole. Isompaan asuntoon ei muuteta. Omistusasuntoa ei osteta. Kesällä lomaillaan kotona. Juhannusta juhlistetaan juomalla pullo keltaista Jaffaa ja viemällä parvekkeelle pihalta katkaistu koivunoksa.
Töitä kyllä oli! Sen verran on yhteistä ap:n kirjoituksen kanssa. Velkaa ei ollut koska asuttiin vuokralla.
En vaihtaisi omaa elämääni vanhempieni elämään. Aivan varmasti teen enemmän töitä mutta myös palkka on parempi, lapsilla omat huoneet, varaa matkustella. En tiedä mitä ap pitää ihanne-elämänä mutta työelämä 70- ja 80-luvuilla ei ainakaan vastaa omaa käsitystäni kadehdittavasta elämästä.
En ymmärrä, miksi kukaan voisi haikailee kodinhoitajien perään ja olisi valmis luopumaan niistä eduista, mitkä tulivat korvaamaan kodinhoitajat?
Viimeiset kodinhoitajien virat lakkautettiin 90-luvulla, kun viimein saatiin alle 3v kunnallinen päivähoito-oikeus ja päiväkoteja saatiin kattavasti rakennettua. Toisin kuin ap. väittää, päiväkotien rakentaminen aloitettiin 90-luvulla ja niitä nousi kuin sieniä sateella.
Äitiysloma 6kk pidennettiin 10kk
Myös isät saivat isyysloman.
Lisäksi laki mahdollistaa jomman kumman vanhemman jäämään kotiin hoitamaan sairasta lasta ja järjestämään sairaan lapsensa hoidon ja työstä voi saada palkallista vapaata, jopa 5 päivää. Ennen se oli palkaton vapaa, jos työnantaja suostui vapaaseen.
Ja jommalle kummalle lapsen vanhemmalle laki mahdollistaa Kelan tukemana osa-aikatyön, kunnes lapsi 10v, julkisella sektorilla 12v.
Sen lisäksi, alakouluikäisille on yhteiskunnan tukema iltapäiväkerhot, jossa lapsi saa välipalan.
Lisäksi vanhemmat voi palkata ulkopuolista siivous- ja lastenhoitoapua ja palkkakustannukset voi vähentäå kotitalousvähennyksenä verotuksessa, 60% palkkakustannuksista. Eli 10€/h joutuu maksamaan 4€/h.
Ihanko oikeasti ap. olisi valmis luopumaan nykyisistä eduista ja palattaisiin kodinhoitajiin, joita oli vain muutama kaupungin palkkalistoilla, eikä niitä riittänyt kaikille ja ne oli maksullisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuodet 1939-1945 Suomi oli sodassa. 40-luvun alkupuolella syntyneet, kuten äitini, juoksivat pommisuojiin. Elintarvikkeet oli kortilla ja säännöstely loppui vasta vuonna 1954.
Joo, leveesti elettiin ja "kaikki saatiin", ihan tuli kuin manulle illallinen.
Mitäpä jos nykynuoriso rakentaisi itselleen edes jotain vastaavaa eikä olisi kädet ojossa vaatimassa tukia milloin mihinkin.
Mitä jos tuon ajan ihmiset ei olisi kädet ojossa maksattamassa eläkkeitään nuorilla?Katsos kun se menee aivan lakien mukaan. Itkupotkuraivarit eivät auta.
Lakien jotka ovat epäoikeudenmukaiset.
Tarkenna toki, millä tavalla epäoikeudenmukaiset?
Aloittaja kirjoittaa tukiverkoista, hän näkee jonkun oman lapsuutensa jossa oli ne mummut ja tädit.
Itse 40- luvulla syntyneenä, kaukaa maalta kaupunkiin tullut ja mieheni samanlainen, eipä meillä tukiverkkoja ollut.
70- luvulla asuimme vastarakennetuissa tehtaan kerrostaloissa, kaksi vierekkäin. Kaikki me olimme siellä miltei samanlaisia, maalta, kaukaakin muuttaneita. Tukiverkkoa syntyi naapurista jos niin sattui.
Koska kunnallista päivähoitoa ei ollut osa äideistä omien lasten ohessa piti hoitolapsia.
Alue: Aihe vapaa
Totta! Leveesti elettiin. Rintamalta palannut isäni teki töitä,joita silloin nimitettiin hätäaputöiksi. Tänään niitä nimitettäisiin pätkätöiksi. Muuta ei ollut saatavillla. Näin ensimmäisen appelsiininkin lähes kymmenvuotiaana ( mutta vain näin, maistamiseen meni huomattavasti enemmän aikaa) hyvin yksinkertaisesta syystä: niitä ei ollut koko maassa! Eikä se nyt ollut ainoa mitä puuttui, mutta, kuten sanottu - leveesti elettiin