Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
40- ja 50-luvuilla syntyneet ovat saaneet kaiken
30.01.2024 |
-Aikoinaan pääsivät opiskelemaan ja työllistyivät hyvin, vakipaikkoja oli tarjolla alusta asti. Ilman koulutustakin löytyi töitä. Kaikenlaisia apupojantöitä löytyi vähemmän lahjakkaille eli ilman työtä ei tarvinnut olla. Työelämä ei vienyt kaikkia mehuja, kun vaatimustaso oli kohtuullisempi, eikä tarvinnut tehdä arkityötä tietokoneiden parissa tilastoiden. Lankapuhelin oli ainoa tavoittamisväline ison osan työurasta. Koulutuskaan ei ole pitkään aikaan taannut työpaikkaa, työelämä on täynnä pätkätöitä ja hyvät työsuhde-edut ovat alallani muisto vain. Työtahti on kiristynyt, on jatkuvaa tilastointia, uusia työtehtäviä vanhojen päälle ja kännykällä olet koko ajan tavoitettavissa.
-Tavallisen palkansaajan tuloilla oli vara hankkia talot ja autot. Moni tuon ikäluokan ihmisistä on myös perinyt omilta säästeliäästi eläneiltä vanhemmiltaan kesämökit, metsät ja muut, joista nykyiset kolmekymppiset saavat vain haaveilla. Nykyiset nuoret aikuiset painiskelevat pätkätöiden ja huonon palkkatason kanssa. Tavallisella palkansaajalla ei läheskään aina riitä palkka asunnon ja auton ostamiseen, kesämökeistä tai muista puhumattakaan.
-Perheen saattoi aikanaan perustaa huoletta. Lapsille oli päiväkodit tai kodinhoitoapua löytyi helposti. Kunta järjesti kotiin apua, jos esim. perheen äiti oli sairaana, hoitaja tuli laittamaan ruoat ja hoitamaan lapset. Tukiverkot olivat ihan toista kun nykyään: lapsilla oli tätejä, setiä, enoja, isovanhempia, naapureita jne. Nykyään ei tätejä, setiä ja enoja samalla tavalla ole, kun perhekoot ovat olleet pieniä jo pidempään. Isovanhempia ei kiinnosta auttaa tai asuvat kaukana. Kunnalta ei saa mitään apua lasten/kodin kanssa, vaikka kotona olisi vaikea tilanne vanhemman sairastuttua. Nykyisin vaan käsketään pärjätä itse ja osa vielä pilkkaa, jos vanhemmat ovat väsyneitä työn ja lapsiarjen pyörityksessä. Vaatimustaso lasten kasvattamisen osalta on ihan toista nykyään kuin vaikka 70-, 80- tai 90-luvuilla.
-Nuo eläkkeelle jääneet ikäluokat saivat jäädä inhimilliseen aikaan eläkkeelle ja eläkkeet ovat hyviä. Verrokkina eläkkeellä oleva sukulaispari (40-luvulla syntyneitä): eläkkeellä oleva rehtori saa verojen jälkeen eläkettä käteen reilun 3000 e kuussa ja opettajalla jää verojen jälkeen yli 2000 e kuussa eläkettä. Minä en saa edes palkkaa verojen jälkeen niin paljon kuin tuo opettaja, vaikka olen yhtä korkeasti koulutettu maisteri! Kaiken lisäksi oman ikäpolveni eläkeikä tulee olemaan aikoinaan korkea, eikä eläkkeistä ole mitään takuuta, kun syntyvyys on pientä eikä tulevia veronmaksajia tule. Monia nykyisistä eläkeläisistä ei myöskään kiinnosta olla jälkikasvunsa tukena: lastenlasten kanssa ei auteta, kun itse mekin kasvatettiin omat lapset, vaikka oikeasti monet laittoivat lapsensa mummolaan kesällä.
Kirsikkana kakun päälle epäilen, että tämä nykyisten noin seitsemän-kahdeksankymppisten sukupolvi jättää lapsensa vielä perinnöttä. Ennakkoperintöä ei talousvaikeuksien kanssa painiskeleville kolmekymppisille anneta. Perintö käytetään matkusteluun, ulkona syömiseen ja muihin mukavuuksiin. Loput lahjoitetaan kuollessa jollekin eläinsuojeluyhdistykselle, kun onhan ne kodittomat kissat niin paljon tärkeämpiä kuin omat lapset ja lapsenlapset.
Kommentit (224)
Vierailija kirjoitti:
Kaupan alalla noin 60 % tekee osa-aikatyötä. Työtunteja on pyydetty lisää sähköpostilla 3 kuukauden välein, se on ollut edellytys sovitellun päivärahan saamiselle.
Nyt hallitus leikkaa asumistuet ja sovitellut päivärahat ja ihmisillä on lapsia.
Kaupan alalla saa 1300 netto kuukaudessa, kun tekee 30 tuntia joka viikko vuorotyötä.
Osa saa vain 20 h viikossa työtunteja.
Palkat ja eläkkeet on nykyään saman suuruiset.
Totta puhut kaupan alasta,mutta eläkkeet ei ole saman suuruiset. 1300€ palkasta ei saa tuota summaa eläkettä, vai oliko puhe yleensä eläkkeen suuruudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen ajan ihmiset osasivat säästää. Ei oltu koko ajan uusimassa kodin sisustusta eikä vaatekaapin sisältöä. Ruuat tehtiin itse edullisista raaka-aineista. Matkustelu ei ollut yleinen harrastus, kuten nykyään. Vapaa-aikaa vietettiin perheen ja ystäväperheiden kanssa, ei ollut samanlaista harrastusviidakkoa lapsilla eikä aikuisilla, kuten nyt.
Moni rakentaa ihan itse itselleen sen vaikean tuntuisen elämän, kun kaikkea pitää olla aina saatavilla eikä osata silti nauttia mistään.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään jokainen voi valita "kärsimystasonsa" itse. Esim. lisääntyminen on ihan oma ja vapaaehtoinen valinta, ei todellakaan pakollista, koulutusta on saatavilla jne. kyllä oma elämä on aika paljon omissa käsissä ja omasta viitsimisestä kiinni.
Kyllä.
50- ja 60-luvuilla syntyneet eivät oppineet odottamaan kaikkea valmiina ja eteen passattuna.
Moni noitten aikojen nuori lähti työelämään jo 16-vuotiaana. Maalta kaupunkiin lähdettiin leveämmän leivän perään. Suomella oli raskaat sotakorvaukset maksettavana, joten sosiaaliluukulla ei tarvinnut haaveillakaan vierailevansa. Viimeiset sotakorvausjunat lähti Helsingistä 1952.
Suomi oli jälleenrakennettava, mutta kaikki usko huomiseen oli luja.
Valtaosa nuorista halusi eteenpäin elämässä ja teki kaikkensa sen eteen. Ei voinut jäädä notkumaan tukien varaan kun niitä ei ollut. Harvemmalla oli vanhemmat jotka olisivat rahallisesti voineet tukea.
Työviikko oli 6-päiväinen, 8 tuntia päivässä paitsi lauantai ainakin useilla aloilla 6 tuntia. Samooin koulua käytiin 6 päivänä viikosta, lauantai yleensä 4 tuntia.
Läheskään kaikki eivät voineet opiskella. Vain varakkaimmilla oli se mahdollisuus. Ns. oppikoulu oli maksullinen eikä läheskään kaikilla ollut varaa lukukausimaksuihin. Ammattikoulu oli se mistä haettiin pohjaa omaan ammattiin.
Töitä sai, se on totta, mutta sitä otettiin myös vastaan. Maalta tulleet nuoret asuivat usein kimppakämpissä tai sukulaisten nurkissa huoneessa josta maksoivat nimellistä vuokraa. Naimisiin mentyä asunto oli pieni yksiö, usein ns. hellahuone mutta halu parempaan oli luja ja sen eteen tehtiin töitä. Hyvin monilla WC ulkona, ns ulkohuussi myös kaupungeissa. Käytiin yleisissä saunoissa koska kylpyhuone ei ollut itsestäänselvyys. Säännöstelykortit loppuivat 1.3.1954. Viimeinen säännösteltävä oli kahvi.
Mielestäni se aika on ollut valoisaa ja eteenpäin menon halua. Ei ruikutettu. Puutetta monesta oli taatusti mutta juuri tuo halu parempaan oli luja.
Mietin mitähän tapahtuisi jos nykyajan ihmiset joutuisivat yhtäkkiä ruohon aikaan! :D
Alue: Aihe vapaa
Useammalla se eläkkeen ensimmäinen numero alkaa ykkösellä,bruttona siis.