Lue keskustelun säännöt.
40- ja 50-luvuilla syntyneet ovat saaneet kaiken
30.01.2024 |
-Aikoinaan pääsivät opiskelemaan ja työllistyivät hyvin, vakipaikkoja oli tarjolla alusta asti. Ilman koulutustakin löytyi töitä. Kaikenlaisia apupojantöitä löytyi vähemmän lahjakkaille eli ilman työtä ei tarvinnut olla. Työelämä ei vienyt kaikkia mehuja, kun vaatimustaso oli kohtuullisempi, eikä tarvinnut tehdä arkityötä tietokoneiden parissa tilastoiden. Lankapuhelin oli ainoa tavoittamisväline ison osan työurasta. Koulutuskaan ei ole pitkään aikaan taannut työpaikkaa, työelämä on täynnä pätkätöitä ja hyvät työsuhde-edut ovat alallani muisto vain. Työtahti on kiristynyt, on jatkuvaa tilastointia, uusia työtehtäviä vanhojen päälle ja kännykällä olet koko ajan tavoitettavissa.
-Tavallisen palkansaajan tuloilla oli vara hankkia talot ja autot. Moni tuon ikäluokan ihmisistä on myös perinyt omilta säästeliäästi eläneiltä vanhemmiltaan kesämökit, metsät ja muut, joista nykyiset kolmekymppiset saavat vain haaveilla. Nykyiset nuoret aikuiset painiskelevat pätkätöiden ja huonon palkkatason kanssa. Tavallisella palkansaajalla ei läheskään aina riitä palkka asunnon ja auton ostamiseen, kesämökeistä tai muista puhumattakaan.
-Perheen saattoi aikanaan perustaa huoletta. Lapsille oli päiväkodit tai kodinhoitoapua löytyi helposti. Kunta järjesti kotiin apua, jos esim. perheen äiti oli sairaana, hoitaja tuli laittamaan ruoat ja hoitamaan lapset. Tukiverkot olivat ihan toista kun nykyään: lapsilla oli tätejä, setiä, enoja, isovanhempia, naapureita jne. Nykyään ei tätejä, setiä ja enoja samalla tavalla ole, kun perhekoot ovat olleet pieniä jo pidempään. Isovanhempia ei kiinnosta auttaa tai asuvat kaukana. Kunnalta ei saa mitään apua lasten/kodin kanssa, vaikka kotona olisi vaikea tilanne vanhemman sairastuttua. Nykyisin vaan käsketään pärjätä itse ja osa vielä pilkkaa, jos vanhemmat ovat väsyneitä työn ja lapsiarjen pyörityksessä. Vaatimustaso lasten kasvattamisen osalta on ihan toista nykyään kuin vaikka 70-, 80- tai 90-luvuilla.
-Nuo eläkkeelle jääneet ikäluokat saivat jäädä inhimilliseen aikaan eläkkeelle ja eläkkeet ovat hyviä. Verrokkina eläkkeellä oleva sukulaispari (40-luvulla syntyneitä): eläkkeellä oleva rehtori saa verojen jälkeen eläkettä käteen reilun 3000 e kuussa ja opettajalla jää verojen jälkeen yli 2000 e kuussa eläkettä. Minä en saa edes palkkaa verojen jälkeen niin paljon kuin tuo opettaja, vaikka olen yhtä korkeasti koulutettu maisteri! Kaiken lisäksi oman ikäpolveni eläkeikä tulee olemaan aikoinaan korkea, eikä eläkkeistä ole mitään takuuta, kun syntyvyys on pientä eikä tulevia veronmaksajia tule. Monia nykyisistä eläkeläisistä ei myöskään kiinnosta olla jälkikasvunsa tukena: lastenlasten kanssa ei auteta, kun itse mekin kasvatettiin omat lapset, vaikka oikeasti monet laittoivat lapsensa mummolaan kesällä.
Kirsikkana kakun päälle epäilen, että tämä nykyisten noin seitsemän-kahdeksankymppisten sukupolvi jättää lapsensa vielä perinnöttä. Ennakkoperintöä ei talousvaikeuksien kanssa painiskeleville kolmekymppisille anneta. Perintö käytetään matkusteluun, ulkona syömiseen ja muihin mukavuuksiin. Loput lahjoitetaan kuollessa jollekin eläinsuojeluyhdistykselle, kun onhan ne kodittomat kissat niin paljon tärkeämpiä kuin omat lapset ja lapsenlapset.
Kommentit (224)
Kaikenlaisia apupojantöitä löytyi vähemmän lahjakkaille. Niin löytyi, kunnan risusavottaa ja ojan kaivuuta lapiolla, mutta enää ei kukaan halua tehdä mitään muuta kuin helppoja ja siistejä töitä ja tietenkin palkan tulee olla hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuodet 1939-1945 Suomi oli sodassa. 40-luvun alkupuolella syntyneet, kuten äitini, juoksivat pommisuojiin. Elintarvikkeet oli kortilla ja säännöstely loppui vasta vuonna 1954.
Joo, leveesti elettiin ja "kaikki saatiin", ihan tuli kuin manulle illallinen.
Mitäpä jos nykynuoriso rakentaisi itselleen edes jotain vastaavaa eikä olisi kädet ojossa vaatimassa tukia milloin mihinkin.
Mitä jos tuon ajan ihmiset ei olisi kädet ojossa maksattamassa eläkkeitään nuorilla?Katsos kun se menee aivan lakien mukaan. Itkupotkuraivarit eivät auta.
Lakien jotka ovat epäoikeudenmukaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuodet 1939-1945 Suomi oli sodassa. 40-luvun alkupuolella syntyneet, kuten äitini, juoksivat pommisuojiin. Elintarvikkeet oli kortilla ja säännöstely loppui vasta vuonna 1954.
Joo, leveesti elettiin ja "kaikki saatiin", ihan tuli kuin manulle illallinen.
Mitäpä jos nykynuoriso rakentaisi itselleen edes jotain vastaavaa eikä olisi kädet ojossa vaatimassa tukia milloin mihinkin.
Mitä jos tuon ajan ihmiset ei olisi kädet ojossa maksattamassa eläkkeitään nuorilla?
Mitä jos nuorten vanhemmat ei olisi ollut käsi ojossa maksattamassa kakaroidensa lapsilisiä,koulutusta,terv.hoitoa ym.silloisilta työssäkäyviltä?
Olen noita ns. hyväosaisia 50-lukulaisia. Pääsin jopa oppikouluun, vaikka perhe oli köyhä. Keskikoulun sain käydä, polkupyörällä viiden km koulumatka, ihan keskitalvella bussilla. Pysäkille kävelymatkaa km. Bussissa seisottiin, sitten toinen km pysäkiltä kouluun. Rahaa ei saanut koskaan, vasta kesätöissä jotain. Kesätöissä kävin 13-vuotiaasta alkaen joka kesä, sain joskus farkut tai uuden puseron. Kotoa sain vain toisten vanhoja.
Töissä kävin yli 50 vuotta. Aluksi kesäloma oli vain kolme viikkoa. Työpäivät ja niitä edeltävät opiskelupäivät olivat kahdeksan tuntisia. Ei etäpäiviä, ei palkattomiakaan vapaapäiviä, oli läsnäolopakko.
Päivähoito kyllä toimi, mutta vain kun olit itse töissä. Työvuorolista piti toimittaa päiväkotiin, eikä lapset saaneet olla pk, jos vanhempi oli kotona. Kodinhoitajaa emme edes monikkoperheenä saaneet. Olimme pienituloisia, mutta juuri niin paljon, että maksoimme päivähoidosta täyden hinnan.
Olimme omistusasujia, todella kovan säästämisen, jopa pihistelyn, ansiosta. Emme ikinä saaneet muita tukia kuin lapsilisät ja maksullisen päivähoidon.
Olemme nyt eläkkeellä, edelleen emme ole mihinkään tukiin oikeutettuja.
Nyt nautimme suunnattoman suurta eläkettä, alle mediaanin. Maksamme kalliin asumisen ja korkeat lääkekulut. Kohta myös palvelut, joita tarvitaan.
Perintöjä saavat lapset sitten, kun me kuolemme. Me emme ole niitä saaneet.
Kadehtikaa nuoret!
Vierailija kirjoitti:
Nykyiset kolmekymppiset on saaneet jo ennen 20 vuoden ikää yhteiskunnalta enemmän kuin omat vanhempansa olivat saaneet 50v ikään mennessä.
Niinkö? Mihin tämä perustuu? Olen 30-vuotias kolmen lapsen äiti. Listaan muutamia asioita, joita vanhempani saivat minun lapsuudessani, joita minä en ole saanut (vanhemmillani samassa iässä matalammat tulot ja koulutus, mutta myös korkeampi elintaso):
-Asuntolainan verovähennysoikeus
-Verotuksen lapsivähennys
-Tilava omakotitalo
-Riittävä toimeentulo vanhempain-/hoitovapaalla ja mahdollisuus olla pidempään lasten kanssa kotona
-Korkeampi lapsilisä
-Tarvittaessa kotihoitajan apu esim. lasten tai itsensä sairastuessa
-Terveydenhoito järjestyi meille lapsille helposti ja läheltä kunnallisesta terveyskeskuksesta
-Saimme laajemmat neuvolapalvelut
-Saimme laajemman hammashoidon
Listaa voi jatkaa, vaikka kuinka pitkään
Siis oikeassa olet, me 30- vuotiaat olemme käytännössä lapsuudessamme näitä palveluja nauttineet, mutta vanhempamme niistä ovat hyötyneet. Nyt me itse ja omat lapsemme emme saa samaa elintasoa, kuin omassa lapsuudessamme on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se vakityöpaikan saaminen ollut kaikille helppoa tuolloinkaan. Usea tippui kelkasta jo 80-luvullakin.
Ja palkat suhteessa murto-osa siitä mitä nykyään. Koulutetutkin ihmiset asuivat alivuokralaisina sinkkuina. Kyllä elämä oli kovempaa kuin mullaonoikeuskaikkeenhetinyt-sukupolvella. Raksahommat, lastaushommat jne. olivat pätkätöitä. Koulutetut ja työvoimavaltaisten alojen työntekijät saattoivat saada vakipaikan, joten ap:n tulisi ottaa selvää, ennenkuin valittaa asiasta, josta ei tiedä mitään. Onhan se tietenkin suuri ongelma, kun soijalattea tai kasvissmoothieta ei saa kaikkialta eikä keskustakaksiota kattoterassilla eikä ole varaa kuin kahteen kaukomatkaan vuodessa, mutta tukena on yhteiskunnan tuki, joka on suurempi kuin työtätekevien palkat 40- ja 50- lukulaisilla samanikäisinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En silti kadehdi heitä. Elämä tuoreeltaan sodan jälkeen oli muutakin kuin nousukiitoista auvoa.
Se koski lähinnä heidän vanhempiaan. Olisin mielelläni elänyt niukemman lapsuuden, jos vaihtokauppana olisi saanut täystyöllisyyden, vuosikymmeniä kestävät työsuhteet jotka saa ilman koulutusta vaan "kysymällä töitä" ja kättelemällä reippaasti, hintatasoon nähden mukavasti riittävän palkan ja kaikkea muuta kivaa. Yhdenkään sukupolven elämä ei ole ollut niin helppoa ja turvattua kuin suurten ikäluokkien ja vähän myöhemmin 50-luvulla syntyneiden. Sen sukupolven elämän realiteetit muodostavat edelleen hyvän elämän yhteiskunnalliset ideaalit, joka täysin muuttuneissa olosuhteissa on aivan älytöntä.
Olin 70-luvulla palkanlaskija vaatetehtaalla. Palkkani oli pienempi kuin urakalla hyviin tuloihin pääsevän saumaa ompelevan. Mutta olipa työtahtikin verkkaisempi kuin 8 h ompelukoneeseen työntävän ompelijan.
Mutta sitten taas oli työntekijöitä jotka eivät pärjänneet urakassa, saivat tosi pientä peruspalkkaa, sopimusten pienimpiä ko. tehtävistä.
Työelämässä, siis näissä tasoisissani tehtävissä ja tehtaalla suurten ikäluokkien väkeä oli vauraista maataloista olevia tyttöjä, muuttivat suoraan omakotitaloon naituaan. Sitten oli näitä vaatekassi kädessä kaupunkiin tulleita köyhälistön lapsia itä/pohjois -Suomesta, kimppakämpissä, perälähiöitten yläkerran hellahuoneissa, oli ammattimiesten puolisoita, oli juoppojen puolisoita.
Ei se kaikkien mielenterveys ollut hyvä siihenkään aikaan, sairauslomien kautta, eläkkeelle. Pari psykoosia muistan. Sitten oli semmoisia haahuilijoita ja kattoon tuijottelijoita, osa pääsi tarvitsemaansa apuun mutta osa vaan aika ajoin väen vähennystä vaativassa tilanteessa lähtevissä.
198
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen noita ns. hyväosaisia 50-lukulaisia. Pääsin jopa oppikouluun, vaikka perhe oli köyhä. Keskikoulun sain käydä, polkupyörällä viiden km koulumatka, ihan keskitalvella bussilla. Pysäkille kävelymatkaa km. Bussissa seisottiin, sitten toinen km pysäkiltä kouluun. Rahaa ei saanut koskaan, vasta kesätöissä jotain. Kesätöissä kävin 13-vuotiaasta alkaen joka kesä, sain joskus farkut tai uuden puseron. Kotoa sain vain toisten vanhoja.
Töissä kävin yli 50 vuotta. Aluksi kesäloma oli vain kolme viikkoa. Työpäivät ja niitä edeltävät opiskelupäivät olivat kahdeksan tuntisia. Ei etäpäiviä, ei palkattomiakaan vapaapäiviä, oli läsnäolopakko.
Päivähoito kyllä toimi, mutta vain kun olit itse töissä. Työvuorolista piti toimittaa päiväkotiin, eikä lapset saaneet olla pk, jos vanhempi oli kotona. Kodinhoitajaa emme edes monikkoperheenä saaneet. Olimme pienituloisia, mutta juuri niin paljon, että maksoimme päivähoidosta t
Rankkaa, meikä on kulkenu aina työ-/koulumatkan pyörällä 7-10 km suuntaansa kesää ja talvea, eikä ole rahaa omistusasuntoon vaikken juo, polta enkä tuhlaile. Kaikki raha menee suhteellisen edulliseen 50m2 asunnon vuokraan, vesimaksuun, sähköön ja itsetehtekemään ruokaan. Lomia pihdataan viimeiseen asti, ettei voi mitään suunnitella. Kyllä tänä päivänä on vain toivoa hyvään tulevaisuuteen, jos on varakkaat avustavat vanhemmat, ja hyvät suhteet. Lapsi jutuista ei ole mitään tietoa.
Kaikille tässä rommauksessa jää nyt mustipekka käteen. Minua fiksummat ja paljon rikkaammat Amerikan tietäjät povaavat paljon pahempaa talousromahdusta kuin 30-luvulla. Ja onhan tämä velkakupla melkoinen himmeli, kun velkaa on pumpattu kaikki kolot täyteen. Sosiaalinen liikehdintä on myös pumpattu eloon monilla älyttömyyksillä, mikä lisää kaaosta kun dominopalikat alkavat kaatuilemaan. Suomessa tilanne on talouden suhteen koko läntisen maailman heikoimpia jo ennestään.
Vähän siis tulevaisuus pelottaa, vaikka eipä tässä itsellä paljoa menetettävää ole. Olen vain ikäluokkaa, missä läheisillä ja tutuilla on pienet lapset ja velat pahimmillaan, ja se tuntuu erityisen pahalta kun tietää lähivuosien meiningin. Eläkeläisten omaisuus taas imetään ryöstöhintaisilla hoitomaksuilla kuiviin, joten perintöjä ei ole nuoremmat näkemässä.
Voimia ja mielenrauhaa kaikille tulevaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyiset kolmekymppiset on saaneet jo ennen 20 vuoden ikää yhteiskunnalta enemmän kuin omat vanhempansa olivat saaneet 50v ikään mennessä.
Niinkö? Mihin tämä perustuu? Olen 30-vuotias kolmen lapsen äiti. Listaan muutamia asioita, joita vanhempani saivat minun lapsuudessani, joita minä en ole saanut (vanhemmillani samassa iässä matalammat tulot ja koulutus, mutta myös korkeampi elintaso):
-Asuntolainan verovähennysoikeus
-Verotuksen lapsivähennys
-Tilava omakotitalo
-Riittävä toimeentulo vanhempain-/hoitovapaalla ja mahdollisuus olla pidempään lasten kanssa kotona
-Korkeampi lapsilisä
-Tarvittaessa kotihoitajan apu esim. lasten tai itsensä sairastuessa
-Terveydenhoito järjestyi meille lapsille helposti ja läheltä kunnallisesta terveyskeskuksesta
-Saimme laajemmat neuvolapalvelut
-Saimme laajemma
Niin, ylipäänsä halvempi asuminen ja elämisen menot selittää paljon.
Isä on 1940 luvulla syntynyt ja oli Postilla töissä autokuskina. Kansakoulu, vai lieko sitäkään loppuun astui käynyt. Ne oli VIRKAmiehiä. Sitten "tuli" 1990 luvun "lama". "Virat" lakkautettiin ja palkasta lähti ainakin 25% ja käytännössä kaikki edut.
Rakensi kuitenkin tiilitalon niillä palkoillansa. Ei onnistu enää postilaisilta. Mahtaako saada edes vuokraa maksettua nykyliksoila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyiset kolmekymppiset on saaneet jo ennen 20 vuoden ikää yhteiskunnalta enemmän kuin omat vanhempansa olivat saaneet 50v ikään mennessä.
Niinkö? Mihin tämä perustuu? Olen 30-vuotias kolmen lapsen äiti. Listaan muutamia asioita, joita vanhempani saivat minun lapsuudessani, joita minä en ole saanut (vanhemmillani samassa iässä matalammat tulot ja koulutus, mutta myös korkeampi elintaso):
-Asuntolainan verovähennysoikeus
-Verotuksen lapsivähennys
-Tilava omakotitalo
-Riittävä toimeentulo vanhempain-/hoitovapaalla ja mahdollisuus olla pidempään lasten kanssa kotona
-Korkeampi lapsilisä
-Tarvittaessa kotihoitajan apu esim. lasten tai itsensä sairastuessa
-Terveydenhoito järjestyi meille lapsille helposti ja läheltä kunnallisesta terveyskeskuksesta
-Saimme laajemmat neuvolapalvelut
-Saimme laajemma
Onhan kumma juttu. Lapsillani 40- 50 on kaikilla ollut jo parempi palkka valmistuessaan kun meillä duunarivanhemmilla. Jotka emme köyhistä kodeista kaupunkiin muuttaneet ole saaneet koskaan omakotitaloa. Äitiysloma, ensimmäinen , oli mulla 3 kk, kunnallista päivähoitoa oli niukasti tarjolla, lapset olivat yksityisesdä hoidossa ilman yksityisen hoidon tukea jota nykyisin kuulemma maksetaan.
Lapsilla on kaikilla omistusasunnot pääkaupunkiseudulla. Vakituiset työt jokaisella aina valmistumisesta lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyiset kolmekymppiset on saaneet jo ennen 20 vuoden ikää yhteiskunnalta enemmän kuin omat vanhempansa olivat saaneet 50v ikään mennessä.
Niinkö? Mihin tämä perustuu? Olen 30-vuotias kolmen lapsen äiti. Listaan muutamia asioita, joita vanhempani saivat minun lapsuudessani, joita minä en ole saanut (vanhemmillani samassa iässä matalammat tulot ja koulutus, mutta myös korkeampi elintaso):
-Asuntolainan verovähennysoikeus
-Verotuksen lapsivähennys
-Tilava omakotitalo
-Riittävä toimeentulo vanhempain-/hoitovapaalla ja mahdollisuus olla pidempään lasten kanssa kotona
-Korkeampi lapsilisä
-Tarvittaessa kotihoitajan apu esim. lasten tai itsensä sairastuessa
-Terveydenhoito järjestyi meille lapsille helposti ja läheltä kunnallisesta terveyskeskuksesta
-Saimme
Olet väärää ikäluokkaa! Sinun 40-50 vuotiaat lapsesi ovat juuri niitä, jotka ovat vielä siivittäneet tiensä ohi finanssikriisin ja heidän palkkatasonsa on purjehtinut omalla tasollaan 10 vuotta nuorempien palkkojen jäädessä pahasti jälkeen. Voit googlettaa tilastot!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nojaa joku ehkä sai kaiken joku ei ja joku jotain siltä väliltä.
Lyhyitä huomoita omasta menneisyydestä:
Koulussa 40-45 oppilaan luokat, 3. luokan kävin iltavuorossa. Kouluruoka puuroa, keittoa, velliä .
Oppikoulu maksullinen, vanhempien ongelma toki, paitsi ns.valtion koulut joissa huomattavasti pienemmät lukukausimaksut.
Opiskelemaan piti silloinkin pyrkiä ja päästä.Valmistumisen jälkeen oli työpaikka kun olin roikkunut siellä jo viimeisen opiskelu vuoden ajan osa-aikaisena. Vakinaistamista odotin pari vuotta.
Kaikki menikin hyvin kunnes se iski ja kovaa : 90 - luvun lama ! Sen jälkeen ei mikään ollut enää ennallaan , yt:tä yt:n päälle ja lopuksi pari ostoa ja myyntiä. Pelkällä ( lähes) onnella työpaikka pysyi kunnes itse kypsähdin ja hyppäsin pois lähes 40 vuoden jälkeen. Palkkioksi eläke 2300 netto.
Vm.50- luvun puolivälistä
Mun 50-l syntyneet vanhemmat omistavat 2 mökkiä, silminkantamattomiin metsää, saaren, peltoja, vaihtavat autoa kerran 3 vuodessa.
Minä tienaan 1400 e netto / kk. Mul on tällä hetkellä van työtietokone, jota en omista. Jotta pystyisin esim. kehittymään uudelle alalle, tarvitsisin kunnon oman koneen, mutta vanhempani eivät suostu auttamaan muutamalla satasella sen ostossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyiset kolmekymppiset on saaneet jo ennen 20 vuoden ikää yhteiskunnalta enemmän kuin omat vanhempansa olivat saaneet 50v ikään mennessä.
Niinkö? Mihin tämä perustuu? Olen 30-vuotias kolmen lapsen äiti. Listaan muutamia asioita, joita vanhempani saivat minun lapsuudessani, joita minä en ole saanut (vanhemmillani samassa iässä matalammat tulot ja koulutus, mutta myös korkeampi elintaso):
-Asuntolainan verovähennysoikeus
-Verotuksen lapsivähennys
-Tilava omakotitalo
-Riittävä toimeentulo vanhempain-/hoitovapaalla ja mahdollisuus olla pidempään lasten kanssa kotona
-Korkeampi lapsilisä
-Tarvittaessa kotihoitajan apu esim. lasten tai itsensä sairastuessa
-Terveydenhoito järjestyi meille lapsille helposti ja läheltä kunnallisesta terveyskeskuksesta
-Saimme
Turha näistä on vängätä sillä tilastot ja käppyrät osoittavat selkeästi että elinkustannukset ovat nousseet noin tuplasti keskimääräiseen palkkakehitykseen nähden viime vuosikymmenien aikana. Ja reaalihavainnot tukevat tätä, eikä duunari enää rakentele tai osta omakotitaloa ja elätä perhettä siinä siivussa. Nollakorot loivat erityisesti suuriin kaupunkeihin todella ison hintakuplan. Nuoremmille polville ei ole myöskään mitään eläkejärjrstelmää jälellä väestörakenteen ja ylisuurien eläkkeiden tuhotessa senkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyiset kolmekymppiset on saaneet jo ennen 20 vuoden ikää yhteiskunnalta enemmän kuin omat vanhempansa olivat saaneet 50v ikään mennessä.
Niinkö? Mihin tämä perustuu? Olen 30-vuotias kolmen lapsen äiti. Listaan muutamia asioita, joita vanhempani saivat minun lapsuudessani, joita minä en ole saanut (vanhemmillani samassa iässä matalammat tulot ja koulutus, mutta myös korkeampi elintaso):
-Asuntolainan verovähennysoikeus
-Verotuksen lapsivähennys
-Tilava omakotitalo
-Riittävä toimeentulo vanhempain-/hoitovapaalla ja mahdollisuus olla pidempään lasten kanssa kotona
-Korkeampi lapsilisä
-Tarvittaessa kotihoitajan apu esim. lasten tai itsensä sairastuessa
-Terveydenhoito järjestyi meille lapsille helposti ja läheltä
Ja lisään vielä, että lapsesi ovat ehtineet ostaa omistusasuntonsa pk-seudulta matalalla hintatasolla ehkä kymmenisen vuotta sitten myös korkojen ollessa matalat. Me 30-vuotiaat emme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat lapsena eläneet sodan jälkeisessä sekasorrossa, vanhemmat ja varsinkin isät sodassa olleita ja traumatisoituneita. Kaikesta puutetta, sodan uhka edelleen varjona. Joutuneet pienestä pitäen tekemään ja osallistumaan töihin, raskaita töitä. Ei ole ollut tukia eikä tukiverkkoja kun vanhemmat käyneet töissä. Silti rakentaneet hyvinvointiyhteiskuntaa. Enpä kadehdi. Eläkkeensä ansainneet. Kiitos heille.
Te jotka puhutte 90 - luvun lamasta, ette tiedä vielä lamasta yhtään mitään.
Vanhempi sukupolvi on kertonut, ettei 50-luvun lamassa kenelläkään ollut yhtään mitään, ei edes yhtä naulaa löytynyt.
Kun nuoripari meni naimisiin, ei hääpukuihin ollut varaa. Asunto löytyi jonkinlainen, muttei huonekaluihinkaan ollut varaa.
Tyypillisimät nuorenparin kalusteet olivat patjat lattialla, puukori pöytänä ja sitä rataa.
Onneksi s
50-luvulla ei ollut lamaa vaan sodanjälkeinen nousukausi, BKT nousi noin 5% vuosivauhtia ja hyvinvointi kasvoi vuosi vuodelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyiset kolmekymppiset on saaneet jo ennen 20 vuoden ikää yhteiskunnalta enemmän kuin omat vanhempansa olivat saaneet 50v ikään mennessä.
Niinkö? Mihin tämä perustuu? Olen 30-vuotias kolmen lapsen äiti. Listaan muutamia asioita, joita vanhempani saivat minun lapsuudessani, joita minä en ole saanut (vanhemmillani samassa iässä matalammat tulot ja koulutus, mutta myös korkeampi elintaso):
-Asuntolainan verovähennysoikeus
-Verotuksen lapsivähennys
-Tilava omakotitalo
-Riittävä toimeentulo vanhempain-/hoitovapaalla ja mahdollisuus olla pidempään lasten kanssa kotona
-Korkeampi lapsilisä
-Tarvittaessa kotihoitajan apu esim. lasten tai itsensä sairastuessa
-Terveydenhoito järjestyi meille lapsille helposti ja läheltä
No kun kerran taas suuria ikäluokkia parjataan lapsemme ovat juuri 40- 50 vuotiaita. Emme mekään sentään enää viiskymppisinä synnyttäneet.
Ei kolmikymppisellä voi millään olla suutrten ikäluokkien vanhempia, paitsi isä tietysti
Olisit päässyt aiemmin, mutta olit noin pitkään oma valinta.