Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
40- ja 50-luvuilla syntyneet ovat saaneet kaiken
30.01.2024 |
-Aikoinaan pääsivät opiskelemaan ja työllistyivät hyvin, vakipaikkoja oli tarjolla alusta asti. Ilman koulutustakin löytyi töitä. Kaikenlaisia apupojantöitä löytyi vähemmän lahjakkaille eli ilman työtä ei tarvinnut olla. Työelämä ei vienyt kaikkia mehuja, kun vaatimustaso oli kohtuullisempi, eikä tarvinnut tehdä arkityötä tietokoneiden parissa tilastoiden. Lankapuhelin oli ainoa tavoittamisväline ison osan työurasta. Koulutuskaan ei ole pitkään aikaan taannut työpaikkaa, työelämä on täynnä pätkätöitä ja hyvät työsuhde-edut ovat alallani muisto vain. Työtahti on kiristynyt, on jatkuvaa tilastointia, uusia työtehtäviä vanhojen päälle ja kännykällä olet koko ajan tavoitettavissa.
-Tavallisen palkansaajan tuloilla oli vara hankkia talot ja autot. Moni tuon ikäluokan ihmisistä on myös perinyt omilta säästeliäästi eläneiltä vanhemmiltaan kesämökit, metsät ja muut, joista nykyiset kolmekymppiset saavat vain haaveilla. Nykyiset nuoret aikuiset painiskelevat pätkätöiden ja huonon palkkatason kanssa. Tavallisella palkansaajalla ei läheskään aina riitä palkka asunnon ja auton ostamiseen, kesämökeistä tai muista puhumattakaan.
-Perheen saattoi aikanaan perustaa huoletta. Lapsille oli päiväkodit tai kodinhoitoapua löytyi helposti. Kunta järjesti kotiin apua, jos esim. perheen äiti oli sairaana, hoitaja tuli laittamaan ruoat ja hoitamaan lapset. Tukiverkot olivat ihan toista kun nykyään: lapsilla oli tätejä, setiä, enoja, isovanhempia, naapureita jne. Nykyään ei tätejä, setiä ja enoja samalla tavalla ole, kun perhekoot ovat olleet pieniä jo pidempään. Isovanhempia ei kiinnosta auttaa tai asuvat kaukana. Kunnalta ei saa mitään apua lasten/kodin kanssa, vaikka kotona olisi vaikea tilanne vanhemman sairastuttua. Nykyisin vaan käsketään pärjätä itse ja osa vielä pilkkaa, jos vanhemmat ovat väsyneitä työn ja lapsiarjen pyörityksessä. Vaatimustaso lasten kasvattamisen osalta on ihan toista nykyään kuin vaikka 70-, 80- tai 90-luvuilla.
-Nuo eläkkeelle jääneet ikäluokat saivat jäädä inhimilliseen aikaan eläkkeelle ja eläkkeet ovat hyviä. Verrokkina eläkkeellä oleva sukulaispari (40-luvulla syntyneitä): eläkkeellä oleva rehtori saa verojen jälkeen eläkettä käteen reilun 3000 e kuussa ja opettajalla jää verojen jälkeen yli 2000 e kuussa eläkettä. Minä en saa edes palkkaa verojen jälkeen niin paljon kuin tuo opettaja, vaikka olen yhtä korkeasti koulutettu maisteri! Kaiken lisäksi oman ikäpolveni eläkeikä tulee olemaan aikoinaan korkea, eikä eläkkeistä ole mitään takuuta, kun syntyvyys on pientä eikä tulevia veronmaksajia tule. Monia nykyisistä eläkeläisistä ei myöskään kiinnosta olla jälkikasvunsa tukena: lastenlasten kanssa ei auteta, kun itse mekin kasvatettiin omat lapset, vaikka oikeasti monet laittoivat lapsensa mummolaan kesällä.
Kirsikkana kakun päälle epäilen, että tämä nykyisten noin seitsemän-kahdeksankymppisten sukupolvi jättää lapsensa vielä perinnöttä. Ennakkoperintöä ei talousvaikeuksien kanssa painiskeleville kolmekymppisille anneta. Perintö käytetään matkusteluun, ulkona syömiseen ja muihin mukavuuksiin. Loput lahjoitetaan kuollessa jollekin eläinsuojeluyhdistykselle, kun onhan ne kodittomat kissat niin paljon tärkeämpiä kuin omat lapset ja lapsenlapset.
Kommentit (224)
Olen osittain samaa mieltä. Omat vanhempani eivät olleet juurikaan kouluja käyneet, mutta kaikki omakotitalot ja kesämökit on maksettu pois jo ajat sitten. Kaikkein tärkeintä oli näyttää ulospäin että hienosti menee.
Vanhempani olivat ankaria ja tunnekylmiä, en osannut heidän mielestään mitään ja olin aina tiellä tai käyttäydyin huonosti. Selkään sain todella usein mitä mielikuvituksellisimmista syistä. Oletan tämän tunnekylmyyden johtuvan siitä että he syntyivät sodan jälkeen.
välimme eivät aikuisiällä ole olleet kovin kummoiset, mutta ehkä heitä lohduttaa ne ajoissa maksetut asuntolainat ja se että ulospäin kaikki näytti hienolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita nuoremmathan ovat nyt vallassa ja meno on sen mukaista.
"50-luvulla ei ollut lamaa vaan sodanjälkeinen nousukausi, BKT nousi noin 5% vuosivauhtia ja hyvinvointi kasvoi vuosi vuodelta."
Nousukausi??
50-luvulla oli sodan runteleman Suomen jälleenrakentaminen, sotavelkojen ja sotakorvausten maksu Neuvostoliitolle, ruuasta ja rakennustarvikkeista oli huutava pula, osa elintarvikkeista kortilla ja ostamista rajoitettiin, tuontia ulkomailta ei ollut, lähes miljoona miestä ja lottaa haavoittui sodassa ja niitä hoidettiin, samoin valtava määrä sotaorpoja, menetetyn Karjalan evakot asutettiin jne.
Tämäkö oli mielestäsi nousukausi 50-luvun Suomessa?
Sitten tuli 70-luvun lama ja suurtyöttömyys ja pelkästään Ruotsiin työn perässä muutti 700.000 henkilöä.
Vierailija kirjoitti:
Mun 50-l syntyneet vanhemmat omistavat 2 mökkiä, silminkantamattomiin metsää, saaren, peltoja, vaihtavat autoa kerran 3 vuodessa.
Minä tienaan 1400 e netto / kk. Mul on tällä hetkellä van työtietokone, jota en omista. Jotta pystyisin esim. kehittymään uudelle alalle, tarvitsisin kunnon oman koneen, mutta vanhempani eivät suostu auttamaan muutamalla satasella sen ostossa.
Minä en 50-lukulaisena (eikä kukaan tuttavistanikaan) omista "silmiinkantamattomiin metsää, saarta, peltoja"....kirjoittajalla onkin hyvä säkä, jaksa vielä vähän aikaa, niin voit saada plakkariisi metsiä, saaria, peltoja, autoja...varmaan vanhemmillasi on muutama hulppea asuntokin.
Tienaat 1400e, pistä jemmaan parikymppiä kuussa, niin saat uuden koneen; jos se koneesta kiinni on sun ammatillinen nousukiitosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 50-l syntyneet vanhemmat omistavat 2 mökkiä, silminkantamattomiin metsää, saaren, peltoja, vaihtavat autoa kerran 3 vuodessa.
Minä tienaan 1400 e netto / kk. Mul on tällä hetkellä van työtietokone, jota en omista. Jotta pystyisin esim. kehittymään uudelle alalle, tarvitsisin kunnon oman koneen, mutta vanhempani eivät suostu auttamaan muutamalla satasella sen ostossa.
Minä en 50-lukulaisena (eikä kukaan tuttavistanikaan) omista "silmiinkantamattomiin metsää, saarta, peltoja"....kirjoittajalla onkin hyvä säkä, jaksa vielä vähän aikaa, niin voit saada plakkariisi metsiä, saaria, peltoja, autoja...varmaan vanhemmillasi on muutama hulppea asuntokin.
Tienaat 1400e, pistä jemmaan parikymppiä kuussa, niin saat uuden koneen; jos se koneesta kiinni on sun ammatillinen nousukiitosi.
Av-palstalla perinnöt ovat olleet miljoonia euroja, silminkantamattomiin metsää, rantaviivaa, isoja kartanoita ja hulpeita huviloita ja palkat satatonnia kuukaudessa.
Tosin, jotain ristiriitaa tilastoissa ja faktoissa, kun nämä suuret ikäluokat ja sitä vanhemmat ovat jättäneet keskimäärin perintöä alle 20.000 euroa. Ainakin Tilastokeskuksen mukaan.
https://www.stat.fi/uutinen/enemmisto-perintoosuuksista-alle-20-000-eur…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyiset kolmekymppiset on saaneet jo ennen 20 vuoden ikää yhteiskunnalta enemmän kuin omat vanhempansa olivat saaneet 50v ikään mennessä.
Niinkö? Mihin tämä perustuu? Olen 30-vuotias kolmen lapsen äiti. Listaan muutamia asioita, joita vanhempani saivat minun lapsuudessani, joita minä en ole saanut (vanhemmillani samassa iässä matalammat tulot ja koulutus, mutta myös korkeampi elintaso):
-Asuntolainan verovähennysoikeus
-Verotuksen lapsivähennys
-Tilava omakotitalo
-Riittävä toimeentulo vanhempain-/hoitovapaalla ja mahdollisuus olla pidempään lasten kanssa kotona
-Korkeampi lapsilisä
-Tarvittaessa kotihoitajan apu esim. lasten tai itsensä sairastuessa
-Terveydenhoito järjestyi meille lapsille helposti ja läheltä kunnallisesta terveyskeskuksesta
-Saimme
Verotuksen lapsivähennystä ei poistettu, vaan sen maksatus siirrettiin lapsilisiin, jolloin sen sai kaikki, myös ne, jotka eivät maksaneet veroa.
Lapsilisiä alettiin maksaa kerran kuukausessa, kun sitä ennen ne maksettiin 3kk välein
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 50-l syntyneet vanhemmat omistavat 2 mökkiä, silminkantamattomiin metsää, saaren, peltoja, vaihtavat autoa kerran 3 vuodessa.
Minä tienaan 1400 e netto / kk. Mul on tällä hetkellä van työtietokone, jota en omista. Jotta pystyisin esim. kehittymään uudelle alalle, tarvitsisin kunnon oman koneen, mutta vanhempani eivät suostu auttamaan muutamalla satasella sen ostossa.
Minä en 50-lukulaisena (eikä kukaan tuttavistanikaan) omista "silmiinkantamattomiin metsää, saarta, peltoja"....kirjoittajalla onkin hyvä säkä, jaksa vielä vähän aikaa, niin voit saada plakkariisi metsiä, saaria, peltoja, autoja...varmaan vanhemmillasi on muutama hulppea asuntokin.
Tienaat 1400e, pistä jemmaan parikymppiä kuussa, niin saat uuden koneen; jos se koneesta kiinni on sun ammatillinen nousukiitosi.
Av-palstall
Mutta tuon tilaston mukaan 40% saa perintöä yli 20k, mikä on siis melkein puolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyiset kolmekymppiset on saaneet jo ennen 20 vuoden ikää yhteiskunnalta enemmän kuin omat vanhempansa olivat saaneet 50v ikään mennessä.
Niinkö? Mihin tämä perustuu? Olen 30-vuotias kolmen lapsen äiti. Listaan muutamia asioita, joita vanhempani saivat minun lapsuudessani, joita minä en ole saanut (vanhemmillani samassa iässä matalammat tulot ja koulutus, mutta myös korkeampi elintaso):
-Asuntolainan verovähennysoikeus
-Verotuksen lapsivähennys
-Tilava omakotitalo
-Riittävä toimeentulo vanhempain-/hoitovapaalla ja mahdollisuus olla pidempään lasten kanssa kotona
-Korkeampi lapsilisä
-Tarvittaessa kotihoitajan apu esim. lasten tai itsensä sairastuessa
-Terveydenhoito järjestyi meille lapsille helposti ja läheltä
En enää tarkkaan muista mutra ensimmäisen lapsen lapsilisä on jäänyt 70- luvulta mieleen. Se oli 250 markkaa kolmelta kuukaudelta.
Palkkani oli 750 mk, silloin 70- luvun aluasa, olin pienipalkkainen. Kaksion vuokramme muistaakseni 350 mk. Kun lapsi meni hoitoon kolmikuisena oli hoitomaksu yksityiselle tädille 200 mk eli melkein puolet nettopalkastani.
Saatu on. 1950-1960-luvulla paleltiin pihan puuceessä kovilla pakkasilla. Illalla oli lämmin, aamulla kylmä, kun yöllä ei lämmittänyt tulipesää. Kouluun sai kävellä kilometrejä jos ei päässyt suksilla, potkurilla tai pyörällä. 1970-luvulla sai kärvistellä opintolainan kanssa pienessä vuokramurjussa. Sitten naimisii, vuokrakämppään, töitä ja opiskelua yhtäaikaa. Valmistumisen jälkeen asunnonsäästökampanja lastenkasvatuksen ohella 1980-luvulla. Lasten taloudellinen tukeminen opiskelussa 1990-luvulla. Joo, kaikkii on saatu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trolliroska-aloitus jälleen kerran samasta aiheesta.
Olen työni tehnyt ja nautin onnellisena eläkkeestäni, vaikkka ap:n naama olisi kateudesta vihreä kuin mädäntynyt suolakurkku!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoittaa tukiverkoista, hän näkee jonkun oman lapsuutensa jossa oli ne mummut ja tädit.
Itse 40- luvulla syntyneenä, kaukaa maalta kaupunkiin tullut ja mieheni samanlainen, eipä meillä tukiverkkoja ollut.
70- luvulla asuimme vastarakennetuissa tehtaan kerrostaloissa, kaksi vierekkäin. Kaikki me olimme siellä miltei samanlaisia, maalta, kaukaakin muuttaneita. Tukiverkkoa syntyi naapurista jos niin sattui.
Koska kunnallista päivähoitoa ei ollut osa äideistä omien lasten ohessa piti hoitolapsia.
Suurimmalla osalla vanhemmista, ei ennen tai nykyään, isovanhemmat ole turvaverkostana tai apuna, kun nuoret ovat aina lähteneet itsenäistymään ja opiskelun ja työn perässä toiselle paikkakunnalle asumaan, satojen, jopa tuhansien kilometrien päähän. Ja vain pieni joukko jää lapsuuden maisemiin ja silti valittavat, kun ei joka viikko saa apua isovanhemmilta, kun suurin osa pienten lasten vanhemmista tapaavat isovanhempia vain lomalla ja monella isovanhemmat jo kuolleet tai muuten vanhoja, kun lapset tehdään yhä vanhempana.
Meilläkin kaksi isovanhempia jo kuollut ja toiset reilusti yli 80v ei heiltä voi odottaa hoitoapua, kun välimatka 1300 km.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella sukupolvella on omat haasteensa. Esim. 90-luvun lama.
90-luvun lama ei ole yhtään mitään verrattuna tähän 15-vuotta kestäneeseen taantumaan. Pitää muistaa, että 90-luvun laman jälkeen tuli ennennäkemätön nousukausi, jos olit silloin töissä ja olit sijoittanut niin teit hyvät rahat lyhyessä ajassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ja muut katkeroituneet ilman perintöä jääneet/jäävät voivat miettiä miksi välit vanhempiin ovat niin huonot ettei apua tule. Meillä lapset ja lapsenlapset ovat ihaninta maailmassa ja apua on annettu molemmin puolin ja perintöäkin tulee joskin ei mitään miljoonia. Itse täytyy panostaa jos haluaa pärjätä, opiskella aktiivisesti ja tehdä työtä myös opiskeluaikana, nämä työharjoittelijat ja kesätyöläiset vievät työpaikat sitten valmistuttuaan.
Oma isoisäni meni sodan jälkeen armeijan leipiin täysin kouluttamattomana ja eteni siellä hyvin korkeaan virkaan. Hän oli myös sosialisti ja kannatti pakollista armeijaa kaikille.
Hänen ansiosta vanhempani ja minäkin olen elänyt leveästi. Siihen aikaan koulutus ei ollut este menestymiselle. Valitsit vain alan ja olit hyvä siinä.
Nykyään jos haluat mennä töihin jonnekin, niin kysellään kaikenlaisia pelikortteja. Hygienian passia, tulentekotyön korttia, ensiavun korttia yms. ET edes pääse näyttämään taitoja, vaan työura katkeaa jopa ennen kuin pääset haastatteluun. Todella törkeää! Meillä on kuitenkin esimerkkejä jossa henkilö on toiminut menestyneesti lääkärinä ilman valmistumista lääkäriksi. Nykyän ei vaan päästetä ihmisiä näyttämään osaamista. Koululaitokset vain aiheuttaa että ihmiset keskeyttää opinnot. Oppilaitoksissa on jumalattomia määriä pudokkaita. Otetaan into pois jo alkuvaiheessa.
Eli et tule saamaan helpolla töitä. Myös amerikan kielen taitoa kysellään hyvin hanakasti, vaikka asumme Suomessa, mutta ei esimerkiksi venäjän kielen taito kiinnosta ketään yllättävästi. Tietenkin monissa turistipaikoissa se on suuri etu että osaa slaavikieliä.
Tätä samaa virttähän sinä olet veisannut jo useissa ketjuissa, etkä näköjään ole silti tullut hullua hurskaammaksi, eli mitä hyödyt näistä avauksista, muuta kun kasvatat katkeruuttasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En silti kadehdi heitä. Elämä tuoreeltaan sodan jälkeen oli muutakin kuin nousukiitoista auvoa.
Väärin. En päässyt oppikouluun, eli lukioon, kun vanhemmilla ei ollut varaa maksaa. Sama juttu muiden opiskelujen kanssa. Työt piti aloittaa 15- vuotiaana. Ei ollut hoitovapaata, tai pitkiä äitiyslomia, kesälomista tai muista puhumattakaan. Asunnon ja auton saimme miehen kanssa SÄÄSTÄMÄLLÄ- emne matkustelleet ulkomailla, kuten nykyään nuoret tekee, emme käyneet ravintoloissa, baareissa, elokuvissa, ostaneet valmisruokaa, kuten nuoret nykyään tekee. Minulla oli 1960- luvulla 2 mekkoa, josta toista pidin, ja toisen pesin.
Eli mielestäsi elämä oli auvoa?
Vierailija kirjoitti:
Oma isoisäni meni sodan jälkeen armeijan leipiin täysin kouluttamattomana ja eteni siellä hyvin korkeaan virkaan. Hän oli myös sosialisti ja kannatti pakollista armeijaa kaikille.
Hänen ansiosta vanhempani ja minäkin olen elänyt leveästi. Siihen aikaan koulutus ei ollut este menestymiselle. Valitsit vain alan ja olit hyvä siinä.
Nykyään jos haluat mennä töihin jonnekin, niin kysellään kaikenlaisia pelikortteja. Hygienian passia, tulentekotyön korttia, ensiavun korttia yms. ET edes pääse näyttämään taitoja, vaan työura katkeaa jopa ennen kuin pääset haastatteluun. Todella törkeää! Meillä on kuitenkin esimerkkejä jossa henkilö on toiminut menestyneesti lääkärinä ilman valmistumista lääkäriksi. Nykyän ei vaan päästetä ihmisiä näyttämään osaamista. Koululaitokset vain aiheuttaa että ihmiset keskeyttää opinnot. Oppilaitoksissa on jumalattomia määriä pudokkaita. Otetaan into pois jo alkuvaiheessa.
Eli et
Opiskelu tarkoittaa että joudut köyhyyteen ja sinua simputetaan oppilaitoksissa kuin teiniä, vaikka olisit jo kohta kolmekymppinen. Ei saa opiskella tenttimällä, vaan pakotetaan teinien sekaan oppimaan päivittäin istumaan perse ruvelle penkissä. Ennen oli paremmin. Kävelit vain rempseästi satamaan ja kymmenen vuoden päästä olit edennyt kapteeniksi jos kykyjä löytyy. Nykyään sun pitää ensin hankkia se tulityökortti ja ensiapukortti ja ties mitä muuta paskaa. Ihan vain että karsiudut pois, koska ei ketään järkevää ihmistä kiinnosta pelata näitä korttipelejä. Työnteko on se mikä kiinnostaisi.
Nykyään jätkän rooli on käydä työkkärissä. Luulot otetaan pois jo peruskoulussa. Ihmeellisen maailma meille tarjosi buumerit.
Mun vanhemmilla ei ollut mitään tukiverkostoja,asuttiin Göteborgissa ( sieltä sai töitä) nuo tukiverkostot Suomessa...Molemmat vanhemmat syntyjään kaupunkilaisia ei rikkaista perheistä,joten ei käy kateeksi vaikken itsekään ole millään lailla varakas.
Alue: Aihe vapaa
Ruokailu oli helppoa koska ei ollut muita kuin kala-allergia ja ehkä jollain sitrusallergia. Laktoosi-intoleranssi oli sen ajan vegaani. Kaikki olivat lihansyöjiä. Ensimmäisen kerran kuulin kasvissyöjistä 80-luvulla, itse en tuntenut ainuttakaan. Elämä oli simppelimpää siitä yksinkertaisesta syystä että valintoja oli vähemmän. Töissä jaksoi koska unelmia ei ollut, pärjääminen arjessa riitti. Huvitukset olivat alkeellisia: Esimerkiksi MTV3 ei ollut kanava vaan sarja ohjelmia TV2:lla illalla klo 18-23.
Älkää turhaan kadehtiko! Itse en ainakaan kadehdi.