Palkkatasa-arvo
Ärsyttää tämä "naisen euro ei ole euro" ja palkkojen epätasa-arvoisuus välillä niin pahasti
Olen akateemisesti koulutettu (ylempi korkeakoulututkinto), esimieskokemusta omaava oman alani ehdoton asiantuntija, naisvaltaisella alalla
palkka 4150€/kk
Mieheni on ammattikoulun käynyt, asiantuntijatehtäviin pikkuhiljaa noussut, miesvaltaisilla alalla
palkka 5900€/kk
Toki kiva, että mies tienaa hyvin. Mutta kyllä se välillä vähän epäoikeudenmukaiselta tuntuu.
Miten teidän perheessä?
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoa ap käsi sydämellä, että jos otettaisiin täysin ummikko ilman mitään koulutuspohjaa ja häntä perehdytettäisiin kaksi kuukautta SUN työtehtäviin ja seuraavaksi MIEHESI työtehtäviin sen kahden kuukauden ajan.
Osaisiko ummikko tehdä työsi? Entä miehen työn?
Käsi sydämellä: kummankaan työtä ei pystyisi tekemään 2kk perehdytyksellä
Kummankin työn pystyisi tekemään 6kk täsmäkoulutuksella + perehdytyksellä.
Mies on sanonut monta kertaa, ettei pärjäisi mun työssä päivääkään. Ja itse voin sanoa ihan samaa: En pärjäisi mieheni töissä
Okei. Niin miksi olet sitten valinnut mennä opiskelemaan pitkästi, kun kerran tiedät, että helpompaakin tietä olisi päässyt?
Pystytkö pienissä avoissasi ymmärtämään, että joku nauttii akateemisen koulutuksen mukanaan tuomista älyllisestä haasteista? Että kaikki eivät halua päästä helpommalla?
Ei läheskään kaikki miesvaltaiset alat ole mitään korkeapalkkaisia. Palomiehillä ja poliiseilla on huonot palkat. Kiinteistöhuollossa on huonot palkat. Vartijoilla on huonot palkat. Taksikuskeilla on huonot palkat.
Hoiva-alalla huonoa palkkaa kompensoi ainakin osittain varmempi työllisyys. Ei sairaanhoitajan tai lähihoitajan juurikaan tarvitse murehtia sitä, että firma pistää vaikeina aikoina työntekijöitä ulos. Työpaikan saaminen ei ole niin tiukasti sidoksissa henkilökohtaiseen osaamiseen ja ominaisuuksiin kuin tuulisemmilla, parempipalkkaisilla aloilla. Ei pidä pelkästään tuijottaa palkkaa, vaan miettiä kokonaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä olekaan kyse siitä, että mikä työ on tärkeämpää tai rankempaa. Vaan siitä, että metallimies nyt vaan tekee tuottavaa työtä eli tekee rahaa yritykselle, lastenhoitaja sen sijaan taas ei tee julkisella puolella lainkaan rahaa, vaan ainoastaan kuluttaa.
Tämä kommentti oikeastaan kiteyttää aika hyvin sen, että miksi naisvaltaisilla aloilla on surkea palkat. Koska miehet näkevät vain sen, että nainen kuluttaa tehdessään työtään. Nainen on kuluerä, joka ei tee merkittävää työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoa ap käsi sydämellä, että jos otettaisiin täysin ummikko ilman mitään koulutuspohjaa ja häntä perehdytettäisiin kaksi kuukautta SUN työtehtäviin ja seuraavaksi MIEHESI työtehtäviin sen kahden kuukauden ajan.
Osaisiko ummikko tehdä työsi? Entä miehen työn?
Käsi sydämellä: kummankaan työtä ei pystyisi tekemään 2kk perehdytyksellä
Kummankin työn pystyisi tekemään 6kk täsmäkoulutuksella + perehdytyksellä.
Mies on sanonut monta kertaa, ettei pärjäisi mun työssä päivääkään. Ja itse voin sanoa ihan samaa: En pärjäisi mieheni töissä
Okei. Niin miksi olet sitten valinnut mennä opiskelemaan pitkästi, kun kerran tiedät, että helpompaakin tietä olisi päässyt?
Ei ap:n mieskään ole päässyt helpommalla. Hän on nauttinut älyllisistä haasteista siellä työelämän puolella ja se näkyy hänen palkassaan. Ei opiskelu ole mitenkään ainoa tapa haastaa itseään älyllisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan miehen kanssa samassa työpaikassa vastaavissa tehtävissä, minun palkkani on korkeampi. Samoin oli myös edellisessä paikassa. Alanvalintakysymyshän tuo on eikä mikään tasa-arvosellainen.
Niin kai, jos sinä teit toimistotöitä ja miehesi oli siellä siivoojana. Kuten sanoit, ammatinvalintakysymys.
Ymmärrätkö mitä tarkoittaa mainitsemani vastaavat tehtävät? Toimistotyöt ja siivous eivät keskenään ole sellaisia.
No kerro tarkemmin, miten miehesi valitsi ammatin toisin kuin sinä, vain saadakseen vastaavista töstä samassa firmassa eri palkkaa.
Katsos kun joillain meistä myös painaa se mitä töissä saa aikaiseksi, ei ainoastaan että jaksaa raahautua paikalle. Ne saavutukset sitten määrittää sen lopullisen satalappusten määrän vuosittaisissa palkankorotuksissa, minulla niitä on ollut hiukan enemmän kuin miehelläni. Suuruusluokka on se mikä määrittyy alanvalinnalla, se meillä toki on sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoa ap käsi sydämellä, että jos otettaisiin täysin ummikko ilman mitään koulutuspohjaa ja häntä perehdytettäisiin kaksi kuukautta SUN työtehtäviin ja seuraavaksi MIEHESI työtehtäviin sen kahden kuukauden ajan.
Osaisiko ummikko tehdä työsi? Entä miehen työn?
Käsi sydämellä: kummankaan työtä ei pystyisi tekemään 2kk perehdytyksellä
Kummankin työn pystyisi tekemään 6kk täsmäkoulutuksella + perehdytyksellä.
Mies on sanonut monta kertaa, ettei pärjäisi mun työssä päivääkään. Ja itse voin sanoa ihan samaa: En pärjäisi mieheni töissä
Okei. Niin miksi olet sitten valinnut mennä opiskelemaan pitkästi, kun kerran tiedät, että helpompaakin tietä olisi päässyt?
Niin, sinä valitsit mieluummin työn jota haluat tehdä, et työtä josta saisi isoa palkkaa. Se oli sinun oma valintasi. Joku muu on ehkä valinnut vähemmän mieluisen työn, mutta josta saa enemmän rahaa. Hän on ihan yhtä oikeutettu omaan valintaansa kuin sinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Up
Kokemuksia, näkemyksiä, mielipiteitä kaivataan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on hämmästyttävän paljon ihmisiä, jotka eivät tarvitse päivittäisiä peruspalveluja. Tai se olisi hämmästyttävää ellei jo tietäisi, että suurin osa ihmisistä on ihan auttamattoman tyhmiä, myös nämä koulutetut ja siis selvästi todellisiin kykyhinsä nähden aivan liian isoa palkkaa nauttivat. Tämä siksi, etteivät ymmärrä edes perusasioita. Kukaan itseään vähintäänkin normaaliälyisenä pitävä ei puhu tyyliin miksi hakeuduit matalapalkka-alalle jne. Tätä ei pitäisi joutua edes perustelemaan, mutta niin täytyy tehdä jopa korkeasti koulutetuille! Se on jotain niin ällistyttävää, ettei meinaa aina todeksi uskoa. Nämä siis väittävät em. tyyliin argumentoidessaan aivan pokkana, että A) matalapalkka-alojen ihmisiä ei käytännössä tarvita, B) kuka tahansa voi vain mennä mihin tahansa opiskelemaan ja töihin, C) ei ole juurikaan päteviä perusteita sille, miksi heidän täytyisi
Voi muru et olisi kehdannut. Ei vaan kyse on myymisestä ja ostamisesta, arvosta ja sille määrätystä hinnasta jne. Et sitten tajua lainkaan, että puhuttaessa puhtaasti itse markkinamekanismeista, ei ole väliä kuka ja millä rahalla ostaa ja myy. Toimintalogiikka on aina sama, mutta hölmöt eivät enää ymmärrä, kun mukaan tulee sanat julkinen sektori, vienti jne. Asian hahmottaminen hämärtyy sillä sekunnilla, jos sitä edes alunperinkään oli. Toki on totta, että yksityistä rahaa tarvitaan yhteiskunnan pyörittämiseen, kun valtiomuoto ei ole kommunistinen, mutta räikeisiin palkkaeroihin ei sen sijaan ole tarvetta tai perusteita kunhan rahaa tulee sisään enemmän kuin sitä menee. Ymmärrän sinänsä mihin vientialojen palkkoihin sidotut korotukset perustuvat, mutta meillä sitä käytetään väärin. On totta, ettei julkisen sektorin menot voi olla yksityisen tuloja suuremmat ellei valtion kassaan saada muualta sen verran tuloja, että vaje tasoittuu, mutta korotusten sitominen nyt ja tässä tilanteessa tarkoittaa oikeasti sitä, ettei eroja saada enää kurottua umpeen, vaikka se on täysin perusteltua. Toki jos muilla aloilla alennetaan palkkoja niin sitten. Jos näin ei kuitenkaan tapahdu, on paremmin tienaavien, mutta de facto myös muiden panosta elinehtona tarvitsevien oltava nykyistä valmiimpia maksamaan kaikille se osa, mikä kenellekin kohtuudella kuuluu. Nyt niin ei aina ole. Karkeasti näin.
Sanottakoon vielä se, että olen tietysti HURJAN ylpeä siitä, että mieheni, jota ei opiskelu oikein kiinnostanut, on kuitenkin pärjännyt työelämässä hyvin. Hänen osaamistaan arvostetaan hänen työpaikallaan suuresti. Ehkä osittain juuri siksi, että on ollut siellä ihan ruohonjuuritasolla itse tekemässä alkuun ja ymmärtää käytännön tasolla ne asiat joita nyt suunnittelee isommassa kuvassa.
Hän on hurjan fiksu omalla tavallaan vaikka koulunkäynti ei oikein napannut
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sanottakoon vielä se, että olen tietysti HURJAN ylpeä siitä, että mieheni, jota ei opiskelu oikein kiinnostanut, on kuitenkin pärjännyt työelämässä hyvin. Hänen osaamistaan arvostetaan hänen työpaikallaan suuresti. Ehkä osittain juuri siksi, että on ollut siellä ihan ruohonjuuritasolla itse tekemässä alkuun ja ymmärtää käytännön tasolla ne asiat joita nyt suunnittelee isommassa kuvassa.
Hän on hurjan fiksu omalla tavallaan vaikka koulunkäynti ei oikein napannut
Ap
Ja olen oikeastaan ylpeä siitäkin, että ei ole juoksenut sen viimeisen euron perässä ja vaihtanut työnantajaa kahden vuoden välein. Vaan on ollut saman työnantajan palveluksessa pitkään ja edennyt askel askeleelta vaativampiin tehtäviin.
Ja arvostaa sitä vapautta ja mahdollisuutta panostaa perheeseen enemmän kuin sitä, että jossain voisi olla saatavilla muutama satanen enemmän.
Upea mies minulla!!! Häntä en halua haukkua tämän palkkatasa-arvo kysymyksen takia yhtään
Syitä lienee monia, mutta faktahan se on, että naisen euro on noin 0,80€
Täällä unohdetaan kysynnän ja tarjonnan laki. Mieheni ja minä teemme molemmat asiantuntijatyötä. Mieheni tienaa aika paljon enemmän kuin minä. Mutta tiedän tasan tarkkaan, mistä palkkaero johtuu. Mieheni toimii insinöörinä, minä en osaisi tehdä ollenkaan hänen työtänsä. Minä teen HR:ää, mieheni kyllä osaisi tehdä sitä mitä minäkin, mutta eihän hän sellaista haluaisi tehdä. Miestäni headhuntataan jatkuvasti linkedinissä, arvatkaa headhuntataanko minua? No ei tietenkään, koska tilalleni olisi satoja työntekijöitä tulossa.
Sinäkin olisit voinut käydä miesvaltaisen ammattikoululinjan ja edetä hyvälle palkalle. Sinä valitsit toisin.
Sori vaan, mutta markkinataloudessa nyt se vaan niin on, että on tuottavaa ja ei-tuottavaa työtä. Kumpikin on yhtä arvokasta ja tärkeää työtä toki.