Lue keskustelun säännöt.
Antaisitko lapsen lopettaa harrastuksen tässä tilanteessa?
29.01.2024 |
Vastikään teini-ikään tullut tyttö on harrastanut joukkuelajia reilut viisi vuotta. Siellä on suurin osa kavereista, sellaisia jotka eivät käy samaa koulua. Tyttö ei ole tähtimateriaalia, mutta sellaista tavoitettakaan ei ole ts. ei ole kiinnostunut ammattilaisurasta. Mainittakoon, että ei ole myöskään mikään heikoin lenkki.
Hän on tykännyt harrastuksesta kovasti, mutta nyt viime aikoina aina välillä kysynyt, voisiko lopettaa ko. harrastuksen. Olemme sopineet, että katsotaan ainakin tämä kausi loppuun ja kenties vielä seuraava. Menee silloin seiskaluokalle ja ajattelen, ettei kaikki tutut ja turvalliset elämän osa-alueet muuttuisi kerralla.
Yleensä nämä lopettamiskyselyt ajoittuvat pelipäiviin, jotka menneet vähän heikommin ts. kokee, ettei ole onnistunut. On myös pientä kitkaa erään valmentajan kanssa, joka on ottanut hänet silmätikukseen syystä, jota emme tiedä. Motivaatio on pudonnut, koska tyttö kokee, ettei ole tarpeeksi hyvä. Lopettamisesta puhuessaan hän saattaa vielä mainita, että voiko hän sitten aloittaa uudestaan, jos haluaa. Veikkaan, ettei se enää ole mahdollista, koska ikäluokka on muutenkin liian suuri eikä tosiaan asiaa ykkösjengiin ole.
Tyttö menee kuitenkin kitisemättä harkkoihin ja joka kerta siellä on kivaa. Ilahtuu aina, kun saa onnistumisen, ja joukkuekavereiden kanssa on hymy huulilla sellaistenkin pelien jälkeen, jotka ei ole menneet häneltä niin hyvin. Viime viikolla puhui, että tarvitsee lajia varten uudet kengät ja pari päivää sen jälkeen oli taas lopettamassa.
On selvää, että tuo kaveripuoli on todella tärkeä tytölle, mutta hän ei jotenkin osaa asiaa nähdä. Hän on perheemme ainut lapsi ja on oppinut tuolla jakamaan asioita ja toimimaan ryhmässä, näen nämä "sivuseikat" tosi tärkeänä tytölle. Pelkään, että jämähtää kotiin pelaamaan, jos tuon lopettaa. Löytää kuulemma uudet kaverit, mikä on kuitenkin ollut tähänkin asti hankalaa. Olen myös sanonut, että sitten aloittaa jonkin toisen urheiluharrastuksen, mutta taitaa olla jo liian "vanha" aloittamaan mitään ihan nollasta.
Kysymys siis kuuluu, mitä tekisit? Kannustaisitko jatkamaan vielä vai antaisitko lopettaa?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Kausi loppuun ja sen jälkeen voi tehdä päätöksen. Ja tosiaan jos lopettaa niin joku muu liikuntaharrastus on mietittävä siihen tilalle. Lapsi voi siis nyt kevään ajan rauhassa miettiä miten haluaa tehdä.
Eikö voi pitää vaikka vuoden taukoa.
Joissakin kaupungeissa on ollut nuorille mahdollisuuksia käydä ilmaiseksi tai nimelliseen hintaan kokeilemassa erilaisia liikuntaharrastuksia. Omat tyttäreni ovat käyneet sellaisissa, ja saaneet niistä inspiraatiota oman lajin valintaan, vaikka niistä ei ihan suoraan se harrastus löytynytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te jotka ette ole lapsena ja nuorena harrastaneet, teiltä on jäänyt monta kokemusta kokematta. Ihan totta. Kokonainen maailma.
Onneksi aikuisenakin voi harrastaa, jos on aikaa.Mikään ei kuitenkaan tule enää niin uutena ja ihmeellisenä, kuin lapsena.
Vaikea tilanne. Periaatteessa saisi itse päättää, mutta onhan tuossa iso mahdollisuus että katruu heti lopettamista ja kaveruhteet kärsii...Siitä tulee sitten isompi ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ette ole lapsena ja nuorena harrastaneet, teiltä on jäänyt monta kokemusta kokematta. Ihan totta. Kokonainen maailma.
Onneksi aikuisenakin voi harrastaa, jos on aikaa.Mikään ei kuitenkaan tule enää niin uutena ja ihmeellisenä, kuin lapsena.
Tarkoitat varmaan, että kun on lapsena harrastanut sitä sun tätä, ei uudetkaan harrastukset tunnu aikuisena mitenkään uudelta ja ihmeelliseltä?
Jolla ei ole lapsena ollut mitään harrastuksia, kyllä se ensimmäinen oma uusi harrastus aikuisenakin tuntuu uudelta ja ihmeelliseltä.
Lapselle olisi hyvä rautalangasta päättää mitä lopettaminen oikeasti tarkoittaa. Joukkueeseen ei enää pääse takaisin ja kaverisuhteet muihin pelaajiin kyllä loppuvat lopettamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ette ole lapsena ja nuorena harrastaneet, teiltä on jäänyt monta kokemusta kokematta. Ihan totta. Kokonainen maailma.
Onneksi aikuisenakin voi harrastaa, jos on aikaa.Mikään ei kuitenkaan tule enää niin uutena ja ihmeellisenä, kuin lapsena.
Onko tässä ketjussa tosiaankin joku, joka ei ole harrastanut lapsena mitään? Sellainen taitaa olla aika harvinaista.
Minä kerroin tuossa muutamia viestejä takaperin, ettei minulla vielä kuudesluokkalaisena ollut ollut yhtään ohjattua liikuntaharrastusta. Silti minulla oli paljon harrastuksia ja sain niistä paljon kokemuksia.
Pääasia, että lapsi on saanut harrastaa. Olette tarjonneet hänelle mahdollisuuksia, kokemuksia, opetuksia ja hyvän lapsuuden tältä osin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapselle olisi hyvä rautalangasta päättää mitä lopettaminen oikeasti tarkoittaa. Joukkueeseen ei enää pääse takaisin ja kaverisuhteet muihin pelaajiin kyllä loppuvat lopettamiseen.
Jos asia tosiaan on noin, onko tuollaisilla kaverisuhteilla oikeastaan mitään arvoa? Eihän se kaveruus kohdistu edes ihmiseen itseensä.
Lapselle voisi olla silmiä avaavaa, jos kysyt vaikka harrastavatko kaikki hänen kaverinsa? Jos joku ei harrasta, ni kysy mistä tämän kaverin vapaa-aika koostuu?
Todennäköisesti tyhjää täynnä. Tai kännykkää tai pelejä. Kysy sitten lapseltasi, haluaisiko hän oikeasti sellaista elämää?
Sano, että saa harrastaa ihan mitä tahtoo, mutta te vanhempina olette hänen tukenaan siinä, että hänellä on joku harrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapselle voisi olla silmiä avaavaa, jos kysyt vaikka harrastavatko kaikki hänen kaverinsa? Jos joku ei harrasta, ni kysy mistä tämän kaverin vapaa-aika koostuu?
Todennäköisesti tyhjää täynnä. Tai kännykkää tai pelejä. Kysy sitten lapseltasi, haluaisiko hän oikeasti sellaista elämää?
Sano, että saa harrastaa ihan mitä tahtoo, mutta te vanhempina olette hänen tukenaan siinä, että hänellä on joku harrastus.
Outo ajatus, ettei elämässä voisi olla mitään muuta kuin joko tavoitteellisia harrastuksia tai pelkkää tyhjää ja kännykkäpelejä. Eikö sinulla ole yhtään ystäviä? Lemmikkejä? Kiinnostusta luontoon, ruoanlaittoon, käsitöihin, moottoreihin? Etkö pidä leffoista tai musiikin kuuntelusta? Etkö lue kirjoja tai valokuvaa? Etkö liiku omaehtoisesti?
Mä tein nuorena silleen, että en vain mennyt harkkoihin. Heti kun vanhempien auton perävalot hävisi, lähdin muualle. Äiti yritti väkisin pakottaa soittamaan vaikka mitä soittimia ja harrastamaan telinevoimistelua. En pakottaisi omaa lastani harrastamaan. Itsepähän sitten kärsii, jos myöhemmin katuu lopettamista. Minä en koskaan katunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lapsien (ja nuorten) on hyvä tottua pettymyksiinkin. Ei elämässä kaikki ole pelkkää riemua ja iloa. Joskus joutuu tekemään töitä sen vähänkin hyvän eteen.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ette ole lapsena ja nuorena harrastaneet, teiltä on jäänyt monta kokemusta kokematta. Ihan totta. Kokonainen maailma.
Onneksi aikuisenakin voi harrastaa, jos on aikaa.Mikään ei kuitenkaan tule enää niin uutena ja ihmeellisenä, kuin lapsena.
Ei harrastaminen tarkoita aina jotain ohjattuja juttuja. Minä harrastin lapsena yksin mm. luistelua ja hiihtoa. Kesällä liikuin luonnossa ja poimin marjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti sanottuna riippuisi siitä, kuinka paljon k.o. harrastus on maksanut jo tähän mennessä. Jos on jokin kallis harrastus kuten vaikka luistelu, kokisin hukkaan heitetyksi, jos yhtäkkiä lopettaisi. Ehkä lapselta voisi kysyä jotakin korvaavaa tekemistä, johon voisi sitoutua? On totta, että urheilu on terveydelle erittäin tärkeää. Ehkäpä voisi vaikka hankkia sitten kuntosalijäsenyyden tai muun joka pitäisi poissa ruudun ääreltä?
Öö, siis silloinhan se raha nimenomaan menee hukkaan, jos on kallis laji eikä ole kipinää enää. Meillä tyttö juuri lopetti luistelun (300€/kk) ja en ymmärrä mikä meni hukkaan. Ei meillä mitään Olympiatähteä odotettukaan. Ja miten harrastuksen voi lopettaa pikku hiljaa jossain joukkuelajissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle voisi olla silmiä avaavaa, jos kysyt vaikka harrastavatko kaikki hänen kaverinsa? Jos joku ei harrasta, ni kysy mistä tämän kaverin vapaa-aika koostuu?
Todennäköisesti tyhjää täynnä. Tai kännykkää tai pelejä. Kysy sitten lapseltasi, haluaisiko hän oikeasti sellaista elämää?
Sano, että saa harrastaa ihan mitä tahtoo, mutta te vanhempina olette hänen tukenaan siinä, että hänellä on joku harrastus.
Outo ajatus, ettei elämässä voisi olla mitään muuta kuin joko tavoitteellisia harrastuksia tai pelkkää tyhjää ja kännykkäpelejä. Eikö sinulla ole yhtään ystäviä? Lemmikkejä? Kiinnostusta luontoon, ruoanlaittoon, käsitöihin, moottoreihin? Etkö pidä leffoista tai musiikin kuuntelusta? Etkö lue kirjoja tai valokuvaa? Etkö liiku omaehtoisesti?
Ota nyt huomioon että ap:n lapsi on 12-vuotias. Sen ikäisillä ei ole samanlaista itseohjautuvuutta kuin aikuisilla. Useimmilla tuon ikäisillä kyllä on joku harrastus, tavoitteellinen tai ei, eihän tuon ap:n lapsenkaan harrastus kovin tavoitteelliselta vaikuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti sanottuna riippuisi siitä, kuinka paljon k.o. harrastus on maksanut jo tähän mennessä. Jos on jokin kallis harrastus kuten vaikka luistelu, kokisin hukkaan heitetyksi, jos yhtäkkiä lopettaisi. Ehkä lapselta voisi kysyä jotakin korvaavaa tekemistä, johon voisi sitoutua? On totta, että urheilu on terveydelle erittäin tärkeää. Ehkäpä voisi vaikka hankkia sitten kuntosalijäsenyyden tai muun joka pitäisi poissa ruudun ääreltä?
Öö, siis silloinhan se raha nimenomaan menee hukkaan, jos on kallis laji eikä ole kipinää enää. Meillä tyttö juuri lopetti luistelun (300€/kk) ja en ymmärrä mikä meni hukkaan. Ei meillä mitään Olympiatähteä odotettukaan. Ja miten harrastuksen voi lopettaa pikku hiljaa jossain joukkuelajissa?
No jep, onhan se lapsi oppinut siellä luistelussa vaikka mitä vaikka lopettaisikin. Ei ne saadut taidot ja opit hetkessä nollaannu, jos koskaan.
Anna hänen itse päättää, mutta sano, että miettii asiaa vaikka pari viikkoa ja kertoo sitten päätöksensä.
Mun vanhemmat teki niin, että kun kyllästyneenä valitin että haluan lopettaa harrastuksen sanoivat aina että ei käy. Sitten yhtenä päivänä olisi pitänyt lähteä harrastukseen ja kysyin että joko lähdetään, niin sanoivat että lopetettiin se kun sähän et enää halunnut mennä sinne. Eli se lopullinen päätös tuli kuitenkin mulle yllätyksenä eikä siitä edes kerrottu mulle. Siitä jäi kummallinen olo, vaikka aidosti halusin lopettaa. Olisin halunnut ainakin käydä sen viimeisen kerran vielä ja hyvästellä kaikki ja tavallaan kokea sen viimeisen kerran haikeuden.
Ei kai kukaan pakota lastaan harrastamaan jotakin. Harrastus on lapsen itsensä päätettävissä jatkaako vai lopettaa. Näin mielestäni paras.
Tietenkin antaisin lopettaa. Itse lopetin monta harrastusta nuorena. Vaihdoin joukkuetta koska minun mielestä valmentaja oli huono ja epäreilu koska ei peluuttanut kaikkia pelaajia tasaisesti. Minun poika on vaihtanut joukkuetta kaksi kertaa ja se on 15 vuotias nyt. Pelaa jalkapalloa. Olen käynyt treeneissä katsomassa kymmeniä kertoja koska haluan nähdä mitä tapahtuu ja onko valmentaja esimerkiksi kannustava. Jos valmentaja ei ole kannustava niin ei se 7 vuotias lapsesi motivaatio säily ja se haluaa lopettaa. 7 vuotias on vieä niin nuori että ehtii kyllä aloittaa uusia harrastuksia joukkuelajeissa. Tauko tekee myös hyvää nniin nuorelle.
Kausi loppuun ja sen jälkeen voi tehdä päätöksen. Ja tosiaan jos lopettaa niin joku muu liikuntaharrastus on mietittävä siihen tilalle. Lapsi voi siis nyt kevään ajan rauhassa miettiä miten haluaa tehdä.