Lue keskustelun säännöt.
Antaisitko lapsen lopettaa harrastuksen tässä tilanteessa?
29.01.2024 |
Vastikään teini-ikään tullut tyttö on harrastanut joukkuelajia reilut viisi vuotta. Siellä on suurin osa kavereista, sellaisia jotka eivät käy samaa koulua. Tyttö ei ole tähtimateriaalia, mutta sellaista tavoitettakaan ei ole ts. ei ole kiinnostunut ammattilaisurasta. Mainittakoon, että ei ole myöskään mikään heikoin lenkki.
Hän on tykännyt harrastuksesta kovasti, mutta nyt viime aikoina aina välillä kysynyt, voisiko lopettaa ko. harrastuksen. Olemme sopineet, että katsotaan ainakin tämä kausi loppuun ja kenties vielä seuraava. Menee silloin seiskaluokalle ja ajattelen, ettei kaikki tutut ja turvalliset elämän osa-alueet muuttuisi kerralla.
Yleensä nämä lopettamiskyselyt ajoittuvat pelipäiviin, jotka menneet vähän heikommin ts. kokee, ettei ole onnistunut. On myös pientä kitkaa erään valmentajan kanssa, joka on ottanut hänet silmätikukseen syystä, jota emme tiedä. Motivaatio on pudonnut, koska tyttö kokee, ettei ole tarpeeksi hyvä. Lopettamisesta puhuessaan hän saattaa vielä mainita, että voiko hän sitten aloittaa uudestaan, jos haluaa. Veikkaan, ettei se enää ole mahdollista, koska ikäluokka on muutenkin liian suuri eikä tosiaan asiaa ykkösjengiin ole.
Tyttö menee kuitenkin kitisemättä harkkoihin ja joka kerta siellä on kivaa. Ilahtuu aina, kun saa onnistumisen, ja joukkuekavereiden kanssa on hymy huulilla sellaistenkin pelien jälkeen, jotka ei ole menneet häneltä niin hyvin. Viime viikolla puhui, että tarvitsee lajia varten uudet kengät ja pari päivää sen jälkeen oli taas lopettamassa.
On selvää, että tuo kaveripuoli on todella tärkeä tytölle, mutta hän ei jotenkin osaa asiaa nähdä. Hän on perheemme ainut lapsi ja on oppinut tuolla jakamaan asioita ja toimimaan ryhmässä, näen nämä "sivuseikat" tosi tärkeänä tytölle. Pelkään, että jämähtää kotiin pelaamaan, jos tuon lopettaa. Löytää kuulemma uudet kaverit, mikä on kuitenkin ollut tähänkin asti hankalaa. Olen myös sanonut, että sitten aloittaa jonkin toisen urheiluharrastuksen, mutta taitaa olla jo liian "vanha" aloittamaan mitään ihan nollasta.
Kysymys siis kuuluu, mitä tekisit? Kannustaisitko jatkamaan vielä vai antaisitko lopettaa?
Kommentit (65)
Meidän lapset eivät aikanaan harrastaneet mitään ohjattua toimintaa. Lukemista ja ulkoilua koulun jälkeen, siinä kaikki.
Tasapainoia aikuisia kaikista kasvoi.
Koulu riittää kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ketään saa pakottaa, herrajumala! Ja sen lisäksi valmentajan kanssa keskustelu että mistä kiikastaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapselle voisi olla silmiä avaavaa, jos kysyt vaikka harrastavatko kaikki hänen kaverinsa? Jos joku ei harrasta, ni kysy mistä tämän kaverin vapaa-aika koostuu?
Todennäköisesti tyhjää täynnä. Tai kännykkää tai pelejä. Kysy sitten lapseltasi, haluaisiko hän oikeasti sellaista elämää?
Sano, että saa harrastaa ihan mitä tahtoo, mutta te vanhempina olette hänen tukenaan siinä, että hänellä on joku harrastus.
Ihan tiedoksi kun kaikilla ei ole rahaa tai niitä kuuluisia resursseja harrastaa. Kaikki ei myöskään halua koska esim. joukkueurheilu on niin sitovaa sekä lapsille että vanhemmille. Ja kuppikuntaista. Mun tyttö ei ole ohjatussa harrastuksessa mutta ei pelaa pelin peliä puhelimella eikä notku alaikäisenä sovelluksissa joita iso osa vanhemmista surutta lataa lastensa luuriin.
Sen sijaan meillä on ulkoiltu, retkeilty, poimittu marjoja, tehty lähimatkoja ja katsottu yhdessä leffoja ja tv-sarjoja. Tyttö lukee paljon ja hänellä on koulussa kavereita, ei kiusata. Ei ole supersosiaalinen vaikka ihmisistä tykkääkin. Ovat nyt yläkoulussa käyneet kavereiden kanssa kahvilla, leffassa, konserteissa ja laittaneet yhdessä ruokaa.
On auttanut naapureita pienissä pihatöissä, lasten hoidossa ja kotieläinten hoidossa pientä korvausta vastaan. Aina on kyllä sanonut että ei tarvitse maksaa, tekee muutenkin. Kesätöitäkin on ollut ja koulu sujuu todella hyvin.
Joten siinä sinulle tyhjää täynnä.
En todellakaan lue tuollaista litaniaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ette ole lapsena ja nuorena harrastaneet, teiltä on jäänyt monta kokemusta kokematta. Ihan totta. Kokonainen maailma.
Onneksi aikuisenakin voi harrastaa, jos on aikaa.Mikään ei kuitenkaan tule enää niin uutena ja ihmeellisenä, kuin lapsena.
Ei harrastaminen tarkoita aina jotain ohjattuja juttuja. Minä harrastin lapsena yksin mm. luistelua ja hiihtoa. Kesällä liikuin luonnossa ja poimin marjoja.
Kyllä normaalissa kielenkäytössä lasten harrastus tarkoittaa nimenomaan niitä ohjattuja juttuja missä on valmentaja tai opettaja ja säännölliset treenit. Aikuisten harrastukset ovat sitten asia erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, harrastus on vapaa ajan toimintaa, jonka tulisi tukea kaikkea muuta; koulua, työtä, mieltä tai bodya, tms...mieti!
Itselläni murrosikäinen tytär. Loistava voimistelija. Nyt toipuu selkäleikkauksesta ja uusi harrastus pitäisi syksyllä löytää, jotain johon pystyy ja ennen kaikkea haluaa.
Jossei rajoitteita ole, minkä tahansa harrastuksen aloittaminen ei ole liian myöhäistä
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti sanottuna riippuisi siitä, kuinka paljon k.o. harrastus on maksanut jo tähän mennessä. Jos on jokin kallis harrastus kuten vaikka luistelu, kokisin hukkaan heitetyksi, jos yhtäkkiä lopettaisi. Ehkä lapselta voisi kysyä jotakin korvaavaa tekemistä, johon voisi sitoutua? On totta, että urheilu on terveydelle erittäin tärkeää. Ehkäpä voisi vaikka hankkia sitten kuntosalijäsenyyden tai muun joka pitäisi poissa ruudun ääreltä?
Wou kaikkea sitä kuulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tämä aloitus ollut joskus aikaisemminkin? Kopioitu?
Lainaus:Outo ajatus, ettei elämässä voisi olla mitään muuta kuin joko tavoitteellisia harrastuksia tai pelkkää tyhjää ja kännykkäpelejä. Eikö sinulla ole yhtään ystäviä? Lemmikkejä? Kiinnostusta luontoon, ruoanlaittoon, käsitöihin, moottoreihin? Etkö pidä leffoista tai musiikin kuuntelusta? Etkö lue kirjoja tai valokuvaa? Etkö liiku omaehtoisesti?
Siis harrastava ihminen tekee juuri näitä kaikkia samoja asioita mitä luettelit. Tietenkin. Huomaa, ettet ole ollut ohjatussa toiminnassa mukana. Se on eri asia. Kyllä aikuisenakin on ero itsekseen puuhastelun ja ohjattujen harrastusten välillä. Kumpaakin näistä kuuluu hyvään elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos asiallisista vastauksista! Ongelma on tosiaan nyt se, ettei kyse mielestäni ole pakkoharrastamisesta. Kuten kirjoitin, hän ei mene todellakaan harkkoihin itkua vääntäen ja vastustellen, vaan ihan hyvillä mielin. Se on totta, että kyseinen laji ei ehkä ihan älyttömästi tällä hetkellä kiinnosta, mutta kovasti puhuu kaikista jutuista mitä tyttöjen kanssa oli harkoissa puhuttu ja miten joku valmentaja oli sanonut jotain hassua jne. Eli tämä on aika tärkeä osa hänen arkeaan kuitenkin.
Mä tosiaan tiedän, mitä pakkoharrastaminen on - jouduin harrastamaan pianonsoittoa 16-vuotiaaksi asti, vaikka mä todellakin itkin ja huusin ja lintsasin viimeiset neljä vuotta, koska vihasin sitä. Jos näin olisi oman tytön kohdalla, asia olisi selvä.
-AP-
Mielestäsi on tässä avainsana. Onko kyseessä nyt sinun harrastus vai lapsesi harrastus?
Lainaus: Ei harrastaminen tarkoita aina jotain ohjattuja juttuja. Minä harrastin lapsena yksin mm. luistelua ja hiihtoa. Kesällä liikuin luonnossa ja poimin marjoja
Kaikki ihmiset luistelevat, hiihtävät ja liikkuvat metsässä. Ohjattu harrastus on eri asia kuin itsekseen puuhailu. Kokeile vaikka nyt aikuisena osallistua avoimin mielin ohjattuun harrastukseen. Vaikka anna kun arvaan, et ole lapsena saanut siihen mallia, joten aikuisenakin maailmasi on pienempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun piti soittaa pianoa lapsena ja nuorena. Aikuisena inhoan musiikkia, etenkin pianon ääntä. Se nostaa traumat omasta väsymyskestä ja vanhempien pakotuksesta. Minusta on ihan kauheaa miten vanhemmat pakottaa lapset harrastamaan. Harrastusten pitäisi lähteä lapsesta itsestä, ei aikuisen kunnianhimosta. Moni lapsi ja nuori kaipaa eniten lepoa ja perheen kanssa olemista iltaisin ja viikonloppuisin. Harrastukseen vieminen väkisin rinnastuu mielessäni henkiseen väkivaltaan.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tämä aloitus ollut joskus aikaisemminkin? Kopioitu?
Kaikkeahan nykyisi uusitaan, näitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoissa kaupungeissa järjestetään nykyään myös ilmaista, matalan kynnyksen ohjattua harrastustoimintaa lapsille ja nuorille. Jos teillä ei ole resursseja tarjota lapsellenne harrastusta, ottakaa yhteyttä kaupungin työntekijään.
Ostimme aikanaan talon ison kaupungin naapurikaupungista. Valitettavasti emme voi käyttää naapurikaupungin ilmaista toimintaa. Tulisipa pienemmillekin paikoille. Harrastusmahdollisuuksia muutenkin vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä taas täytyy olla kiitollinen omille vanhemmille, kun eivät pakottaneet "harrastamaan" mitään lajia hampaat irvessä ja olympiamitalien kiilto silmissä.
Jos halusi pelata jalkapalloa, niin sai mennä ulos potkimaan Super-Teleä, ja jos halusi pyöräillä niin fillaroi kaverin kanssa kaupunkiin, jne. Siinä oli sitä todellista liikunnan iloa ja kaverien kanssa yhdessä oloa, vaikka maajoukkueeseen en koskaan edes pyrkinyt. Vanhemmillakin säästyi kymmeniä tuhansia euroja vuosien saatossa.
Luit varmaankin vain otsikon. Kyseinen vanhempi nimenomaan kirjoitti, ettei kyse ole hampaat irvessä kilpaurheilussa mitalinkiilto silmissä, vaan harrastuksesta.
Tuon ikäisillä mieli muuttuu ja jaksaminenkin vaihtelee. Varsinkin lapsella, jonka on hankalaa ystävystyä ja saada kavereita, on harrastustoiminta tosi tärkeää. Jos jotenkin saisitte selville, onko sen tietyn valmentajan kanssa oikeasti jotakin vialla. Voisitteko ehkä keskustella hänen kanssaan? Eihän jokaiseen harjoitukseenkaan ole pakko osallistua. Seuraavalla kerralla voi olla mieli muuttunut. En ihan helpolla luovuttaisi, mutta en pakottaisi, jos lapsi ei uskallakaan tai osaa kertoa vaikkapa kiusaamisesta.
Onko jo j ä n nätytön elkeitä?
Mites olisi uusi harrastus, esim. tanssi?
Olin todella epävarma lapsi ja aina kun harrastuksessa ei kaikki onnlstunut, halusin lopettaa. Vanhempani pitivät kiinni siitä, että maksettu kausi käydään loppuun ja joka kauden jälkeen halusin sittenkin jatkaa. Tuon harrastuksen kautta löysin toisen lajin, jota olen harrastanut pitkälle aikuisuuteen asti.
Jos lapsesi tosiaan menee useimmiten treeneihin hyvillä mielin, ei varmaan ole kohtuutonta, että hän käy siellä kauden loppuun. Kerro hänelle selvästi, että jos hän silloin yhä haluaa lopettaa niin hän voi niin tehdä. Voit myös pyytää häntä pohtimaan huonommin menneen pelin jälkeen keljuttaako häntä todella koko harrastus vai vain kyseinen peli.
Minäkin samaa mieltä, että kausi loppuun, kun se on maksettukin ja sinne on haluttu. Opettaa sitoutumista.
Meidänkin poika olisi koko ajan keksimässä uusia harrastuksia ja lopettamassa entisiä, mutta niin vain kun on kausi käyty loppuun "päälajissa", niin aina into syttyy uuteen kauteen. Muut harrastukset on kestäneet max vuoden, eli 1-2 kautta, ja se on ihan ok, kivahan se on kokeilla kaikenlaista.
Kyllä antaisin lopettaa. Mulla oli lapsena kerran viikossa soittoharrastus, jossa en olisi enää halunnut käydä. Koko viikon oli aina karmea ahdistus, kun laskin päiviä torstaihin.