Miksi niin monet uskovat, että ihmisellä on vapaa tahto, vaikka siitä ei ole mitään tieteellisiä todisteita?

No jos otan esimerkiksi niinkin yksinkertaisen asian, kuin lottonumeroiden valitsemisen. Tuossa asiassa tuskin mitkään geenit, hormonit tai muut vietit ovat manipuloimassa tahtoani, sillä numerot ovat vain numeroita. Tietysti on näitä, jotka valitsevat kummilasten syntymäpäivät ja kengännumerot, mutta he ovat asia erikseen. Lottonumeroissa kuitenkin jokainen numero on yhtä epätodennäköinen, joten mitään "loogista" ratkaisua ei voida ennustaa. 

Milla perusteella en käyttäisi vapaata tahtoani valitessa sattumanvaraisia numeroita? 

Vierailija kirjoitti:

No jos otan esimerkiksi niinkin yksinkertaisen asian, kuin lottonumeroiden valitsemisen. Tuossa asiassa tuskin mitkään geenit, hormonit tai muut vietit ovat manipuloimassa tahtoani, sillä numerot ovat vain numeroita. Tietysti on näitä, jotka valitsevat kummilasten syntymäpäivät ja kengännumerot, mutta he ovat asia erikseen. Lottonumeroissa kuitenkin jokainen numero on yhtä epätodennäköinen, joten mitään "loogista" ratkaisua ei voida ennustaa. 

Milla perusteella en käyttäisi vapaata tahtoani valitessa sattumanvaraisia numeroita? 

 

Tuskin ulkopuolinen voikaan ennustaa, mutta tämä ei tarkoita että käyttäisit vapaata tahtoasi. Ne luvut tulevat mieleesi koska aivosi on tietokone joka pyynnöstä heittää numeroita ilmoille. Tämän prosessin seurauksena voit tuntea halua valita joku tietty luku, mutta tämäkin johtuu aivojesi toiminnasta. Vaihtoehtoisesti aivosi heittävät ilmoille jonkun luvun sattumanvaraisesti. 

 

Miten ihmiset jotka eivät muuten usko mihinkään yliluonnolliseen uskovat vapaaseen tahtoon? Miten se muodostuu? 

Vapaa tahto on yliluonnollinen asia. Se syntyy uskosta siihen ja siitä syntyy joukkohysteria että se on totta ja ihmisten elämä rakentuu vapaan tahdon uskonnon asioille.

Kaikki mitä tuotetaan vain voimistaa sitä harhaa. Luodaan vaihtoehtoja jotka ovat keinotekoisia.

Vierailija kirjoitti:

No jos otan esimerkiksi niinkin yksinkertaisen asian, kuin lottonumeroiden valitsemisen. Tuossa asiassa tuskin mitkään geenit, hormonit tai muut vietit ovat manipuloimassa tahtoani, sillä numerot ovat vain numeroita. Tietysti on näitä, jotka valitsevat kummilasten syntymäpäivät ja kengännumerot, mutta he ovat asia erikseen. Lottonumeroissa kuitenkin jokainen numero on yhtä epätodennäköinen, joten mitään "loogista" ratkaisua ei voida ennustaa. 

Milla perusteella en käyttäisi vapaata tahtoani valitessa sattumanvaraisia numeroita? 

Ennen lottoamista olit kävellyt hevimetallia kuunnellen loskaista katua kohti kotia. Hevimetalli soitti jotain kappaletta jossa saattoi kuulua sexsexsex. Avasit läppärin ja veikkauksen sivun.

Ok. Ennen kotiin tuloa näit oranssin auton. Oranssi yhdistyy aivoissasi tiettyihin numerosarjoihin, mutta et tiedosta sitä. Tosi monet näkee punaisen A-kirjaimen numerona viisi. Kaikki päivän aikana koettu yhdistelee valintasi tietämättäsi ja kuvittelit valitsevasi itse numerot, mutta se oli sinun historia ja tunne-elämä, joka yhdistyy numeroihin monimutkaisin menoin. Näitä keinoja käytetään nykyään markkinoinnissa, jotta saadaan ihmiset ostamaan enemmän asioita.

Keinoäly ja netti tutkii jatkuvasti. Hyvä esimerkki on se miksi teet loton. Mihin se yhdistyy muistoissasi.

Olet kenties tehnyt loton vanhempiesi kanssa ja siihen liittyy lämpöisiä muistoja mummon polvella, kun mummo hytkytti sinua ja ajattelikin vain suurta määrää rahaa. Joku juo kahvit tai polttaa hienostuneesti savukkeen lottoa täyttäessään lehtikioskin äärellä hienossa yhdenjalan nojassa pöytää kohti. Hattu silleen kenossa.

Meillä ei laskentateho riitä siihen miksi näitä valintoja tulee, mutta ne ei takulla synny vapaasta tahdosta. Se on myös syy miksi ihmiset lottoaa. He eivät voi valita itse haluavatko vai eivätkö halua tehdä lottoa.

Minä en esimerkiksi ole koskaan lotonnut, koska en pysty siihen. Pitää odottaa vuosia tai kymmeniä, niin ehkä käy niin että löydän itseni lottoamasta. Haluaisin kyllä kokeilla, mutta se tuntuu mielettömältä ja kohtalon raiteet eivät ole johdattaneet minua lottoamaan. Pitää odotella kärsivällisesti jos elämä tarjoaa minulle loton.

Personaallisuuteen ja mieltymyksiin vaikuttaa geenit ja ympäristö. Täällä on perusteltu vapaata tahtoa esim. sillä että henkilö tekee töitä, opiskelee, syö terveellisesti. Mutta tämäkin on seurausta aivoissa tapahtuvista kemiallisista reaktioista. Ne reaktiot laittaa sut opiskelemaan sohvalla makoilun sijaan esim. ulkoisten paineiden tai omien tavoitteiden kautta. Mutta silti kaikki tämä on seurausta siitä miten sun aivot toimii.

 

Jotain toista taas ei kiinnosta uuden oppiminen tai hän ei välitä yhtä paljon muiden vaatimuksista, jonka takia hän jää sohvalle makaamaan. 

Entäs sitten ne ihmiset, joiden elämä pyörii vuosikausia samoilla raiteilla, ja jotka päättävät hypätä aivan täysin tuntemattomaan? Koko ikänsä kaupungissa asunut muuttaa mummonmökkiin keskelle korpea, tai joku, joka ei ole koskaan poistunut omalta kylältään, aloittaakin uuden elämän toisella puolella maapalloa. Miksi aivot haluaisivat tehdä sellaisia päätöksiä, joita ei ole "opetellut" tekemään aiemmin, ja mitkä pahimmillaan voivat päättyä todella ikävästi? 

Vierailija kirjoitti:

Entäs sitten ne ihmiset, joiden elämä pyörii vuosikausia samoilla raiteilla, ja jotka päättävät hypätä aivan täysin tuntemattomaan? Koko ikänsä kaupungissa asunut muuttaa mummonmökkiin keskelle korpea, tai joku, joka ei ole koskaan poistunut omalta kylältään, aloittaakin uuden elämän toisella puolella maapalloa. Miksi aivot haluaisivat tehdä sellaisia päätöksiä, joita ei ole "opetellut" tekemään aiemmin, ja mitkä pahimmillaan voivat päättyä todella ikävästi? 

Voisi kuvitella että esimerkiksi isku päähän, laiton päihdekokeilu, lääkekuuri, kasvain tai syöpä, äkillinen ihastuminen, virusinfektion jälkioire, antibioottikuuri tai muu joka resetoi suoliston bakteeriston.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minun kemiani nyt sanoo, että teepä lisää kahvia ja jatka makaamista sohvalla. Mutta päätän silti, etten tee ja aion sittenkin aukaista läppärin ja aloittaa työt. 

 

Olen vahvasti sitä mieltä. Että voin päättää asian puoleen ja toiseen. Kukaan ei myöskään päättänyt puolestani, menenkö tuon ihmisen kanssa naimisiin vai ei. 

Niin, mutta ne molemmat keskenään ristiriitaiset tahdot (makaa sohvalla, tee työtä) syntyy siitä biologisesta koneesta etkä ole niitä valinnut. Samoin se prosessi, kun päätät mitä lopulta teet, sen tekee se geenien ja ympäristön vuorovaikutuksessa muodostunut keskushermostosi, joka ei ole vapaa vaan niiden geenien ja ympäristön ehdollistama. Voit siis näennäisesti valita, mutta se sinä joka valitset on pelkkä geenien ja fyysisten rakenteiden hardwaresta ja ympäristön myötä tulleiden ohjelmointien softwaren kasauma. Ei siinä ole mitään todellista vapautta.

Vierailija kirjoitti:

Entäs sitten ne ihmiset, joiden elämä pyörii vuosikausia samoilla raiteilla, ja jotka päättävät hypätä aivan täysin tuntemattomaan? Koko ikänsä kaupungissa asunut muuttaa mummonmökkiin keskelle korpea, tai joku, joka ei ole koskaan poistunut omalta kylältään, aloittaakin uuden elämän toisella puolella maapalloa. Miksi aivot haluaisivat tehdä sellaisia päätöksiä, joita ei ole "opetellut" tekemään aiemmin, ja mitkä pahimmillaan voivat päättyä todella ikävästi? 

Koska ne aivot voivat kaivata myös vaihtelua ja muutosta. Ihminen on sen verran monimutkainen kone, että sillä on hyvin monenlaisia haluja, usein keskenään ristiriitaisiakin. Jos esim. on jo vuosia nähnyt korporaatioelämää, voi tulla kaipuu hiljaisuuteen ja rauhaan. Tai päinvastoin. Useimmilla ihmisillä on kuitenkin yhtenä haluna halu nähdä elämää laajemmaltikin, ja/tai kehittää ja etsiä todellista itseään.

Kristinusko on vuosisatoja ylläpitänyt maailmankuvaa että ihmisellä on vapaa tahto.

Vierailija kirjoitti:

Kristinusko on vuosisatoja ylläpitänyt maailmankuvaa että ihmisellä on vapaa tahto.

Kalvinismissa ei uskota vapaaseen tahtoon siten kuin se normaalisti ymmärretään, vaan siinä uskotaan että ihminen toimii jonkinlaisen skeeman kautta, jota ihminen itse ei ole valinnut, ja joka määrää hänen elämänsä ja kohtalonsa. Sen skeeman sisällä ihmisellä on kuitenkin koettu vapaa toimijuus sekä moraalinen vastuullisuus.

Lukion uskonnontunnilla luimme jonkun tekstin kalvinismista, ja siinä käytettiin tuota epämääräistä skeema-sanaa. Mutta toki kalvinismissa se kunkin "skeema" on Jumalan asettama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minun kemiani nyt sanoo, että teepä lisää kahvia ja jatka makaamista sohvalla. Mutta päätän silti, etten tee ja aion sittenkin aukaista läppärin ja aloittaa työt. 

 

Olen vahvasti sitä mieltä. Että voin päättää asian puoleen ja toiseen. Kukaan ei myöskään päättänyt puolestani, menenkö tuon ihmisen kanssa naimisiin vai ei. 

 

Niin, mutta ne molemmat keskenään ristiriitaiset tahdot (makaa sohvalla, tee työtä) syntyy siitä biologisesta koneesta etkä ole niitä valinnut. Samoin se prosessi, kun päätät mitä lopulta teet, sen tekee se geenien ja ympäristön vuorovaikutuksessa muodostunut keskushermostosi, joka ei ole vapaa vaan niiden geenien ja ympäristön ehdollistama. Voit siis näennäisesti valita, mutta se sinä joka valitset on pelkkä geenien ja fyysisten rakenteiden hardwaresta ja ympäristön myötä tulleiden ohje

Juuri näin. Tässä tämä on erittäin hyvin selitetty. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kätevää kun ei ole vapaata tahtoa. Silloin ei ole myöskään vastuuta mistään.

Jollain filosofisella tasolla kyllä, mutta käytännössä ei tämä sitä tarkoita, etteikö esim. rikoksista voitaisi tuomita. Koska useimmilla ihmisillä on kuitenkin ilman vapaata tahtoakin iso joukko erilaisia toimintavaihtoehtoja mielessään, ja esim. rangaistuksen pelko on yksi syöte sinne aivokoneeseen joka vaikuttaa päätöksen tekoon, esim. varastaa tai olla varastamatta. Siksi rangaistuksia ei-toivottavasta käytöksestä täytyy olla, vaikka se onkin ihan vaan biologinen kone joka sitten prosessoi kaikkien syötteiden kuten mahdollisuudet palkintoihin ja rangaistuksiin perusteella mitä tehdään.

Työkykyisillä pienituloisilla työssäkäyvillä sentään on mahdollisuus yrittää saada parempaa palkkaa maksava työpaikka. Täytyy vain yrittää muuttaa asioita itse. Työkyvyttömillä joilla on parantumaton sairaus ei ole mitään mahdollisuutta muuttaa asioita tulojaan kasvattamalla. Se ero tuossa on.

Jos ihmisellä olisi vapaa tahto, miten se todistettaisiin?

 

Ergo, voidaanko vapaan tahdon puute jotenkin falsifioida?

Näin, nopeasti kehittyvän teknologian johdosta sinu  halutaan hyväksyvän se ettei sinulla ole omaa tahtoa tai mielipiteitä. Olen hakkeroita ja manipuloitava pelinappula.

Älä päästä fasistia ihosi alle

Vierailija kirjoitti:

Näin, nopeasti kehittyvän teknologian johdosta sinu  halutaan hyväksyvän se ettei sinulla ole omaa tahtoa tai mielipiteitä. Olen hakkeroita ja manipuloitava pelinappula.

 

Älä päästä fasistia ihosi alle

Sotket nyt kyllä asioita. 

Osalla ihmisiä on vapaa tahto, mutta osa on luopunut vapaasta tahdostaan. Eli heilläkin alunperin oli vapaa tahto. Vapaasta tahdosta luopuminen muokkaa aivoja niin että vähitellen ihmisen muistista häviää ne kokemukset ja käsitykset mitä hänellä aiemmin oli. Lisäksi tällaisen tahdottoman ihmisen aivot ikäänkuin sumentuvat eikä hän ymmärrä enää asioita samalla tavalla kuin ne joilla vielä on vapaa tahto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs sitten ne ihmiset, joiden elämä pyörii vuosikausia samoilla raiteilla, ja jotka päättävät hypätä aivan täysin tuntemattomaan? Koko ikänsä kaupungissa asunut muuttaa mummonmökkiin keskelle korpea, tai joku, joka ei ole koskaan poistunut omalta kylältään, aloittaakin uuden elämän toisella puolella maapalloa. Miksi aivot haluaisivat tehdä sellaisia päätöksiä, joita ei ole "opetellut" tekemään aiemmin, ja mitkä pahimmillaan voivat päättyä todella ikävästi? 

Koska ne aivot voivat kaivata myös vaihtelua ja muutosta. Ihminen on sen verran monimutkainen kone, että sillä on hyvin monenlaisia haluja, usein keskenään ristiriitaisiakin. Jos esim. on jo vuosia nähnyt korporaatioelämää, voi tulla kaipuu hiljaisuuteen ja rauhaan. Tai päinvastoin. Useimmilla ihmisillä on kuitenkin yhtenä haluna halu nähdä elämää laajemmaltikin, ja/tai kehittää ja etsiä todellis

Miksi aivot aina eriytetään minuudesta? Kyllähän ajattelukin tapahtuu aivoissa, ja ajattelu on osa ihmisyyttä. Miksi en voi itse haluta vaihtelua, miksi aivojen on oltava se, joka sitä vaihtelua kaipaa?

Positivismin kultakaudella saatettiin ajatella, että voit ennustaa tapahtumien kulu determistisesti tunnistamalla ilmiöiden väliset syy-seuraussuhteet. Sitten tuli kvanttifysiikka ja Heisenbergin epätarkkuusperiaate, mikä tarkoittaa sitä että mittaustapahtumiin sisältyy aina tietty epätarkkuus, tiede on aina indetermististä eli se ei voi tarkasti ennustaa tapahtumia etenkään yksilötasolla. Toisin sanoen esimerkiksi kvanttifysiikassa ei voida eksaktin tarkasti ennustaa yksittäisen hiukkasen kulkureittiä eli yksittäisellä hiukkasella on vapaus "valita" lukuisten eri vaihtoehtojen välillä. Tieteellä voidaan tutkia vain tilastollista kausaliteettia eli todennäköisyyksiä. Indetermismi mahdollistaa ajatuksena vapaan tahdon ja kvanttifysiikan teorioista voisi johtaa myös metafyysisia oletuksia esimerkiksi siitä, että itse asiassa aika on pelkkä illuusio. Tätä on tutkittu myös psykologiassa. Esimerkiksi Radin, Scholte ja Bierman tutkivat omissa kokeissaan koehenkilöiden tunnevasteita ihon sähkönjohtavuutta mittaavalla laitteella näyttämällä heille tunteita herättäviä kuvia sattumanvaraisella nopeudella ja he huomasivat, että koehenkilöiden vasteet kuviin EDELSIVÄT 0,5-2 sekuntia kuvien näyttämistä.

Eli reaktio edelsi reaktion aiheuttajaa. Kvanttifysiikassa samaa ilmiötä kuvaa nimellä havaitsijan vaikutus, jossa havainto vaikuttaa mittaustulokseen eli havaitsija voi vaikuttaa mittaustulokseen ennen mittaustuloksen syntymistä Tämä tutkimuksessa toistuvasti havaittu klassisen fysiikan perusilmiö rikkoo klassista kausaliteettikäsitystä sekä materialistista reduktionismia, johon perinteinen neurotiede esimerkiksi pohjautuu. Ihmiset sotkevat aivotason korrelaatit usein kausaalisuuteen, se että tietoisuus ja toiminta korreloi aivotason tapahtumina ei tarkoita, että aivot saisivat itsessään mitään aikaan. Kyse on vähintäänkin ympäristön, kulttuurin ja biologisten systeemien vuorovaikutuksesta ja ehkä tästä nousevasta emergenssistä, jossa tietoinen systeemi synkronosisoituu ja alkaa osin vuorovaikutuksessa ohjata ja muokata aivojen ja kehon reaktioita. Tietoinen systeemi ei välttämättä ole mitenkään suljettu etenkään sosiaalisella olennolla kuten ihminen, vaan enemmän kytkeytynyt osaksi suurempaa kollektiivista tietoisuutta, ehkäpä jotakin sellaista informaatiokenttää, joka on koko materiaalisen ja biologisen todellisuuden taustalla.