Miksi joillekin perheen sisäinen vaalisalaisuus on outo?

Vierailija kirjoitti:

Näissä perheissä, joissa ei kerrota on yleensä joku joka vaahtoaa jonkun ehdokkaansa puolesta  niin että muidenkin pitäisi häntä äänestää. Muut eivät kuitenkaan halua äänestää ko. tyyppiä. 

Tai sitten perheessä on joku juoruuaaka/ukko joka tyynedti kertoo eteenpäin muidenkin äänestykset.

 

Miksi ihmiset ovat parisuhteissa tuollaisten varttihullujen kanssa? Keiden reaktioiden ja vaahtoamisten ja juoruamisten takia pitää laskelmoida omat sanomiset ja tekemiset?

Meillä on aina puhuttu lasten kanssa yhteiskunnallisista asioista, joten myös politiikasta. Tiedän ketä toinen tyttäreni äänesti ja toisen kohdalla tiedän keiden välillä arpoi, mutta en ole kysynyt ketä lipulta äänesti tai äänestää. Mieheni on myös kertonut minulle ketä äänesti. Juttelemme muutenkin kaikesta mitä teemme ja ajattelemme. Ei se tarkoita, ettei meillä olisi myös yksityisiä asioita. Minulle politiikka tarkoittaa yhteisten asioiden hoitamista, vastuuta yhteiskunnastamme ja koko planeetasta. Arvoni näkyvät poliittisessa kannassani samoin, kun siinä miten elän arkeani muutenkin. Olen aina valmis keskustelemaan asioista ja lapsillenikaan en ole mitään tuputtanut ikinä. He ovat älykkäitä ihmisiä, jotka ovat käyneet kuuntelemassa vaalitenttejä ja käyttäneet vaalikoneita. 

Meillä myös lapsuudenkodista asti vaalisalaisuus, eikä kukaan edes yritä urkkia kenenkään valintoja. Minulle jotenkin erittäin tungetteleva jo pelkkä ajatus, että joku utelisi valintaani ehdokkaan suhteen.

Politiikkaa kyllä puhutaan, ja arvella voi mielessään, mutta suoraan sanottuna sehän ei kuulu kenellekään muulle, ketä kukanenkin äänestää. Vain uteliaat ja rajattomat utelee.

Vierailija kirjoitti:

En ikinä uskaltaisi kertoa miehelleni, ketä äänestin. Nousisi kova meteli 

Miehesi ei taida kunnioittaa sinua ajattelevana yksilönä. Et varmaan muutenkaan voi avoimesti kertoa mielipiteitäsi parisuhteessasi? Se ketä äänestää, kertoo todella paljon ihmisen arvomaailmasta. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän äiti on sellainen, etten pysty edes veikkaamaan ketä se on äänestänyt. Edes puolueen arvaaminen on vaikeaa, se ei sitä koskaan avaa. Sanoo vaan että vaalisalaisuus eikä siinä mitään, mutta se että minä en äidistäni tämmöstä tiedä niin joskus tuntuu etten tunne sitä ollenkaan

Äitisi kuulostaa fiksulta. Ja sikäli myös hienovaraiselta oman poliittisen näkökulmansa suhteen, koska se ei ilmeisesti loista ulkopuolisille.

Sinun suhtautumisesi äitiisi, ja hänen periaatteisiin, kuulostaa aika lapselliselta.

Menisikö teillä siis puolison kanssa välit tai jotain, jos saisitte tietää olevanne eri poliittisella kannalla? Vai miltä suojelette itseänne tuossa?

Vastaus ap:n kysymykseen: Minusta on yksinkertaisesti outoa, että suhteellisen pieni asia nimeltä äänestäminen olisi joku valtava salaisuus, jota ei pysty edes puolisolle paljastamaan. Yksityisyyttään voi mielestäni ylläpitää muutenkin kuin salaamalla äänestystulos. Etenkään sitä en ymmärrä, että osalle vaalisalaisuus tuntuu olevan elämää suurempi asia ja menee vati ihan nurin, jos paljastaa kertoneensa jollekin ketä äänesti. Toki jokainen saa kertoa tai olla kertomatta mitä haluaa, mutta ei siitä kannata riehaantua, jos kaikki eivät toimi samoin kuin itse. 

Puolisolle kerron mutta lapsille en koska kertovat kaikille kavereilleen.

Parisuhteet, joissa mielipiteet ovat salaisuuksia ja vaarallisia. En voi käsittää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös lapsuudenkodista asti vaalisalaisuus, eikä kukaan edes yritä urkkia kenenkään valintoja. Minulle jotenkin erittäin tungetteleva jo pelkkä ajatus, että joku utelisi valintaani ehdokkaan suhteen.

Politiikkaa kyllä puhutaan, ja arvella voi mielessään, mutta suoraan sanottuna sehän ei kuulu kenellekään muulle, ketä kukanenkin äänestää. Vain uteliaat ja rajattomat utelee.

Miksi ajattelet, että äänestämisestä kertomisen on pakko tapahtua utelun ja rajattomuuden kautta? Normaalistihan parisuhteessa asiat vain kerrotaan ilman kummempaa urkkimista. Eikä siitäkään mitään ongelmia tule, jos jotain kysyy. Toinen joko vastaa tai sanoo, ettei halua kertoa ja sillä selvä. 

Vierailija kirjoitti:

Käytännössähän se tarkoittaa, ettei politiikasta puhuta perheessä yhtään, mutta kuitenkin ollaan niin aktiivisia, että äänestetään. On se erikoinen kombo.

Ei pidä lainkaan paikkaansa. Vedit aika mutkat suoraksi.

Useissa sivistyneissä perheissä keskustellaan paljonkin päivän politiikkaa, mutta vaalisalaisuus on sellainen kirjoittamaton sääntö, eikä keneltäkään kysellä. 

Mä hämmästelen enemmän näitä nenänsä joka paikkaan tunkevia, ja joilla omasta mielestään on esim. parisuhteen tuoma tiedoksisaantilisenssi toisen kaikkiin mielipiteisiin ja tekemisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös lapsuudenkodista asti vaalisalaisuus, eikä kukaan edes yritä urkkia kenenkään valintoja. Minulle jotenkin erittäin tungetteleva jo pelkkä ajatus, että joku utelisi valintaani ehdokkaan suhteen.

Politiikkaa kyllä puhutaan, ja arvella voi mielessään, mutta suoraan sanottuna sehän ei kuulu kenellekään muulle, ketä kukanenkin äänestää. Vain uteliaat ja rajattomat utelee.

Miksi ajattelet, että äänestämisestä kertomisen on pakko tapahtua utelun ja rajattomuuden kautta? Normaalistihan parisuhteessa asiat vain kerrotaan ilman kummempaa urkkimista. Eikä siitäkään mitään ongelmia tule, jos jotain kysyy. Toinen joko vastaa tai sanoo, ettei halua kertoa ja sillä selvä. 

Ennemminkin näen, että puoliso joko omaehtoisesti kertoo esim. keskustelun lomassa, mutta ikinä en sitä utele. Ei kuulu hyviin käytöstapohin. Olen lapsesta asti inhonnut muiden asioista utelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössähän se tarkoittaa, ettei politiikasta puhuta perheessä yhtään, mutta kuitenkin ollaan niin aktiivisia, että äänestetään. On se erikoinen kombo.

Ei pidä lainkaan paikkaansa. Vedit aika mutkat suoraksi.

Useissa sivistyneissä perheissä keskustellaan paljonkin päivän politiikkaa, mutta vaalisalaisuus on sellainen kirjoittamaton sääntö, eikä keneltäkään kysellä. 

Mä hämmästelen enemmän näitä nenänsä joka paikkaan tunkevia, ja joilla omasta mielestään on esim. parisuhteen tuoma tiedoksisaantilisenssi toisen kaikkiin mielipiteisiin ja tekemisiin.

Miten voi puhua poliittisista näkemyksistä ilman, että oma puoluekanta tulee esille? Entä miksi suhtaudut noin kiihkomielisesti siihen, että toisisa parisuhteissa kerrotaan asioita eri tavoin kuin teillä? Rupeat heti piikit pystyssä syyttämään "nenänsä joka paikkaan tunkevaksi" jos ei koe tarpeelliseksi salata, että äänesti Olli Rehniä. Noin esimerkiksi. 

Ikävimpiä tapauksia ovat tietysti ne, joissa vaalisalaisuus joudutaan toteuttamaan valehtelemalla, jotta väkivaltainen narsisti-, psykopaatti- tai alkoholistiperheenjäsen ei "suuttuisi". Muuten kyllä Suomessa aika hyvin näyttäisi tällainen kansalaisoikeuksiin kuuluva salassapito luonnostaankin toimivan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös lapsuudenkodista asti vaalisalaisuus, eikä kukaan edes yritä urkkia kenenkään valintoja. Minulle jotenkin erittäin tungetteleva jo pelkkä ajatus, että joku utelisi valintaani ehdokkaan suhteen.

Politiikkaa kyllä puhutaan, ja arvella voi mielessään, mutta suoraan sanottuna sehän ei kuulu kenellekään muulle, ketä kukanenkin äänestää. Vain uteliaat ja rajattomat utelee.

Miksi ajattelet, että äänestämisestä kertomisen on pakko tapahtua utelun ja rajattomuuden kautta? Normaalistihan parisuhteessa asiat vain kerrotaan ilman kummempaa urkkimista. Eikä siitäkään mitään ongelmia tule, jos jotain kysyy. Toinen joko vastaa tai sanoo, ettei halua kertoa ja sillä selvä. 

Ennemminkin näen, että puoliso joko omaehtoisesti kertoo esim. keskustelun lomassa, mutta ikinä en sitä utele. E

Sinulle siis asian kysyminen on aina sama asia kuin uteleminen? Eli käyt keskustelut aina vain toteavilla lauseilla etkä ikinä kysy mitään? Vai miten tuo käytännössä toimii? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös lapsuudenkodista asti vaalisalaisuus, eikä kukaan edes yritä urkkia kenenkään valintoja. Minulle jotenkin erittäin tungetteleva jo pelkkä ajatus, että joku utelisi valintaani ehdokkaan suhteen.

Politiikkaa kyllä puhutaan, ja arvella voi mielessään, mutta suoraan sanottuna sehän ei kuulu kenellekään muulle, ketä kukanenkin äänestää. Vain uteliaat ja rajattomat utelee.

Miksi ajattelet, että äänestämisestä kertomisen on pakko tapahtua utelun ja rajattomuuden kautta? Normaalistihan parisuhteessa asiat vain kerrotaan ilman kummempaa urkkimista. Eikä siitäkään mitään ongelmia tule, jos jotain kysyy. Toinen joko vastaa tai sanoo, ettei halua kertoa ja sillä selvä. 

Ennemminkin näen, että puoliso joko omaehtoisesti kertoo esim. keskustelun lomassa, mutta ikinä en sitä utele. E

Eihän kysyminen ole sama asia kuin utelu. Kysyä voi hyvin monella  tavalla. Esimerkiksi hyviin käytöstapoihin kuuluu kysyä, "voisitko väistää", jos joku on tien tukkeena. Sekin on hyviin käytöstapoihin kuuluva asia, että kysytään "mitä kuuluu". Kummallakaan ei ole mitään tekemistä utelun kanssa. Kuten ei silläkään, jos puolison kanssa keskustellaan politiikasta ja kysäisee siinä samalla, ketä toinen äänesti. Vasta sitten mennään utelun puolelle, jos "en halua kertoa" aiheutaa vänkäämistä "mikset voi kertoa" jne. Normaaliin keskusteluun kuuluvat myös kysymykset eikä siinä ole mitään pahaa. Sinä sitten itse valitset, mitä kerrot ja mitä et. 

Itse kyllä kerron kysyttäessä, ketä äänestin, mutta yleensä olemme pitäneet perheen kesken sen asian keskustelun ulkopuolella. Tämä johtuu kai siitä, että ihminen on usein herkkä lähimmän piirinsä sosiaaliselle paineelle, ja vaalisalaisuuden säilyttäminen tällaisella kysymättömyysperiaatteella suojelee jokaisen aitoa valintaa. Eli ei tarvitse varautua pitkällisiin perusteluihin ja argumentointiin omassa perhepiirissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössähän se tarkoittaa, ettei politiikasta puhuta perheessä yhtään, mutta kuitenkin ollaan niin aktiivisia, että äänestetään. On se erikoinen kombo.

Ei pidä lainkaan paikkaansa. Vedit aika mutkat suoraksi.

Useissa sivistyneissä perheissä keskustellaan paljonkin päivän politiikkaa, mutta vaalisalaisuus on sellainen kirjoittamaton sääntö, eikä keneltäkään kysellä. 

Mä hämmästelen enemmän näitä nenänsä joka paikkaan tunkevia, ja joilla omasta mielestään on esim. parisuhteen tuoma tiedoksisaantilisenssi toisen kaikkiin mielipiteisiin ja tekemisiin.

Miten voi puhua poliittisista näkemyksistä ilman, että oma puoluekanta tulee esille? Entä miksi suhtaudut noin kiihkomielisesti siihen, että toisisa parisuhteissa kerrotaan asioita eri tavoin kuin teillä? Rupeat heti piiki

Kyllä täällä enemmänkin kiihkomieltä on siitä, miten jossain parisuhteissa/perheissä ei muka kerrota, ja miksi ei, ja sehän ei sitten perustu avoimuuteen jne., enkä ikinä pystyisi olemaan sellaisessa ym.

Ja kysymykseesi poliittisesta keskustelusta: kykenee helpostikin, jos osaa pysytellä neutraalina, jakaa mielipiteensä toisiakin näkemyksiä kunnioittaen, keskustelu ylipäätään on vuorovaikutusta jossa molempien osapuolien soisi myös kuuntelevan ja oppivan jotain toisilta. Se, että omaa vihreitä arvoja, ei tarkoita, etteikö lopulta olisi enemmän konservatiivi.

Parempi vedota vaalisalaisuuteen jos ei halua kertoa. Oma aikuinen poikani kuitenkin valehteli kumppanilleen äänestäneensä Haavistoa vaikka oikeasti äänesti Halla-Ahoa. Halusi kuulemma välttää turhaa riitaa. Ripitin kyllä valehtelusta. Ennemmin olisi ollut sanomatta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vastaus ap:n kysymykseen: Minusta on yksinkertaisesti outoa, että suhteellisen pieni asia nimeltä äänestäminen olisi joku valtava salaisuus, jota ei pysty edes puolisolle paljastamaan. Yksityisyyttään voi mielestäni ylläpitää muutenkin kuin salaamalla äänestystulos. Etenkään sitä en ymmärrä, että osalle vaalisalaisuus tuntuu olevan elämää suurempi asia ja menee vati ihan nurin, jos paljastaa kertoneensa jollekin ketä äänesti. Toki jokainen saa kertoa tai olla kertomatta mitä haluaa, mutta ei siitä kannata riehaantua, jos kaikki eivät toimi samoin kuin itse. 

Ensin taivastelet ja ihmettelet, miksi kukaan pitää vaalisalaisuuden ja pidät sitä jotenkin kyseenalaisena. Sinä se tässä siis riehaannut asiasta. 

Se, joka pitää vaalisalaisuuden, harvemmin siitä riehaantuu. Toiset vaan, kuten sinä, et sitä täysin kykene hyväksymään.